Arvonta seis!

Satunnaislukugeneraattori arpoi voittajaksi Taluttimen! Onnea! Laitapa mailina yhteystietosi osoitteeseen altocumulus78miukuyahoopistecom, niin paketti lähtee postiin vielä tällä viikolla.

Täällä jatkuu paksuilla puikoilla viuhtominen nenänniiston lomassa. Kaksi alle kolmevuotiasta tuottaa uskomattoman paljon räkää! Mietin vaan milloin tauti iskee minuun, miehessä se jo käväisikin. Makaan varmaan sitten sängyn pohjalla kun muut ovat terveitä.

Lumilyhty ja ennakkojoululahja

Arvontaan ehtii vielä osallistua, ks. siis edellinen postaus.

Kiitos kaikille pipoa kommentoineille, tässä vielä parempi kuva ulkoa. Päästiin kerrankin koko perheellä ulos joten kuviakin oli mahdollista näpsiä hieman paremmassa valossa. Esikoinen opetteli luistelemaan kotirannassa. Luistelu sujui varsin hyvin ja hymyssä suin vaikka pyllähdyksiäkin sattui muutama.


Annen blogissa oli kiva kuva huovutetusta lumilyhdystä ja toteutin lyhdyn Annin tavoin pesukoneen avulla. Talouden kaikki pesupussit ovat hukassa ja rikki, mutta onneksi Niksipirkat on luettuna ja mies ehdotti tähänkin avuksi sukkahousuja ja hyvinhän ne toimivat.
Lyhdystä tuli juuri sen kokoinen että led-tuikku mahtuu sisälle, joku 10 cm korkea. Huopasta kului 70g.

Ja koska äiti on ollut kohtalaisen kilttinä lasten tappelusta ja kiukuttelusta huolimatta, joulupukki lähetti ennakkopalkintona Nancy Bushin Knitting Vintage Socks kirjan. Kirjan kuvissa nuo sukat eivät minusta näytä hirmuisen ihanilta tai erikoisilta. Mutta monissa blogeissa nähtyjen tuotosten perusteella luotan siihen, että useampikin pari tulee neulottua.


Aika monet noista kirjan herrasmiessukista ovat kyllä minusta naisenkin jalkaan passeleita tai oikeastaan ennemmin naiselle kuin miehelle.

Olen muuten nähnyt tätä kirjaa blogikuvissa vain kannesta, joten oli iloinen yllätys huomata siinä olevan kierrelehdet. Käytännöllistä, olispa käytäntö sama muissakin neulekirjoissa.


Ne Jannet muuten ovat muuttamassa muotoaan keristä Tikrun mainiolla Vihervaaralla. Tiilivaarasta siis lisää toivoakseni jo ennen vuoden vaihdetta. Seiskan puikoilla mukavan joutuisaa neulottavaa.
Joskin kaksi rajoitinta kyllä aiheuttavat harmaita hiuksia kun yrittää keskittyä neulomiseen. Tämän postauksen aikana on tapeltu jo puolen kymmentä kertaa ja istuttu jäähyllä kerran. Nyt pojat ovat eri huoneissa ja hiljaa, huolestuttavaa... ja sieltähän se itku taas tuli... eli täytyy rientää, loppuu vaan nopeat Jouluntoivotukset blogini lukijoille!

Swan Lake on viimein valmis!

Heti alkuun ne tunnustukset. 10 prosenttia repsahti viime metreillä. Akuutti ahdistus iski ja Tapion kaupassa napsahti. Jannea 16 kerää ja Kamenaa 6. Ja nämä neuloutuvat minulle! Olen selkeästi oppinut hyvin itsekkääksi viime aikoina, sillä valtaosa neuleista on ollut itselleni. Tuo Janne on muuten ihmeellisen pehmeää vaikka sen villapolyesterisuhde on Seiskaveikan ja Nallen sarjaa.


Kesällä aloitettu Mystery Stole 3 on nyt viimein valmis! Työ jäi tauolle kun epäsymmetrisyys paljastui. Päätin kuitenkin tehdä sen symmetrisenä, koska tämä päätyy pukin konttiin anopille. Neuloin toisen puoliskon syksyn aikana ja sitten työ olikin jemmassa silmukointi-ongelman kanssa. Kyselin apuja ja vinkkejä miten se onnistuu pingottamattomaan työhön vai pitääkö pingottaa. En pingottanut ja taistelun tuloksena sain sen tehtyä, mutta ei ollut kivaa. Ja täydellisesti se ei onnistunut, mutta en jaksa sitä surra. Kuvassa tiukka kohta erottuu selvemmin kuin luonnossa - onneksi! Käsittelen tuota varmaan vielä raudan kanssa, reunojen pingotuskaan ei ole täydellinen.

Mutta on tämä silti aika upea! Ja Wetterhoffin Veera on ihan kivaa lankaa vaikkei olekaan yhtä ihanaa kuin Silvia tai Sivilla. Työhön meni noin 96 g lankaa eli tämän työn valmistuminen lisäsi lankavarastoa neljällä grammalla (jämägrammat meni säästöön, tuota Veeraa on samassa värissä vielä 100g).
No, ehkä se ei ole kovin katastrofaalista 10% projektin kannalta, tuo ostettu 1600g painaa vaakakupissa ihan riittävästi.


Muuta valmistunutta on korvalappupipo. Itselleni tämäkin, mallina miltei 3 vee esikko. Omasta päästä räiskityt kuvat menivät niin poskelleen, että tämä saa kelvata. Grammoja tästä 65. Lanka on varastossa marinoitunutta floricaa 1900 luvulta. Vielä sitä jäi, pitää kehitellä jotain, ehkä tuossa 2010 luvulla loputkin on neulottu tällä tahdilla.
Puikot oli kolmoset eli yhteensä tuossa oli 144 silmukkaa ja kun säädin noita kuvioita kohdalleen meni hermot lasten kiljumiseen ja eräs neulebloggaaja sai tulikivenkatkuista tekstiä kun sattui soittamaan. Kuviot on adoptoitu Tuulian Ilmarinen-paidasta, paitsi yksi kuvio on Sukkasillaan kirjan kirjoneulesukista.
Vuoritin pipon fleecellä, mutta koska ompelutaidot on niin ja näin, vuorta ei esitellä. Lämmin se on silti.

Blogisynttärit on muuten tänään! Sattumalta hoksasin koko asian. Blogini lähestyy uhmaikää täyttäen tänään 2 vuotta! Tämä on lisäksi 101. postaus.

Synttäreiden kunniaksi polkaisen pystyyn arvonnan, joka kulkee nimellä puhuttelemattomien lankojen poisto lankavarastosta (epätoivoinen yritys sinnitellä 10% projektissa). Jätä kommentti tähän postaukseen Tapaninpäivään mennessä ja olet mukana arvonnassa. Jos lankojen vastaanotto ei jostain syystä sovi, mainitse siitä kommentissa niin mietitään muuta palkintoa.

Säärystimet ja traktorisukat

10% loppusuoran lähestyessä täytyy kaivaa halot esiin ja tikuttaa niillä tiukasti. 6 mm puikot tuntuivat kyllä hurjan kokoisilta, mutta loppujen lopuksi Alafoss Lopi on niin paksua lankaa, että 6,5-7 mm olisi voinut olla vielä parempi vaihtoehto, ainakin säärystimissä.
Niin uskomattomalta kuin tuntuukin, niin en ole koskaan omistanut säärystimiä. Yhdet olen tilauksesta neulonut joskus vuosia sitten. Nämä tulevat kuitenkin omaan käyttöön ja todellakin tarpeeseen. Tosin tälle talvelle lähinnä 5 päivän ajaksi. Kun nimittäin autoilen töihin, puolet matkasta kärsin palelevista jaloista. Automme suunnitellut insinööri on selkeästi unohtanut, että jalatkin kaipaavat lämpöä. Niin ja tuo viisi päivää viittaa aamukampaan. "Kesäloma" ja pätkä hoitovapaata alkaa nimittäin ensi viikon aherruksen jälkeen!



No, tuleehan niitä talvia vielä, mutta silti ajoitus olisi voinut valmistumisen suhteen olla parempikin. Langat kun ovat marinoituneet laatikossa vuodesta 2003 ja 2004 lähtien. Noina peräkkäisinä vuosina nimittäin kävin Islannissa ja toin langat tullessani. Niin karkeaa tuo lanka on että, ei siitä minun käytössäni muuksi asusteeksi olisikaan.

Raidat syntyivät neuleen edetessä ja samalla arvioin langan riittävyyttä. Aika kivat tuli tälläkin tavalla. Semi-symmetriset.


Esikoinen, melkein 3 vee, tilasi uudet traktorisukat, kun edelliset kävivät pieniksi. Nämä ovat Massikka-sukat. Reilussa vuodessa siis traktori-innostus ei ole kadonnut mihinkään. Herrasta sen sijaan on tullut merkkitietoinen. Massikka ja Valtra ovat suosikkeja. Ja traktorin hän sanoo nykyään "ratkori" vuoden takaisen "trättriin" sijaan. Vieläköhän ensi vuonna pitää tehdä uudet traktorisukat?


Joku pyrkii ihan selvästi terminoimaan 10% onnistumisen. Traktorisukkien jälkeen pääsin nolla tilaan ja säärystimet ovat onneksi hieman painavammat kuin tämä Katjan lahjoittama hahtuvakiekko. Mutta hahtuva 0n kyllä ihanan väristä, kiitos! :)

Mutta kun eräs nimeltä mainitsematon bloggaaja keksi tilata langat pariin neuleeseen Tapion kaupasta, niin projekti on kyllä tuhoon tuomittu. Miten tässä nyt näin kävi??? Tulossa on 800+600g lankaa ja todennäköisyys että neulon tuon määrän vuoden vaihteeseen mennessä on lomasta huolimatta olematon.

Toistaiseksi (langat eivät ole vielä saapuneet!) 10% tilanne on seuraava:
Marraskuun lopussa neulottavaa 51g.
51-52-180+175g= -6.

Chevalier piposovellus

Lohtulangasta syntyi siis pipo ja kaksi kerää (100g) upposi pipoon mainiosti nelosen puikoilla tehtynä. Loin pipon silmukat apulangalle ja jatkoin suoraan kuviosta. Otin palmikon mallin Chevalier-lapasten kuviosta ja vaikka tein mallitilkun, jouduin puljaamaan kavennusten kanssa ihan urakalla. Kolmannella kerralla niistä tuli siedettävät ja loput langasta neuloin resoriksi, jotta sain piposta sopivan kokoisen. Käänsin ylimääräisen osan ja ompelin kiinni. Tuli ainakin mukava lämmin siltä osin.
Blokkasin pipon Tupperin kipon kanssa ja kupin yläreunan leveydestä johtuen resori hieman venähti, joten ihan täydellistä arvosanaa en pipolle anna, mutta lähellä kuitenkin.


Lanka on siis tämmöistä tummanruskeaa, ekaa kuvaa piti vähän käsitellä. (Ja mies neulekuvaajana ei ole kyllä parhaimmasta päästä, mutta en jaksa nyt vaatia lisäotoksia ottamaan...)
Blokkasin viimein myös Chevalierit ja kyllä se ihmeitä tekeekin palmikoille ja tasoittaa muutenkin neulepintaa. Enpä muista olenko aiemmin ainakaan lapasia tullut blokanneeksi.

Chevalier

Ihastuin Tikrun suunnittelemiin Chevalier-lapasiin ja malli oli nopea toteutettava. Neuloin nämä Floricasta yksinkertaisella langalla. Lankaa aika tarkkaan yksi kerä. Lapaset on napakan kokoiset muttei pienet. Talvikaudelle ehkä liian ohuet, mutta välikausiin passelit. Ajattelin nämä itselleni, mutta nämä menee luultavasti kuitenkin lahjaksi ja neulon itselleni toiset, jotka passaa sitten lohtulangan kanssa yhteen. Lohtulanka on nimittäin neulottu, mutta kuvaa sitten kun päättelykeiju on käynyt meillä!

Kuvan laatu on mitä on, mutta nyt ei hermo kestä säätää enempää. Nuo kaksi räkäistä termiittiä kiristää pinnaa niin tehokkaasti että joulupukin olisi syytä tuoda aimoannos kärsivällisyyttä. Mieluummin jo ennen joulua!

Lapaset ja lohtulankaa

Nämä kirjoneulepaset syntyi aiemmin tekemäni Minttumaarin kaveriksi. Jo viime talvena tykästyin pätkävärjätyistä langoista tehtyihin kirjoneuleisiin ja nyt oli viimein aikaa ja intoa väsätä sellaiset. Näistä tuli ihan ok lapaset. Joskin tuo Nalle Colorin versio ei oikein mustan kanssa tehnyt niin kivaa jälkeä kun toivoin. Tarkasta mittailusta huolimatta lapaset jäivät myös vähän pieniksi. Kai nuo silti pitoon tulee.
Malli on omasta päästä, joskin löysin kirjoneulesormikkaiden ohjeen, josta kukkakuvaa muokkailin. Olisin tehnyt mallin mukaan, mutta sormikkaat oli huomattavasti ohuemmalle langalle. Piti siis tyytyä halpakopioon...

10%-tilannetta lapaset helpottivat 54 grammalla, mutta sen sijaan alla olevat käärylät plussasivat lankavarastoa. Mutta viis siitä, nämä on sen arvoiset.
Ihana ystäväni postitti mulle lohtulankaa, koska meillä on ollut kuluvalla viikolla surua. Näistä tulee jotain vain minulle itselleni. Ideoita otetaan vastaan! Mulla ei ole tästä langasta vielä kokemuksia. Kyse on siis Debbie Blissin Cashmerino Aranista, jota on 100g ruskeana.

Unikko

Herra melkein kolme vee odotti omaa kauluriaan ja intoili kovasti kun äiti sitä neuloi. Kun poika sai kaulurin kaulaansa, toteamus oli että se kutittaa. Aika yllättävää miespuoliselta otukselta! Kauluri on sentään merinowoolia. Mutta kun kutittaa niin kutittaa. Ja edellisen postauksen bambukaulurikin kutittaa. Kutitus lienee siis enemmän korvien välissä...
Kaulurista tuli sen verran iso, että menee aikuisellekin, joten ei tuo käyttämättä jää.
Malli on tuoreimmasta Ullasta, Unikko.

10%:n osalta sain taas 47g pudotuksen ja armoton napsutteluvimma on päällä, saa nähdä milloin on pakko ostaa lankaa...

Ravelry-kutsun innoittamana päätin testata bloggausta Flickr:n kautta pitkästä aikaa. Ihan ok, tosin olisi kiva säätää vähän enemmän tai sitten en vaan osaa käyttää tätä. Ravelrystä löydyn Altocumuluksena. Epäilen hiukan, etten tule tuosta suuresti innostumaan omien organisointien osalta, ainakin langat jää taatusti listaamatta. Puikot ja kirjat ehkä niinkin ja jos oikein innostun voisin laitella valmiit projektit sinne. Kaikki ovat olleet niin kovin innoissaan tuosta Ravelrystä, mistä te muut revitte aikaa sinne?
Nuo hakusysteemit on kyllä kivoja, mutta mulla pelkkään bloggaamiseen vaadittava aika on niin rajallista että se on melkein aina pois neulomisesta.

Edit, piti tulla sittenkin säätämään postausta bloggerin kautta... Ja lisäänpä samalla maininnan uusimmasta kirjasta. Tilasin IK:n suosituimmat neuleet Bookdepositorystä, postikuluineen rapiat 14 euroa. Ei paha! Kirja oli aluksi pieni pettymys suurten odotusten jälkeen, mutta löytyihän sieltä kaikkea kivaa. Kuvissa muutama esimerkki.

Kauluri

En ole aiemmin ollut mikään herkkähipiäinen lankojen suhteen, mutta iän myötä (!!!) monet langat ovat alkaneet kutittaa kaulalla. Mohairia en enää uskalla kokeillakaan huivina ja moni villasekoitelankakin tuntuu ilkeältä, jos se on tiiviisti kaulaa vasten. Novitan bambu sen sijaan on ihanan pehmoista. Kauluri tuli siis itselleni, käytin poikaa vaan mallina. Tein sen verran tiiviin kaulurin, että kyllä tuota samaa voisi pikkuisäntäkin käyttää. Lupasin kuitenkin että neulon hälle ihan oman. Kiitos Mari hyvästä ohjeesta!
10% kulutuksessa olen erikoistunut näihin hiukka vajaa 50 g tuotoksiin. Hitaasti mutta varmasti siis!

malli: Marilta
lanka: Novita Bambu
puikot: 3mm
muuta: 88 silmukkaa ja korkeutta enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa
kulutus: 44g

Uuden Ullan ilmestymistä on hehkutettu monessa blogissa. Tällä kertaa olen mukana omalla Karpalo-sukkien ohjeella. Vasta kun noita ohjeita kirjoittaa, tajuaa olla todella kiitollinen kanssaneulojille ohjeista. Pienessäkin ohjeessa on yllättävän iso työ.

Puoliväli ohitettu

malli: omasta päästä, ihan peruspalmikkoja
lanka: Atacama alpakka
kulutus: 45 g
puikot: 3 mm
muuta: Nämä lämmittää päivystysvuoroissa kun työpisteeseen suunnattu ilmastointi kolottaa käsiä ja tietokonetta pitäisi silti kyetä näpyttelemään. Käsinvärjätyssä langassa on kivat sävyt, kerrankin joku monivärilanka näyttää paremmalta neulottuna kuin vyyhdillä!

malli: omasta päästä reilun kolmivuotiaan jalkaan, kasialoitus, tiimalasikantapää, varren raidoituksissa kokeiltu jostain blogista löydettyä kikkaa, jolla raidat tulee joustinneuleessa kokonaan samaa väriä (värinvaihtokohdassa neulotaan kerros oikeaa joustimen sijaan)

lanka: Nalle
kulutus: 46 g
puikot: 3,5 mm
muuta: Nämä sukat tuli tehtyä pikana, matkustavat eräälle pienelle pojalle, joka on ollut kovasti sairaana ja on vielä toistaiseksi sairaalassa.

510g-(60-113-45-46)g=246g

Puoliväli 10%:n tavoitteesta on siis saavutettu, mikäli pysyn langanostolakossani!

Minttumaari muunnoksin

Miksi kukaan ei ole kertonut miten nopeasti huivi valmistuu kun käyttää paksumpaa lankaa? Tässä ei kyllä kauan mennyt, meni melkein enemmän aikaa siihen että jaksoin pingottaa ja sain jonkun ottamaan kuvia.
Tämä Minttumaari on tehty Tikrun tuunauksilla ja tykkään kovasti. Jäi vaan aika pieneksi, toisaalta se on kyllä takin kanssa käytettävämpi, mutta ehkä kakkoskaaviota olisi voinut toistaa vielä enemmän, huivi olisi paremmin tasapainossa varsinkin nuo sulat on pitempiä. Lisäksi lapsiturvallinen pingotustila oli niin pieni, etten saanut huivia tarpeeksi kaarevaksi.

Malli: Minttumaari Ullasta, Tikrun siksak-muunnokset, kakkoskaaviota toistettu 8 kertaa, "sulat" 1,5 kertaa ohjeen pituiset
Lanka: Nalle Colori
Kulutus: 113 g
Puikot: 4,5 mm
Koko: suunnilleen 120 x 65 cm

Tuo Nalle on kyllä tosi levottoman väristä, harkitsin neulontavaiheessa jo huivin lahjoittamista (lahjoita kaikki mistä et itse pidä...), mutta käy niin kivasti tuon talvitakkini kanssa yhteen kuitenkin, että eiköhän tule pidettyä.

Sunnuntain vaippaompelukset

Nyt on niskat ja hartiat ihan tukossa, mutta ahkeroin aamupäivällä kolme M-koon sisätäyttövaippaa Mummut kaavalla. Ulkokangas flanellia ja sisäpinta Myllymuksujen kuivaliinaneulosta.

Lisäksi 6 hamppuimua, 2 bambuimua ja 6 kuivaliinaimua. Kuivaliinoissa imuna on pari kerrosta joko sherpaa tai flanellia lähinnä tukikankaana ettei kuivaliinaneulos rullaannu pesuissa eikä tarvii ihmetellä joka kerta kumpi olikaan se oikea puoli ihoa vasten. (Koko skaalana herra 2,5 veen varpaat. "Äiti, otatko minusta kuvan.")

Näistä tuli kivoja vaikka itse sanonkin ja toivottavasti myös veljenpoika tykkää vaipoistaan (käly on hurahtanut kestoiluun, oli kokeillut niitä heti ensimmäisen kotiintulovuorokauden aikana =). Jännä miten paljon paremmin ompelukset ja usein myös neulomukset onnistuu kun ne tekee toiselle. Itselle tai muulle perheelle tehtyjen kanssa on huolettomampi eikä viimeistele kunnolla.

10% avattu

Veljen perheeseen syntyi sunnuntaina poika ja kun kälyni oli ilmaissut kiinnostuksensa kestovaippoihin, lupauduin neulomaan hahtuvat. Halusin tehdä ne luonnonväreistä että ovat pienelle mahdollisimman mukavat ja pitokin on parempi kuin värjätyillä. Nää on vaan niin ankean harmaat, että olisi kiva piristää niitä jollain. Mutta onko kukaan kokeillut neulahuovutusta ainaoikeaan?

Hahtuvat on Ruskovillan nelosohjeella. Silmukat tosin omasta päästä ja lahkeetkin pidemmät. Vyötäröön ompelin kuminauhakujan. Puikoteltu nelosen puikoilla kokonaan kaksinkertaiseta Pirtin hahtuvasta, aika tankerot, mutta pitäväthän ainakin. Hahtuvaa meni noin 60g. Nihkeästi lähtee painonpudotus liikkeelle, niin langoissa kuin itseltä. Juuri tuossa maistelin sitä uutta Fazerin Lontoonraetta. Alkuun en ollut järin innostunut, mutta useamman palan jälkeen ihan kiva kokemus. Ei ehkä tule kovin usein ostettua kuitenkaan (ainakin parempi olisi jotta paino menisi normaalilukemiin!).


Blogikoira V innostui tässä joku päivä, murusesta on tullut jotenkin tosi vanha tässä kesän aikana, mutta ei se onneksi tahtia muuten haittaa.

Täällä taas

EDIT: Blogger hukkasi tämän päivityksen jonnekin kun säädin sivupalkkia. Mystistä!

Äitiysvapaa päättyi hahtuvapilvenreunalla ja paluu arkeen koitti työpaikalla. Aika ja energia eivät ole juuri riittäneet muuhun kuin kotiin raahautumiseen ja siksipä blogikin on ollut nukuksissa.

Toinen syy hiljentyneeseen tuotantoon on Mystery Stole 3. Moni muukin bloggaaja laittoi huivin jäähylle vitosvihjeen paljastuttua. Minäkin otin tuumaustauon ja odottelin että muut tekevät valmista, tavalla tai toisella. Siipiosa tuntui poikkeavan alkuperäisestä suunnittelusta todella radikaalisti. Nyt kun olen nähnyt joitakin valmiita kuvia huiveista, pidän kovasti lopputuloksesta. MUTTA alkuperäinen idea oli tehdä huivi anopille, joka puolestaan tuskin innostuu tästä mallista. Itseäni tuo harmaa väri kun ei oikein puhuttele. Olin tehnyt nelosvihjeen melkein loppuun ja purkaminen monta riviä takaisin ei kiinnostanut. (Siiven mallineule on kyllä ihanaa ja mullakin kävi mielessä tämän tyyppinen versio muutos aika alkuvaiheessa)

Niinpä työ meni unholaan ja sillä aikaa ehdin viimein viimeistellä omaa tuotantoa olevat sukat valmiksi. Ohessa vain vilautus, parempia kuvia kenties myöhemmin syksyllä... Lanka on Hjärtegarnin beigeä Sockea, jonka koolasin taannoin. Vaikka langasta tuli epätasaista raitalangaksi tykkään lopputuloksesta, raidat eivät ole niin teräviä.



10 % projektiin piti lähteä mukaan ja sen tiimoilta vilautan lankavarastoani, joka on osoittautunut säälittävän pieneksi muihin verrattuna. Vain 5,1 kg. Ja minusta lankani vievät silti liikaa tilaa, minne te muut yli 20 kg lankaa omistavat ne oikein survotte?


Ja se Mysterykin taas puhuttelee, teen siitä symmetrisen ilman keskipaneelia, vaikka alusta aloittaminen jotenkin tympiikin. En silti menettänyt uskoani näihin projekteihin ja vaikka en saksaa juurikaan ymmärrä, mutta katsellaan nyt millainen huivi täällä syntyy.

Maailma on erilainen neulojan lapsen silmin

2,5 v. katsoo ikkunasta isänsä lähtöä:

-Isi hakee Viiatilla (toim.huom: perheen pakettiauto) villalankaa.

Valitettavasti ne villat on kuitenkin menossa yläkerran rakennusprojektiimme, vaikka kyllä mulle vastaava tilavuus lankaakin kelpaisi...

Eilen Hahtuvapilven reunalla harrastettiin perhematkailua Farmari-maatalousnäyttelyyn. Esikoisellemme selvisi vasta perille minne on tultu ja lippuja jonottaessamme hän herätti huvitusta kurkkiessaan ja huudellessaan väkijoukon takaa isin rinkassa traktoreita. Luvattiin että tänään voisi ihan jokusen nähdä.
Muutamaa piti käydä testaamassa kopista käsin ja Valtran esittelydvd:n katselu kotona näköjään on ollut oivaa aivopesua, sillä vain Valtran kopissa käynti tyydytti wannabe-viljelijäämme. Hymyn sai naamalle myös Valio Kidius-traktoriajelu. Tenavat kiersi ympyrärataa polkutraktoreilla ja saivat palkinnoksi trakoriajokortin sekä pillimehun. Mikäs siinä esittelijöillä oli päivää viettäessä kun lapset hihkuivat innosta, tosin sen raivostuttavan taustapimputuksen luulisi rassaavan hieman neljännen päivän jälkeen!

Äidillekin oli hupia näyttelyn eläinosastolla ja ei kai sitä olisi neulebloggaaja jos jättäisi näyttämättä kuvan alpakasta. Lankaakin olisi ollut, muttei se oikein sytyttänyt. (auringonpistos ilmeisesti?) Tämän yksilön otsatukka herätti hilpeyttä. Tämmöinen bioruohonleikkuri kelpaisi mulle kyllä.

Muutama laamakin oli tuotu ihmeteltäväksi.

Takaisin neuleisiin. Ikioma diilerini iski taas ja nyt mullakin on tukkuhintaisia addeja. Ihanat, näiden hienouden tajuaa vasta kun on itse kokeillut! Kiitos taas ja kiitos myös noista helmistä, ideoita jo on, mutta voi sentään, ne edellyttää varmaan langanostoa...

Addit pääsi heti Mystery Stole 3:n kimppuun ja muutaman rivin jälkeen vihje 3 on neulottu. Tuli kuvattua sekin, sillä halusin pingottaa sen tässä vaiheessa, koska nyt pitäisi olla kolmannes pituudesta valmiina.
Missä mitoissa muilla on huivi ollut kolmannen vihjeen jälkeen?
Wetterhoffin Veerasta 3,5 mm tehtynä huivini on nyt noin 70cm pitkä ja rapiat 60 cm leveä. En varmaankaan lyhennä enkä pidennä tätä, vaan menen ihan alkuperäisohjeen mukaan.

Cavern ja kesä

malli: Cavern Cardi
muunnokset: pidemmät hihat vähemmillä kavennuksilla ja pidempi helmaosa sekä hakanen kiinnityksenä
lanka: Novita Olivia
kulutus: 475g
puikot: 4mm
muuta: Kerrassaan ihana, mutta odottaa vielä mammakilojen katoamista tovin - imetysdieetin päätyttyä tällä suklaan syönnillä melko pitkä tovin

Kesä on sujunut kotosalla vauvan ja taaperon kanssa. Taapero harrastaa mm. tilataidetta.

Ja auttaa äitiä askareissa turhankin innolla pikkuveljen avustamana. Anoppi lainasi vyyhdinpuut ja kälyn anoppi puolestaan kerijälaitteen. Nyt on huivilangat kerällä. Tekisi mieli aloittaa MS3, mutta puikoilla on toisenlainen projekti parhaillaan.

Tässä on nimittäin se epäonnistunut koolaukseni kerittynä (kerijalaite ei ollu tuolloin vielä lainassa) ja tulos on ihan ok sittenkin. Sukkaa pukkaa, näytän kurkistuksen myöhemmin, eka versio kun meni purkuun, ylläri ylläri...

Terveisiä Wetterhoffilta!

Kesälomareissun reittivalinta oli päätetty mieheltä kysymättä suunniteltiin miehen kanssa siten että poikkeamme ohikulkumatkalla Wetterhoffin myymälässä. Valinnan vaikeushan se taas iski, vaikka olin noita Wetterhoffin omia lankoja jo ahkeraan tutkinut netistä. Niistä lähti kuitenkin mukaan vain nuo kaksi Silviaa ja Veeraa (100% villaa, 900m/100g). Veera on uusi tuttavuus, mutta hintalaatusuhde (7,90€) vaikutti tosi hyvältä, yhdestä vyyhdestä syntyisi varmasti kohtuullisen kokoinen huivi, mutta otin toisen jotta riittää varmasti Mystery Stole 3:een.
Lisäksi HjärteGarnin Sock- lankaa nuo 5 kerää. Tuota täytynee hakea paikallisesta vielä kaksi kerää valkoisena, että saan jo pitkään suunnitelmissa olleet kirjoneulesukat (Sukkasillaan kirjasta) tehtyä. Lopuista langanjämistä neulon miehelle sukat, siksi lankaa on noin reilusti. Sitten joskus siis kun on aikaa...

Myymälässä kuolasin aikani RY Bamboo softin lankaa, ihanan pehmeää 100% bambua, mutten osannut valita sopivaa väriä kun ei ollut tiettyä projektia mielessä. Monenlaista muutakin lankaa oli myynnissä, en tiennytkään, että valikoima on niin runsas. Ei yhtään huonompi valinta poiketa kolmostieltä hetkeksi syrjään!

Olimme matkalla 5 päivää ja tuona aikana ajettiin täältä Koillis-Savosta Karttulan ja Joroisten kautta poiketen (koirulaisten hoitolapaikkaa suosittelen lämpimästi!) Lahteen. Sieltä Espooseen ja Helsinkiin, josta vielä Inkooseen. Hämeenlinnan shoppailujen jälkeen Jyväskylään ja vihdoin kotiin. Mukana siis lapset 2,5 vee ja 7 kk. Tarvitseeko kertoa enempää reissun sujumisesta?! No joo, oikeasti lapset oli tosi kärsivällisiä ja jaksoivat hurjan hienosti. Ei kai nuo terveitä olisi jollei vähän kiukuteltaisikin.

Ja hulluuden puuskassa ajeltiin vielä reissun jälkeisenä päivänä Heinäveden koiranäyttelyyn. Jep jep, kannattipa ajella ajokoiran kera hakemaan sinistä nauhaa ja kuluttaa siellä koko päivä kun kehät oli jälleen kerran rutkasti myöhässä. Pöh ja minä kun kuvittelin, että tuo meidän tyttö on ihan kaunis koira! Pitänee pitäytyä vain doggikehissä jatkossa.

Matkalla aloittelin myös Cavernin ja ensi tuntuma Oliviaan ei ole kovin ihastunut. Se on jotenkin nihkeää neuloa ja hajoaa inhottavasti puikoilla, varsinkin jos joutuu nostelemaan pudonneita silmukoita blogivauvan opetellessa nousemaan tukea vasten pystyyn. (Nyt se riiviö pääsee jo polvilleen tukea vasten ja kolauttelee sitten päätään kun ei tuommoisella seitsenkuiselle ole kovin paljon vielä järkeä varoa!) Mutta pehmeää tuo lanka kuitenkin on, saa nähdä onko liiankin pehmeää Caverniksi, mallista tykkään yhä kovasti.

Espoon pysäyksellä jätin kummitytölle tämän huivin, joka on neulottu Novitan muinaisesta Chenille- langasta, kukkaset on Vilman ohjeella tehty vauvalangasta. Kansikuvamalli ei ollut kuvaustuulella (tai ehkä kuvaaja ei osannut asiaansa), joten huivi on esitelty ihan vaan tuolin reunalla roikkumassa.

Huomenna vietämme miehen kanssa kahdeksatta hääpäivää romanttisissa merkeissä. Saimme peräkkäiset ajat hammaslääkäriin ja lisäksi käyn verikokeissa. Ehtisiköhän sitä kymmenettä hääpäivää oikeasti vaikka jo juhliakin?