Saltkråkan

Sukkasadon aikaan päätin, että neulon itselleni jossain vaiheessa Saltkråkanit. Sen verran kauniita sukkia moni nimittäin tuolla ohjeella neuloi.

Sukat valmistuivat jo joulun alla. En vaan ehtinyt kostuttaa ja pingottaa, kuvaamisesta puhumattakaan.
Langan riittävyyden pelossa muunsin nämä neulottavaksi kärjestä alkaen ja hyvin onnistui niinkin päin. Lankaa tosin jäi parikymmentä grammaa. Takaosassa palmikkojen välissä on 4 silmukkaa helmineuletta ja varren edistyessä lisäsin palmikkojen reunoihin yhteensä 4 silmukkaa. Käsialani on yleensä löysä, joten käytin suunnilleen Nallen vahvuista Anttilan Coralloa ja puikot olivat 3mm. Ehkä näistä tuli aavistuksen pienet, mutta parempi niin kuin liian isot. En tiedä johtuiko se siitä, että käsiala taisi olla tavallista tiukempaa, koska neuloin nyt ensimmäistä kertaa molemmat sukat yhtä aikaa magic loopina.

Jouluaaton paketeista paljastui tällainen söpö ystävän itse tekemä käsityöpussi.

Kurkkaus pussiin paljasti lankaa ja pikkuisessa sisäpussissakin oli yllätys.

Mittanauhoja ei voi olla ikinä liikaa. Ei myöskään merinovillaista sukkalankaa. Lanka on Lanartus Fine Merino Socks ja minulle uusi tuttavuus. Kylläpä nyt kelpaa ottaa neule mukaan reissuun! Kiitos vielä ihanasta lahjasta! <3

Pussi-kuvassa kuusessa on näköjään vielä ehjä lippunauha. Neiti 6kk -konttaan takaperin ryömin etuperin- on mutistellut ainakin yhden lipun ja irrottanut toisen. Kynttilöiden johto on myös äärettömän kiinnostava ja samalla voi heilutella muitakin koristeita. Veikkaan, että kuusi lähtee paljon ennen loppiaista!

Jouluvalmistelujen kolmas osa

Kierrätettävien lahjapussukoiden kankaista (vähentää ihanasti epätoivoista pakettien teippausta ja ärsyttävää kekoa lahjapaperisilppua aattona!) jäi sopivasti palanen korttien säilytystä varten. Enää joulukortit eivät majaile keittiön tasolla tai pöydällä ja tuosta ne on helppo napata myös luettavaksi.

Korttitasku on tehty Eurokankaan jouluisesta puuvillakankaasta. Kangas on sen verran paksua kaksinkertaisena, ettei se tarvinnut tukipahvia tms. Mies veisteli ennen iltavuoroon lähtöään kepin yläreunan kujaan ja keppiin sai mukavasti myös nyörin kiinnitettyä.

Niin, ne muut jouluvalmistelut.

- Piparitalo. Tänä vuonna kaikkien meidän erityisruokavaliot kattava taikina ei murentunut käsiin eikä sokeri palanut. Sen sijaan sokeria sulattanut mies sotki keraamisen lieden. Pursotukset menivät miten sattuu eikä taloon tehty piippua. Lasten mielestä talo on hieno ja se lienee tärkeintä.

- Marmeladit. Imetysdieetin vuoksi suklaat jäävät syömättä ja jostain syystä myös kaupan marmeladit tekevät tytölle oireita maidon kautta. Agar agaria apteekista ja omia tekemään. Ensimmainen satsi maistui E-koodille, mehu oli kai liian laimeaa ja marmeladit tosi tönkköjä. Toinen satsi taas ei jähmettynyt ja agarin maku yhä hiukan läpi. Ehkäpä herkuttelen vain tortuilla ja niillä allergiapipareilla jouluruuan lisäksi.

- Joulusiivous. Ei ihan Marttojen listan mukainen... Mutta ei sen tarvitse ollakaan. Roinat on miltei raivattu ja nepahimmat sotkut siivottu.

- Joulutunnelma. Se tulee kyllä. Viimeistään aattona, kun koristellaan kuusi ja käydään saunassa.

Hyvää Joulua kaikille blogini lukijoille!

Jouluvalmisteluja osa 2

Kuusikon reunalle on saapunut jänis, mutta mitähän se katselee?


Joku on jättänyt sukset.

Se sama on varmaan tehnyt nuotionkin. Hiihtäjälle on kai tullut kylmä.

No ei ihme, jos tonttutyttöä paleltaa, kun hameessa ja villapaidassa vaan hiihtelee.

Ensimmäistä kertaa meillä tehtiin jouluikkuna ja lapset ovat olleet innoissaan. Idea on Villapallolta, jolla on ollut ihania jouluikkunoita. Samoin anoppini koristelee usein ikkunanvälit pienillä kivoilla jutuilla ympäri vuoden.

Kuuset on neulahuovutettu: kahdessa pienessä runkona Tiimarin askarteluhuovasta värkätyt kuuset, isoimman neuloin vihreästä seiskaveikasta kaksinkertaisena. Koskapa vaatehuoneemme on Korvatunturin välivarastona, en päässyt tonkimaan pohjalta vaahtomuovialustaa huovutusta varten. Alustana piti käyttää pyyhettä - ja valitettavasti myös etusormea!
Nuotiossa oksia ja icordina neulottua hahtuvaa, jota neulahuovutin pörheämmäksi. Sukset vuoli mies, liimasin nahkaa siteiksi. Sauvoina oljet, joissa nahkaa ja sompaan laitoin ompelulankaa nyöritettynä.
Tonttu on neulottu langanjämistä, icordia ja erinäisiä nopeita ratkaisuja, suunniteltu neulottaessa.

Jouluvalmisteluja

Hahtuvapilven reunalla on eletty hiljaiseloa valmistuvien töiden saralla. Monta pientä juttua on kesken, joululahjoja tosin ei yhtään. Tänä vuonna en aio edes antaa käsitöitä joululahjaksi. Keskityn tekemään omia juttuja ja omaan kotiin, kerrankin näin.

Muutaman viikon olen näprännyt tällaista projektia ja eilen se vihdoin valmistui!



Oljet tiimarista. Kolme pakettia 40x30cm olkia riitti ja tähteeksikin jäi. Ohje täältä, mutta en halunnut yhdistää kuutioita pikkupätkillä, joten ne jätin tylysti pois. (Rehellisyyden nimissä tämä oli alunperin miehen idea ja projekti, mutta kun eräs suurisuu kritisoi ohjetta juuri noiden pätkien osalta, niin teinpä himmelin sitten itse...)

Isoin urakka loppujen lopuksi oli olkien leikkaaminen. Yleensä kun oljet oli liotettu, kuopus heräsi ja homma keskeytyi. Pikkukuutiot olivat helpoimpia tehdä, keskikokoiset yllättävän vaikeita ja tuo isoin hankalin. Jonkin verran oljet halkeilivat yhdistelyvaiheessa, mutta siitä selvittiin Scotchin avulla. En viitsinyt alkaa purkamaan ainakaan täksi vuodeksi. Näkyyhän se korjaus, jos tarkkaan katsoo, mutta näkyköön.

Jotenkin nuo Tiimarin oljet olivat epäaidon tuntuisia, liian vaaleita ja puhtaita, ainakin kun muistelee lapsuuskodin himmeliä. Tai sitten aika kultaa muistot tässäkin asiassa.

Joku on joskus ihmetellyt miten aikaa riittää näpräämiseen lasten hoidon ohella. Käsitöiden teko on mulle se arjen piristysruiske, pakkomielteeltäkin se välillä tuntuu. Mutta ainahan sitä aikaa löytyy sille, mitä haluaa. Se on minun tapauksessa pois esimerkiksi siivouksesta, tervetuloa vaan meille katsomaan kaaosta ja pölyä ja roskia ja koirankarvoja ja...
Tänä vuonna myös tuntuu, että ne varsinaisetkin jouluvalmistelut on retuperällä. Tortut ja piparit leipomatta, laatikot sentään on jo pakkasessa. Kai sitä kerkeää vielä.

Mullapa on jotain ihanaa!

Kerrankin olin oikealla hetkellä koneella. Villasukan blogi taisi olla ensimmäinen paikka, jossa huomasin maininnan Kipakoitten neulekalenterista. Neulelistalle tuli ilmoitus että kalenteri on myytävissä ja satuin lukemaan viestin ehkä parisen tuntia sen tulon jälkeen. Vilenismi iski ja kalenteri piti tilata, kun sen kerran sai ilman postikuluja (sadalle ensimmäiselle siis). Ei silti, olisin tilannut kyllä muutenkin. Täytyy sanoa, että kyllä kannatti!


Kalenteri on kauniisti ja ajatuksella tehty. Ohjeet on laitettu kääntöpuolelle. Isoissa töissä kaavio tai ohje saattaa jatkua toisella sivulla, mutta se ei varmasti haittaa. Kalenteri pääsi eteiseen, josta se taatusti huomataan. Tähän ei vaan raski kyllä tehdä merkintöjä. Ei silti, se sotkukalenteri työvuoroineen ja muine menoineen löytyy meiltä jääkaapin ovesta.
Toteutuslistalle pääsivät ainakin Talvimorsian sukat ja Puolukka kauluri, muitakin toteutettavia oli useita. Ihana kalenteri! (Huomaatteko, että joku on pikkaisen innostunut.)


Merith antoi minulle tunnustuksen, kiitos kovasti! Merithin blogia olen seurannutkin säännöllisesti. Blogien lisäksi meitä yhdistää eräs nettipalsta.

Tunnustuksen saajan täytyy:

1. kiittää tunnustuksen antajaa
2. kopioida kuva ja liittää blogiinsa
3. linkittää tunnustuksen antaja blogiinsa
4. kertoa itsestään 7 asiaa, joita muut eivät vielä tiedä
5. antaa tunnustus seitsemällle
6. linkittää nämä blogiinsa
7. kertoa heille tunnustuksesta

Tämä ei ollutkaan ihan helppo juttu, kuten Merithkin itse totesi. Kirjoitan tähän listaukseen asioita, joita en luultavasti ole blogissa jakanut.

1. Minulla on kaksi vanhempaa sisarusta, olen ns. iltatähti. Lapsuudessa vihasin tuota nimitystä ja vannoin, että teen lapseni pienillä ikäeroilla, jos suinkin mahdollista.

2.Lukioaikana intoilin ympäristöasioista, lueskelin mm. WWW:n ympäristöraportteja. Myöhemmin innostus tasaantui, vaikkakin yhä meillä kestovaippaillaan, kompostoidaan, kierrätetään, säästetään energiaa yms. Nykypäivänä ei enää niin ihmeellistä, mutta 10-15 vuotta sitten maailma oli toisenlainen (ah, mitä paatosta... Katja lupaa sitten olla kertomatta kaikkia seikkoja, jotka olen jo unohtanut siitä ajasta!)

3. En juurikaan meikkaa. Töihin en todellakaan viitsi meikata, enkä ostoksilla käydessä vaivaudu. Juhlat ja iltamenot (hah, mitä ne on kysyy kolmen alle viisivuotiaan äiti) ovat poikkeus.

4. Rakastan enkkulakuja. Jätän kertomatta kuinka paljon voin syödä niitä kerralla! Nyt joudun jättämään lakut rauhaan niin kauan kun imetän tuota meidän pian puolivuotiasta vauvaa.

5. Lapsuudessa olin auttamattomasti heppahöperö. Rakkaus hevosiin ei ole kadonnut vieläkään, mutta aikaa harrastukselle ei ole ollut.

6. Olen allerginen vain ampiaisen pistolle. Tämä siitäkin huolimatta, että 2/3 osaa meidän lapsista on allergisia.

7.Minulla on pitkät hiukset. Huolimatta blogin sivukuvasta olen sisimmässäni pitkähiuksinen. Satunnaisesti pätkäisen, mutta aina nämä vaan kasvavat. Nyt poikkesin kampaajalla 1,5 vuoden tauon jälkeen ja jätin sinne 15cm, mutta pitkähköt nämä ovat edelleen.

Kapinoin sen verran ohjeita, etten jatka tätä nyt eteenpäin. Napatkoon ken haluaa. Readerissa on niin valtavasti seurattavia blogeja, että olisi aivan mahdottomuus löytää sieltä seitsemän erityistä.

Neulakirja

Minulla on tapana seurata blogimaailman innostuksia viiveellä. Kun toiset ovat jo siirtyneet parikin villitystä eteenpäin, saan minä vasta aikaa ja insipiraatiota tehdä jotain. Tällä menolla neulon Baktuksen joskus vuoden kahden päästä (ja jos ette kerro kellekään, niin sekä Clapotis että Icarus ovat vielä neulomatta!).

Tein siis neulakirjan. Ideaa on haettu ainakin ystävämme Googlen avulla ainakin täältä, täältä ja täältä. Tiimarin askarteluhuopaa, puunappeja, muovineppikiinnitykseen ja Florican jämiä pykäpistoihin. Imde näkyy myös siinä, että ihan oikeasti piti käydä Käspaikasta lukemassa ohjeet pykäpistoihin.

Olen tyytyväinen siihen, että tylpät neulat löytyvät heti eivätkä muutkaan neulat enää uppoa neulatyynyn uumeniin.

Yläkuvassa tiskirätti, jälleen kerran. Novitan Bambua ja pintaneule Lesley Stanfieldin Kauneimmista neulemalleista. Taisipa olla se heti ensimmäinen mallineule.

Ei tarvitsisi varmaan sanoa mitään kuvien laadusta ja pimeydestä. Keskipäivän niin sanottu valoisin hetki vaatii salaman ja siltikin tuntuu, että harmaus ja kosteus imee viimeisetkin valonrippeet. 3- ja pian 5-vuotiaat pojat sen sijaan eivät piittaa märkyydestä. Tämä päivä on uitu -kirjaimellisesti- kuraojassa. Voiko suurempaa onnea olla? Kurarappu on kyllä äärettömän hyvä keksintö!
Puolen vuoden rajapyykkiä lähentelevä kuopus ilahdutti äitiä nukkumalla kolmen tunnin unet vaunuissa. Miten äkkiä sitä unohtaakaan millainen väkkärä puolivuotias voi pahimmillaan olla. Hoitotasolla tartukaan kaikkeen: harsot, tarvikekori, alusta, äidin hiukset, vaatteet, villahousut... Rentouttavat ilmakylvyt vaippaharson taittelun lomassa voi unohtaa. Mutta onhan puolivuotias muutakin, se on valloittavia hymyjä, ensimmäisiä hampaita, piiloleikkejä, hervotonta hekotusta, kuolapusuja. (Ja ei Katja, minulla ei ole edelleenkään vauvakuumetta!)

Sepe

1,5 vuotta sitten laitoin Ravelry-jonoon Sepe-nallen. Esikoinen luki Ullaa kanssani ja halusi ehdottomasti nallen. Aina vaan tuntui löytyvän tärkeämpää neulottavaa ja pieni mies kyseli nallensa perään aina kun asia tuli mieleen: Nalle-lankaa ostettuani ja muulloinkin. Lupaus on lupaus ja Sukkasadon päätyttyä päätin, että nyt se on tehtävä.

Pian 5 vuotta täyttävä lapsi hoputti neulomista ja seurasi muutenkin innolla vieressä mitä nallen osaa missäkin vaiheessa neuloin. Kun Nalle oli valmis, mutta housut puuttuivat, esikoinen piti nallea kainalossa onnellisen näköisenä. Kun sain housut neulottua, poika totesi, että ihan tyhmä Nalle, anna vaikka pikkuveljelle. En minä tuota tarvitse!

No, onneksi pikkuveli on kolmen vuoden uhmaisestä iästä huolimatta innostunut pehmoista unikavereina. Nalle sai siis hyvän omistajan ja on saanut nukkua kainalossa (niiden kymmenen muun pehmoelukan kaverina) siitä lähtien.
Ihan pikkaisen silti sieppasi esikoisen mielenmuutos, mutta ehkä ensi kerralla kannattaa neuloa pyydetty juttu samantien!

Nalle on seiskaveikkaa ja housut II-laadun karstalankaa Pirtin kehräämöstä. Lahkeiden kohdalla näkyykin II-laadun syy, värjäys ei ole tasalaatuinen. Neuloin kolmosen puikoilla, että sain tarpeeksi tiivistä. Keskimmäinen tosin katkaisi yhden bambupuikon, tietysti parhaimman laatuisesta sukkapuikkosetistä. Olisi edes tuhonnut puikon noista hongkongin ihmeistä.

Joulusukat 2009-keräys on edennyt valtavan upeasti, pareja on jo yli 280! Tässä vielä yhdet vietäväksi.

Kotirintamalle kuuluu iloisempia uutisia imetysdieetin osalta. Maito tuli pienissä määrin takaisin ruokavalioon, enkä karta täysin soijaa saati paprikaakaan. Joku aine tekee vielä oireita satunnaiseti, mutta noin yleisesti ottaen helpottaa.

Mistähän sitä

.. bloggaisi?


Siitäkö, että kuopus oppi joku aika sitten kääntymään ja on nykyään jatkuvasti mahallaan ja kaipaa melkein joka kerta kääntöapua (isoveljet ovat pelastus tässä asiassa!). Vai siitä, että doggivanhuksen takajalat vippailee, mutta mieli on kirkas?


Vai siitä, että pienoinen sukkakyllästys iski (10 paria sukkia + säärystimet/8 viikkoa). Positiivista, että jämälankalaatikko pieneni huomattavasti.

Että sukkien sijaan piti neuloa tiskirättejä...

.. kunnes niissäkin tuntui tulevan...

..kiintiö täyteen.
Ja että ainoa haasteellinen neule, joka parin viikon bloggaustauon aikana on syntynyt, on miehelle neulotut sukat 2mm puikoilla. Ja niissäkin se haaste syntyi siitä, ettei nukahda tylsyyteen kesken yksitoikkoisen projektin!

Vai siitä, että imetysdieetti laajeni taas yhdellä ruoka-aineella ja kattaa nykyään maidon, munan, soijan, suklaan, paprikan, teen sekä sekalaisen määrän muita aineita?

Speksejä:
Pöllö-tiskirätti on oma sovellus Kate Daviesin Owl's (ravlink) paidan kuviosta. Yllättävän moneen juttuun pöllökuviota on jo ehditty käyttääkin Ravelryn perusteella! Minä en vaan tykännyt noista valmiista tiskirättisovelluksista.
Windmill-räteissä on käytetty TiiQ:n tapaa neuloa myös sakaran kärjet ainaoikeaa. Bambuiseen rättiin tein 7 sakaraa ohjeesta poiketen, jotta rätti olisi tasaisempi. Puuvillainen on kuudella tehty.

Miehen perussukat on neulottu kärjestä aloittaen yhdellä Socks from Toe Up-kirjan perusohjeista. Uutta minulle kärjen virkkausaloitus ja myös kantapää. Näissä opettelin myös magic loopin käyttmäisen yhdellä sukalla.

Baby Bootikin

Pääsin hienostelemaan sukkien osalta, kun neuloin nämä Nancy Bushin Knitting Vintage Socks kirjassa olevat Baby Bootikin sukat.
Aiemmin pidin mallia kuvan perusteella aika rumana, mutta neulottuna tykkäsinkin tosi paljon. Niin on kyllä ollut monen muunkin mallin kohdalla tuossa kirjassa. Oli vaihteeksi hauskaa kokeilla uutta tyyliä, pohjaa en olekaan ennen neulonut aina oikealla.


Puikot olivat 2,5mm ja siksi vähensin mallikerran verran sukkien koossa. Niinpä varren ribbiosuus piti soveltaa omasta päästä. Pähkäilyyn meni hyvä tovi aikaa, imde ja huonosti nukkuva vauva pitävät huolen siitä, ettei aivotoiminta ole ihan parasta luokkaa.

Grammoja 38 ja luonnonvalkoinen lanka on Zitron Trekking XXL ja punainen HjerteGarn Sock 4.

Nämä tulivat 1-vuotiaalle, ja olivat kuulemma sopivat, mutta mahtuivat meidän pian kolmivuotiaankin jalkaan.

Kun lapsia on kolme, on ärsyttävää etsiä neuvolakortteja samannäköisistä mainoskoteloista. Lisäksi muovikoteloiden taskut rikkoutuvat helposti. Niinpä ystävän esimerkin innoittamana ompelin peruspuuvillasta kotelo kaikkien neuvolakorteille. Toiseen taskuun sitten laitoin äitiyskortin, kulkekoon siellä muistona.

Ohje on omasta päästä ja sen kyllä huomasi, jokainen on hiukan erilainen ja saumoja ei saa tuijottaa! Kiinnitys muovinepeillä. Hurahdin joku aika sitten ostamaan neppipihdit Kotimäen puodista, enkä ole katunut yhtään. Edulliset ja ennen kaikkea ihan välttämättömät...

Sukkia sukkia sukkia ja vähän muutakin

Aiemmin esitellyt säärystimet menivät siis erään palstan vaihtoon. Vaihdossa puolestaan sain tämän ihanan muovipussin kaavalla tehdyn kassin sekä rintakorun. Kiitos!


Toisen palstan (ai miten niin nettiriippuvainen?!) innoittamana puolestaan värjäsin äitiyspakkauksen kevyttoppapuvun Dylonilla. Puku on siis 2008 vuoden puku, alunperin vaaleansininen valkoisilla raidoilla. Värisävy oli muistaakseni Rosewood Red. Halusin oikeastaan kirkkaamman punaisen, mutta koskapa kaupassa ei sellaista ollut, niin värjäyskuumeen iskettyä piti tyytyä tuohon. Aika kiva tiilenpunainen sävy silti. Kuvassa näkyvä kypärämyssy oli luonnonvalkoista bambujoustofroteeta ja se sai pesussa tummemman sävyn.

Koneessa oli noin 600 grammaa vaatetta. Kuvasta puuttuu yksi kypärämyssy, pieni hattu ja toinen body. Hauska kokemus, tekisi mieli värjäillä kaikkea muutakin.



Joulusukat 2009- tempaukseen lähtee kaksi paria miesten sukkia. Seiskaveikkaa, 104 ja 114 grammaa, nelosen puikot ja koot noin 43 ja 44.

Sukkia

Tulin oikeastaan vaan lisäämään blogiin napin Joulusukka 2009-projektiin, jossa neulotaan Kuopion laitosvanhuksille jalkojen lämmikettä, mutta esitellään nyt samalla viime viikkoiset sukat Nallesta. Toinen pari esikoiselle ja toinen tänään 1-vuotta täyttävälle Eetulle. Eetun sukissa lukee molemmissa nimi, meillä ei vaan ollut sopivan kokoista testijalkaa esittelemään kirjailua.

Sukkasatoon jotain

Hillokellariin lisäsin tänään viimein satoa, Purosta neulotut säärystimet. Nämä on tehty erään foorumin vaihtoon, toivon ettei vaihtopari hoksaa käydä täällä, vaikkeivat yllätykset olekaan. Värinä Kanervikko ja alaosan jatkoin edellisen postauksen piposta jääneellä Ruskalla.


En tykkää kyllä oikein vieläkään. Tuo vaaleanvihreä raita ei sovi minusta väriin ollenkaan.
Puro-kokemusta on nyt neljän kerän verran. Solmuja ei sattunut, toisessa Kanervikossa lanka oli laadultaan huonompaa, kävi pätkän verran ohuena ja kerän alussa oli yksi ylimääräinen värisäie, josta olin Ravelrystä lukenut.

Tänään poikennut naapuri ihastui väriin täysillä ja jotenkin lipsautin suustani, että voin neuloa hänellekin. Purosta ei siis päästä vielä eroon, vaikka niin vähän suunnittelin.

Mies lähtee lintumetsälle huomenna ja hänellä oli kuulemma tarve ohuille ja napakoille kynsikkäille. Käytin näihin vajaan kerän Wool Sävyä ja puikot oli 3mm. Tuli sopivat melkein omaankin käteen. Mies ei halunnut noihin "sormia" ollenkaan, joten väleihin on vain pujoteltu lankaa, jossa on solmuja vierivieressä. Neuloin kierretyillä silmukoilla, jotta kynsikkäät eivät löystyisi. Saa nähdä millaiset saa neuloa seuraavaksi.

Garmisch

Ravelryn kautta löysin tämän ihanan ohjeen palmikkopipolle. Garmisch (pdf) miellytti heti silmää. Langaksi valikoitui Puro, varsinkin kun olin nähnyt Ravelryssä miltä Knittituden neuloma Side Cable Hat (rav link) näytti Purosta neulottuna.
Tiheys ei ihan täsmännyt, joten neuloin tämän nelosen puikoilla S/M koossa, saaden L-kokoisen pipon. Jätin myös 4 kerrosta neulomatta, koska pipo on aika korkea muutenkin. Tykkään piposta, mutta en ole ihan varma tykkäänkö Purosta. Väri on Ruska, josta otin välistä tumman violetin pois. Ihan tuonne pipon yläosaan sitä tuli vähän.

Puro on kerällä hirmuisen pehmeää, mutta neuloessa melko höttöistä ja karvoittuu äkkiä. Päässä tämä ei tunnu ollenkaan niin pehmeältä, ei varsinaisesti kutita, mutta ole kaikkein miellyttävimmän tuntuinen. En voisi kyllä neuloa Purosta paitaa, saati huivia. Esikoinen ilmoitti heti, että pipo kutittaa. Esikkoa tosin kutittaa merinoWoolkin, joten hänelle täytyy miettiä näköjään lankoja tarkemmin kuin muille perheenjäsenille.



Tätä palmikkokuviota kyllä rakastan ja luulenpa, että teen toisenkin pipon tällä mallilla yksivärisestä langasta, jotta kuvio pääsee oikeuksiinsa.

Niin se Sukkasato, toiset ovat jo tehneet valmiita sukkiakin. Minulla seisoo vieläkin molemmat kolmosen sukkapuikot toisessa työssä, täytyis kai skarpata...

Pussukka

Sari kyseli kommenteissa, onko blogikoira T päässyt pupujahtiin. Metsästyskausihan ei pupujen osalta vielä ole alkanut, mutta koirat sai päästää irti harjoittelemaan 20.8. lähtien. Heti ensimmäisenä aamuna laitettiin tutkapanta kaulaan ja ovesta ulos, riemullisia päiviä tytöllä on ollut siitä lähtien. Taukopäiviäkin on pidetty sään ja muutenkin tilanteen mukaan. Yhtenä aamuna säikähdin, että nytkö se jäi auton alle, kun ovesta ulos päästettyäni alkoi kuulua armoton huuto. Sitten huomasin, että koira ampuu metsää kohti täyttä vauhtia. Koiraa pilkkanaan pitäneet jänikset kun ovat löntystelleet pihapiirissä kesällä ja vielä nyt syksylläkin aamuisin ja iltaisin. Nyt sai ainakin yksi sitten lähdöt!


Tämmöisiä tosi toimessa olevia kuvia saadaan kuitenkin vielä odotella.



Kaivelin saumurin esille pari päivää sitten ja surautin tämän huikean tuotoksen, joka on ollut varmaan kaksi kuukautta suunnitelmissa, muttei muka ole saanut aikaiseksi.



Tähän pussukkaan siis laitetaan mikron kautta käyneet lämpöpakkaukset ja sitten lämmittämään selkää tai muita kipeitä paikkoja. Näin vierekkäin laitettuna osuvat juuri sopivasti lapojen väliin, missä ainakin minulla eniten jumittaa.

Puro

Eilen olin neule- ja käsityötapaamisessa TiiQ:n luona. Meitä oli mukana Tikrunmami, MinnaN ja HenNis. Lisäksi ainakin neljä blogitonta, jos nyt laskin oikein. :)

Olipa hauskaa nähdä muitakin käsitöihin hurahtaneita ja omakin pää siinä kummasti virkistyi, vaikkakin kolme riiviötä oli mukana tapaamisessa (mies tietysti iltavuorossa silloin).
Väsyneitten lasten kanssa kun kurvaa sitten illalla vielä syömään ja ruokaostoksille markettiin, ei voi estää muutaman lankakerän hyppäämistä mukaan. Varsinkin kun Prisman hylly oli viimein järjestelty ja kuvassa etualalla olevaa Ruskaa ja taustalla olevaa Kanervikkoa löytyi helposti.


Tätä kirjoittaessa kuopus väänsi haisevat vastalauseensa, keskimmäinen tuli sisälle vaihtamaan vesileikeissä kastuneen paidan ja esikoinen seurasi perässä tahtoen taas kysyä miljoona kysymystä. Mutta mitäpä muuta sitä osaisi odottaakaan kolmen alle viisivuotiaan kanssa. :)



Viime viikolla blogikoira V täytti vuosia. Kultainen harmaanaama on nyt 8-vuotias!

Tossut ja huivi

Kiitos myötätuntokommenteista. Tällaistahan se elo lapsiperheessä on, joskus vaan vähän liikaa kaikkea yhtä aikaa. Ehtiihän sitä sitten nukkua kun lapset lentää pesästä, vai miten se oli?

Ystävä sattui ilmaisemaan toiveensa kantoliinailuun sopivista huovutetuista tossuista ja niinpä tein yllätykseksi nämä tossukat. Varsi on Nallea varastoista (hassua miten tämä sävy näyttää aina kuvissa ihan erilaiselta, sinisemmältä) ja teräosa virolaista hahtuvaa. Ohje omasta päästä, olivat aika hurjan näköiset huovuttamattomina, mutta huopuivat aika mukavasti suunnilleen sellaisiksi kuin aattelinkin.

Koekäyttäjänä kuopus, joka on jo muuten kaksi kuukautta iältään.

*rumpujen pärinää* Pitkällinen inhokkiprojekti on valmis. Miehen täti pyysi neulomaan ostamastaan tikapuulangasta jonkinlaisen huivin, kun omat kädet eivät siihen enää pystyneetkään. Tein Minttumaari-tyylisesti levenevän niskasta aloitetun huivin, johon vaan sovitin yksinkertaisen "langankierto, kavennus"- mallin. Muuten hyvä, mutta kun tuota lankaa ei voi pingottaa, huivin muoto ei pysy tarpeeksi leveänä.

Hapsut tein painoksi, että neulos vähän avautuisi, mutta se ei auttanut tuohon leveysongelmaan. Vaan olkoon, en jaksa kyllä purkaakaan, jospa tuolle käyttöä silti olisi.

Sukkasatoon päätin lähteä mukaan, joskin enpä tiiä miten ahkerasti ehdin sukkia tekemään.

Mr. Murphy: äiti on jo (vähän) tarpeeksi väsynyt

Otetaan 2kk ikäinen vauva sekä 2- ja 4-vuotiaat lapset. Matkustetaan mummolaan yökylään. Herätään yhden kerran lohduttamaan nelivuotiasta painajaisesta. Herätään samasta syystä kaksivuotiaan kohdalla. Samaa kaksivuotiasta käytetään tunnin päästä vessassa. Kaikilla heräyskerroilla syötetään myös vauvaa, joka herää isoveljien touhuihin. Lisäksi syötetään vauvaa x+n kertaa yöllä ja kuunnellan tuhinaa ja potkimista. Vaihdetaan vaippa aamuyöllä. Aamulla herätessä huomataan, että 3 tuntia ollut vaippa on vuotanut kakat yöpuvusta, fleece-peitosta ja lakanasta läpi mummolan vuodesohvalle. Pohditaan olisivatko kakat pysyneet paremmin vai huonommin, jos olisi käytetty normaalia kestovaippaa.

Siivotaan aamupäivä epämääräisen näköisiä kakkoja vauvalta ja arvioidaan, että keskimmäisen lapsen tavoin myös tämä lapsi taitaa olla allerginen. Päätetään aloittaa ruokapäiväkirja pikaisesti. Suklaasta on jo aiempien havaintojen perusteella luovuttu.
Palataan kotiin kitisevien lasten kera. Illalla riemuitaan, kun vauva nukahtaa jo kymmeneltä keskimääräisen 11 sijaan.
Herätään yöllä koiran vinkumiseen (sitä ennen on syötetty vauvaa taas x kertaa). Huomataan, että vinkujalla ei ole hätää, vaan hätä on sillä toisella koiralla. Siivotaan alakerrasta 50 kiloisen koiran ripulikakkaa ovelta, kynnykseltä, seinältä, pediltä ja lattialta. Haetaan puhdas patja pediksi koirille. Palataan nukkumaan ja syötetään vauvaa taas kerran. Nukutaan pari tuntia ja syötetään siinä välissä taas vauvaa kunnes havahdutaan ripulikakan lemuun. Siivotaan jälleen samaisen koiran kakkaa lattialta ja mietitään samalla kyynelten kera, joko vanhan koiran olisi aika mennä, vai onko kyse normaalista ripulista peräpään pettämisen sijaan.
Syötetään vauvaa x kertaa ja huomataan aamulla, että vaippa on taas vuotanut. Todetaan ettei se kestovaippakaan ollut kertakäyttöistä paljon parempi. Pestään kakat ja siivotaan lattialle valunut pulautus. Huomataan, että vauva kakkaa paineella pitkin lavuaaria ja myös lattiaa. Siivotaan ne. Palataan sänkyyn ja saadaan hetki unta, kunnes esikoinen herää ja uusi aamu on koittanut.

Mr. Murphy, ensi yönä nukkuisin mielelläni hieman enemmän.

Kesäkatsaus

Tilasin muutaman sukkakirjan Bookdepositorylta, kun sain 10% alennusmainoksen sähköpostiini. Vasta tilauksen jälkeen luin Ravelrystä luottokorttiongelmista, mutta onneksi BD:lla oli tallessa vain vanhan Visani tiedot ja tämän uusimman tilauksen tein Paypalin kautta. Palvelu pelasi kohdallani moitteetta ja sain nämä mielenkiintoiset kirjat. Sukkakirjan teoriaosuus on mielenkiintoisempi kuin itse sukat, mutta ehkäpä jokunen malli tulee näistäkin neulottua. Palmikkokirja ei ihan vastannut odotuksiani, mutta ehkäpä sillekin löytyy käyttöä.


Kesäkuussa neuloin perussukat Nallesta, jota jälleen kerran sorruin ostamaan alennusmyynneistä. 3-vuotias saaja oli kuitenkin kuulemma ollut sukista iloinen, joten langasta töröttävät karvat (ihan kuin muovikuitua) eivät haitanneet muuta kuin neulojaa itseään.


Kesälampaat Herukka ja Karpalo lähtivät heinäkuussa kotilaitumelle katsomaan josko ruoho on todella vihreämpää aidan toisella puolella... Meidän aitausta kun ei enää kunnioitettu. Omenapuu, sipulit ja herukkapensaat kiittävät. (Johanna, älä huoli, lampaat on lampaita ja tuottivat kyllä iloakin tälle perheelle! :) )

Loppukuusta ajelimme Espoota kohti. Apinalauma majoittui StayAt-hotellissa pilkkahintaan 55 neliön saunallisessa huoneistossa. Aamupalasta miinusta, mutta muuten oikein hyvä hotelli, varsinkin jos on tarvetta ruuanlaitolle (allerginen keskimmäinen) ja pyykinpesulle (reissussa vain osittain kestoillut kuopus), kuten meillä.


Ensisijaisesti reissun tavoitteena oli tavata ystäviä ja sukua, mutta ehdimme myös turisteiksi yhtenä päivänä. Sea Life koluttiin läpi, joskin lasten kärsivällisyys oli hieman koetuksella loppupätkällä.

Salamalla kuvaaminen oli kielletty (mikä toki on hyvä asia kaloille), joten edes jollain tasolla onnistuneita kuvia on vain muutama.


Kierroksen päätteeksi piipahdettiin Lintsin puolella Panoraamassa ja houkuteltiin aranpuoleiset lapset Pallokaruselliin. Äiti oli vakaasti sitä mieltä, että tuo on lapsista kiva. Pojilla olikin kivaa - äiti sen sijaan viritteli kasvoille kestohymyn ja koitti olla oksentamatta. Ei taida tarvita haaveillakaan enää vuoristoradasta tai mustekalasta, kun alle metrisille sallittu laite tekee noin pahan olon! *nolo*

Jos jaksoit skrollata tänne asti, tunnustan, että kävin myös lankakaupassa. Nappasin pienimmän perheenjäsenen vaunuissa mukaan ja käytiin tyttöjen kesken Lankamaailma Nordiassa. En ollut äärettömän vaikuttunut paikasta, mutta toki tuo marketit voittaa ja valikoima on hyvinkin laaja. Ja kas vain, 1,5 kg lankaa hyppäsi koriin tuosta vaan. Keskellä vielä kaupanpäällinen. Takana näkyvästä petroolinvärisestä Naganosta kavereineen toivoakseni syntyy MacPalmikkoneule jonain päivänä ja muista pääosin sukkia. Viking Froygarnin vyötevirheellisistä konepesua kestämättömästä langasta tosin varmaan jotain huovuttelen, kunhan saan aikaiseksi tehdä koehuovutustilkun. Hjertegarn Blend bamboosta tyttöselle jotain mekkoa tms.


Jos ei kerrota kellekään ostin aiemmin kesällä Novitaa 1,1 kg. Minäkö tarjousten uhri?!