Syksyn viimeinen keitos

Viimeisen veriseitikkikeitoksen sekaan lisäsin kylmävärjäyksestä jääneet krapit ja aineet saivat taas seistä padassa monta päivää ennen kuin ehdin värjätä.
Alunperinhän seitikeillä oli värjätty melkein kuukausi sitten, mutta yöpakkaset huolehtivat siitä ettei liemen päälle tullut edes homekerrosta. Jännän sameaa tämä liemi kuitenkin oli.
Laitoin pataan 100g harmaata Nallea (aika masentavaa jotenkin, ostin tuon Nallen sen jälkeen ruokakaupasta, kun olin ensin neuletapaamisessa jättänyt ihan harkiten ostamatta Wollmeise-vyyhdin... ;D)

Aluksi näytti ettei värissä tapahdu mitään muutosta, mutta jätin langan taas yön yli värjäyksen jälkeen ja kyllähän se väri muuttui. Harmaasta tuli mukava tumma oranssinpunertava sävy, en nyt oikein osaa määritellä väriä tarkemmin. Se on alla olevassa kuvassa alimmaisena.

Kuvassa muut pohjalangat ovat valkoisia sekoitelankoja, mutta alimmainen tosiaan vaalean harmaa. Klikkaa kuva isommaksi, jos tahdot nähdä värit paremmin.

1. Veriseitikki
2. Veriseitikin 1. jälkiväri
3. Veriseitikin 2. jälkiväri + kylmävärjäys krapilla
4. Veriseitikin 2. jälkiväri
5. Veriseitikin 3. jälkiväri+krapin "jälkiväri"

Kuten viimeksi jo totesin, nyt se pata on tyhjä ja odottaa vaan siirtämistä talviteloille. Lankalakkokin piti, vaikka kävin aamulla Wollmeisen sivuilla. Ei näkynyt Raparperia.

Edit: Värinäyteidea on lähtöisin Riihivillalta, siis valkoisella ja mustalla pohjalla olevat näytteet.

Kylmävärjäystä krapilla

No nyt se värjää taas! Ei sentään, oikeasti pata on typötyhjä, mutta nämä päivitykset tulee vähän viiveellä.
Veriseitikin toisestä jälkiväristä sain vaalean oranssia. Päätin kokeilla Leena Riihelän ohjeella kylmävärjäystä. Katsomani ohjelmanpätkä tuli Puutarhaunelmia- sarjassa joskus kesällä.

Liotin krapin palasia kaksi vuorokautta huoneenlämmössä ja ne alkoivatkin mukavasti käydä. Krappia minulla olikin vain 25g.

Sankkoon laitoin ehkä 40 asteista vettä ja sienivärjätyn kuivan, mutta pesemättömän langan. En viitsinyt purettaa uusiksi, ajattelin, että jospa se sen verran tarttuisi. Lanka oli liemessä neljä vuorokautta. Aluksi ei käynyt kunnolla, mutta siirrettyäni sankon uunin viereen alkoi käymistä tapahtua. Painelin ja sekoittelin silloin tällöin.

Tuloksena selvästi tummemman punainen lanka, mutta epätasaisin värjäykseni. Olis varmaan pitänyt sekoitella enemmän ja toisaalta myös purettaa uusiksi.
Tämä lanka on vähän vaaleampaa kun veriseitikin ensimmäinen värjäyskerta, mutta selvästi tummempaa kuin ensimmäinen jälkivärjäyslanka. Laittelen kuvia langoista vierekkäin kunhan taas aurinko paistaa.

Kylmävärjäys krapilla kuuluu kyllä siihen sarjaan jota pitää kokeilla vielä uudestaan, ehkä sitten ensi kesänä!

Salma!

Keskimmäiseni on rakastanut Salamaa ja Autot-elokuvan muita hahmoja kauan. Oli varmaan kaksi vuotias, kun alkoi puhua Salmasta ja puhuu siitä Salmana edelleen, vaikka osaa sanoa Salamakin.
Rusinan vinkistä löysin McQueen-kaavion (rav) ja päädyin neulomaan syksyisen pipon. Tulihan tässä lumi ja kaikkea, mutta kaipa ensi keväänä bambuisellekin hatulle on käyttöä. Oikeastaan tämän piti tulla esikoiselle, mutta tuli vähän pieni hänelle, joten esikoinen saa omansa joskus.

Itselle muistiin, kirjominen mustaan lankaan ei ole hyvä idea! Mutta ihan jees siitä tuli ja mieskin hämmästeli, että olenko itse tehnyt (ei se kovin korkealle arvosta neuletaitojani, jos ihmettelee moista!). Langankulutus 33g.

Langasta päästäänkin aasinsiltana siihen, että pakko tunnustaa julkisesti blogissa, että nyt alkoi lankalakko. Perjantai-iltana napsuttelin raivopäänä Wollmeisella, kun aamupäivityksessä en ehtinyt mitään saamaan kiinni. Illalla sain ja nyt vaan ootellaan kiihkeästi postia sieltä.

Tämänkin johdosta nyt virallisesti lankalakkoon yhdellä poikkeuksella. Jos saan vaihdettua tai ostettua WM Rhabarberia yhden tai kaksi vyyhtiä, niin ne saan hankkia, muuten pysyn erossa ostolangoista toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Mutta aika pitkään siis. (Oliko tarpeeksi savolaiset ehdot?)
Vaihtaa saan, mutta plussasaldoa ei vaihdoista saa tulla!

Anonyymit kasvivärjärit

Hei olen Altocumulus ja olen riippuvainen kasvivärjäyksestä. Aloitin värjäämisen heinäkuussa ja sillä tiellä olen. Olen värjännyt nyt 10 kertaa. Kaikki kertoja en ole vielä teille edes tunnustanut.
Luulen että eräät 12 vuotta sitten kerätyt (kyllä luitte oikein 12 vuotta!) sienet johtivat suurinpaan ongelmaan. En kyennyt heittämään lientä pois.

Uskon, että muut kasvivärjärit ymmärtävät lopettaa kun ensilumi sataa. Minä en. Sienikeitos osa neljä kiehui eilen. Maustoin sen krapin jämillä. Väripadassa on yhä väriä. Apua!

Aion oikeasti kaataa sen nyt pois ettei pata halkea veden jäätyessä, jos pakkaset jatkuvat.

Aroniavoi

Aiemmin mainitsinkin, että anoppi tykästyi aronialankaan. Toivottavasti tykkää vieläkin sillä kuivaus, pesu ja kai aikakin muuttivat langan värin ruskeaksi. Pieni häivähdys violettiinkin on, mutta muuten väri on sellainen kylmähkö ruskea.

Ken söi kesävoi-sukat on neulottu 3mm puikoilla ja lankaa meni 70g. Koko on 39-40 ja neuloin nämä lasten koossa eli 49 silmukalla, koska lanka oli ohjetta paksumpaa.
Malli oli hauska ja kuten Neulekirjassa oli kuvattukin, sopii telkkarineulontaan. Tein melkein ohjeen mukaan, josta pisteet itselle. Ainoa modaus oli sukkien kärjessä. Kavensin vähän enemmän, jotta silmukointi jäi minimiin.

Ja sössin sitä silti, siis periaatteessahan se on yksinkertaista ja Knittyn ohje on loistava, mutta jotenkin vaan se ei mene järkeen vaikka kuin hoen knitpurl-purlknit, niin taaimmainen puikko vastustaa ja menee myös knitpurl ja jälkihän on sitten ihan pielessä. Yhden virheen jätin, toista sukkaa purin. Mutta ei se anoppi sitä huomaa, kun ei ole neuloja.

Veriseitikin toinen jälkiväri

Uskokaa pois, kyllä täällä vielä neulotaankin. Mutta tässä postauksessa pysytään sitkeästi värjäyksissä.

Tässä kuvassa on nyt kuivana veriseitikin ensimmäinen jälkiväri. Tummempi lanka on sukkalankaa ja vaaleampi täysvillaa. Värit on minusta nyt aika lähellä oikeaa.

Laitoin myös toisen jälkiväriliemen tulille ja sinnekin pistin samaa sukkalankaa ja lisäksi vanhoja Nallen jämiä. 140g lankaa yhteensä. Valkoista ja luonnonvalkoista sekä yksi pieni kerä oli tuollaista beigeä. Yhtään harmaata jämää en löytänyt tästä taloudesta, harmi kyllä.

Tässä kuvassa on taas kuivia lankoja. Isot vyyhdit vasemmalla on sukkalankaa ensimmäinen ja toinen jälkiväri vierekkäin. Ei isoa eroa, mutta vähän vaaleammaksi toinen värjäys jo jäi. Seuraavaksi beigepohjalanka ja kaksi valkoisen sävyistä nallea.

Toisen jälkivärjäyksen sukkalanka lojuu nyt krappiliemessä. Kokeilen millaisen tuloksen kylmävärjäys antaa. Lanka on ollut nyt vuorokauden krapin palasten seassa. Kolmen päivän päästä sitten kuivattelua ja pesua.

Lopuksi säälinkerjäysosasto, hyppää yli jos et jaksa lukea sairastupakertomuksia.

Mies toi työpaikaltaan tuliaisena hauskan pikkuflunssan. Pojat selvisivät siitä yhden illan nopealla kuumeella. Tai niin luulin. Pari päivää oltiin terveitä kunnes tauti iski uusiksi ja myös neiti sairastui. Neiti nappasi jostain silmätulehduksen ja tartutti sen keskimmäiseen. Keskimmäinen taas itki toissayön, uskomme että hänellä oli kurkunpääntulehdus (yöilman hengitys auttoi). Pari uutta tautia on taas koettu vanhemmuuden saralla.

Koti alkoi muistuttaa varsinaista lääkejakelukeskusta sillä

- silmätippoja laitettiin 6 kertaa päivässä keskimmäiselle ja kuopukselle (pikkuisen vaativaa hommaa tuolle jälkimmäiselle)
- esikoisen jalkaan ilmestyneen känsän lääkitys 2 x pvä
- omat lääkkeet 2 x pvä
- kuumelääkkeitä tarpeen mukaan kaikille kolmelle
- avaavaa lääkettä kahdelle pahiten yskivälle
- kipulääke tanskandogille 1 x pvä

Tänään jo vähän naurattaa, kun eilen sai nukkua pahinta univelkaa pois ja viime yö oli inhimillisempi. Jännityksellä odotamme tarvitaanko ab-kuuri, vai talttuuko tauti kotikonstein.