Baktus

Edellisen postauksen hatulle tekaisin kaveriksi Baktus-huivin.

Lisäsin tähän kiinnityssysteemiksi pienen napin ja tein Will I Be Prettyn ohjeesta löytyvän pienen kukkasen napinläven viereen. Kukan terälehtien määrän pudotin viiteen.

Huivista tuli melkein kauluri tällä tavalla. Tästä tuli oikeasti kiva ja Baktuksen suosiotakaan ei tarvitse ihmetellä. Ilman nappiakin tämä nimittäin asettuu kivasti kaulalle. Pienillä töillä etenee hamsterikuu, tämä vei lankaa 48 grammaa.

Sain myös innokasta neuleapua tässä projektissa. Ainakin puikkojen heiluttelussa.

Hyvää ystävänpäivää!

Sain niin herkullisen ja aiheeseen sopivan kortin, että pakko jakaa se myös blogini lukijoiden kanssa. Hyvää ystävänpäivää siis!

Veera Välimäki KAL

Hamsterikuulle sattuikin monta KALia tai muuten aikataulutettua neulomista. Suomen Wollmeise-höperöissä neulotaan Veera Välimäen suunnittelemia neuleita ja luonnollisesti Wollmeisesta.
Pitkän pähkäilyn jälkeen valitsin langaksi Little Things- myssyyn WD Gazpachon (twiniä) ja se oli nappivalinta. Raidoittu kauniisti ja tasaisesti niin reunuksessa kuin sileällä neulotussa osassa.

Tykkään tästä kovasti, mutta se ei ole mikään paras pipo kahdenkympin pakkasiin ja viimaan. Pakko oli mennä ulos, että saisi vähän valoa kuviin. Lisäksi upposin tietenkin hankeen, koska ainoa kohta mihin tällä tontilla tuli suoraa auringonvaloa vaati kiipeämisen penkalle.

Tässä tulee vähän hippiolo, jos hiukset asettelee sopivasti. Mattimyöhäinen neuloo parhaillaan tälle kaveriksi Baktuksen, siis sen jonka kaikki muut tekivät viime vuonna tai aiemmin!

Kevättä odotellessa siis.

Tämä oli myös ensimmäinen Wollmeisesta neulottu työ. Alan ymmärtää entistä enemmän miksi ihmiset hurahtavat tähän lankaan. Välttämättä en ehkä tykkäisi pinnasta sukkina, mutta neuletakkina ehdottomasti. Sellainen onkin jo suunnitteilla.

Kalakukko KAL

Ravelryn Kalakukko puikoissa - ryhmässä on käynnissä KAL, jossa neulotaan jotain ryhmään kuuluvien neulojien suunnitelemaa työtä. Valitsin TiiQ:n Will I Be Prettyn, joka menee KYSin lasten syöpäosastolle jossain vaiheessa.

Myssy on hyvin marinoitua The Cotton Gardenin Ericaa. Kulutus 33mm puikoilla 42g tais kumminkin olla 3mm! . Testasin omilla lapsilla ja parhaiten asettui 6 vuotiaan päähän, kuvassa mallina kuitenkin 1v8kk.

Tykkään kovasti tästä mallista ja tuo virkattu kukka on myös hirmuisen kaunis.

Kati heitti haasteen. Seitsemän asiaa minusta. Piti kaivella vanhat postaukset esiin ja todeta, että aika monta juttua olin ehtinyt kertoa, jonkun kahteen kertaankin.

1. Marin postasi äskettäin elokuvissa käynnistään. Tämä tuli heti mieleen haastetta pohtiessa. Minä nimittäin olen viimeksi käynyt leffassa joskus 2002 tai 2003. Silloin asuimme vielä pk-seudulla ja opiskeluaikaan oli paremmin aikaa ja intoa sekä kunnon teatterit, mutta ei sitä silti kovin usein tullut harrastettua sielläkään. Enkä voi sanoa, että hirveästi kaipaisin. Ensinnäkin pitkästyn tosi äkkiä. Elokuvan pitää olla hyvä, että sitä jaksaa katsoa. Toiseksi selkäni ei kestä istumista samassa asennossa kovin pitkään ja kolmanneksi en pidä siitä, että äänenvoimakkuus on niin kovalla. Baby Biot sopisi varmaan loistavasti minulle, ihan ilman vauvaa!

2. Iltalehdet boikottiin. En lue iltapäivälehtiä ja tähän sitten klassinen PAITSI jos. Eli luen jos joku linkkaa ketjun vaikka forumilla ja asia kiinnostaa, mutten lue oma-aloitteisesti, jos ei ole todella hyvää syytä. Työssäni olen riittävän monta kertaa joutunut antamaan lausuntoja lehdille ja todennut, että ne kirjoitetaan erityisesti keltaisessa lehdistössä ihan miten sattuu. Miksipä siis mikään mitä siellä väitetään ihmisten sanovan pitäisi sen paremmin paikkaansa. Ei ehkä enempää tästä, muuten nousee ärsytys liian korkeaksi.

3. Kova musiikki ärsyttää, ks. kohta 1. Mies isontaa ja minä pienennän niin autoradiota kuin telkkariakin, voitte vaan kuvitella. :D Samaan sarjaan menee myös omien lapsien kiljuminen ja karjuminen, niistä vaan puuttuu se tehokkain äänenvaimennin.

4. Aiemmin kerroinkin jossain meemissä, että olen puhelias. Minulla on myös ärsyttävä tapa olettaa, että keskustelukumppani tajuaa asiani vaikka se itse avainsana jää sanomatta. Mies saa kärsiä tästä erityisesti, kun kerron sen avainsanan lauseen lopussa - jos muistan! Ei tuo ole vielä viidessätoista vuodessa oppinut ajatuksia lukemaan ihan kunnolla. :D

5. Edelliseen kohtaan viitaten, miehen kanssa olemme toistemme ensimmäiset ja ainoat seurustelukumppanit. Tarina alkoi melkein 15 vuotta sitten lukion vanhojenpäivän aikaan.

6. Kohdasta neljä myös toinen aasinsilta. Olen auttamattoman hajamielinen ja huonomuistinen. Lyhyeen muistiin kykenen kyllä tallentamaan asioita opiskelemalla, mutta jos kerroit minulle jotain vaikkapa puoli vuotta sitten, en taatusti muista sitä.

( Huh, mitähän vielä uskaltaisi paljastaa, alan vaikuttaa ihan oikeasti tosi oudolta tyypiltä...)

7. Vaikka olenkin huolimaton ja hajamielinen, kykenen tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Samalla voin lukea lehteä, laittaa ruokaa, leipoa ja ruokkia lapset tai käyttää pienintä potalla. Tämän tosin taitaa hallita kaikki pienten lasten äidit.

Heitän tämän eteenpäin kiolle, Merithille, rusinalle, Emmalle ja Distant Knitterille.

Testineulontaa osa X+1=valmis!

Tästä kimaltelevasta vyydistä syntyivät nämä.

Serpentine Socks (Wendy D. Johnson: Socks from the toe up). Kirjassa on muutamia paksummille langoille suunniteltuja malleja ja tämä on yksi niistä. Mallikerta on niin lyhyt, että helposti tästä saa muokattua kauniin mallin myös ohuemmille langoille.

Oman käsialani tuntien ja itseasiassa jopa mallitilkun neulottuani tein nämä ihan ohjeen mukaisilla silmukoilla keskimmäisessä koossa. Jälkikäteen voisi viisastella, että olis tähän voinut vielä nelisen silmukkaa lisätä, jotta pitsineule ei aukeaisi ihan noin paljon.

Jätin varresta takaosan pitsin pois, tykkäsin niin kovin tuosta langan hienoisesta värivaihtelusta, että halusin sen näkyvän paremmin. (Ja ihan pikkasen laiskotti vääntää pitsiä...) Varteen lisäsin pari silmukkaa, että nämä hyvin muodostuneet pohkeet mahtuvat mukaan. Näitten lisäysten vuoksi muokkasin myös resoria mieluisekseni noudattelemaan pitsikuvion oikeita ja nurjia.

Kivat tuli, sääli että kuvat ei tee taaskaan oikeutta värille tai mallille. Mutku se kuvausassistetti on työmatkalla ja itselaukaisimen käyttöä rajoitti oman on off-flunssan lisäksi tuo pikkuneiti, joka nytkin tonkii laatikoista käsityötarvikkeitani. Lähden siis tarkistamaan minne katosi neulatyyny ja saanko kerittyä kesän värjäyksiä varten pasmalangoiksi varatun puuvillalangan jämän taas kerälle!

MacPalmikkoneule - vihdoinkin!

Tammikuun lopussa valmistui viime huhtikuussa aloitettu projekti. MacPalmikkoneuleeseen ihastuin jo vuonna 2006, kun näin sen Tupasvillaa- blogissa. Tulostin ohjeen onneksi jo silloin talteen, nythän kyseistä blogia ei enää ole. Hupparin ohje sen sijaan löytyy arkistosta, ilman kaaviota tosin.

Lankojen ostamista mietin pitkään. Silloin pinnalla ollut petrooli Wool katosi kaupoista Novitan tyyliin liian nopeasti. Lankamaailma Nordiasta hankin sitten Gjestalin Naganoa kokonaisen kilon. Nyt kun vain muistaisi, että lanka ei ole konepestävää, vaikka vyöte tuossa erässä niin virheellisesti sanookin. Ikävä kyllä lanka näyttää jo pienen kostutuksen jälkeen vähän pörhöttyvän, harmi jos huopuu heti käytössä.

Ohjeen koko oli S ja Wool aavistuksen paksumpaa kuin käyttämäni lanka (sen seikan tajusin kylläkin vasta ehkä hihoja tehdessä...). Lisäsin muistaakseni nelisen silmukkaa etu+takakappaleeseen ja luotin, että löysä käsialani pelastaa loput. Niin pelasti, tästä tuli oikeasti sopiva.

Lankaa kului 650g, kolmosen puikoilla neuloin, paitsi resorit 2,5mm. Ihan ei voi laskea, että työhön olisi mennyt kymmenen kuukautta, sillä neule lepäsi parisen kuukautta kesällä muiden töiden ja helteen vuoksi koskemattomana. Ja onpahan tässä välissä jokunen muukin neule ehtinyt syntyä.

En halunnut ihan niin lyhyttä, joten lisäsin pituutta helmaan yhden salmiakkikuvion verran. Saman tein hihoissa ja vaikka ne aluksi tuntuivat aika pitkiltä, niistä tuli ihan sopivat pingotuksen jälkeen. Inhoan liian lyhyitä hihoja ja minulla on suhteellisen pitkät kädet.

Neuloin tämän ohjeesta poiketen hihansuihin saakka yhtenä kappaleena ja vältyin taas sivusaumojen ompelulta. Hihojen istuttaminen ahdisti, mutta tällä kertaa voin sanoa että onnistuin! Ei ehkä täydellisesti, mutta hyvin kuitenkin. Samaten nappilistasta tuli aika siisti.

Tässä kuvassa väri on ehkä lähinpänä totuutta. Vedenvihreäksi sanoisin sitä, missään tapauksessa ei ole sininen, mutta ei petroolikaan.

Puunapit on ostettu Karnaluksista ja tykkään niistä kovasti. Ovat oikeastaan aika lähellä omien hiusteni väriä. Kuvissa ei näytä tietenkään miltään, kun yritin säätää värejä langan vuoksi.

Tämä kuva on omistettu armaalle miehelleni, joka kehuja kerjätessäni purskahti nauruun ja totesi, että näytän ihan pikaluistelijalta. Siinä vaiheessa takissa ei olleet vielä hihatkaan paikallaan, mutta mielikuva oli kyllä osuva. Näytin silti kansainvälistä käsimerkkiä...

Testineulontaa osa X

Hanna Kujeelta kyseli Kalakukko puikoissa, josko löytyisi innokkaita uusien sukkalankojen testaajia. Pitihän sitä tietysti rynnätä mukaan.

Kuje on lähilankakauppani ja palvelu on loistavaa, sillä vakioasiakkaan (köh) värimieltymyksetkin on tiedossa. Vihreä lanka on kaunista, ihan minun väriäni. Metallin kimallus vähän yllätti, mutta neulottuna se näyttää oikeastaan aika mukavalta. Eikä se tunnu rasittavan sormiakaan, vaikka aluksi arvelutti näillä pykineillä sormenpäillä siihen koskea.

Aloitin siis sukat Lankahamstereiden merkeissä eilen. Aamulla klo 7.20. Neuloin onneksi sentään vain yhden sukan alulle, totesin, että pari silmukkaa lisää ei tekisi pahaa. Purin parikymmentä kerrosta ja lisäsin silmukat. Neuloin myös toisen sukan samaan vaiheeseen ja pääsin hyödyntämään magicloopia täydellä teholla.

Osaan keriä langan siten, että se juoksee myös kerän sisältä. Tai niin luulin. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, että langa on jumissa. Olen tehnyt monella tavalla, ihan sormilla pyöritellen ja toisaalta käyttäen pientä pahvirullaa apuna. Ei ongelmia. Mutta jopas nyt jumitti. Ja tietäähän sitä mitä tällä sisulla saa aikaan. Naps ja poikki.

Neulotaan sitten yksi kerrallaan. Ei sitä langanpää enää kerän uumenista saa kaivettua esiin. Paitsi että taidan katkoa uhallakin kantapään kohdalla langan tuosta ekasta ja jatkaa toista. Ei niistä muuten tule samaa paria, jos työ jatkuu yhtä hienosti.

Olisko edellisestä testineulonnasta kannattanut oppia, että testineulominen ja minä ei sovita yhteen? Vai olisiko surkeilla yöunilla vaikutusta asiaan, tai yskivillä lapsilla. Tuo räkäisin niistä nukkuu muuten vihdoin kuvassa taustalla. Nukahti vasta normaaliin päiväunilta heräämisaikaan. Ei tarvinne kertoa, että äidillä on pinna pikkasen tiukalla.

(Ja ei, periksi ei anneta, eikä masennuta, mutta joskus pitää saada jurnuttaa.)