Testineulontaa osa X

Hanna Kujeelta kyseli Kalakukko puikoissa, josko löytyisi innokkaita uusien sukkalankojen testaajia. Pitihän sitä tietysti rynnätä mukaan.

Kuje on lähilankakauppani ja palvelu on loistavaa, sillä vakioasiakkaan (köh) värimieltymyksetkin on tiedossa. Vihreä lanka on kaunista, ihan minun väriäni. Metallin kimallus vähän yllätti, mutta neulottuna se näyttää oikeastaan aika mukavalta. Eikä se tunnu rasittavan sormiakaan, vaikka aluksi arvelutti näillä pykineillä sormenpäillä siihen koskea.

Aloitin siis sukat Lankahamstereiden merkeissä eilen. Aamulla klo 7.20. Neuloin onneksi sentään vain yhden sukan alulle, totesin, että pari silmukkaa lisää ei tekisi pahaa. Purin parikymmentä kerrosta ja lisäsin silmukat. Neuloin myös toisen sukan samaan vaiheeseen ja pääsin hyödyntämään magicloopia täydellä teholla.

Osaan keriä langan siten, että se juoksee myös kerän sisältä. Tai niin luulin. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, että langa on jumissa. Olen tehnyt monella tavalla, ihan sormilla pyöritellen ja toisaalta käyttäen pientä pahvirullaa apuna. Ei ongelmia. Mutta jopas nyt jumitti. Ja tietäähän sitä mitä tällä sisulla saa aikaan. Naps ja poikki.

Neulotaan sitten yksi kerrallaan. Ei sitä langanpää enää kerän uumenista saa kaivettua esiin. Paitsi että taidan katkoa uhallakin kantapään kohdalla langan tuosta ekasta ja jatkaa toista. Ei niistä muuten tule samaa paria, jos työ jatkuu yhtä hienosti.

Olisko edellisestä testineulonnasta kannattanut oppia, että testineulominen ja minä ei sovita yhteen? Vai olisiko surkeilla yöunilla vaikutusta asiaan, tai yskivillä lapsilla. Tuo räkäisin niistä nukkuu muuten vihdoin kuvassa taustalla. Nukahti vasta normaaliin päiväunilta heräämisaikaan. Ei tarvinne kertoa, että äidillä on pinna pikkasen tiukalla.

(Ja ei, periksi ei anneta, eikä masennuta, mutta joskus pitää saada jurnuttaa.)