Silja

Lainasin alkukesästä Pitsit puikoille- kirjan kirjastosta ja ihastuin heti Silja- hihattimeen. Langaksi valitsin Kujeen Hannan värjäämää merino, kashmir, nylon sekoitetta. Sain langan palkkioksi lankakutsuemännöinnistä syksyllä.

Tässä kuvassa väri toistuu ehkä tarkimmin, ihana semisolid värjäys.

Viehätyin mallissa näihin hihoihin, sisäinen prinsessa kaipaa taas blingblingiä ja hörselöitä.

Hihatin aloitettiin keskeltä selkää neliön muotoon ja jatkettiin sitten kohti hihoja. Ylä- ja alareuna neliöstä poimittiin mukaan reunusta neulottaessa. Ihana nerokas idea, tykkään valtavasti.

Lisäsin työhön myös helmiä, mutta ne eivät juuri erotu päällä. Toisaalta malli on kaunis näinkin, enkä välttämättä tahtoisi kovin suurta kontrastia helmien ja langan välille. Ehkä astetta tummempi vihreä olisi toiminut helmissä paremmin. Laitoin ensimmäistä kertaa helmiä neuleeseen ja luulen kokeilevani toistekin, sillä työ etenee aika nopeasti kun oppii tekniikan. Käytin pujottamiseen virkkuukoukkua.

Tästä piti tulla asuste kummilapsen rippijuhliin, mutta taisin olla liikenteessä liian myöhään kesällä, kun kaikki sopivan väriset mekot olivat menneet ja tarjolla oli lähinnä trikoisia hellemekkoja.

Onneksi huiveja on kummasti pesiytynyt kaappeihini, joten niistäkin juhlista selvittiin kunnialla. Aeolian pääsi harteille, joskin kirkossa oli niin tuskaisen kuuma päivä, että ilman huivia olisi pärjännyt hyvin.

Silja jäikin sitten vähän telakalle, kun deadlineen ei ollut tarve tähdätä, mutta valmistui sentään kesän aikana.

Lomailua

Kesä on hujahtanut taas kerran liian nopeasti. Töihin paluu lähenee, enää kuukausi armonaikaa ja siitäkin pari viimeistä viikkoa käymme kahden nuorimman kanssa tutustumassa päiväkotiin ja esikoinen aloitta eskarin.

Kesällä ehdimme kuitenkin vähän lomailla. Nopealla aikataululla tuli lähdettyä Ranualle. Eläinpuisto oli mukava paikka niin lapsista kuin aikuisistakin. Ranualla eläimillä tuntui olevan pääasiassa aika mukavat olosuhteet. Kuvan saukko tosin kiersi samaa kiekkaa koko ajan vaikka sen alue näytti suhteellisen mukavalta, mutta eihän se tietysti vapautta voita.

Jääkarhut kiehtoivat aikuisia. Oli vaan niin kuuma päivä, että ne rentoutuivat varjossa.

Samoin karhu viihtyi lokoisassa asennossa.

Tällä viikolla tehtiin toinen reissu, yhtälailla muutamassa päivässä järjestetty telttaretki kotipuoleen.

Aika tyypillisesti retkeen kuului tulipaikalla makkaranpaistoa, kaakaota ja vaahtokarkkeja heti uimisen jälkeen.

Mies on opettanut pojat heittelemään uistinta ja tällä reissulla myös neiti näppärä sai kokeilla heittelyä isänsä kanssa. Kalansaalis oli hyvin pientä, mutta oli mukava katsoa, miten taitavia pojat jo ovat.
Teltta pistettiin pystyyn ihan rannan tuntumaan, harvemmin sitä saa majoittua tällaisiin maisemiin. Järvi oli tyynessä ja pientä sumua nousi iltayöstä. Kuuma teltassa silti tuli ja tuli todettua sekin, että reuman takia ei tarvitse toista kertaa yöpyä teltassa. Siitä on aika tarkkaan kymmenen vuotta kun viimeksi on miehen kanssa vaellettu ja kohta tulee se kymmenen vuotta täyteen oireilevaa selkää. Mutta päiväreissuja joltain mökiltä käsin sitten tulevaisuudessa varmaan tehdään, nyt kun lastenkin kanssa se voisi alkaa onnistua.

Viikko sitten sain omaa aikaa, kun myös nuorinkin lapsi oli ekaa kertaa kaksi yötä pois kotoa mummolassa. Sain viritettyä ompelukoneen ja saumurin ja surautin olkalaukun. Kangas on Ikeasta.

Vuoritin laukun miehen vanhoista farkuista säästetyllä takaosalla, eipähän tarvinnut ommella erikseen taskuja. Idean vuoreen nappasin törkeästi suoraan Succaplokki- blogista. Melkoista säätämistä tämä oli, eikä lähelläkään täydellistä tullut, mutta käyttökelpoinen kuitenkin. Jos joskus malttais suunnitella etukäteen, niin vois saada paremman, mutta piti saada tehtyä just silloin.

Ja olen minä neulonutkin, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Ihhahhaa

Meidän perheen keskimmäistä lasta kiinnostaa ratsastaminen ja muutaman talutusratsastuksen jälkeen olen luvannut, että käydään joskus tallilla oikealla tunnilla. Kuopus 2 vuotta on kateellisena katsonut veljeään ponin ja toisella kertaa aasin selässä. "Minä ratsastan" kuuluu suusta jos telkkarissa näkyy hevosia (tai lehmiä tai lampaita, ehkä meidän pitäis lukea tytön kanssa hieman eläinkirjoja!). Mies siivoili vaatehuonetta ja kuopus nappasi käyttöönsä vanhan vauvalelun kaaret ja alkoi spontaanisti ratsastaa niillä.

Niinpä niskajumista huolimatta askartelin yhden aamun vanhojen villasukkien parissa ja tein oman ratsun.
Pienen googletuksen jälkeen löysin kivan vinkin korviksi. Sukkaparin toisesta sukasta leikkasin siis kärjen ja pistin vielä puoliksi. Täydelliset, joskin vähän isot korvat.

Tässä projektissa totesin, että ei kannata heittää mitään pois. Vanhat lasten sukat, vanhat napit silmiksi, vanhaa moharilangan jämää harjaksi, pinnasängyn irrotettava pinna, vanhojen verkkareiden nyöri ja mikä parasta, vanhojen rintsikoiden rengas (+ yksi vähän palanut sormi kun sulattelin kynttilän avulla nyöriä).

Nyt kuopus voi leikkiä vaikka "Peppitossua" ja ratsastella paikasta toiseen. Myös isoveljet ovat koeratsastaneet hevosen. Hyviä kiinnitysvinkkejä tosin kaivataan millä sukka pysyisi tuossa kepissä kiinni.