Silja

Lainasin alkukesästä Pitsit puikoille- kirjan kirjastosta ja ihastuin heti Silja- hihattimeen. Langaksi valitsin Kujeen Hannan värjäämää merino, kashmir, nylon sekoitetta. Sain langan palkkioksi lankakutsuemännöinnistä syksyllä.

Tässä kuvassa väri toistuu ehkä tarkimmin, ihana semisolid värjäys.

Viehätyin mallissa näihin hihoihin, sisäinen prinsessa kaipaa taas blingblingiä ja hörselöitä.

Hihatin aloitettiin keskeltä selkää neliön muotoon ja jatkettiin sitten kohti hihoja. Ylä- ja alareuna neliöstä poimittiin mukaan reunusta neulottaessa. Ihana nerokas idea, tykkään valtavasti.

Lisäsin työhön myös helmiä, mutta ne eivät juuri erotu päällä. Toisaalta malli on kaunis näinkin, enkä välttämättä tahtoisi kovin suurta kontrastia helmien ja langan välille. Ehkä astetta tummempi vihreä olisi toiminut helmissä paremmin. Laitoin ensimmäistä kertaa helmiä neuleeseen ja luulen kokeilevani toistekin, sillä työ etenee aika nopeasti kun oppii tekniikan. Käytin pujottamiseen virkkuukoukkua.

Tästä piti tulla asuste kummilapsen rippijuhliin, mutta taisin olla liikenteessä liian myöhään kesällä, kun kaikki sopivan väriset mekot olivat menneet ja tarjolla oli lähinnä trikoisia hellemekkoja.

Onneksi huiveja on kummasti pesiytynyt kaappeihini, joten niistäkin juhlista selvittiin kunnialla. Aeolian pääsi harteille, joskin kirkossa oli niin tuskaisen kuuma päivä, että ilman huivia olisi pärjännyt hyvin.

Silja jäikin sitten vähän telakalle, kun deadlineen ei ollut tarve tähdätä, mutta valmistui sentään kesän aikana.