Myssyt

Ihastuin  Ravelryn sytömyssyketjussa Tiinan neulomiin pitsireunaisiin myssyihin ja piti testata. Pikkutytölle tähtäsin ja ensimmäisestä tuli liian pieni. Lisäsin yhden toiston ja kasvatin puikkokokoa ja sain sopivan. Niin tykätty on ollut, että normaalisti varsin kuumaverinen neiti on hipsutellut hattu päässä parhaimmillaan muutaman tunnin sisätiloissakin. Kuvata piti lempinukkensa kanssa. Nukke on niitä viimeisiä nukkeja, jollei jopa viimeisin, mikä minulle on hankittu. Helena on siis kestänyt aikaa varsin hyvin, onhan hän jo pitkälti yli 20 vuotias nukke.

Kuvasta ei ehkä erotu, mutta Puro Batikin tässä värisävyssä on mukana melkoisen ällöttävä keltainen rantu, johon on vielä sotkettu tuota vaaleanlilaa sekaan. Noissa muissa värijuoksuissa ei ole samanlaisia "tuhruja" mukana. Kukahan tällaista suunnittelee, tosin voi myös kysyä kuka ostaa? Alekoristahan se tietenkin oli joskus tarttunut mukaan ja löytyy sitä samaa väriä toinenkin kerä lankavarastostani. Tuossa vasemmanpuoleisessa versiossa sitten katkoin keltaisen osuuden pois alkupuolelta, päälaelta en enää viitsinyt. Menee se siellä joukossa.

Batikia kului kahteen myssyyn 81g. Lisää speksejä Ravelrystä.

Kai tuosta pienemmästäkin voi iloa olla. Ajattelin laittaa sen sytomyssykeräykseen, kun myssyjä on lastenosastollekin joskus kaivattu. Helenalle kun pipo on liian iso.

Keskeneräisistä töistä Friika, joka odottaa inspiraatiota i-cord päättelyyn ja uusien silmukoiden poimimiseen.

Tässä puolestaan Grooven alku, jonka piti odottaa retriittiä, mutten sitten malttanutkaan vaan piti saada jotain mukavaa neulomista.

Niin, se retriitti. Ravelryssä tempaistiin ja viaton rupattelu Kalakukko puikoissa- ryhmässä johti siihen, että löysin itseni suunnittelemassa parin muun neulojan kanssa Kierot puikot-retriittiä toukokuulle Lapinlahdelle Portaanpäähän.

Nyt ei malttaisi enää odottaa, muutaman viikon päästä se jo on!

Aurinko ja vapaapäivät

 Olemme saaneet nauttia viikonlopusta, jolloin on voinut juosta, hiihtää ja laskea mäkeä hangilla.

 Lauantaina pistin sukset jalkaan ja koira valjaisiin vetoavuksi. Lapset varustautuivat liukureilla ja pulkalla ja rattikelkalla. Lähipellot viettävät mukavasti, suksilla olisi päässyt hirmuiseen vauhtiin jos olisi uskaltanut antaa mennä.

Välillä piti käydä pihassa ihmettelemässä tukkirekkaa, joka lastasi naapurin harvennushakkuun tuloksia kyytiinsä. Sitten palattiin pellolle, ilman suksia minäkin. Neiti ajokoira löysi jotain kiinnostavaa, varmaan myyrän tuoksun ja kaivoi vimmalla lasten kannustaessa vieressä. Ei ollut kiire minnekään, joten annoin kaivella.

 Sunnuntaina taas matkaan ja lähimetsikköön retkelle, paluumatkalla taas liukumista.

 Ehdotin, että kokeillaan kovia vauhteja meidän autotallin päästä ja kovaa pääsi. Liian kovaa äidin mielestä, mutta ei onneksi tullut vahinkoja.

 Salakuvaaja ikuisti myös erään isomman ulkoilijan.

Tänään vietiin aamulla esikoinen tienvarteen ja palattiin kotiin peltojen kautta. Lisää mäenlaskua ja kuopan kaivamista. Illalla kävelin vielä lenkillä koiran kanssa. Vaikkei metsäkoneet teekään kaunista jälkeä, oli hyvä kävellä metsässä niiden jälkiä pitkin.

 Loppuun vielä Handun rakastamiskohtaus, tämä kuva jo viime viikonlopulta.

Näillä tunnelmilla jaksaa taas kolme työpäivää ja sitten onkin pääsiäinen.

Ice Bird

Mari muistutti postauksellaan AB Spacen julkaisusta. Meinas mennä tämä tärkeä päivä ohi meidän pelaajilta, kun äiti ei ollut kartalla ajankulusta.

Sain heti ajatuksen neliölinnun teosta siten, että laitan sisään vaahtomuovikuution. Sitten neuloin vaan kaitaleen ympäri, poimin sivutahkoista silmukat ja yhdistin aina yläreunaan päätellen samalla. Samoin sivusta poimin ja kavensin silmukat yhteen, jolloin ei tarvinnut ommella laisinkaan. Siistimminkin tämän olisi voinut tehdä, mutta ei se niin nuukaa ole. 5 vee ei ole kovin ronkeli saumojen suhteen.

Ajattelin myös saavani edes vähän kuutiomaisuutta töyhtöihin ja leikkasin niihinkin vaahtomuovia, mutta kyllä neule kuitenkin vei näin pienessä kappaleessa muodon pyöremmäksi.

Sinistä lankaa ostin pikaisesti Prismasta, sinne oli tullut jotain edullista akryylihirvitystä. Siinä vaiheessa kun päätin neuloa linnun kaksinkertaisella langalla, kaduin päätöstä sillä kerä oli ihme mytyssä eikä keskeltä saanut millään toista lankaa juoksemaan. Piti siis vetää kerijälle, muttei sekään meinannut luonnistaa.

Ilmeestäkään ei tullut ihan haluamani, mutta käyttäjä kelpuutti, joten turha itsekritiikki sikseen. Kulmakarvat tein neulahuovuttamalla hahtuvasta, ei ollut enää punaista askarteluhuopaa ja tarve linnulle oli kova. Avaruusversiota on sittemmin pelattu koko perheen voimin. Tai no, kuopus ei vielä pöötsejä osaa pelata.

Huutelin Ravelryssä kiinnostuneita mukaani, kun huomasin mainoksen Jyväskylän Silmä, pisto, tikki ja takki- messuista. Kaksi innokasta löytyi ja Emma järjesteli ihanasti autonkin käyttöönsä, vaikka aluksi näytti siltä, että matkataan meidän romulla. (Tämän kevään operaatio olisi vaihtaa molemmat autot *huoh*). Emman blogissa on kattava raportti reissusta. Toivottavasti me ei säikytelty ajomatkan vauvajutuillamme ihan täysin Niinaa...

Oli mukava tavata neulojia ja erityisen liikuttavaa oli kuunnella vanhempien rouvien juttuja, joilla oli samoja lankojen hamstrausongelmia. Tuli ihan olo, että tuolleen sitä itsekin yhä vaan 40-50 vuoden päästä tuskailee, että nyt on paras liueta paikalta, jottei osta lankaa...
Alla saalista, hauskinta tässä oli se, että hankin lankaa yrittäjiltä, joilta en olekaan ennen ostanut vielä mitään.

Aamulla sain 2,5v. tytöltä pyynnön ostaa huivilankaa. Pinkkiä tietenkin.

Handun handdyed suorastaan huusi olevansa kuin tehty pienelle neidille ja neiti rakasti kerää sen verran, että vyyhtikin ehti jo aueta. Kimalletta ja pinkkiä, mitä muuta voi tyttönen tarvita?

Tämä Farkku- värinen Louhittaren luolan Pohjan Akka oli huudellut minulle kutsuhuutojaan jo taannoisella Villavyyhdin reissulla, mutta enhän minä nyt sinistä osta, en. Jostain se kausi taitaa kuitenkin puskea päälle, jos katsoo tätä seuraavaa lankaa.

Utunan kaunista ja edullista huivilankaa. Joskin tämä on väriltään ihan selvästi äitini väriä, ehkä siitä tulee hänelle huivi jossain vaiheessa. Mutta sekin näyttää minusta kauniilta, erikoista! Edellisestä sinisesta kaudesta on monta vuotta, jokohan nyt iskee täysillä.