Tuplasukat

Opiskelukaverini sai kaksoset ja pistin pakettiin mukaan tietysti jotain itse neulottua eli junasukat taas kerran. Vasemmanpuoleiset sukat ovat Lanettia ja oikealla Heritage 150:tä. Yhteensä näihin meni vain 50g lankaa Ainakin yhdet junasukat varmaan vielä neulon tälle vuodelle, lasten päiväkotitäti odottaa myös vauvaa.

Päiväkoti alkaakin taas ensi viikolla ja oma kesälomaa on enää yksi päivä jäljellä. Keskiviikkona siis palataan sorvin ääreen ja tuntuu, että siinä se kesä taas vilahti, yhdessä hujauksessa. Onneksi lomasäät vähän lämpenivät näin loppua kohti ja joku ilta kokeiltiin miehen tuoreinta hankintaa, kanoottia. Se vaan ei oikein minun kipulonkille sovi; istuma-asento on liian matala.

Lasten kanssa on käyty aika ahkerasti lenkittämässä koiraa. Lapset siis tunkevat mukaan, jollen onnistu livahtamaan itsekseni. No ei, on niitten kanssa mukava käppäilläkin. Kuopus kerää kukkia matkan varrelta. Päivänkakkarat ovat sormuksia tai äidin hiuskoristeita.

Lenkkikaverista puolestaan on tullut jo lähes täysikokoinen, nyt 11 kuukauden iässä säkää on 81cm ja luulenpa, että tähän kasvu tyssää ja vähitellen alkaa massan kerryttäminen. Ensimmäinen juoksukin on menossa parhaillaan ja meno sen mukaista.

Paulie

Tilasin jo useampi vuosi sitten Wollmeisea värissä Rhabarber. Myöhemmin  tilasin sille kaveriksi 82Pb:tä ja olivatkin täydellinen pari suunnitelemalleni raitatakille. Aloitus lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes törmäsin Paulien ohjeeseen ja sitten vetkuttelin hyvän tovin ennen aloitusta. 

Langan määrä asetti rajoitukset väritykselle, joten tein alkuperäistä ohjetta paksumpia raitoja raparperilla ja myös nappilista tuli raparperista. Halusin kaikkiin resoreihin mieluummin joustinneuletta ainaoikean sijaan ja tein yläosan sileää neuletta, enkä ainaoikeaa kuten Paulien ohjeessa.

Tein myös hihoista pidemmät, samoin jatkoin vartaloakin useampia senttejä. Tästä tuli aikas istuva vaikka itse sanonkin. Vaati hihoissa muokkausta, joten lopulta alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain alku eli yläosan silmukkamäärät. Lankaa meni 432g ja kolmesta reilun 150g vyyhdistä jäi muutamia kymmeniä grammoja jäljelle.

Tästä tuli oikein kiva, veikkaisinpa että tulevina kylminä työpäivinä tämä on aika usein päällä töissä. Tykkään Wollmeisen puuvillaisesta tunnusta sekä neuloessa että valmiina pintana. Takki on sopivan ohut ettei tule kuuma, mutta villaisena se kuitenkin lämmittää ylitehokkaasti ilmastoidussa työhuoneessani.

Tulevaa talvea varten varustaudun myös seuraavaksi puikoilla olevalla paksuhkolla neuleella, mutta siitä lisää myöhemmin. Lanka on kasvivärjättyä, mutta ei itse värjäämääni.

Tässä blogissa ei kauheasti puutarhakuvia väläytellä, mutta tavoista poiketen tässä kuvaa kuunliljapenkistä. Noista suurin osa on anopin kukkapenkeistä peräisin ja kukkapenkki itse taas miehen suunnittelema ja tekemä. Lapset olivat ihan ihmeissään, kun äitikin istutteli muutamat kuunliljat ja parit muutkin perennat penkkeihin... 

Sen lapset sen sijaan tietävät, että äiti kasvattelee rikkaruohoja ja vartioi näitä kuin kalleimpia aarteitaan. Tarhakäenkaalista kun pitäisi saada sinisävyistä lankaa. Toistaiseksi niitä on sen verran vähän, etten ole vielä kokeillut. Kasvimaalta näitä rikkaruohoja siirtoistutan tuohon kivien väliin ja onneksi näyttävät siinäkin viihtyvän.

Tässä puolestaan kotipihamme suosikkipuut. Kaksi valtavan kokoista haapaa. Korkeudesta saa vähän käsitystä kun miettii, vasemmalla näkyvä talomme on 1,5 kerroksinen. Alarinteessa toki puihin nähden mutta silti. Joskus myrskysäällä vähän arveluttaa kuinka lahoja nuo mahtavat olla, mutta toistaiseksi ovat saaneet kasvaa ihan rauhassa. Onhan tuossa myös pari kuusta kasvamassa, joten ihan autioksi ei piha jää tuostakaan kohtaa sitten kun haavat joutuu kaatamaan.

Väripadan ääressä puikkoja heilutellen

Oman tontin mesiangervot ovat huudelleet kutsuvasti muutamana kesänä ja nyt sitten osui ajoitus kesälomankin suhteen kohdalleen. Keräsin pari sangollista mesiangervoja ja laitoin ne yöksi likoamaan. Sitten pistin padan tulille. Tässä vaiheessa muistin sitten, että voisi ohjeitakin lueskella.

Selvisi, että kukat olisi kannattanut irrottaa, koska ne takertuvat ikävästi lankaan. Hups. Ja taas ongittiin kukkasia kuumasta vedestä. Lopulta totesin, että olkoot en jaksa. Värjäsin langat seuraavana päivänä ja siivilöin liemen parhaani mukaan. Kukkaset jäivät suurelta osin pataan, mutta painuivat pohjaan. Tässä vaiheessa keskimmäinen avusti sitten lankojen laitossa ja upotti lämpömittarin padan pohjalle. Mutu-menetelmällä sitten arvelin paljonko lisään puuta uuniin. Ei kiehunut, taisin värjätä nyt aika miedolla lämmöllä ja se varmaan pelasti kukkien nyppimiseltä, sillä lanka oli täysin siistiä.

Mesiangervolanka on kuvassa oikealla, vasemmalla samettijalka ja keskellä se vihreä raparperi, joka yrittää taas naamioitua ruskean sävyiseksi.

Nilkkoja on taas lähiaikoina särkenyt ja neuloin toissa  kesänä värjätynseiskaveikan joogasukiksi. Väriliemi oli Kotkansiipeä höystettynä Pietaryrtin jälkiliemellä. Lämmittää ihanasti ja tuo valepalmikko puristaa mukavasti kipeän nilkan kohdalta. Väri ei suuremmin miellyttä, mutta unisukkina se ei haittaa eikä silloin kun sillä torjuu kipua.

Pitäisköhän neuloa muitakin kipuneuleita, jos ne toimisi hyvin. Tänään kimalainen pisti selkään, mutta siihen tepsi kylmä ja varuilta otettu kyypakkaus hyvin. Ampiasenpistolle olen nimittäin jossain määrin allerginen, lapsena saatu pisto turvotti jalkaa kahden kämmenen alalta. Olisko mennyt vähän huti se pisto, sillä tällä kertaa ei sentään sattunut suuremmin, turvotus ja kipu laski kylmäkallen kanssan köllötellessä. 

Ihana kun lapset ovat jo niin isoja, että laittelivat sitten melkoisen omatoimisesti päiväruuan itselleen. Huutelin vähän ohjeita ja kaadoin kuuman veden.

Kertun mekko

Kuopuksen Kerttu- nukella oli yksi vakava puute. Se oli saapunut synttärilahjaksi pelkässä kylpytakissa. Nukke ilman mekko, kaikenlaista! Sinnikäs vihjailu ja lopulta marina, sekä alkanut kesäloma saivat äidin vihdoin uhraamaan pienen tovin mekolle. Punaista Tennesseetä neuloin putkena, kaventelein pepun jälkeen ja sitten virkkasin yläosan vanhalla Novitan Bambulla. Hyvä tuli, kelpaisi siis mekkotytölle ja sehän riittää.

Pieniä neuleita

Työkavereiden lasketut ajat ovat kuukauden välein ja ensin töistä poisjäävälle annoin jo tämän oranssisävyisen setin. Lanka on 220 superwashia ja sen verran paksua, että neuloin suosiolla taas noin puoli vuotiaan koolla. Oli hauska antaa skandinaavista perinnettä saksalaiselle tulevalle äidille, joka on muuten ollut tosi haltioissaan äitiyspakkauksesta ja myös siitä miten hyvin Suomesta saa unisex-väreissä vaatteita.

Tälle myssylle on sukat tehty jo aiemmin ja myssyn neuloin kahteen kertaan tai se pienempi kokeilukappale on myös jossain tallessa. Tekaisin retriitissä loppuun ja koko osoittautui suunnilleen vastasyntyneen pipoksi. Tämä on myös jotain puoli vuotiaan koko luokkaan oleva. Tiedä sitten tuleeko tälle paljon käyttöä, mutta ehkä Kreikassakin on viileitä iltoja ja öitä. Setti pitääkin luovuttaa tällä viikolla ennenkuin oma loma alkaa ja sillä aikaa jää työkaverikin pois töistä.

Tässä vielä uusi yritys eilisistä langoista. Ei silti näytä koneella kunnolla oikealta, vaikka tuunasin kuvaa vähän. Kameran näytöllä on aika aidot värit, mutta koneella sitten ei. Pöh.

Mutta nyt se doggilapsi ui, mies sitä on sitkeästi opettanut ja ui se minunkin kanssani jo nykyään. Houkutella saa, siksi yhä hihnassa, mutta ui kuitenkin ja kuvassa hassusti silmät lähes kiinni.