Paulie

Tilasin jo useampi vuosi sitten Wollmeisea värissä Rhabarber. Myöhemmin  tilasin sille kaveriksi 82Pb:tä ja olivatkin täydellinen pari suunnitelemalleni raitatakille. Aloitus lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes törmäsin Paulien ohjeeseen ja sitten vetkuttelin hyvän tovin ennen aloitusta. 

Langan määrä asetti rajoitukset väritykselle, joten tein alkuperäistä ohjetta paksumpia raitoja raparperilla ja myös nappilista tuli raparperista. Halusin kaikkiin resoreihin mieluummin joustinneuletta ainaoikean sijaan ja tein yläosan sileää neuletta, enkä ainaoikeaa kuten Paulien ohjeessa.

Tein myös hihoista pidemmät, samoin jatkoin vartaloakin useampia senttejä. Tästä tuli aikas istuva vaikka itse sanonkin. Vaati hihoissa muokkausta, joten lopulta alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain alku eli yläosan silmukkamäärät. Lankaa meni 432g ja kolmesta reilun 150g vyyhdistä jäi muutamia kymmeniä grammoja jäljelle.

Tästä tuli oikein kiva, veikkaisinpa että tulevina kylminä työpäivinä tämä on aika usein päällä töissä. Tykkään Wollmeisen puuvillaisesta tunnusta sekä neuloessa että valmiina pintana. Takki on sopivan ohut ettei tule kuuma, mutta villaisena se kuitenkin lämmittää ylitehokkaasti ilmastoidussa työhuoneessani.

Tulevaa talvea varten varustaudun myös seuraavaksi puikoilla olevalla paksuhkolla neuleella, mutta siitä lisää myöhemmin. Lanka on kasvivärjättyä, mutta ei itse värjäämääni.

Tässä blogissa ei kauheasti puutarhakuvia väläytellä, mutta tavoista poiketen tässä kuvaa kuunliljapenkistä. Noista suurin osa on anopin kukkapenkeistä peräisin ja kukkapenkki itse taas miehen suunnittelema ja tekemä. Lapset olivat ihan ihmeissään, kun äitikin istutteli muutamat kuunliljat ja parit muutkin perennat penkkeihin... 

Sen lapset sen sijaan tietävät, että äiti kasvattelee rikkaruohoja ja vartioi näitä kuin kalleimpia aarteitaan. Tarhakäenkaalista kun pitäisi saada sinisävyistä lankaa. Toistaiseksi niitä on sen verran vähän, etten ole vielä kokeillut. Kasvimaalta näitä rikkaruohoja siirtoistutan tuohon kivien väliin ja onneksi näyttävät siinäkin viihtyvän.

Tässä puolestaan kotipihamme suosikkipuut. Kaksi valtavan kokoista haapaa. Korkeudesta saa vähän käsitystä kun miettii, vasemmalla näkyvä talomme on 1,5 kerroksinen. Alarinteessa toki puihin nähden mutta silti. Joskus myrskysäällä vähän arveluttaa kuinka lahoja nuo mahtavat olla, mutta toistaiseksi ovat saaneet kasvaa ihan rauhassa. Onhan tuossa myös pari kuusta kasvamassa, joten ihan autioksi ei piha jää tuostakaan kohtaa sitten kun haavat joutuu kaatamaan.