Väripadan ääressä puikkoja heilutellen

Oman tontin mesiangervot ovat huudelleet kutsuvasti muutamana kesänä ja nyt sitten osui ajoitus kesälomankin suhteen kohdalleen. Keräsin pari sangollista mesiangervoja ja laitoin ne yöksi likoamaan. Sitten pistin padan tulille. Tässä vaiheessa muistin sitten, että voisi ohjeitakin lueskella.

Selvisi, että kukat olisi kannattanut irrottaa, koska ne takertuvat ikävästi lankaan. Hups. Ja taas ongittiin kukkasia kuumasta vedestä. Lopulta totesin, että olkoot en jaksa. Värjäsin langat seuraavana päivänä ja siivilöin liemen parhaani mukaan. Kukkaset jäivät suurelta osin pataan, mutta painuivat pohjaan. Tässä vaiheessa keskimmäinen avusti sitten lankojen laitossa ja upotti lämpömittarin padan pohjalle. Mutu-menetelmällä sitten arvelin paljonko lisään puuta uuniin. Ei kiehunut, taisin värjätä nyt aika miedolla lämmöllä ja se varmaan pelasti kukkien nyppimiseltä, sillä lanka oli täysin siistiä.

Mesiangervolanka on kuvassa oikealla, vasemmalla samettijalka ja keskellä se vihreä raparperi, joka yrittää taas naamioitua ruskean sävyiseksi.

Nilkkoja on taas lähiaikoina särkenyt ja neuloin toissa  kesänä värjätynseiskaveikan joogasukiksi. Väriliemi oli Kotkansiipeä höystettynä Pietaryrtin jälkiliemellä. Lämmittää ihanasti ja tuo valepalmikko puristaa mukavasti kipeän nilkan kohdalta. Väri ei suuremmin miellyttä, mutta unisukkina se ei haittaa eikä silloin kun sillä torjuu kipua.

Pitäisköhän neuloa muitakin kipuneuleita, jos ne toimisi hyvin. Tänään kimalainen pisti selkään, mutta siihen tepsi kylmä ja varuilta otettu kyypakkaus hyvin. Ampiasenpistolle olen nimittäin jossain määrin allerginen, lapsena saatu pisto turvotti jalkaa kahden kämmenen alalta. Olisko mennyt vähän huti se pisto, sillä tällä kertaa ei sentään sattunut suuremmin, turvotus ja kipu laski kylmäkallen kanssan köllötellessä. 

Ihana kun lapset ovat jo niin isoja, että laittelivat sitten melkoisen omatoimisesti päiväruuan itselleen. Huutelin vähän ohjeita ja kaadoin kuuman veden.