Tardis

Neuleystävä sai vauvan ja paikalliset neulojat kasasivat taas paketin. Koska tiesin kamun pitävän hurjasti Tohtorista (Dr. Who-sarja siis), oli lopulta ihan selvää, että neulon Tardis-sukat.

Ravelrystä löytyi aika monta ohjetta, mutta sitten bongasin yhden kivan projektin, josta löytyi linkit kolmeen eri malliin, joita siinä projektissa oli käytetty. Melkein samoin yhdistelin minäkin ohjeista itseäni miellyttävät puolet.

Heinäkuisella Titityyn reissulla ostin sitten Cascade Heritagea, josta löytyi sopiva väri. Valkoinen on puolestaan on Regiaa.

 Pohjaan jäljensin silmukoilla lahjan saajalle sopivan tekstin.

Kaikin puolin kiva neuletyö. Lankaa olisi toinenkin vyyhti, mutta ongelma onkin siinä neulonko ensin Tardis-sukat myös itselleni, vai pitääkö pian 9-vuotiaalle tulevalle scifinörtille tekaista oma pari pikaisesti. (Ja se lapsi ei ole ko. sarjaa katsonut kuin yksittäisiä valikoituja paloja, mutta mielihalu on kova. Pitää vaan vielä odottaa muutama vuosi, että voi näyttää jaksoja kokonaan.)

Mallijalat kyseisen lapsen, ei tarvinnut edes houkutella malliksi. 

L'ombre de ton ombre

Mewrow Walvis julkaisi pari vuotta sitten ohjeen tähän ihanaan lyhennetyillä kerroksilla tehtävään L'ombre de ton ombre- huiviin. Toteutus ja sopivan langan etsiminen ottaa aikansa, mutta joskus on kivaa, kun on riittävän iso stash, josta voi sitten ihan rauhassa "shoppailla" täydellisen retriittineuleen. Aloitin työn siis huhtikuussa retriitissä.

Langaksi päätyi Hopeasäikeen Sukka, joka nimestään huolimatta on vahvistamatonta lankaa, siis täydellistä huiviksi.

Kaksi vyyhtiä meni aika tarkasti, joitakin osioita piti kaventaa, jotta lanka riitti. Neuletiheyteni on sen verran löysä, että vaikka otin 3,5mm puikot eli 2 * 400m olisi riittänyt ohjeen mukaiseen mittaan. Huivi on melko hyvän pituinen jo nyt, mutta kunhan saan itsestäni puristettua innon, niin pingotan sitä kevyesti. (Tiedä sitten kauanko siihen menee, jos neljän langan pään päättelyyn meni yli kuukausi, olkoonkin, että TDS sotki kesän muita neulomisia.)

Huivin oikea väri on jossain ylemmän ja alemman kuvan välissä, langan väri oli Kurpitsa ja noihin aurinkoisiin elokuun päiviin, jolloin kuvat on otettu, se ainakin sopi mainioisti.

Tein ohjeen lyhennetyt kerrokset shadow wraps-tekniikalla ja olen ihastunut siihen tapaan niin, että vaihdan perinteisen kiedo ja käännä- tekniikan lähes aina siihen.

Lanesplitter

Joskus jotkut projektit venähtävät käsittämättömän pitkiksi. Loin silmukat Lanesplitteriin muistaakseni huhtikuussa 2014 ja valmista tuli heinäkuussa 2015. Kuvat otettiin elokuussa ja nyt syyskuussa onkin hyvä aika päivittää blogia.

Lanesplitter ei varsinaisesti innostanut ilmestyttyään Knittyssä, mutta kun Ravelyssä alkoi ilmaantua toinen toistaan hienompia versioita, innostuin minäkin.

Valitsin väreiksi kaksi kirjavaa toisiinsa sointuvaa Wollmeisen Twiniä, Raku Regenbogenin ja oranssinpunaisen koekaniinin. 

Hyödynsin kanssaneulojan hyviä muistiinpanoja Ravelryssä ja tein väliaikaisen aloituksen. Lopuksi silmukoin hameen kasaan. Siten vältyin alkuperäisen ohjeen sivusaumalta, Vyötärökaistaleen neuloin tuplana, jotta ei tarvitsisi ommella kuminauhakujaa ja sainkin kaisteleeseen lopulta sen verran napakkuutta, että toistaksei koko kuminauhaa ei ole tarvinnut pujottaa. Katsotaan miten sitten käy, kun hame pääsee kunnolla käyttöön ilmojen viilentyessä.

Tästä tuli kyllä aika kiva, vaikka välissä jo epäilytti ja siksi projekti makasi miettimässä kohtaloaan useamman kuukauden.

Tour de Sock 6: Nordic Stripes

Kutosetapin sukat eivät herättäneet monessakaan neulojassa ihastusta, ainakaan suomalaisten joukkueissa. Minusta malli oli mukavan simppeli loppukevennys. Toki kisan kannalta olisi helpompi malli voinut olla vaikka ensimmäisten joukossa, mutta ihan hyvä näinkin.

Sukat neulottiin vähän kuin Neulistin ja Vyyhdin joulukalenterivillasukat. Olikin tosi rentouttavaa neuloa sukkia, joista osasi mitata helposti minkä kokoiset tulee ja käyttää verrokkina molempia joulukalenterisukkia. Nämä siis aloitettiin kärjestä ja kantapää neulottiin jälkikäteen. Lisäsin muutaman kerroksen pohjaväriä ennen ja jälkeen kantapään sekä taisin pari ylimääräistä kerrosta neuloa myös itse kantapäähän.

Sukkien pääväri on Hot Socks Unia, jonka sain ystävältä joululahjaksi. Kirjoneuleraidat on puolestaan Handua ja Lanitium ex Machinaa.

S-koon sukkiin lankaa meni 71g ja näistä tuli minun rennolla käsialalla siis sopivat 39-40 koon jalkoihin.

Ainoa ärsyttävä ja hölmö juttu sukissa on tuo takana ja pohjassa oleva kahden silmukan väli, joka oli ilmeisesti syntynyt kun malli sarjoitettiin kolmeen kokoon. Jos neuloisin muualla kuin kisassa, en taatusti jättäisi tuollaista kauneuspilkkua sukkiin. Vaan eihän ne käytössä sitten edes näy.

Tällä ja edellisellä etapilla olin näköjään sijalla 28. Kokonaiskisassa olin 44.

Tässä vielä kaikki kuusi sukkaparia.

Tour de Sock 5: Ophidia

Vitosetapilla neulottavaksi tuli hauska palmikkomalli Ophidia. Sukkiin neulottiin neljällä eri langalla kiemurtelevat käärmeet. Tämä oli uusi tekniikka minulle, mutta kivastihan se sujui. En tehnyt pieniä keriä, vaan annoin lankojen roikkua vapaasti. Sukkiin tarvittiin sen verran lyhyet pätkät, että en kokenut lankojen kieputtelua liian vaikeaksi, vaikka välistä niitä piti selvitellä.

 Neuloin sukat pienimmässä koossa ja niistä tuli ympärysmitan puolesta sopivat 6- vuotiaalle kuopukselle. Pituutta tuli hiukan liikaa, mutta lyhennän kärkeä ennen sukkien tarvetta sopivaksi. Sukat on neulottu Fabelista ja käärmeissä lanka on Handua. Lankaa kului 65g yhteensä, joista viitisen grammaa tehosteväriin.

Näissä sukissa oli kiva uusi kantapää. Voisin kokeilla itsellekin. Sen verran sukkien malli nimittäin joustaa, että saan sukat pujotettua omaankin jalkaan.

Sukkia kuvattiin kesän harvoista lämpimistä hetkistä ja Lotta onkin ollut ihan ihmeissään yllättävästä kuumuudesta, mutta sitä saa sentään helpotettua uimalla. 

Tour de Sock 4: From a Distance

Neljännen kierroksen sukkapari ei herättänyt kovin suurta ihastusta, tuo perinteinen v-muoto helmien kanssa tuntui aika nähdyltä. Ajattelin, että laitan sitten kivempaa lankaa, jolloin neulominen sujuu mielekkäämmin. Lopulta neulottuna tuo Lanitiumin Foliage väri ei sitten miellyttänyt niin paljon kuin alunperin vyyhdillä, mutta eiköhän näistä jollekulle tule hyvät sukat käyttöön.

Tähän sukkapariin osui tämän kesän helteet, ainakin toistaiseksi siltä tuntuu, että kaksi päivää on ollut lämpöä ja muut joko sateista tai täysinpilvistä, tai molempia ja lämpötila siinä viidentoista paikkeilla. Ei hullumpi kesä siis villasukkien neulomiselle ja pitämiselle, mutta olishan se tietty kiva joskus käydä uimarannallakin, vaikken yli 25 asteen lämpöä kaipaakaan.

Etappia varten sain neulojatoverilta laadukkaita helmiä. Harmikseni tajusin, ettei mikään omistamani lanka toimi helmien kanssa kivasti, jotta kuvaaminen onnistuisi varmasti vaikka sukat valmistuisivat yöllä. Paniikkiratkaisuna tongin vanhoja mustia helmiä ja se olikin huono ratkaisu lopulta. Noin joka neljäs helmi meni läpi langasta huolimatta siitä käytinkö vaijeria vai virkkuukoukkua apuna. Niinpä päätin, etten laita helmiä terään, vaikka siitä olisi lisäpisteitä saanutkin. Totesin, että saan nämä valmiiksi mieluummin pari pistettä nopeammin ja säästän hermojani.

Taustalla näkyvät heinätkin on vihdoin korjattu liiterin vintille. Jäniksille kelpaa varmaan sadekesän huonolaatuisemmat heinät.

Sukkiin kului s/m koossa 69 grammaa lankaa ja käytin taas lempi TDS-puikkojani eli Hiya Hiyan 2mm pyöröä.

Tällä etapilla olin 54, ihan ok suoritus. Ilman helmiä tämä olisi ollut helppo ja nopea malli tehdä, sillä mallikerran oppi äkkiä.

Näitä sukkakuvamalleja alkaa olemaan tappeluksi asti, Kuopuksen jalat on vaan vielä vähän pienet aikuisten sukkia esittelemään, mutta elkeet on kuin mallilla jo nyt. Isoveljien jalat puolestaan on niin komeilla ruhjeilla ja mustelmilla kesän leikeistä, että pitää vähän rajailla reilummin...

Tour de Sock 3: Touring Bubbles

Kolmas etappi käynnistyi sunnuntaina aamulla kahdeksalta paikallista aikaa. Printtasin ohjeen samantien ja huomasin, että tämä on tosi helppo ja nopea malli. Veikkasin, ettei oma nopeus tule riittämään, koska yleensä häviän helpossa perusneulomisessa.

Päätin kuitenkin neuloa niin nopeasti kuin pystyn ja kun aikaa oli annoin vaan mennä. Toki lapset ja kotieläimet piti huolehtia siinä sivussa, mutta noin muuten taisin neuloa koko päivän ja lopetin kahdelta yöllä sormet kipeinä.

Taisihan tuo kannattaa, sillä sijoitus oli 19.! Paras sijoitukseni koskaan. Paitsi että ei tehnyt hetkeen mieli neuloa, enkä seuraavana päivänä kärsinyt pitää haarukkaa kunnolla kädessä, että saisin syötyä nätisti...

Neuloin sukat Hopeasäikeen sukkalangasta, jossa on kultakimalletta mukana, Kesäkuvissa kimallus ei erotu, mutta sisällä se näkyy kivasti. Lankakin on oikeasti vedenvihreä, ehkä petrooliin taittava eikä sininen.

Nämä oli tähän tullessa mukavin neulekokemus, vaikka alunperin en ihan täysillä ihastunut malliin. Kaunis lanka teki kuitenkin tehtävänsä. Sukat on neulottu jälleen kerran 2mm puikoilla ja kulutusta oli 71grammaa. Tahtia nopeutti sekin, ettei näissä mitattu tiheyttä, vaan tietty määrä toistoja riitti, jolloin saatoin neuloa rennosti löysällä käsialallani ja sain kuitenkin itselleni sopivat sukat. Nuo kuplat kun kiristi monilla varren tosi tiukaksi.

Tour de Sock 2: Far into the Forest

 Tourissa on menossa jo neljäs etappi ja minäkin sain sukkani tänään valmiiksi, mutta palataan ajassa vielä kesäkuun puolelle ja toiseen sukkapariin.

Etukäteen saatiin Päiviltä lukea veikkaus, että kakkosetappi tulee jakamaan mielipiteitä ja niin tosiaan kävi. Valtaosa suomalaisista taisi mallista lopulta tykätä, mutta minua se ei sytyttänyt yhtään.

Lisäksi onnistuin tekemään tosi paljon virheitä, varmaan melkein puolet yhdestä sukasta tuli purettua ja usein vielä niin, että korjasin tuntitolkulla ja lopulta kuitenkin piti purkaa. Sinnillä valmiiksi kuitenkin ja sijoitus toi enemmän kuin yhden pisteen ollessani sijalla 74.

En ole varmaan ikinä neulonut näin paljon kirjoneuletta sukkiin ja toisaalta tämä olikin hyvä malli opetellä oikeasti pitämään huolta lankadominanssista. Aika kivasti onnistuin, parissa kohtaa näkyy, että laiskuus on voittanut ja olen pyöritellyt langat eri kautta.

Mallin lisäksi minua ärsytti ohjeen sekalaisuus. Periaatteessa kaikki oli väännetty rautalangasta ja sama juttu löytyi selitettynä kahteen kertaan, jolloin piti tarkistaa, että onko tämä nyt joku uusi juttu, vai liittyykö edelliseen. Mutta toisaalta malli oli kyllä viimeisen päälle mietitty ja tykkäsin tavasta miten kuviointi jatkui hienosti niin kantapäässä kuin sukan takana ja pohjissa.

Pohjista ei tainnut tulla otettua tämän parempia kuvia kunnon kameralla. 

Neuloin sukat 2mm puikoilla ja niin vain tuli liian piukat itselle, vaikka neulon yleensä myös kirjoneuleen löysästi. Toisaalta esikoinen ihastui sukkiin, joten syksyllä on toivoakseni molemmat pojat sukatettu TDS-sukilla, mikäli jalat ei kasva kesän aikana liikaa. Lankana on Fabelia ja Regiaa ja niitä meni yhteensä 86g.

TDS:n kuvaketjua varten napattiin kanoja kuviin ja yksi otos oli ylitse muiden. Hassua miten samanvärinen tuo kana on kuin sukat ja silmätkin osuu yksiin sukkien silmien kanssa.

Toinenkin kana kävi kuvissa, kun yksi jo kyllästyi ja karkasi.

Tour de Sock 1: Virrat

Ei kesää ilman Tour de Sockia! Keväällä huomasin ilmoittautuneeni taas kisaamaan ainakin puolitosissaan joukkueeseen, jossa ollaan kilpailuhenkisiä, mutta elämä saattaa tulla eteen ja sille ei sitten mitään voi, jos ei sukat valmistu.

Ensimmäinen etappi alkoi minulle hiukan huonosti, sillä olin lähdössä työmatkalle juuri silloin kun ohje tuli jakoon. Ehdin kuitenkin printtaamaan ohjeen juuri ennen kuin piti lähteä ajamaan lentokentälle. 

Neuloin sukkia kolmen vuorokauden intensiivikurssilla ja sukat valmistuivat vasta kotona, vaikka neuloin kaikki mahdolliset vapaat hetket. Sinänsä harmi koska ohje oli taattua TiiQ- laatua ja nopeasti neulottava malli. Sijoitus oli vasta 98.

Valitsin langaksi harmaan Vedon ja yksi vyyhti riitti lopulta hyvin. Lankaa kului 84 grammaa. Sen verran tiukistelin, että näistä tuli lopulta sopivat keskimmäiselle pojalle, jolla jalka on enää pari numeroa minua pienempi.

Kaunis malli ja kivat sukat. Veto on hiukan liian höttöistä lankaa tuomaan kuviota parhaiten esiin, mutta lapsi oli tyytyväinen ja ensi syksyn sukkaongelma on ratkaistu kerankin hyvissä ajoin.

Tämä kevät on ollut monella tapaa kiireinen ja stressaava, mutta onneksi mukaviakin asioita tapahtuu. Vappuna haimme kolme viime vuoden kanaa ja kolme uutta täksi kesäksi. Kesäkuussa niitä sai alkaa vihdoin ulkoluttamaan. Hyvin ovat pysyneet pihassa, vaikka tänä vuonna ei kukkoa otettukaan.

Jotta elämä ei myöskään kävisi liian tylsäksi saimme vihdoin pienen spanielin. Lotta on käyttölinjainen cockerspanieli eli lintukoiraksi tulossa.

Tylsiä hetkiä ei ole enää sen jälkeen kotona ollut. Nappi-doggi on välillä ihan väsynyt, mutta nauttii kyllä pienen ipanan seurasta.

Icarus

Kuopus aloittaa ensi syksynä eskarin ja halusin muistaa pitkäaikaista omahoitajaa huivilla. Icarus oli kovin suosittu huivimalli silloin joskus lähes kymmenen vuotta sitten, jolloin blogeja oli vielä vähän ja ehti seurata valtaosaa neuleblogeista. Koskaan en vaan saanut aikaiseksi sitä neuloa. Edellisestä huiviprojektista oli jäänyt kuitenkin sopivasti vaaleanharmaata Wetterhoffin Veeraa, joka sopi malliin täydellisesti (ei kerrota kellekään, että tämä lanka on siis ostettu jo vuonna 2007 mysteerihuivia varten!)

Olipa hauskaa neuloa pitsilangasta pitkästä aikaa! Aloitin huivin pienillä 2mm puikoilla ja lisäsin puikkokokoa työn edetessä. Pitsiosion neuloin muistaakseni 3mm puikoilla. Huivin yläreunasta tuli siten sopivasti kaareva, että se pysyy paremmin päällä kuin tavallinen kolmiohuivi.

Koskapa muistini on lyhyt, olin aivan varma, että lankaa on tarpeeksi. Totuus paljastui siinä vaiheessa kun kerä hupeni uhkaavasti. Olin käyttänyt samaa lankaa kahteen muuhunkin huiviin, enkä yhteen isoon kuten alunperin ajattelin. Tässä vaiheessa piti vähän suunnitella ja muokkasin pitsikaaviota siten, että sain langan riittämään. Lopulta sitä jäinkin hyvin yli, mutta ilman muokkausta se ei olisi missään tapauksessa riittänyt. 

Onneksi pitsihuivit ovat ihanan loogisia ja niihin on yleensä suhteellisen helppo laskea sopivat muutokset. 

 Huivi vei vain 47 grammaa lankaa ja kokoa on kuitenkin ihanan riittävästi. En tietenkään muistanut mitata sitä ennen lahjan antamista.

Kuvista iso kiitos Neulisti-Johannalle ja mallina toimineelle Marille!