Unikko

Herra melkein kolme vee odotti omaa kauluriaan ja intoili kovasti kun äiti sitä neuloi. Kun poika sai kaulurin kaulaansa, toteamus oli että se kutittaa. Aika yllättävää miespuoliselta otukselta! Kauluri on sentään merinowoolia. Mutta kun kutittaa niin kutittaa. Ja edellisen postauksen bambukaulurikin kutittaa. Kutitus lienee siis enemmän korvien välissä...
Kaulurista tuli sen verran iso, että menee aikuisellekin, joten ei tuo käyttämättä jää.
Malli on tuoreimmasta Ullasta, Unikko.

10%:n osalta sain taas 47g pudotuksen ja armoton napsutteluvimma on päällä, saa nähdä milloin on pakko ostaa lankaa...

Ravelry-kutsun innoittamana päätin testata bloggausta Flickr:n kautta pitkästä aikaa. Ihan ok, tosin olisi kiva säätää vähän enemmän tai sitten en vaan osaa käyttää tätä. Ravelrystä löydyn Altocumuluksena. Epäilen hiukan, etten tule tuosta suuresti innostumaan omien organisointien osalta, ainakin langat jää taatusti listaamatta. Puikot ja kirjat ehkä niinkin ja jos oikein innostun voisin laitella valmiit projektit sinne. Kaikki ovat olleet niin kovin innoissaan tuosta Ravelrystä, mistä te muut revitte aikaa sinne?
Nuo hakusysteemit on kyllä kivoja, mutta mulla pelkkään bloggaamiseen vaadittava aika on niin rajallista että se on melkein aina pois neulomisesta.

Edit, piti tulla sittenkin säätämään postausta bloggerin kautta... Ja lisäänpä samalla maininnan uusimmasta kirjasta. Tilasin IK:n suosituimmat neuleet Bookdepositorystä, postikuluineen rapiat 14 euroa. Ei paha! Kirja oli aluksi pieni pettymys suurten odotusten jälkeen, mutta löytyihän sieltä kaikkea kivaa. Kuvissa muutama esimerkki.

Kauluri

En ole aiemmin ollut mikään herkkähipiäinen lankojen suhteen, mutta iän myötä (!!!) monet langat ovat alkaneet kutittaa kaulalla. Mohairia en enää uskalla kokeillakaan huivina ja moni villasekoitelankakin tuntuu ilkeältä, jos se on tiiviisti kaulaa vasten. Novitan bambu sen sijaan on ihanan pehmoista. Kauluri tuli siis itselleni, käytin poikaa vaan mallina. Tein sen verran tiiviin kaulurin, että kyllä tuota samaa voisi pikkuisäntäkin käyttää. Lupasin kuitenkin että neulon hälle ihan oman. Kiitos Mari hyvästä ohjeesta!
10% kulutuksessa olen erikoistunut näihin hiukka vajaa 50 g tuotoksiin. Hitaasti mutta varmasti siis!

malli: Marilta
lanka: Novita Bambu
puikot: 3mm
muuta: 88 silmukkaa ja korkeutta enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa
kulutus: 44g

Uuden Ullan ilmestymistä on hehkutettu monessa blogissa. Tällä kertaa olen mukana omalla Karpalo-sukkien ohjeella. Vasta kun noita ohjeita kirjoittaa, tajuaa olla todella kiitollinen kanssaneulojille ohjeista. Pienessäkin ohjeessa on yllättävän iso työ.

Puoliväli ohitettu

malli: omasta päästä, ihan peruspalmikkoja
lanka: Atacama alpakka
kulutus: 45 g
puikot: 3 mm
muuta: Nämä lämmittää päivystysvuoroissa kun työpisteeseen suunnattu ilmastointi kolottaa käsiä ja tietokonetta pitäisi silti kyetä näpyttelemään. Käsinvärjätyssä langassa on kivat sävyt, kerrankin joku monivärilanka näyttää paremmalta neulottuna kuin vyyhdillä!

malli: omasta päästä reilun kolmivuotiaan jalkaan, kasialoitus, tiimalasikantapää, varren raidoituksissa kokeiltu jostain blogista löydettyä kikkaa, jolla raidat tulee joustinneuleessa kokonaan samaa väriä (värinvaihtokohdassa neulotaan kerros oikeaa joustimen sijaan)

lanka: Nalle
kulutus: 46 g
puikot: 3,5 mm
muuta: Nämä sukat tuli tehtyä pikana, matkustavat eräälle pienelle pojalle, joka on ollut kovasti sairaana ja on vielä toistaiseksi sairaalassa.

510g-(60-113-45-46)g=246g

Puoliväli 10%:n tavoitteesta on siis saavutettu, mikäli pysyn langanostolakossani!

Minttumaari muunnoksin

Miksi kukaan ei ole kertonut miten nopeasti huivi valmistuu kun käyttää paksumpaa lankaa? Tässä ei kyllä kauan mennyt, meni melkein enemmän aikaa siihen että jaksoin pingottaa ja sain jonkun ottamaan kuvia.
Tämä Minttumaari on tehty Tikrun tuunauksilla ja tykkään kovasti. Jäi vaan aika pieneksi, toisaalta se on kyllä takin kanssa käytettävämpi, mutta ehkä kakkoskaaviota olisi voinut toistaa vielä enemmän, huivi olisi paremmin tasapainossa varsinkin nuo sulat on pitempiä. Lisäksi lapsiturvallinen pingotustila oli niin pieni, etten saanut huivia tarpeeksi kaarevaksi.

Malli: Minttumaari Ullasta, Tikrun siksak-muunnokset, kakkoskaaviota toistettu 8 kertaa, "sulat" 1,5 kertaa ohjeen pituiset
Lanka: Nalle Colori
Kulutus: 113 g
Puikot: 4,5 mm
Koko: suunnilleen 120 x 65 cm

Tuo Nalle on kyllä tosi levottoman väristä, harkitsin neulontavaiheessa jo huivin lahjoittamista (lahjoita kaikki mistä et itse pidä...), mutta käy niin kivasti tuon talvitakkini kanssa yhteen kuitenkin, että eiköhän tule pidettyä.

Sunnuntain vaippaompelukset

Nyt on niskat ja hartiat ihan tukossa, mutta ahkeroin aamupäivällä kolme M-koon sisätäyttövaippaa Mummut kaavalla. Ulkokangas flanellia ja sisäpinta Myllymuksujen kuivaliinaneulosta.

Lisäksi 6 hamppuimua, 2 bambuimua ja 6 kuivaliinaimua. Kuivaliinoissa imuna on pari kerrosta joko sherpaa tai flanellia lähinnä tukikankaana ettei kuivaliinaneulos rullaannu pesuissa eikä tarvii ihmetellä joka kerta kumpi olikaan se oikea puoli ihoa vasten. (Koko skaalana herra 2,5 veen varpaat. "Äiti, otatko minusta kuvan.")

Näistä tuli kivoja vaikka itse sanonkin ja toivottavasti myös veljenpoika tykkää vaipoistaan (käly on hurahtanut kestoiluun, oli kokeillut niitä heti ensimmäisen kotiintulovuorokauden aikana =). Jännä miten paljon paremmin ompelukset ja usein myös neulomukset onnistuu kun ne tekee toiselle. Itselle tai muulle perheelle tehtyjen kanssa on huolettomampi eikä viimeistele kunnolla.

10% avattu

Veljen perheeseen syntyi sunnuntaina poika ja kun kälyni oli ilmaissut kiinnostuksensa kestovaippoihin, lupauduin neulomaan hahtuvat. Halusin tehdä ne luonnonväreistä että ovat pienelle mahdollisimman mukavat ja pitokin on parempi kuin värjätyillä. Nää on vaan niin ankean harmaat, että olisi kiva piristää niitä jollain. Mutta onko kukaan kokeillut neulahuovutusta ainaoikeaan?

Hahtuvat on Ruskovillan nelosohjeella. Silmukat tosin omasta päästä ja lahkeetkin pidemmät. Vyötäröön ompelin kuminauhakujan. Puikoteltu nelosen puikoilla kokonaan kaksinkertaiseta Pirtin hahtuvasta, aika tankerot, mutta pitäväthän ainakin. Hahtuvaa meni noin 60g. Nihkeästi lähtee painonpudotus liikkeelle, niin langoissa kuin itseltä. Juuri tuossa maistelin sitä uutta Fazerin Lontoonraetta. Alkuun en ollut järin innostunut, mutta useamman palan jälkeen ihan kiva kokemus. Ei ehkä tule kovin usein ostettua kuitenkaan (ainakin parempi olisi jotta paino menisi normaalilukemiin!).


Blogikoira V innostui tässä joku päivä, murusesta on tullut jotenkin tosi vanha tässä kesän aikana, mutta ei se onneksi tahtia muuten haittaa.

Täällä taas

EDIT: Blogger hukkasi tämän päivityksen jonnekin kun säädin sivupalkkia. Mystistä!

Äitiysvapaa päättyi hahtuvapilvenreunalla ja paluu arkeen koitti työpaikalla. Aika ja energia eivät ole juuri riittäneet muuhun kuin kotiin raahautumiseen ja siksipä blogikin on ollut nukuksissa.

Toinen syy hiljentyneeseen tuotantoon on Mystery Stole 3. Moni muukin bloggaaja laittoi huivin jäähylle vitosvihjeen paljastuttua. Minäkin otin tuumaustauon ja odottelin että muut tekevät valmista, tavalla tai toisella. Siipiosa tuntui poikkeavan alkuperäisestä suunnittelusta todella radikaalisti. Nyt kun olen nähnyt joitakin valmiita kuvia huiveista, pidän kovasti lopputuloksesta. MUTTA alkuperäinen idea oli tehdä huivi anopille, joka puolestaan tuskin innostuu tästä mallista. Itseäni tuo harmaa väri kun ei oikein puhuttele. Olin tehnyt nelosvihjeen melkein loppuun ja purkaminen monta riviä takaisin ei kiinnostanut. (Siiven mallineule on kyllä ihanaa ja mullakin kävi mielessä tämän tyyppinen versio muutos aika alkuvaiheessa)

Niinpä työ meni unholaan ja sillä aikaa ehdin viimein viimeistellä omaa tuotantoa olevat sukat valmiksi. Ohessa vain vilautus, parempia kuvia kenties myöhemmin syksyllä... Lanka on Hjärtegarnin beigeä Sockea, jonka koolasin taannoin. Vaikka langasta tuli epätasaista raitalangaksi tykkään lopputuloksesta, raidat eivät ole niin teräviä.



10 % projektiin piti lähteä mukaan ja sen tiimoilta vilautan lankavarastoani, joka on osoittautunut säälittävän pieneksi muihin verrattuna. Vain 5,1 kg. Ja minusta lankani vievät silti liikaa tilaa, minne te muut yli 20 kg lankaa omistavat ne oikein survotte?


Ja se Mysterykin taas puhuttelee, teen siitä symmetrisen ilman keskipaneelia, vaikka alusta aloittaminen jotenkin tympiikin. En silti menettänyt uskoani näihin projekteihin ja vaikka en saksaa juurikaan ymmärrä, mutta katsellaan nyt millainen huivi täällä syntyy.

Maailma on erilainen neulojan lapsen silmin

2,5 v. katsoo ikkunasta isänsä lähtöä:

-Isi hakee Viiatilla (toim.huom: perheen pakettiauto) villalankaa.

Valitettavasti ne villat on kuitenkin menossa yläkerran rakennusprojektiimme, vaikka kyllä mulle vastaava tilavuus lankaakin kelpaisi...

Eilen Hahtuvapilven reunalla harrastettiin perhematkailua Farmari-maatalousnäyttelyyn. Esikoisellemme selvisi vasta perille minne on tultu ja lippuja jonottaessamme hän herätti huvitusta kurkkiessaan ja huudellessaan väkijoukon takaa isin rinkassa traktoreita. Luvattiin että tänään voisi ihan jokusen nähdä.
Muutamaa piti käydä testaamassa kopista käsin ja Valtran esittelydvd:n katselu kotona näköjään on ollut oivaa aivopesua, sillä vain Valtran kopissa käynti tyydytti wannabe-viljelijäämme. Hymyn sai naamalle myös Valio Kidius-traktoriajelu. Tenavat kiersi ympyrärataa polkutraktoreilla ja saivat palkinnoksi trakoriajokortin sekä pillimehun. Mikäs siinä esittelijöillä oli päivää viettäessä kun lapset hihkuivat innosta, tosin sen raivostuttavan taustapimputuksen luulisi rassaavan hieman neljännen päivän jälkeen!

Äidillekin oli hupia näyttelyn eläinosastolla ja ei kai sitä olisi neulebloggaaja jos jättäisi näyttämättä kuvan alpakasta. Lankaakin olisi ollut, muttei se oikein sytyttänyt. (auringonpistos ilmeisesti?) Tämän yksilön otsatukka herätti hilpeyttä. Tämmöinen bioruohonleikkuri kelpaisi mulle kyllä.

Muutama laamakin oli tuotu ihmeteltäväksi.

Takaisin neuleisiin. Ikioma diilerini iski taas ja nyt mullakin on tukkuhintaisia addeja. Ihanat, näiden hienouden tajuaa vasta kun on itse kokeillut! Kiitos taas ja kiitos myös noista helmistä, ideoita jo on, mutta voi sentään, ne edellyttää varmaan langanostoa...

Addit pääsi heti Mystery Stole 3:n kimppuun ja muutaman rivin jälkeen vihje 3 on neulottu. Tuli kuvattua sekin, sillä halusin pingottaa sen tässä vaiheessa, koska nyt pitäisi olla kolmannes pituudesta valmiina.
Missä mitoissa muilla on huivi ollut kolmannen vihjeen jälkeen?
Wetterhoffin Veerasta 3,5 mm tehtynä huivini on nyt noin 70cm pitkä ja rapiat 60 cm leveä. En varmaankaan lyhennä enkä pidennä tätä, vaan menen ihan alkuperäisohjeen mukaan.

Cavern ja kesä

malli: Cavern Cardi
muunnokset: pidemmät hihat vähemmillä kavennuksilla ja pidempi helmaosa sekä hakanen kiinnityksenä
lanka: Novita Olivia
kulutus: 475g
puikot: 4mm
muuta: Kerrassaan ihana, mutta odottaa vielä mammakilojen katoamista tovin - imetysdieetin päätyttyä tällä suklaan syönnillä melko pitkä tovin

Kesä on sujunut kotosalla vauvan ja taaperon kanssa. Taapero harrastaa mm. tilataidetta.

Ja auttaa äitiä askareissa turhankin innolla pikkuveljen avustamana. Anoppi lainasi vyyhdinpuut ja kälyn anoppi puolestaan kerijälaitteen. Nyt on huivilangat kerällä. Tekisi mieli aloittaa MS3, mutta puikoilla on toisenlainen projekti parhaillaan.

Tässä on nimittäin se epäonnistunut koolaukseni kerittynä (kerijalaite ei ollu tuolloin vielä lainassa) ja tulos on ihan ok sittenkin. Sukkaa pukkaa, näytän kurkistuksen myöhemmin, eka versio kun meni purkuun, ylläri ylläri...

Terveisiä Wetterhoffilta!

Kesälomareissun reittivalinta oli päätetty mieheltä kysymättä suunniteltiin miehen kanssa siten että poikkeamme ohikulkumatkalla Wetterhoffin myymälässä. Valinnan vaikeushan se taas iski, vaikka olin noita Wetterhoffin omia lankoja jo ahkeraan tutkinut netistä. Niistä lähti kuitenkin mukaan vain nuo kaksi Silviaa ja Veeraa (100% villaa, 900m/100g). Veera on uusi tuttavuus, mutta hintalaatusuhde (7,90€) vaikutti tosi hyvältä, yhdestä vyyhdestä syntyisi varmasti kohtuullisen kokoinen huivi, mutta otin toisen jotta riittää varmasti Mystery Stole 3:een.
Lisäksi HjärteGarnin Sock- lankaa nuo 5 kerää. Tuota täytynee hakea paikallisesta vielä kaksi kerää valkoisena, että saan jo pitkään suunnitelmissa olleet kirjoneulesukat (Sukkasillaan kirjasta) tehtyä. Lopuista langanjämistä neulon miehelle sukat, siksi lankaa on noin reilusti. Sitten joskus siis kun on aikaa...

Myymälässä kuolasin aikani RY Bamboo softin lankaa, ihanan pehmeää 100% bambua, mutten osannut valita sopivaa väriä kun ei ollut tiettyä projektia mielessä. Monenlaista muutakin lankaa oli myynnissä, en tiennytkään, että valikoima on niin runsas. Ei yhtään huonompi valinta poiketa kolmostieltä hetkeksi syrjään!

Olimme matkalla 5 päivää ja tuona aikana ajettiin täältä Koillis-Savosta Karttulan ja Joroisten kautta poiketen (koirulaisten hoitolapaikkaa suosittelen lämpimästi!) Lahteen. Sieltä Espooseen ja Helsinkiin, josta vielä Inkooseen. Hämeenlinnan shoppailujen jälkeen Jyväskylään ja vihdoin kotiin. Mukana siis lapset 2,5 vee ja 7 kk. Tarvitseeko kertoa enempää reissun sujumisesta?! No joo, oikeasti lapset oli tosi kärsivällisiä ja jaksoivat hurjan hienosti. Ei kai nuo terveitä olisi jollei vähän kiukuteltaisikin.

Ja hulluuden puuskassa ajeltiin vielä reissun jälkeisenä päivänä Heinäveden koiranäyttelyyn. Jep jep, kannattipa ajella ajokoiran kera hakemaan sinistä nauhaa ja kuluttaa siellä koko päivä kun kehät oli jälleen kerran rutkasti myöhässä. Pöh ja minä kun kuvittelin, että tuo meidän tyttö on ihan kaunis koira! Pitänee pitäytyä vain doggikehissä jatkossa.

Matkalla aloittelin myös Cavernin ja ensi tuntuma Oliviaan ei ole kovin ihastunut. Se on jotenkin nihkeää neuloa ja hajoaa inhottavasti puikoilla, varsinkin jos joutuu nostelemaan pudonneita silmukoita blogivauvan opetellessa nousemaan tukea vasten pystyyn. (Nyt se riiviö pääsee jo polvilleen tukea vasten ja kolauttelee sitten päätään kun ei tuommoisella seitsenkuiselle ole kovin paljon vielä järkeä varoa!) Mutta pehmeää tuo lanka kuitenkin on, saa nähdä onko liiankin pehmeää Caverniksi, mallista tykkään yhä kovasti.

Espoon pysäyksellä jätin kummitytölle tämän huivin, joka on neulottu Novitan muinaisesta Chenille- langasta, kukkaset on Vilman ohjeella tehty vauvalangasta. Kansikuvamalli ei ollut kuvaustuulella (tai ehkä kuvaaja ei osannut asiaansa), joten huivi on esitelty ihan vaan tuolin reunalla roikkumassa.

Huomenna vietämme miehen kanssa kahdeksatta hääpäivää romanttisissa merkeissä. Saimme peräkkäiset ajat hammaslääkäriin ja lisäksi käyn verikokeissa. Ehtisiköhän sitä kymmenettä hääpäivää oikeasti vaikka jo juhliakin?

KIP tai oikeastaan CIP

Tänä vuonna osallistuin KIPailuun omalla kotipihalla. Tai oikeastaan virkkasin, joten päivä lienee ollut lähinnä mallia CIP. Yleisönä pikkutietämme ajelevat mökkinaapurit sekä hiekkakuormia ajanut traktorikuski, joka tuijottelikin pitkään ohi kaasutellessaan.

Mutta oikeastaan tulin hehkuttamaan Lankakomerolta huomaamaani linkkiä. Mystery Stole 3 alkaa! Viimeinkin ehdin johonkin tällaiseen mukaan, Mystery Shawl KAL:it ovat nekin aina menneet ohi.

Blogikoira V lähettää helleterveiset! Varjoisia paikkojakin on tarjolla, mutta neiti palvoo sitkeästi aurinkoa.

Aina ei voi onnistua

Katja lähetti minulle Kool Aideja varmaan jo vuosi sitten ja vasta nyt sain kokeiltua. Luin Ilun koolausoppaan, mutta minulta puuttui selvästi se olennaisin osa (punaviini!), sillä tulos ei ollut ihan se mitä halusin. Raitalangan sijasta tuli pätkävärjärjättyä raitalankaa. Hmph!

Neuloin jopa mallitilkun, mittasin väriraidan pituuden ja vietin iltapäivän viritellen lankaa parisänkymme ympärille, jotta sain n. 7,5 m pituisen vyyhdin. (Hauskaa hommaa muuten kun herra 2 vee avustaa...) Tummemman punainen Tropical Punch värjäytyi paremmin ja tasaisemmin, mutta vaaleampi Pink Lemonade jäi jotenkin möykkyiseksi ja osa lankasta jäi miltei alkuperäisen väriseksi. Lanka oli Hjärtegarnin Sockea ja sekin harmittaa, olisi ollut jotain kehnompaa Novitalaista edes. Ja joku olisi voinut lukea ne koolausohjeet hieman tarkemmin...
Aikani kun olen tuota vyyhtiä katsellut, niin ajattelin kuitenkin kokeilla millaiset sukat saan aikaiseksi. Pitää värjäillä uusiksi jos lopputulos on ihan kamala.


Koska hamsterointi päättyi myös pudotuspelin osalta, kävin minäkin ostamassa lankaa. Edellisen kerran tein ostoksia liki kahdeksan kuukautta sitten, lokakuussa! Pisteet sille, joka arvaa mikä viime kuukausien suosikkineule syntyy/syntynee 10 kerästä Oliviaa.

Editoin muuten tuonne alle Lumiruusun langan oikeaksi, mulla menee aina Sivilla ja Silvia sekaisin. Huivi on siis tehty ohuemmasta Silviasta.

Kun äiti lukee neuleblogia...

... blogivauva ja -taapero osoittavat että tiimityössä on voimaa, kun halutaan maksimoida tuho. Toinen purkaa ja toinen syö, on kumma jos ei ala lankavarasto hupenemaan!



Lankaa on kulutettu myös perinteisemmällä tavalla.



Nämä villasukat on ihan perinteiset ja tehty seiskaveikasta. Kuvasta huolimatta meidän kaksivuotiaalla ei ole ihan näin suuret jalat, eikä hän seiso varpaillaan.
Sukat lähtee naapurin miehelle kiitokseksi avusta. Kun suunnittelin sukkia meillä käytiin seuraava keskustelu.

Minä: Jos olisit viisikymppinen mies, niin minkä värisiä lankoja haluaisit villasukkiisi. (esittelee lankalaatikosta puolenkymmentä kerää seiskaveikan jämiä)
Mies: Kuule, jos olisin viisikymppinen, niin en kiinnittäisi mitään huomiota villasukkien väriin.
Minä: Pitäisitkö muka jos neuloisin sukat näistä langoista. (esittelee punaista, valkeaa ja violettia kerää)
Mies: Luultavasti. (jatkaa keskeytynyttä lehden lukua)

Tähän pitää vielä huomauttaa että miekkonen on normaalisti aina ehdottelemassa parannuksia ja ideoitaan neule- ja ompeluprojekteihin itselleen tulevissa asusteissa. Ideoi mm. jo vuosia sitten villapaidan jossa olisi kiinteänä lapaset, ettei metsällä liikkuessa mene lunta ranteisiin...

Lumiruusu Silviasta

Nyt kun paketti on perillä Katjalla voin julkistaa kuvan hamsteriblogin lisäksi täälläkin. Testasin Lumiruusun neulomista ohuemmalla langalla ja Silviaa kului 3,5 mm puikoilla neulottaessa vain 39 grammaa. Huivi jäi aika pieneksi, mutta koska en muistanut mitata huivia ennen paketointia kerron tarkemmat mitat kunhan Katja ehtii huivin mitata. Huivin kokoa ei pysty helposti kasvattamaan vain kerroksia lisäämällä, koska lisäykset tehdään tiettyjen kerrosten kohdalla. Mutta pienillä mallikikkailulla Lumiruusun voisi neuloa isoksi huiviksi ohuellakin langalla. Mutta ihan heti en aio kokeilla!

Edit: lanka oli siis Silviaa ei Sivillaa.

Mansikkajäätelöä

Ihan alkuun vielä kiitos kaikille, jotka ovat olleet surussamme mukana! Elämä jatkuu, vaikka ikävä tietysti vieläkin on.


Viime kesänä Ahvenanmaan reissulla hankittu Järbo Garnin puuvillalanka pääsi vihdoin puikolle. Ihanat herkkuvärit ja kun neuloo tarpeeksi kapeaa, tulee pätkävärjätystä lankasta raitalankaa. Väristä tulee ihan mansikkajäätelö mieleen. Jostain syystä olin kuvitellut että tuo kerä on ruskeasävyinen ja vasta neuloessa tajusin, että sävy onkin punainen.


Hiukseni ovat niin liukkaat, että monikaan hiuspanta ei niissä kunnolla pysy. Kun ompelin pannan reunoihin käänteet (jotka oli muuten helppo tehdä, koska sileä neule rullautuu sopivasti) ja pujotin sinne ohutta 3mm kuminauhaa molempiin reunoihin, sain pannasta niin napakan, että se toimii minullakin. Kuminauha menee kaksinkertaisena i-cordin sisällä ja i-cordin kapeus puolestaan huolehtii siitä, etteivät hiukset törrötä rumasti niskassa. Alla vielä lähikuva palmikoista.

malli: oma
lanka: Järbo 8/4
puikot: 3mm
langankulutus: 15 g