Testineulontaa osa 2

No nyt se onnistui! Kyseessä on Villapallon suunnittelema Polku-myssy, jonka sain testineulottvaksi. Ohje julkaistaan myöhemmin Villapallon blogissa.

Lanka on Adriafilin Merinoa, joka on Ravelryn mukaan jo lakkautettu laatu. Myssystä tuli sopiva vajaa 2 vuotiaalle, kun laitoin langan kaksinkertaiseksi ja tein 5mm puikoilla. Vähensin 7 silmukkaa eli jokainen iso palmikko kapeni yhdellä ja vaihdoin myös kierretyt silmukat tavallisiin. Korvaläpät ovat tytölle pitkät, mutta toimivat leuan alle kiinnitettynä oikein hyvin.

Lanka oli jännän tuntuista, minusta jotenkin liukasta tai oikeastaan niinkuin siinä olisi lanoliinin tuntua. Käsinpestävä tuo lanka onkin, mutta ei se kuitenkaan lanoliinille tuoksunut. Ehkä sama liukkaus kuin Novitan Purossa, mutta tämä on selvästi tiukempi kierteinen lanka.

Ärsytyksiä

Miia-Rebekalla oli niin hauska postaus aiheesta Mikä neulomisessa ärsyttää?, että oli pakko postata ihan oma teksti samasta asiasta.

1. Ehdoton ykkönen on saumojen ompelu. Kun ei osaa siististi eikä ennenkaikkea viitsi opetella siististi. Ihailen siis ihmisiä, jotka neuloo lukemattomia paitoja ja nimenomaan panostaa viimeistelyyn.

2. Hyvänä kakkosena on langanpätkien päättely. Ei tätä tarvitse perustella, eihän? Tähän sisältyy myös solmuiset lankakerät. Enemmän kuin yksi per kerä on minun rajani ärsytykseen.

3. Silmukoiden poimiminen kantalapun sivusta. Miten noin pieni homma voikin ärsyttää niin paljon? Kummallista. Ei se ole vaikeaa ja sen osaan tehdä siististi, mutta silti. Onneksi teen sukat aika usein kärjestä aloittaen nykyään. Silmukoiden poimiminen nappilistaa varten ansaitsisi melkein oman kohtansa.

4. Hiusten tarttuminen neuleeseen. Mulla on pitkät ja paksut hiukset, jotka irtoilevat joskus enemmän joskus vähemmän. Yleensä enemmän, mutta silti niitä riittää aina vaan. Hiukseni ovat myös liukkaat ja niiden irottelu neuleesta on rassaavaa.

5. Töiden aloittaminen. Uskokaa tai älkää. Mulla on melkein aina jotain säätämistä valitusta mallista, jos ei muuta niin eri lanka tai erilainen neuletiheys. Laskeminen ja mallitilkku ärsyttää suunnattomasti, enkä sitä mallitilkkua viitsi kovin usein tehdä, ainakaan huolella. Kesän KYH oli suuremmoinen saavutus minulle, vaikka työt olivatkin tosi pieniä.

Huh, tulipas paasattua, voisi kohta jo kuvitella etten nauti harrastuksestani ollenkaan. Olisipa hauska lukea teidän muidenkin listoja.

Huippumalli haussa - vai miten se oli?

Blogissa saatetaan lähiaikoina nähdä isompi valmistunut työ. Sikälimikäli neiti ei varasta tätä talvitakikseen. Ikuisuusprojektiksi muuttuneen MacPalmikkoneuleen hihat ovat valmiina, joten kunhan päättelykeiju käy kylässä ja joku poimii ne vajaat 500 silmukkaa nappilistaa varten, kauan haaveissa ollut työ valmistuu.

Lehmänkauppoja

Rusinan blogissa näin ihanat kalenterikannet. Piti heti kysellä, josko saisin omat. Niinpä tein silmukkamerkkisetin vaihtariksi ja sain kannet.

Ihan täydelliset ja ihanat ja nämä on vielä Rusinan omista varastoista. Pääsin siis herkkuapajille! (Vältyin myös tappelemasta oman ompelukoneen ja saumurin kanssa.)

Tammikuussahan voi vielä vallan hyvin esitellä joululahjansa. Sain siis krappia, viinikiveä ja kokenillia ensi kesää varten. Nämä oli pakattu jouluiseen itse ommeltuun kangaspussiin, jonka pistin jo odottamaan uusiokäyttöä ensi vuotta varten. Mutta se pussi saa kulkea kyllä perheen sisällä, on niin hieno.

Toiseen suuntaan pistin yhden vyyhdin Wollmeisea ja näyttäis siltä, että tartutin samalla orastavan kuumeen...

Testineulontaa osa 1

Aina ei voi onnistua (huomaa myös nuken kauhistunut ilme).

Itselle muistiin: Sovita ajoissa, äläkä neulo härkäpäisesti loppuun.

Ensi kerralle lanka kaksinkertaisena ja vähän enemmän malttia. Uutta yritystä sitten vaan. Pienet työt valmistuu onneksi nopeasti.

Vuoden ekat

Mitäs näistä nyt sanois?

Perussukat esikoiselle

kulutus: 45grammaa

lanka: Zitron trekking XXL

puikot: 2,5mm

muuta: suutarin lapsella on taas kengät tai siis sukat

Järkyttävää että lapsellani jo noin iso jalka ettei sukka valmistukaan ihan itsekseen, mutta onhan se jo 6-vuotias!

Leivinuunissa

Tiistaina lämmitin uunia. En minä tavallisesti näin paljon häärää, mutta joskus viiraa päästä ja saa jotain muutakin aikaiseksi kuin sitä perusmättöä. Ikuistin siis kuviksi. Kuvaamatta jäi riisipuuro, jota syötiin sopan kanssa.

Tänään sataa lunta ja pojat ovat kerhossa. Pienin nukkuu päiväunia. Äiti tuoksuttelee lankaa (postipäivä!) ja yrittää tulla sinuksi uuden läppärin kanssa.

Jouluiloa

Valoisaa Joulunaikaa kaikille blogini lukijoille ja Onnea Vuodelle 2011!

Joulujuttuja

Joskus aikanaan jo pistin muistiin Tikrun tekemät omppupaidat ja nämä paidat tein poikien kerhotädeille. Otin vähän suuntia tästä ohjeesta ja sovelsin loput. Sormikaspuikoilla oli muuten helppo aloittaa tämmöinen pikkuprojekti (enkä välttämättä olisi uskonut että 5mm sormikaspuikkoja tulee käytettyä, mutta tuo 5 euron setti olikin enemmän kuin tarpeen jo nyt). Lanka on Alafoss Lopin jämiä, joten ei tule omenoillekaan kylmä! 31 grammaa pienentyi lankavarastokin.

Tuohon sivupalkissa näkyvään reiluun kolmeen kiloon taitaa vuosikulutus jäädä. Hyvästä aikeesta huolimatta turnauskestävyys ei nyt riitä McPalmikkoneuleen viimeistelyyn vaan hihoissa ollaan yhä.

Samassa kerhossa oli taas askarreltu ja kotiin tuotiin nämä hupaisat tonttuherrat.

Saimme myös kaksin kappalein ovikoristeita. On se vaan hyvä, että edes lapset osaa askarrella tässä perheessä. Äidillä on niissä jutuissa peukalo keskellä kämmentä. Tosin onhan ne edellämainitut kerhotädit aika lailla auttaneet ainakin nuorempaa poikaa, mutta hienoja ovat silti.

Jouluikkuna

Viime vuotiseen tapaan tein jouluikkunan. Heti adventin aikaan alkoi kuului pientä painostusta, milloin ikkuna tehdään, joten hyvin oli poikienkin mieleen asia jäänyt.

Tänä vuonna sain apua, sillä kuopiolaisten neulojien pikkujouluissa paketistani kuoriutui kaksi ihanaa tonttua. Mimmi oli ne sinne laittanut makean ja

lankaisan sisällön kanssa.

Sattumalta myös miehen viime vuonna tekemät sukset saivat juuri sopivan käyttäjän. Noiden

tonttujen kengät kun käyvät millilleen suksen siteisiin kiinni!

Pojat harmittelivat, kun ei poikatontulla ollut muuta tekemistä kuin ihastella tytön sujuvaa hiihtoa. Ehdotin miehelle josko tekisi tontulle sopivan vanhan ajan kelkan ja sain melkein samantien tämän hienon kelkan.

Jouluikkunoista pitävän kannattaa taas vierailla Villapallolla ensimmäisen ja toisenkin kerran.!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tässä blogissa ei näytetä tunnelmallista kuvaa lipusta tai kynttilöistä tai kukista. Sen sijaan tarjolla on sotilaallisempi kuva koneesta, jollaista ei ihan joka päivä näin läheltä pääse katsomaankaan.

Itsenäisyyspäivän paraati on tänä vuonna Kuopiossa ja kävimme lasten kanssa kalustoesittelyssä torilla. Esikoinen suostui poseeraamaan, keskimmäistä ei kuvassa oleminen kiinnostanut ja nuorin paleli vaunuissa, vaikka oli topattu tukevasti. Varsinaisen paraatin katselemme sitten televisiosta. Harmi kyllä Hornet oli ainoa kone, jota pääsi katsomaan. Sää esti helikoptereiden esittelyn, mutta mukava päivä silti.

Lace Rib Knit Shrug

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineelle! Ihan jokainen niistä lämmittää mieltä. Suru väistyy aikanaan, eikä lasten kanssa touhutessa ehdi kauheasti miettimään mitään ylimääräistä. Ehkä hyvä niin.

Syksyllä ostin TiiQ:lta kasvivärjättyä villapellava-lankaa. Rouheat langat odottelivat aikansa, kunnes kertoivat haluavansa Lace Rib Knit Shrugiksi. Ohjeen olin laittanut Ravelry-jonoon aikoja sitten.

Lanka kului miltei kokonaan, noin 200g sitä meni. En neulonut kaulukseen resoria, koska lankaa ei ollut enempää ja toisaalta huomasin, että malli toimii ilmankin. Hihansuutkin on modattu oman maun mukaan ( ja purettu kertaalleen pingotuksen jälkeen), muuten noin suunnilleen noudatin ohjetta.

Niin ja se väri, tiilenpunainen sanoisin. Ei varmaan tarvitse kertoa ettei se erotu kuvissa oikein. Ensimmäinen on lähempänä todellisuutta.

Hihatin onkin tarpeellinen lämmittäjä pakkaslukemien kiristyttyä kahdenkympin paremmalle puolelle. Suht paksu lanka tuntuu yllättävänkin lämpimältä, eikä sen karheus ainakaan vielä ahdista niin paljoa, että olisi uittanut hihattimen lanoliinissa.

Kuva on räpsäisty tänä aamuna pikaisesti parvekkeen oven välistä, ei huvittanut mennä ulos asti. Paitsi kävin viemässä pojat kerhoon pikkuneidin kanssa. Mieluummin tosin kunnon pakkaset kuin viime viikon viima!

Venla

2001-2010

Minulla on sinua niin ikävä.

Halla

Jonkin mutkan kautta satuin löytämään Ionan blogista Halla-hatun ohjeen. Neiti 1 veeltä puuttui sopiva talvihattu. Kaupalliset hatut olivat liian isoja ja valahtivat aina silmille autossa. Viime vuodelle tehty taas jo liian pieni. Aloitus vaan laiskotti, vaikka lankakin oli ollut pitemmän aikaa hankittuna.

Kauanhan tässä ei mennyt, muutama hassu päivä, jos ei lasketa sitä, että yhteen kertaan neulottu pipo piti purkaa kun sattui tulemaan liian pieni. Lisäsinkin ohjeeseen 10 silmukkaa otsalle ja taakse 2. Hatusta tuli ihan passeli 50cm päänympäryksen omaavalle ohuen fleece-vuorin kanssa. Ajattelin, että ratkon vuoren pois keväämmällä, joten eiköhän se mahdu silloinkin.

Neiti äykkäpää hermostui vuorin sovittelusta ja hylkii nyt hattua. Kuvan virnistys irtosi isälle, muuten repii hatun pois kiireesti. Mutta kyllä se vielä kelpaa todellisessa käytössä, uskon minä.

Lankana on Cascaden 220 Wool superwashia, joka on ihanan pehmoinen lanka! Huomattavasti pehmeämpi kuin 220 Wool. Väri ei ollut ihan sitä mitä olin ajatellut kuvien perusteella, mutta neulottuna pintana on kyllä ihan täydellisesti neidin värinen lanka.
Luulen, että langasta syntyy vielä kauluri ja lapaset samaan sävyyn, kunhan vaan kerkeäsi. Tuntuu, että aina on joku uusi työ pyrkimässä puikoille ja ikuisuustyöksi muuttunut MacPalmikkoneule (rav) junnaa vasta hihoissa.


Tässä kuitenkin makupala tulevasta hihattimesta ja samalla TiiQ:lle todiste, että adoptoimani villapellavat pääsivät hyvään kotiin ja käyttöönkin jo!

Riippuvuudesta toiseen

Kun värjäyspata meni talviteloille, alkoi meille kotiutua tämmöisiä keriä. Hyvä alku uudelle riippuvuudelle vai mitä?

WD Versuchskaninchen ja WD Gazpacho

WD Fliederbusch ja WD Der letzte Versuch

Mutta oikeasti nuo langat on siis tilattu 15.10. ja sen jälkeen on lankalakko pitänyt. Edelleen on porsaanreikä käyttämättä, vaikka noista lähteekin tuo viimeinen yritys vaihtoon ja raparperia saapuu tilalle.

Sukkasatokin oli ja meni. Kuusi paria sukkia hätäisesti neulottu. Osan olenkin jo esitellyt, eikä noissa lopuissa mitään ihmeellistä ole. Joulusukka-satoa kerryttämään pääsee kolme paria.