Käy muumilaaksoon

Saumurin myötä iskenyt ompelukärpänen höystettynä loppuraskauden pesänrakennusvietillä tuottaa tulosta. Ikäänkuin maailma loppuisi vauvan syntymään, mutta silti tuntuu siltä, että nyt heti kaikki ompelut valmiiksi...

Vaikka lapsille tahtoo kertyä pehmoelukoita liikaakin, oli pakko väsätä pojille Muumipeikko. Kaavan sain erään palstan kautta, mutta sitä ei valitettavasti voi jakaa enää eteenpäin. Muumi on tehty velourista ja täytetty pikkuosien osalta vanulla, vartalo on täytetty styroxrakeella. Takamukseenkin piti survoa vanua, että pääsi ompelemaan täyttöaukon ilman ihanan sähköisenä leijailevia pallukoita. Tämän työn kohdalla voisi sanoa, että apulaisista (4 - ja 2 -vuotiaat) huolimatta työstä tuli ihan hyvä eikä 52 litran pussi rakeita levinnyt ympäriinsä. Ainakaan vielä!


Muumipeikko muuntuu kätevästi Mammaksi esiliinan avulla. Käsilaukkua en ole ommellut, saa nähdä viitsinkö. Hatun ompelulla saisi helposti Papankin tehtyä, mutta sitä ideaa pitää vielä kypsytellä. Alunperin ajattelin tehdä kaksi muumia, mutta ei kiitos ihan heti toista näpertelyä perään.

Essun jämästä tekaisin vielä pussukan ompelukoneen puolille ja paininjaloille yms. pikkukrääsälle, joka on ajelehtinyt aiemmin käsityökorin pohjalla. Tästä ideasta kiitos esikoiselle, joka saumurin valmispussukan nähdessään oli sitä mieltä, että ompelukone tarvitsee omansa.

Onnea on...

... ensimmäinen Pul-vaippa, jonka olen ommellut itse. (Nb-koon Nalle Nöttönen, ohjeet saa pyytämällä kv-infosta. Vaikka kuvasta ei tajuakaan, niin vaippa on todella pieni!)

... ystävä, joka lainaa neppipressiä ja tarjoaa vielä nepitkin
... ystävä, joka lähettää pul-tilkkuja postissa
... ystävä, joka kaivelee varastoistaan fleeceä sisäkankaaksi
... anoppi, joka lainaa saumuria

... ja mies, joka lähettää sähköpostiin kirpparilinkin saumurista.

Saumurikaupat syntyivät nopeasti, koska yhdellä palstalla oli tätä Bernette 334D mallia kehuttu ja kaikki yllyttivät maksamaan pyyntöhinnan. Kaupanpäällisetkin oli sen verran huikeat etten ilennyt edes tinkiä. Lankarullia vai -puolia, vai mitä nuo saumurilangat on, on 42 + nuo 4, jotka oli koneessa valmiina.
Ensimmäinen työ, jonka tuolla oli ompelin oli - yllätys, yllätys- paikat 2,5 v:n kotihousujen polviin.

Tässä blogissa ei ole pitkilleen nähty neuletöitä. Syynä on tuo valtava kumpare, joka tässä pian 9kk aikana on kasvanut. Selkä menee jumiin neulomisesta, varsinkin kun puikoilla on tikapuulangasta 7 mm puikoilla neulottava huivi. Jumitus kostautuu sitten yöllä ja joskus päivälläkin käsien puutumisena.

Isoveljet odottelevat vauvan syntymää jo kovasti, esikoinen suorastaan hermostui, kun äiti ei näytä kalenterista päivämäärää, jolloin vauva syntyy. Omakin olo alkaa pian olla vatsaan kyllästynyt, mutta tässä kuussa vauvan ei tarvitsisi syntyä vielä, että ehtisi saada kaikki hommat hoidettua ja lapsenvahtitilannekin parantuisi oleellisesti.

Lisää ompeluksia

Olikohan tässä jotain uutta edelliseen postaukseen. Sama kangas, sama laukku. No, koko on eri eli tämä on edellistä suurempi ja alkuperäisen kaavan pienennys 88% (itselle muistiin tämäkin tieto). Kehuskelin edellisellä kerralla, että kangas riittää toiseenkin. Vaan yllättävän paljon tähän meni kangasta. Yksi neljästä olkahihnan osasta piti tehdä palasina ja toinen ei niin kauniisti langansuuntaan. Onneksi ei huomaa käytössä mitenkään.
Lisäksi ompelin tuon laukun alavaraan vetoketjun. Ei mitenkään kaunis eikä täydellinen käytettävyytensäkään puolesta, mutta en voinut vastustaa kiusausta käyttää juuri passelin mittaisen vetoketjun. Lyhensin näet miehelle verkkarit ja ratkoin lahkeista vetoketjut irti. Harvoin on näin hyvä tuuri mitoituksen kanssa!

Tässä vielä kokovertailua siihen edelliseen laukkuun. Vaikka ero ei ole suuri, niin tämä hitusen suurempi toimii kyläilylaukkunakin: omien pakollisten lisäksi siihen mahtuu allergisen kakkosemme omat ruuat sekä varavaatekerta. Kuvissa muuten näkyy pilkahdus blogidoggia, se kun rakastaa oleilla patiollamme aurinkoisina päivinä.

Esikoisen pallopipo alkoi käydä pieneksi ja siirtyi pikkuveljelle. Tein sitten toisen, mutta tästä tuli hieman liian iso. En viitsi purkaa, kun kerran sitä pystyy käyttämään ja kasvaahan tuon pää vielä.