Neulakirja

Minulla on tapana seurata blogimaailman innostuksia viiveellä. Kun toiset ovat jo siirtyneet parikin villitystä eteenpäin, saan minä vasta aikaa ja insipiraatiota tehdä jotain. Tällä menolla neulon Baktuksen joskus vuoden kahden päästä (ja jos ette kerro kellekään, niin sekä Clapotis että Icarus ovat vielä neulomatta!).

Tein siis neulakirjan. Ideaa on haettu ainakin ystävämme Googlen avulla ainakin täältä, täältä ja täältä. Tiimarin askarteluhuopaa, puunappeja, muovineppikiinnitykseen ja Florican jämiä pykäpistoihin. Imde näkyy myös siinä, että ihan oikeasti piti käydä Käspaikasta lukemassa ohjeet pykäpistoihin.

Olen tyytyväinen siihen, että tylpät neulat löytyvät heti eivätkä muutkaan neulat enää uppoa neulatyynyn uumeniin.

Yläkuvassa tiskirätti, jälleen kerran. Novitan Bambua ja pintaneule Lesley Stanfieldin Kauneimmista neulemalleista. Taisipa olla se heti ensimmäinen mallineule.

Ei tarvitsisi varmaan sanoa mitään kuvien laadusta ja pimeydestä. Keskipäivän niin sanottu valoisin hetki vaatii salaman ja siltikin tuntuu, että harmaus ja kosteus imee viimeisetkin valonrippeet. 3- ja pian 5-vuotiaat pojat sen sijaan eivät piittaa märkyydestä. Tämä päivä on uitu -kirjaimellisesti- kuraojassa. Voiko suurempaa onnea olla? Kurarappu on kyllä äärettömän hyvä keksintö!
Puolen vuoden rajapyykkiä lähentelevä kuopus ilahdutti äitiä nukkumalla kolmen tunnin unet vaunuissa. Miten äkkiä sitä unohtaakaan millainen väkkärä puolivuotias voi pahimmillaan olla. Hoitotasolla tartukaan kaikkeen: harsot, tarvikekori, alusta, äidin hiukset, vaatteet, villahousut... Rentouttavat ilmakylvyt vaippaharson taittelun lomassa voi unohtaa. Mutta onhan puolivuotias muutakin, se on valloittavia hymyjä, ensimmäisiä hampaita, piiloleikkejä, hervotonta hekotusta, kuolapusuja. (Ja ei Katja, minulla ei ole edelleenkään vauvakuumetta!)

Sepe

1,5 vuotta sitten laitoin Ravelry-jonoon Sepe-nallen. Esikoinen luki Ullaa kanssani ja halusi ehdottomasti nallen. Aina vaan tuntui löytyvän tärkeämpää neulottavaa ja pieni mies kyseli nallensa perään aina kun asia tuli mieleen: Nalle-lankaa ostettuani ja muulloinkin. Lupaus on lupaus ja Sukkasadon päätyttyä päätin, että nyt se on tehtävä.

Pian 5 vuotta täyttävä lapsi hoputti neulomista ja seurasi muutenkin innolla vieressä mitä nallen osaa missäkin vaiheessa neuloin. Kun Nalle oli valmis, mutta housut puuttuivat, esikoinen piti nallea kainalossa onnellisen näköisenä. Kun sain housut neulottua, poika totesi, että ihan tyhmä Nalle, anna vaikka pikkuveljelle. En minä tuota tarvitse!

No, onneksi pikkuveli on kolmen vuoden uhmaisestä iästä huolimatta innostunut pehmoista unikavereina. Nalle sai siis hyvän omistajan ja on saanut nukkua kainalossa (niiden kymmenen muun pehmoelukan kaverina) siitä lähtien.
Ihan pikkaisen silti sieppasi esikoisen mielenmuutos, mutta ehkä ensi kerralla kannattaa neuloa pyydetty juttu samantien!

Nalle on seiskaveikkaa ja housut II-laadun karstalankaa Pirtin kehräämöstä. Lahkeiden kohdalla näkyykin II-laadun syy, värjäys ei ole tasalaatuinen. Neuloin kolmosen puikoilla, että sain tarpeeksi tiivistä. Keskimmäinen tosin katkaisi yhden bambupuikon, tietysti parhaimman laatuisesta sukkapuikkosetistä. Olisi edes tuhonnut puikon noista hongkongin ihmeistä.

Joulusukat 2009-keräys on edennyt valtavan upeasti, pareja on jo yli 280! Tässä vielä yhdet vietäväksi.

Kotirintamalle kuuluu iloisempia uutisia imetysdieetin osalta. Maito tuli pienissä määrin takaisin ruokavalioon, enkä karta täysin soijaa saati paprikaakaan. Joku aine tekee vielä oireita satunnaiseti, mutta noin yleisesti ottaen helpottaa.