Yoke detail sweater

Joskus neuleprojektissa

- venyy aloitus 

- alkuperäiset langat vaihtuvat

- neulominen on hidasta

- kuvaaminen ja sitä myötä bloggaaminen venyy

Ja joskus kaikki nämä asiat yhdistyvät. 

Palataanpa vuoteen 2011. Vogue knittingillä oli joku superale ohjemyynnissä ja etsiskelin kivaa ohjetta. Törmäsin tähän Yoke detail sweateriin ja ostin ohjeen. 

Korvamerkkasin siihen langat (WM Twiniä) ja ajattelin, että aloitan sitten joskus. Etsin myös Ravelrystä erilaisia toteutuksia, jotta vältän rullaavan pääntien ja helmat osalta. Pitkät hihatkin piti saada.

Vuodet vierivät ja värimaku muuttui hitusen. Myin Twinit kanssaneulojalle retriitissä ja päätin käyttää hankkimani DK:t. Olihan ohjekin alunperin dk-vahvuiselle langalle.

Lopulta helmikuussa 2016 printtasin ohjeen ja aloitin. Sitä ennen piti käydä läpi ne muutokset, mitä olin suunnitellut. Itse neulomiseenkin tuhraantui 1,5 kk, vaikka oli noinkin paksu lanka. Jossain välin epäilytti onnistuuko kaulus, vai rullaako se. Mutta sitten vaan luotin siihen, että kun joku toinenkin on onnistunut, niin pingotus auttaa. Näin lopulta kävi.

Tein minä jotain muitakin muutoksia, mutta kuka sellaisia enää muistaa, jos ei merkkaa projektisivulle heti. Hihat tässä neulottiin typerästi ja joku turha saumakin tehtiin, mutta koska modasin silmukkamääriä, menin lopulta siltä osin ohjeen mukaan. Nyt tekisin toisin, vaan ehkä neulon jo jonkun toisen paidan sitten kun siltä tuntuu.

Niin ja se kuvaaminen. Paitahan valmistui maaliskuussa. Se piti kuvata huhtikuussa retriitissä, mutta eihän siellä semmoista jouda. Kun ei jouda neulomaan, niin miten sitä kuvaamaan ehtisi. Lopulta oli sopiva neuletapaaminen elokuussa. Paita ryppyisenä kaapista kassin pohjalle. Kännykkä neulekaverille kouraan (kiitos Mirka!) ja hänen ihanaan kotirantaansa seisoskelemaan. Ohjeita poseeraukseen tuli vielä toiselta kanssaneulojalta. Hyvä tuli (paitsi neulojan omituiset ilmeet piti blurrata). Alimmassa kuvassa Pistazie- väri toistuu lähimpänä oikeaa.

Kaiken kaikkiaan kiva projekti, vaikka vähän kesti!

Friika

Friikaan ihastuin heti kun pääsin näkemään Kaikki lähti lapasesta- kirjan neuleita. Sopivaa lankaakin oli jemmattu varastossa monta vuotta. Joskin ei tätä nyt samanlaisesta laatulangasta tullut tehtyä kuin kirjassa, mutta palmikkoneuletta olin tuosta Karnaluksin tuliaisesta alunperinkin suunnitellut. Lanka on siis Lane Cervinia Calzetteriaa.

Joskus kuukausi sitten sain neuleen valmiiksi, mutta sovittaessa alkoi ahdistaa, ihan kirjaimellisesti. Jätin siis työn sivuun odottelemaan aikaa parempaa. Neuloin samasta langasta Arkadian Ullat ja nakkasin ne huolettomasti pesuun neljään kymppiin. Lanka löystyi ja pehmeni huomattavasti. Sukat on onneksi yhä käyttökelpoiset, lähinnä varret löystyi hitusen liikaa. Mutta tästä sain kuningasidean Friikaa ajatellen. Päättelin langat ja tuuppasin neuleen pesuun. Ronskisti vaan neljäänkymppiin ja normilinkous päälle. No jaa, vähensin kyllä kierroksia kuitenkin.

Pingotusta kehiin ja tulihan tästä ihan käyttökelpoinen. Ensi kerralla pitää vaan muistaa, että jos on hankkinut pysyviä kiloja raskauksien jälkeen, ei välttämättä kannata valita mallia, joka on tyköistuva.

Neuloin tämän melkein ohjeen mukaan. Vyötärölisäykset aloitin aiemmin ja neuloin myös kaula-aukon avarammaksi eli tein korkeutta lisää muutaman sentin. Lankaa kului 450g ja puikot oli 3mm.

Käytäntö näyttää miten paljon tulee pidettyä, jonkun sopivan paidan tarvitsee kyllä alle, sillä niskasta tämä lanka kutittaa minua, joka en kauheasti perusvillalangoille yleensä kutia. Käsivarrethan tällaisessa mallissa paleltuu, joten siksikin aluspaita olisi ihan hyvä juttu.

Kuvatessa tuli mieleen, että on tää aika kahjo harrastus. Jos olet tullut aamu neljältä alkaneesta työvuorosta ja sulla on vain pari tuntia aikaa nukkua ennenkuin nukkujan vuoro vaihtuu talossa, niin mitä teet. Painutko sänkyyn peiton alle, vai menetkö kenties 5 asteen pakkasessa ja kovassa tuulessa talosi parvekkeelle palelemaan? Tuulee niin kovaa, että toisella jalalla pidät parvekkeen ovea kiinni ja koitat samalla ohjeistaa miestä, että katso nyt onko tää neule hyvin.

Toinen hulluus on siinä, että blogattava on, siitäkin huolimatta, että nettiyhteys on toista viikkoa jo modeeminopeuksissa. Äsken nopeus kävi ehkä kaksi minuuttia huippulukemissa, eli toisesta valitussoitosta taisi olla jotain hyötyä. Tarinan opetus, jos asut maalla, älä ota mokkulayhteyttä. Älä, vaikka kaikki toimisi testiaikana todella hyvin. Luota hitaaseen, mutta lähes aina toimivaan laajakaistayhteyteesi.

Nyt sitten jännitetään onnistuuko julkaisu...

Vihdoinkin valmista!

Tässä se nyt on. Ikävä kyllä valo ja kuvaaja eivät ole ikinä paikalla yhtäaikaa ja takki lähtee jouluksi anopille. Mutta kyllä tästä nyt jonkinlaisen käsityksen saa.

Aloitin takin joskus heinäkuun lopussa. Ideaa oli hauduteltu pari vuotta, mutta kun mieleistä palmikkotakkimallia ei löytynyt, piti tehdä itse. Elsebeth Lavoldin Viikinkineule- kirjasta otin palmikon ohjeen ja siellä oli myös ohje, miten tehdään 90 asteen kulma lyhennetyillä kerroksilla.

Aloitin niskasta luomalla palmikkokaitaleen silmukat apulangalle. Neuloin kaitaletta kaula-aukon verran. Purin apulangan ja jatkoin kaitaletta myös toiseen suuntaan saman verran. 

Nostin kaitaleen reunasta silmukoita olkapäälle asti. Tämän jälkeen aloitin ylösalaisin tehtävän tavallisen raglantakin oman mutun mukaan. Liitin kaitaletta vähitellen etuosassa lyhennetyillä kerroksilla (tai oikeastaan pidennetyillä ;) ). Vähän piti hakea oikeaa määrää lisäysten kanssa, mutta pingotus hoiteli pienen kuprotuksen nätisti.

Olimme anopin kanssa sopineet, että kaula-aukon kulmat eivät ole ihan terävät, vaan käännös tehdään loivemmasti. Otin kynän ja paperia ja muokkasin palmikkokuvion käännöksen noin 45 asteen kulmaan. Muistiinpanot eivät olleet ihan pätevät, joten jos tarkkaan katsoo, palmikot menevät kulmissa hitusen eri tavoin, mutta sitä ei huomaa kovin helposti.

Kulman jälkeen pääsin neulomaan palmikkoa samalla kuin koko takkia. Ennen pingotusta olin sitä mieltä, että palmikko kaipaisi ehkä välikerroksia, koska sen tiheys on suurempi kuin sileän neuleen. Mutta vironvilla muotoutui pingotuksen yllättävän hyvin, eikä vetänyt kasaan.

Suttuosaston kuva, mutta helmassa 90 asteen kulma onnistui helposti ohjeiden mukaan. Kulman jälkeen liitin takin sileän osuuden palmikkokuvioon neulomalla. Aluksi tuntui, että kavennan yhden silmukan kiinni palmikkoon joka toinen kerros, mutta sitten huomasin, että palmikko etenee liian nopeasti ja reuna alkaa kupruilla. Päädyin kaventamaan takin puolelta kaksi silmukkaa joka toinen kerros. Etukappaleeseen jätin tuon lievän kuprotuksen koska en viitsinyt purkaa ja se asettui lopulta hyvin.

Takaosassa liitin palmikkokaiteleet toisiinsa silmukoimalla. Hihansuihin en tehnyt palmikkoa osin laiskuuden ja osin sen takia, että takista olisi tullut ehkä liian "täysi" jos vielä hihoin olisi ripoteltu kuviointia. Tein vain yksinkertaisin käänteen neulomalla kerroksen nurjaa väliin.

Hihojen kohdalla huomasin vironvillan paksuuserot. Vartalo-osan lanka olikin paksumpaa ja se oli neulottu kolmosen puikoilla. Pähkäilin tätä varmaan kuukauden verran ja neuloin kaikkea muuta välissä. Sitten päätin vaan kokeilla 2,5 mm puikoilla, josko ohuempi lanka asettuisi ja hyvinhän se tiheys lopulta kuitenkin passasi. Toisessa hihassa vaan törmäsin siihen, että saman vyyhdin lanka olikin paksumpaa ja lopulta hihojen kavennukset piti mittailla senttimitalla paikalleen. Yleensä kerrostiheys pysyy minulla niin vakiona, että kerrosmäärien lasku riittää, tällä kertaa meni toisin.

Ostin takkiin kevyet pienet hakaset. Aluksi meinasin isompia ja koristeellisia, mutta ne söivät liikaa huomiota palmikolta ja kun anopin on tarkoitus pitää takkia pääosin auki, on ihan hyvä, jos hakaset eivät erotu liikaa.
Hupaisaa on, että vaikka meillä on kokoeroa jonkin verran, takki istuu minullekin ihan hyvin. Pikkasen kyllä nyt kostutuksen jälkeen jännittää miten se istuu anopille. Usein tätä on kyllä sovitettu, joten kai sen saa pingotettua uusiksi, jos jostain kohti kiristää.

Villa on niin karkeaa, että ilman pitkähihaista aluspaitaa en tuota voisi käyttää, mutta on tämä ollut silti mukava projekti. Aito villa sopii ihanasti palmikoihin. Luulen myös, että huuhteluaine- tai lanoliinikylpy pehmentää sitä lisää. Lanoliinia tuossa oli itsessään valtavasti, mutta pesin takin ennen pingotusta kevyesti, kun tuntui, että villa ei ollut kovin puhtaanoloista.

Lankaa kului 405 grammaa. Molemmista isoista vyyhdeistä jäi vähän jäljelle ja yksi varavyyhti koskematta.

5 $ in Paris

Etsiskellessäni erilaisia raidoituksia neuletakkia/-paitaa varten muutamalle Wollmeise-vyyhdille törmäsin 5$ in Paris-paitaan. En ole koskaan oikein tajunnut lyhythihaisten neuleiden päälle, mutta muutamat versiot tästä mallista kolahtivat ja pari vuotta hyllyssä marinoituneet Kamenat eivät halunneetkaan enää tulla Ilmariseksi, vaan kiilasivat projektijonossa ykköseksi.

Ei uskoisi miten nopeasti tämä valmistui 2mm puikoilla. Kolmisen viikkoa meni ja osan aikaa siitä sairastinkin kunnolla. (Edellisessa postauksessa mainittu tautikin selvisi, mykoplasmahan mulla lymysi. Oikea lääkitys tepsi, joskin välillä vielä vähän yskittää)

Melkoista säätämistä tämän neulominen oli ohjetta huomattavasti ohuemmalla langalla. Mutta sovittelin ahkeraan. Epäusko meinasi iskeä hetkeksi, mutta pingotus pelasti taas kaiken ja koosta tuli aika sopiva. Ehkä olisi voinut pikkasen isompi olla, mutta toimii kyllä käytössä hyvin.

On varmasti sopiva vaate, kun syksyllä palaan töihin. Ei tule liian kuuma, sillä neule painoi vain 175g, mutta suojaa tämä niskahartiaseutua, kun näpyttelen joskus vähän liiankin tehokkaasti ilmastoidussa toimistossa tietokonetta.

Nyt vaan pitäisi keksiä mihin käyttäisi loput Kamenat. Varasin Ilmariseen 600grammaa tätä lankaa, mutta kaipa sekin käyttötarkoitus joskus selkenee.

Enkä minä sitä WM-takkia ole saanut aloitettua, mutta pitsihuivin toisesta WM:sta kylläkin.

Flunssakuu

Hamsterikuu vaihtui flunssakuuksi. Lapset ja mies ovat selvinneet suht vähällä (paitsi keskimmäiseltä paljastui penisilliiniallergia), mutta minä olen sairastanut siitäkin edestä. Kuumetta ei tietenkään, mutta kaikkea muuta mukavaa. Jostain pitää kuitenkin repiä huumoria ja jos ei muusta niin sitten vaikka possulääkityksestä.

Menin valittamaan järkyttävää kurkkukipua ja poistuin lääkäristä Tamiflu-resepti kourassa vähän hämmästyneenä. Söin tuon lisäsi myös kuurin penisilliiniä ja kurkkukipu katosi, mutta tilalle saapui yskä, joten maanantaina tie käyneet taas terveyskeskusta kohti.

Sattuneesta syystä ei kamalasti tässä kuussa ole neulottu. Hamsteroinnin loputtua pidin viikon tauon ja tein sitten loppuun tyttärelle sukat. Ensi syksyksi piti tulla, mutta jollei neidin jalka kasva huimasti, odottelemme ehkä kuitenkin seuraavaa syksyä. Ai niin, lapasethan näistä piti tulla oikeasti, mutta muutin suunnitelmaa kesken matkan.

Lankana Hjertegarnin Sock 4 ja Regia 4 fädig. Aika pirtsakkaa lankaa tuo jälkimmäinen ja vaikken edes yrittänyt, sukan teristä tuli lähes identtiset siitä huolimatta että toisessa varressa aloitin kerän ihan eri kohdasta väriliukua.

Hamsterikuussa syntyi myös muutama sytomyssy lasten koossa.

Viimeisin repäisy puolestaan oli Mambosta neljässä vuorokaudessa neulottu Iced. Pistin sen tänään pingottumaan kunnolla, josko tuo helma vähän asettuisi ja voisi ottaa jonkun kuvan päälläkin. En viitsisi millään purkaa kaulusta. Kotitakkina välttää noinkin, mutta kyllä silti vähän riepoo.

Vielä yksi hamsterityö. MacPalmikkoneuleesta jäänyttä Naganoa ja kynsikkäät mielelle entisten tilalle. Hamsterikuun saldo ekaa kertaa siis yli kilon, joskin paksulla langalla neulominen tuntui aikamoiselta huijaukselta.

Ai niin, ei mulla sitä possutautia ollut eikä onneksi mitään muutakaan virusta näytteistä löytynyt. Ärhäkkä nielutulehdus kuitenkin.

MacPalmikkoneule - vihdoinkin!

Tammikuun lopussa valmistui viime huhtikuussa aloitettu projekti. MacPalmikkoneuleeseen ihastuin jo vuonna 2006, kun näin sen Tupasvillaa- blogissa. Tulostin ohjeen onneksi jo silloin talteen, nythän kyseistä blogia ei enää ole. Hupparin ohje sen sijaan löytyy arkistosta, ilman kaaviota tosin.

Lankojen ostamista mietin pitkään. Silloin pinnalla ollut petrooli Wool katosi kaupoista Novitan tyyliin liian nopeasti. Lankamaailma Nordiasta hankin sitten Gjestalin Naganoa kokonaisen kilon. Nyt kun vain muistaisi, että lanka ei ole konepestävää, vaikka vyöte tuossa erässä niin virheellisesti sanookin. Ikävä kyllä lanka näyttää jo pienen kostutuksen jälkeen vähän pörhöttyvän, harmi jos huopuu heti käytössä.

Ohjeen koko oli S ja Wool aavistuksen paksumpaa kuin käyttämäni lanka (sen seikan tajusin kylläkin vasta ehkä hihoja tehdessä...). Lisäsin muistaakseni nelisen silmukkaa etu+takakappaleeseen ja luotin, että löysä käsialani pelastaa loput. Niin pelasti, tästä tuli oikeasti sopiva.

Lankaa kului 650g, kolmosen puikoilla neuloin, paitsi resorit 2,5mm. Ihan ei voi laskea, että työhön olisi mennyt kymmenen kuukautta, sillä neule lepäsi parisen kuukautta kesällä muiden töiden ja helteen vuoksi koskemattomana. Ja onpahan tässä välissä jokunen muukin neule ehtinyt syntyä.

En halunnut ihan niin lyhyttä, joten lisäsin pituutta helmaan yhden salmiakkikuvion verran. Saman tein hihoissa ja vaikka ne aluksi tuntuivat aika pitkiltä, niistä tuli ihan sopivat pingotuksen jälkeen. Inhoan liian lyhyitä hihoja ja minulla on suhteellisen pitkät kädet.

Neuloin tämän ohjeesta poiketen hihansuihin saakka yhtenä kappaleena ja vältyin taas sivusaumojen ompelulta. Hihojen istuttaminen ahdisti, mutta tällä kertaa voin sanoa että onnistuin! Ei ehkä täydellisesti, mutta hyvin kuitenkin. Samaten nappilistasta tuli aika siisti.

Tässä kuvassa väri on ehkä lähinpänä totuutta. Vedenvihreäksi sanoisin sitä, missään tapauksessa ei ole sininen, mutta ei petroolikaan.

Puunapit on ostettu Karnaluksista ja tykkään niistä kovasti. Ovat oikeastaan aika lähellä omien hiusteni väriä. Kuvissa ei näytä tietenkään miltään, kun yritin säätää värejä langan vuoksi.

Tämä kuva on omistettu armaalle miehelleni, joka kehuja kerjätessäni purskahti nauruun ja totesi, että näytän ihan pikaluistelijalta. Siinä vaiheessa takissa ei olleet vielä hihatkaan paikallaan, mutta mielikuva oli kyllä osuva. Näytin silti kansainvälistä käsimerkkiä...

Tiilivaara!

Bloggaus laiskottaa, paita on ollut jo pitkään valmis. Tässä kuitenkin vihdoin oma versioni Tikrun ihanasta Vihervaara-ohjeesta. Onneksi tulostin ohjeen, ei tarvii odotella Vogue Knittingiin asti (huippuhienoa tietysti että se julkaistaan siellä!!) Alunperin tästäkin piti tulla hupullinen, mutta kun lanka uhkaavasti väheni eikä ollut takeita saman värierän löytämisestä, päädyin omilla sovelluksilla tekemään tavallisen paidan.


Lankana on Gjestalin Janne kaksinkertaisena, väri on tiilenpunainen, siis hieman tummempi kuin kuvat antaa ymmärtää. Puikot 7mm, resoreissa 6,5 mm. Ohjetiheys löytyi hihoissa, mutta vartalo-osassa neuloin tiukempaa ja jatkoin sitten paitaa pidemmäksi. Tämä tuotti hieman ongelmaa kavennuksissa, mutta sovelsin ne sitä mukaa kun neuloin ja ihmeen istuva kaula-aukosta tuli.

Napit ostin jo hyvissä ajoin ja niitä olisi tähän versiion tarvinnut oikeastaan kolme, mutten jaksanut enää paidan valmistuttua mennä nappikauppaan ja ompelin sitten tuota halkiota alareunasta vähän kiinni.

Tässä vielä kuvaajan käsitys siitä, että paita on hyvin päällä... tämä mielipide siis varmistuksenkin jälkeen. *huokaus*

Ja kiitos lentokala kukkasista! Tuntuipa todella kivalta että muistetaan! Minulla on niin paljon suosikkeja ettei ne kymmeneen mahdu ja ikävän harvoin käyn kommentoimassa kenenkään luona. Melkein päivittäin blogeja kuitenkin luen, blogilistalla on varmaan parisataa blogia ja rss-syötteenä luen yli kahtakymmentä blogia. Kiitos kun olette olemassa ja inspiroimassa!

Cavern ja kesä

malli: Cavern Cardi
muunnokset: pidemmät hihat vähemmillä kavennuksilla ja pidempi helmaosa sekä hakanen kiinnityksenä
lanka: Novita Olivia
kulutus: 475g
puikot: 4mm
muuta: Kerrassaan ihana, mutta odottaa vielä mammakilojen katoamista tovin - imetysdieetin päätyttyä tällä suklaan syönnillä melko pitkä tovin

Kesä on sujunut kotosalla vauvan ja taaperon kanssa. Taapero harrastaa mm. tilataidetta.

Ja auttaa äitiä askareissa turhankin innolla pikkuveljen avustamana. Anoppi lainasi vyyhdinpuut ja kälyn anoppi puolestaan kerijälaitteen. Nyt on huivilangat kerällä. Tekisi mieli aloittaa MS3, mutta puikoilla on toisenlainen projekti parhaillaan.

Tässä on nimittäin se epäonnistunut koolaukseni kerittynä (kerijalaite ei ollu tuolloin vielä lainassa) ja tulos on ihan ok sittenkin. Sukkaa pukkaa, näytän kurkistuksen myöhemmin, eka versio kun meni purkuun, ylläri ylläri...

Vihdoinkin valmista!

Tässä se vihdoin on! (anteeksi surkea kuva, tuo paita vaan teki kaikkensa hankaloittaakseen kuvausta, kuvittelin että vain lapset ja koirat on haasteellisia kuvattavia, mutta näköjään myös neulepaidat!)




Ohje: Novita kevät 2006, malli 6.
Lanka: Novita Wool (lehmus ja luonnonvalkoinen)
Puikot: 4 mm.
Langanmenekki: noin 350g.
Muuta: Neulottu pyöröpuikoilla, silmukoita suunnilleen sama kuin alkuperäisessä ohjeessa. Kaula-aukosta tuli minun makuuni hieman liian avara, muuten tykkään kovasti.

Tällä hetkellä puikoilla on Woolin loput, joista syntyy myssy pienelle miehelle ( huimat 3vkoa ikää) pohjoiseen. Pari iltaa ehti mennä ilman neuletyötä ja kylläpä meinasi vieroitusoireet jo iskeä, kun ei ollut sopivaa projektia tarjolla! Pitänee minunkin siirtyä usemman yhtäaikaisen työn käytäntöön. Anonyymit Neulojat, täältä tullaan!

V-pusero

Bloggaus on keskittynyt viime päivinä lukemiseen, mutta on tässä neulottukin. Blogikoira T:n tuhoama Wool-kerä muotoutuu muiden kaltaistensa puseroksi itselle. Malli on tuoreimmasta Novitasta, mutta minä neulon sen pyöröpuikoilla, koska vihaan saumojen ompelua ja niistä tulisi tässä paidassa minun tekemänä tosi rumat!



Moni muukin on valitellut Novitan tapaa kuvata paidat huonosti ja varsinkin nyt kun olen neulomassa pääntietä, asia taas ärsyttää. Olisi kiva nähdä miltä pääntie näyttää valmiina, eikä katsella blondin mallin hiuskiehkuroita! Melko yksinkertaisethan nuo kavennukset näyttävät ohjeen mukaan olevan, mutta silti... *puhisee itsekseen*