Joululahjat

Kummityttö toivoi äitinsä avustuksella joululahjaksi pitkävartisia sukkia. Otin mallia Nancy Bushin Baby Bootikin sukista, mutta kokoa piti pienentää rutkasti ja parin neulo- pura- neulo- pura- kokeilun jälkeen muunsin mallin varpaista alkavaksi. Neulo-pura-neulo-pura menetelmällä mentiin edelleen, miten voi vastustaa yhdet sukat noin paljon. Sisulla runttasin kasaan ja toivon että olivat sopivat sekä istuvat.

Samaiselle tyttöselle aloitin neulomaan villatakkia jo ennemmin kuin tiesin sukkien tarpeesta. Kuopuksen kanssa käytiin valitsemassa langat. Dropsin Baby-merinosta on siis kyse sekä takissa että sukissa. Linnien malli taas löytyi Ravelrystä ja sopi mainiosti aakkoshaasteeseen. Neuloin alun 2,5 mm puikoilla ja alkoi epäilyttää, että tulee iso. Vaihdoin vartalo-osaan 2 mm puikot ja mallailin sopivan kokoiseen vanhaan bodyyn, mittojahan en tietenkään voinut utsia!

Neuletakki oli mukana myös käsityömessuneuleena ja siellä kiusasin kanssamatkustajia pyytämällä vinkkejä värityksen ja resorin aaltoilun suhteen. Ihan ohjeen mukaan ei siis menty (ja neulo-pura-neulo taas kerran!). Laitoin nappeja vähän enemmän kuin ohjeessa, mutta en kuitenkaan alas asti. Ajatus oli, että nyt talvella kun pieni vielä nukkuu vaunuissa, takki on aseteltavissa nätisti ilman nappejakin. Keväämmällä sitten kun neiti kasvaa ja kävelee kunnolla, on ehkä helpompaa kuin alanapit eivät kiristä. Ainakin itsellä se hillitön nappien virittely ahdisti vauvan kanssa. Hervottoman vaikea vaan arvioida kokoa, äkkiä unohtaa vauvojen mittasuhteet.

Babymerino on tosi pehmoista ja neulepinta kivan tuntuista. Mutta itse neulominen oli kyllä epämiellyttävä kokemus. Piti oikein vyötettä tutkia ja tarkistaa, että onko tässä bambua mukana. Niin liukkaalta ja kummalliselta se tuntui.

Nappien ostaminenkaan ei mennyt ihan putkeen. Alkuperäisen suunnitelman mukaiset näyttivät typeriltä. Sitten menin Nappiin ja Nauhaan ja löydettiin myyjän kanssa nuo napit. Otin  yhden liian vähän kun muka muistin oikean määrän ja eikun seuraavana päivänä takaisin. Otin tuolloin yhden ylimääräisen jo varalle ja myyjät nauroivat, että vielä näitä putkilossa on, tervetuloa vaan huomenna hakemaan. Ei onneksi sentään tarvinnut!

Seuraavaksi tämä bloggaaja sulattelee hetken kinkkua ja pääsee sitten taas koiran kanssa lenkille tai oikeastaan pienelle kävelylle. Ei tuommoinen nelikuinen doggipentu vielä oikeita lenkkejä saa tehdäkään.

Edit. Tuolta voikin katsella miltä lahjat näyttää saajansa päällä! :)

Joulujuttuja ja muistutus arvonnasta

Edellisen postauksen lopussa on maininta arvonnasta, joten jos et vielä ole osallistunut, niin hyvin ehdit. Arvon varmaankin 26.12.

Vuosi sitten ostin valkoista hopea-paperinarua Tampereen käsityömessuilta ja neuloin suorakaiteen muotoisen kranssin alun ennen joulua. Sitten tuli joulukiireet ja kranssi jäi odottamaan. Tänä vuonna ostin sitten metallirenkaan ja viimeistelin kranssin. (Tässä todiste messuilla asiaa epäilijöille, löysin tekeleen helposti :D). Kieputin vain pikaisesti punaista nauhaa ja siitä tuli kiva näinkin yksinkertaisena. Keväällä voisi sitten laittaa keltaista tai vihreää nauhaa tai muita koristeita ja muuntaa sen pääsiäiskranssiksi.

 Kuopiolaisten neulojien blogeissa on viime aikoina hehkutettu niin vaihdon kuin pikkujoulujen tiimoilta. Minä sain tällaisen pikkujouluissa ihanan paketin Hillaselta! Ihanat sukat (joista on parempi kuva täällä). Onpa ihanaa saada pitkävartiset palmikkosukat, tällaiset on olleet suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Lisäksi pääsen tutustumaan Madelinetoshin lankaan. Kiitos vielä kerran!

Muutenkin pikkujoulut olivat perinteen mukaan ihanat (siitäkin huolimatta, että piti ottaa pinnan kiristäjät mukaan!)

Minun parinani oli Tikrunmami ja paketin kasaaminen oli sinänsä helppoa, koska meillä on suht sama värimaku. Lisäksi Ravelryssä oli kätevää vakoilla ja saada lisätietoa mieltymyksistä. Ykköspaketti oli siis tässä.

Toisen paketin kuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta sain luvan lainata tätä Tikrumamin ottamaa kuvaa. Tähän pakettiin ei enää irronnut mitään itse tehtyä, tuntui että aika loppuu kesken, vaikka suunnitelmia oli. Onneksi langat oli kuitenkin tykättyjä. :)

Oddity

Vaihtoparilta sain ensimmäisessä paketissani ihana Kraft Bfl:ää ja melkein heti keksin, että siitä tulee kämmekkäät. Edelliset kämmekkäät on jo huopuneet kämmenestä, joten oli korkea aika saada uudet. Työhuone on sen verran kylmä ja ilmastoinnin vuoksi vetoisa, että ilman kämmekkäitä ei useinkaan pärjää.

Oddityn ohje oli hauskaa vaihtelua kuvion puolesta, koska silmukoita ei kierretty muualla kuin joustimessa. Aluksi oli tosi vaikea muistaa, ettei näitä kuulu kiertää. Joku oli Ravelryn projekteissa tehnytkin kiertäen, mutta halusin tehdä ohjeen mukaan. 

Tai ainakin melkein ohjeen mukaan. Kämmenpuolen neuloin sileää, sillä ajattelin, että joustineuleraidat painaa töitä tehdessä. Ulkoilukäytössä olisi varmaan ihan toimiva ratkaisu tehdäkin kokonaan joustinneuletta.

Tein myös pidemmät varret kuin ohjeessa ja sijoitin peukalon pari kerrosta alemmas. Ohjeen lanka oli ohuempaa, joten tyynesti tein S-koon mukaan ja sain sopivat M-koon käteen. Yleensä tämmöisten kikkailujen kanssa on ollut huonompi tuuri (vrt. edellisen postauksen sukat, jotka muuten sai hyvän kodin ja olivat saajalleen sopivat).

Sananen langasta. Voin kehua ihan täydestä sydämestä, pehmeää ja mukavaa neuloa. Kuitenkin tietty rouheus on jäljellä, ei sellaista liian pehmeää höttöä. Lisäksi paikallinen värjääjä on tietenkin iso plussa.

Kohta olen menossa neulojien pikkujouluihin, ihan parhautta! Siellä joutuu kyllä kiusaukseen ostaa lisää Kraftin lankoja...

Blogi muuten täyttää seitsemän vuotta huomenna! Pitäisköhän tempaista arvonta pystyyn sen kunniaksi, ei täällä ole pitkään aikaan arvottukaan. Laitetaanpas jouluun asti aikaa ja koitan pyhinä muistaa arpoa, jotta palkinto ehtii postiin arkipäivänä. Ei tosin vielä hajuakaan mitä arvon, tämä olkoon siis yllätysarvonta.

Stricken

Lainasin Cookien sukkakirjan kirjastosta ja neuloin kesällä Stricken- sukat. Elokuussa Ravelryn mukaan olen nämä viimeistellyt, mutta koskapa sukista tuli liian pienet, ei huvittanut kuvata tai kuvauttaa. Olis ehkä kannattanut kuitenkin kuvata silloin kun on valoa. 

 Sukat on neulottu Fabelista ja ensikosketus tähän lankaan on varsin positiivinen. Luonnossa kuvio erottuu paremmin, vaikka toki solid tai semisolid lanka olisi parempi valinta palmikoiden näkymisen kannalta. Voitin Fabelit retriittiarpajaisissa, joten lienee vain oikeus ja kohtuus pistää nämä arvottavaksi. Ei kuitenkaan blogin kautta, mutta Ravelrystä nämä löytyy Kahelien joulukuun ketjussa. Olen voittanut marraskuussa jo kahdesti, joten nyt oli syytä keksiä sopiva kohde pikaisesti.

Sukkiin upposi lankaa 72g ja neuloin nämä 1,5mm puikoilla koossa S. Maksimoin siis löysää käsialaani liikaa. Pääsin suunnilleen ohjetiheyteen, vähän löysemmäksi jäi, mutta kun koivet eivät ole S-kokoiset, niin tiukathan näistä tuli. Menevät jalkaan kyllä, mutta laittaminen on hankalaa. Jospa näille löytyy kuitenkin mieluinen koti.

Stricken on kiva malli, mutta tuskin jaksan näpertää toista kertaa samaa mallia. Ehkä neulon jotkut muut Cookien sukat myöhemmin.

Friika

Friikaan ihastuin heti kun pääsin näkemään Kaikki lähti lapasesta- kirjan neuleita. Sopivaa lankaakin oli jemmattu varastossa monta vuotta. Joskin ei tätä nyt samanlaisesta laatulangasta tullut tehtyä kuin kirjassa, mutta palmikkoneuletta olin tuosta Karnaluksin tuliaisesta alunperinkin suunnitellut. Lanka on siis Lane Cervinia Calzetteriaa.

Joskus kuukausi sitten sain neuleen valmiiksi, mutta sovittaessa alkoi ahdistaa, ihan kirjaimellisesti. Jätin siis työn sivuun odottelemaan aikaa parempaa. Neuloin samasta langasta Arkadian Ullat ja nakkasin ne huolettomasti pesuun neljään kymppiin. Lanka löystyi ja pehmeni huomattavasti. Sukat on onneksi yhä käyttökelpoiset, lähinnä varret löystyi hitusen liikaa. Mutta tästä sain kuningasidean Friikaa ajatellen. Päättelin langat ja tuuppasin neuleen pesuun. Ronskisti vaan neljäänkymppiin ja normilinkous päälle. No jaa, vähensin kyllä kierroksia kuitenkin.

Pingotusta kehiin ja tulihan tästä ihan käyttökelpoinen. Ensi kerralla pitää vaan muistaa, että jos on hankkinut pysyviä kiloja raskauksien jälkeen, ei välttämättä kannata valita mallia, joka on tyköistuva.

Neuloin tämän melkein ohjeen mukaan. Vyötärölisäykset aloitin aiemmin ja neuloin myös kaula-aukon avarammaksi eli tein korkeutta lisää muutaman sentin. Lankaa kului 450g ja puikot oli 3mm.

Käytäntö näyttää miten paljon tulee pidettyä, jonkun sopivan paidan tarvitsee kyllä alle, sillä niskasta tämä lanka kutittaa minua, joka en kauheasti perusvillalangoille yleensä kutia. Käsivarrethan tällaisessa mallissa paleltuu, joten siksikin aluspaita olisi ihan hyvä juttu.

Kuvatessa tuli mieleen, että on tää aika kahjo harrastus. Jos olet tullut aamu neljältä alkaneesta työvuorosta ja sulla on vain pari tuntia aikaa nukkua ennenkuin nukkujan vuoro vaihtuu talossa, niin mitä teet. Painutko sänkyyn peiton alle, vai menetkö kenties 5 asteen pakkasessa ja kovassa tuulessa talosi parvekkeelle palelemaan? Tuulee niin kovaa, että toisella jalalla pidät parvekkeen ovea kiinni ja koitat samalla ohjeistaa miestä, että katso nyt onko tää neule hyvin.

Toinen hulluus on siinä, että blogattava on, siitäkin huolimatta, että nettiyhteys on toista viikkoa jo modeeminopeuksissa. Äsken nopeus kävi ehkä kaksi minuuttia huippulukemissa, eli toisesta valitussoitosta taisi olla jotain hyötyä. Tarinan opetus, jos asut maalla, älä ota mokkulayhteyttä. Älä, vaikka kaikki toimisi testiaikana todella hyvin. Luota hitaaseen, mutta lähes aina toimivaan laajakaistayhteyteesi.

Nyt sitten jännitetään onnistuuko julkaisu...

Kalpa-sukat

Mies on Kalpan kannattaja, ei fanaattinen fani, mutta tykkää käydä katsomassa pelejä silloin tällöin. Kun Novita värjäsi erän kalpankeltaista  seiskaveikkaa (ja kyllä, se on Kalpan keltaista ihan Novitankin mukaan) kävin ostamassa sitä kerän. Suunnittelin sukat Ullan Nimikkosukkien ohjeen avulla.

Sitten piti neuvoa salassa. Tässä vaiheessa oli hyötyä miehen vuorotyöstä. Ja vaikka tätä blogia lukee muutama saman talon palkkalistoilla oleva kollega voin tunnustaa neuloneeni myös hiljaisissa iltavuoroissa...

Päättelin langanpäät lauantai-iltana juuri ennen isäinpäivää. Hyvin ajoitettu siis. Tosiasiassa ne kyllä valmistui pari päivää aiemmin, mutta vetkuttelin tapani mukaan päättelyn kanssa.

Eilen kaivelin myös helmilaatikon esille pitkästä aikaa. Vuosi sitten Tampereen messuilta ostetut helmet työn alle, tänä vuonna en sitten ostanutkaan yhtään helmeä.

Punainen koru on itselleni (joku on taas trendeissä pari vuotta jäljessä!), pinkki kuopukselle, joskin pinkin pujotteli neiti itse, sommittelussa avustin.

Pojat halusivat myös omat rannekorut ja heidän annoin valita värit ja helmet vapaasti.

Näissä on 0,8mm joustolankaa, johon pienenkin oli helppo pujotella helmet. Tein solmut ja laitoin pikaliimaa, nyt vaan sopii toivoa että kestää käytössä.

Talvi yllätti neulojan

Tai ainakin melkein yllätti. Poikien kädet olivat kesän aikaan venähtäneet niin paljon, että uusille aluslapasille oli tarvetta. Herkkähipiäiselle esikoiselle en luullut löytäväni omista varastoista lankaa, mutta yllättäen Lanett osoittautuikin sopivaksi ja niinpä tein siitä lapaset. Jälleen kerran täydellinen peukalokiila, se intialainen. Ohje vaikka täältä.

Ja olivat esikoisen mieleen, kuten kuva osoittaa.

Keskimmäisen käsi on näköjään melkein yhtä iso, leveyden puolesta ainakin. Lanett pääsi jo vähiin, mutta lisäsin Onlinien jämiä. Kun lapaset olivat melkein valmiit esikoinen keksi, että nuohan on smurffilapaset. Toden totta, tuo siniturkoosi lanka on ihan smurffin väristä. Voisi siis sanoa, etteivät ole jämälapaset vaan suunnittelun tulos.
Mies kaipaili saapassukkia ja värillä ei kuulemma ollut väriä. Lanka loppui, joten lisäsin vähän hempeyttä kärkiin. Sukille tuli painoa silti vain 149g eli taas iski tämä novitalainen vaaka kehiin. Eipä ole millään mulla lankamerkillä noin säännöllisesti vajaita keriä oman empiirisen kokemukseni jälkeen.

No, taas on vajuutettu lankavarastoa yhteensä 201 grammalla (ei puhuta mitään siitä, että posti kiikutti vastikänään 300 grammaa lankaa...)

Edit: Jopas oli nopeaa kommentointia tuossa alla, siispä yleisön pyynnöstä tunnustukset ihan julkisesti esiin. Kuvat ei kyllä kerro vyyhtien todellista kauneutta, mutta sinnepäin. Kanssaneulojan stashistä nämä siis.

Arkadian Ulla

TiiQ suunnitteli mysteerisukkamallin Ravelryn kuopiolaisille neulojille. Ihan paras mysteeri ikinä! Ohje oli hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Samalla sai oppia uuden tavan tehdä todella istuva kantapää.

Kuvat puhukoon puolestaan!

Minä neuloin sukat 2,5mm puikoilla, lanka (Lane Cervinia Calzetteria) oli hitusen ohjetta ohuempaa, mutta sukat sopivat 39 koon jalkaan hyvin. Jätin viimeisestä vihjeestä sukan etuosasta yhdet palmikot pois vaihtoehtoisen ohjeen mukaan.

Kuvista kiitos miehelle, joka jaksoi niitä räpsiä, vaikka tulikin juuri yövuorosta. Kerrankin aurinkoinen sää oli pakko käyttää hyväksi.

Kiitos myös kaikille sormikaspostauksen kommenteista!

Meisi

Valmista! Siis Julia Müllerin Meisi- sormikkaat. Aloitin nämä vuosi sitten heinäkuussa ja projekti jäi roikkumaan muiden töiden kiilatessa ohi. Mutta nyt ne on valmiit ja niistä tuli ihanat! Istuvat ja mukavat, en ymmärrä miksi tuli vetkutettua näiden kanssa.

 Neuloin S-koossa ja valitsin puikoksi 1,5 milliset, koska käsialani on liian löysä. Kämmenosasta tuli just hyvä, riittävän napakka. Korkeutta piti lisätä niin, että tein lopulta L-koon korkuiset. Onneksi koon muutos oli helppoa. Samoin sormiin lisäsin leveyttä 1-2 silmukka per sormi. Magic looppina neuloin sormikkaat myös sormien osalta. Paljon helpompaa kuin sormikaspuikoilla, saati sukkapuikoilla.

 Kuvion neulominen vei aikaa ja uudelleen aloittaminen oli aina hidasta kun piti muistella mille kerrokselle jäin. Niin, merkitähän ei tietenkään voinut.

Ohje on selkeä ja viimeisen päälle mietitty, kaikki yksityiskohdat sopivat toisiinsa.

Lanka on Kujeesta ostattua Cascade Heritagea, se petrooli sävy, eikä sininen kuten kuvat antaa ymmärtää.

Jokohan aloittaisi toiset sormikkaat samalta suunnittelijalta? Ostin kolme ohjetta kahden hinnalla, mutta arvoin yhden ohjeen pois kaheliarpajaisissa. Guineveren ohje löytyisi ja räikeän vihreä WM Wasabi on huudellut käsityökorista kutsuvasti.

Ensin pitää viimeistellä kuitenkin mysteerisukat ja mieskin toivoi pitkästä aikaa perusvillasukkia. "Ilman turhia ripeloita" eli tylsää perusneuletta sitten vaan. (Saa tyytyä sitten seiskaveikkaan, nih!)

Syyslomaviikko on sujunut sairastuvassa. Lapset on nyt yskineet parisen viikkoa ja minä viikon. Jo toipumassa ollut esikoinen herätti yöllä kurkkukipuun ja kävi aamupäivällä oksentamassa. Ei sillä onneksi taida mahatautia olla, on yskiminen taisi vaan ärsyttää kurkkua tms. Olishan sen lyhyen lomansa voinut jotenkin muuten käyttää, varsinkin kun marraskuussa saa paiskia töitä olan takaa työkaverin ollessa pitkällä sairaslomalla ja parin muun lomalla.

Mutta kaiken valituksen jälkeen voin näyttää millaisen vaihtopaketin sain perjantaina piristämään arkea. Koko kotimatkan vilkuilin vaan etupenkille hymynaamalla paketin sisältöä. Kyse on siis kuopiolaisten neulojien vaihdosta, jonka ensimmäinen osa pitää toimittaa perille nyt syksyllä ja seuraava jouluksi.

Projektipussukka, joka on niin hieno. Arvostan sitä miten paljon parin on täytynyt käyttää aikaa ompeluun, kiitos siis vielä kerran parilleni! Käsinvärjättyä paikallista lankaa metsän vihreässä sävyssä ja reilunkaupan maitosuklaata (joka hävisi jo parempiin suihin...).

Jotain valmista virkattua!

 Olen neulonut ja virkannut viimeaikoina muutamia palasia erinäisiin kimppaprojekteihin. Pikkuneiti 3v. on kateellisena silitellyt palasia ja toivonut, että joku edes jäisi hänellekin. Viivi-nukke sai siis päiväpeiton neidin synttärilahjaksi saamaan sänkyyn.

Seiskaveikan Opi-sarjan kerät olivat joskus tarjouksessa ja niitä oli tähän hyvä upottaa. Värimaku on pikkuneidin mukainen, joskin palaset olisivat kuulemma saaneet olla kokonaan vaaleanpunaiset. Sen verran äiti kuitenkin vaikutti, että laitettiin muutakin väriä.

Ei se virkkaaminen sitten niin kamalaa puuhaa olekaan, kouluaikaiset muistot kertoi jotain muuta. Äkkiähän tällainen tosin valmistuu, kun asiakseen ottaa, iso koukku ja pala kerrallaan. Eniten menee aikaa langanpätkien päättelyyn ja peiton yhteenvirkkaamiseen.

Just Peachy Blossom- palasten ohje löytyy Ravelryn lisäksi myös täältä ja työ menee myös kahelien J-aakkoshaasteeseen.

Neiti oli kovin onnellinen peitosta ja tässä eräänä päivänä huomasin, että nukke unikavereineen oli laitettu sänkyyn ja käytetty sen mukana tullutta oikeaa peittoa, päiväpeitto taas oli sängyn vieressä aamua odottamassa. Mistä lie moisen tavan oppinut, kun ei tässä talossa käytetä päiväpeittoja (eikä köh köh pedata sänkyjäkään..)

Vuosi sitten aloitetut Meisi-sormikaat on kuulkaas valmiit. Melkein ainakin. Nuo langanpäät eivät juuri nyt houkuta, vaikka nyt olisi just parhaat kelit tällaisille ohuille sormikkaille.

Neulegraffiti

Kyllä minäkin kun kerta kaikki muutkin näitä tekivät. Siis neulegrafiteja Anti-festivaalien toiveesta. Ylellä on juttuakin asiasta.

 Työvuoron päätteeksi hiippailin talon toiselle puolelle ja silmät ristissä koitin ommella väkertämäni graffitin johonkin. Ohi kulki porukkaa, mutta ei kukaan tyyppi tullut kyselemään, että milläs asialla sitä ollaan.

Hauskaa puuhaa, vois tämmöisiä tehdä hyvin lisääkin. Oiva tapa tuhlata langanpätkiä jostain kirpparimysteeripussukasta.

Syksyn saavuttua on taas neulominen maistunut. Mutta kuka kuvais projektit? Vauvanuken sängynpeiton, sukat ja pian valmistuvan Friikan sekä enää yhdeksää sormea vailla olevat Meisit (jotka on aloitettu vuosi sitten heinäkuussa!).

Groove

Kesäkö lie laiskistuttanut bloggaajan, mutta tässä vihdoin blogikiinkin esille retriittineuleena ollut Groove. Valmistui noin kuukausi sitten, odotteli päättelyäkin pitkään ja kuvaaminenkin laiskotti.

Lankana Cascade Heritage 150 eli sitä paksumpaa. Mukavan pehmoinen lanka, mutta tahtoo nyppääntyä aika äkkiä.

Lisäsin toistoja huivin kakkos- ja kolmososiin, koska lanka oli paljon ohjetta ohuempaa. Alussa en myöskään tajunnut että palmikot kannattaa kiristää kunnolla eikä jättää langanjuoksuja löysiksi. Näyttää rumalta, mutta piiloutuu käytettäessä.

Tein icordin ohjeesta poiketen päävärillä, enkä kontrastivärillä. Tuli parempi noin (kiitos vaan Villaviidakon Emmalle mielipiteestä).

Lopputulokseen en ole niin tyytyväinen kuin toivoin alunperin. Tai sitten en vaan osaa oikein pujotella tätä kivasti, vaikka vaihtoehtoja olisi paljon. Mutta ehkä opin syksyn tullessa kun tarvetta taas on.

Neuloja on muutenkin lomaillut, ei ole paljon puikkoja jaksanut heilutella. Vietimme 10 päivää autossa lomaillen Ruotsissa ja Tanskassa ja nyt on sitten toivuttu siltä reissulta. Matkaraporttia ehkä tuonnempana, kun vaan jaksan perkata kaikki kuvat läpi.

Pikkupöötsit

Esikoisen eskatäti ihasteli keskimmäiselle neulottua jäälintua ja vitsaili, että ilahtuisi itsekin muistona esikoisesta. Toteutin toiveen ja sain tädin nolostumaan, "ei hän nyt olisi tarvinnut". Samalla hoksasin, että olisinpa päässyt tosi vähällä jos olisin neulonut näin pienet linnut keskimmäiselle unikaveriksi. Nämä valmistui tosi nopsaan, ilta per lintu.
Toiselle tädeistä tein sitten pommilinnun ja olivat kantaneet noita 5-6cm korkeita lintuja rintapielessä. Eskalaiset olivat kuulemma niitä kovin kadehtineet.

Tein kolmannenkin linnun, pommin, keskimmäisen omahoitajalle. Siitä ei ole kuvaa, mutta samanlainen se suunnilleen on kuin kuvassa. Keskimmäinen jatkaa syksyllä eskaan ja omahoitajaa tulee ikävä, toivoa sopii että sama hoitaja saadaan vuoden parin päästä kun kuopus siirtyy viskareiden ryhmään.

45 grammaa taisi olla suunnilleen langankulutus.

Groove on myös valmistunut, vihdoin viimein sain napitkin ommeltua ja kuvaaminenkin venyi ja vanui. Työt on pitäneet kiireisinä ja ennen kaikkea väsyneenä. Mutta Groovesta lisää ensi kerralla.

Myssyt

Ihastuin  Ravelryn sytömyssyketjussa Tiinan neulomiin pitsireunaisiin myssyihin ja piti testata. Pikkutytölle tähtäsin ja ensimmäisestä tuli liian pieni. Lisäsin yhden toiston ja kasvatin puikkokokoa ja sain sopivan. Niin tykätty on ollut, että normaalisti varsin kuumaverinen neiti on hipsutellut hattu päässä parhaimmillaan muutaman tunnin sisätiloissakin. Kuvata piti lempinukkensa kanssa. Nukke on niitä viimeisiä nukkeja, jollei jopa viimeisin, mikä minulle on hankittu. Helena on siis kestänyt aikaa varsin hyvin, onhan hän jo pitkälti yli 20 vuotias nukke.

Kuvasta ei ehkä erotu, mutta Puro Batikin tässä värisävyssä on mukana melkoisen ällöttävä keltainen rantu, johon on vielä sotkettu tuota vaaleanlilaa sekaan. Noissa muissa värijuoksuissa ei ole samanlaisia "tuhruja" mukana. Kukahan tällaista suunnittelee, tosin voi myös kysyä kuka ostaa? Alekoristahan se tietenkin oli joskus tarttunut mukaan ja löytyy sitä samaa väriä toinenkin kerä lankavarastostani. Tuossa vasemmanpuoleisessa versiossa sitten katkoin keltaisen osuuden pois alkupuolelta, päälaelta en enää viitsinyt. Menee se siellä joukossa.

Batikia kului kahteen myssyyn 81g. Lisää speksejä Ravelrystä.

Kai tuosta pienemmästäkin voi iloa olla. Ajattelin laittaa sen sytomyssykeräykseen, kun myssyjä on lastenosastollekin joskus kaivattu. Helenalle kun pipo on liian iso.

Keskeneräisistä töistä Friika, joka odottaa inspiraatiota i-cord päättelyyn ja uusien silmukoiden poimimiseen.

Tässä puolestaan Grooven alku, jonka piti odottaa retriittiä, mutten sitten malttanutkaan vaan piti saada jotain mukavaa neulomista.

Niin, se retriitti. Ravelryssä tempaistiin ja viaton rupattelu Kalakukko puikoissa- ryhmässä johti siihen, että löysin itseni suunnittelemassa parin muun neulojan kanssa Kierot puikot-retriittiä toukokuulle Lapinlahdelle Portaanpäähän.

Nyt ei malttaisi enää odottaa, muutaman viikon päästä se jo on!

Ice Bird

Mari muistutti postauksellaan AB Spacen julkaisusta. Meinas mennä tämä tärkeä päivä ohi meidän pelaajilta, kun äiti ei ollut kartalla ajankulusta.

Sain heti ajatuksen neliölinnun teosta siten, että laitan sisään vaahtomuovikuution. Sitten neuloin vaan kaitaleen ympäri, poimin sivutahkoista silmukat ja yhdistin aina yläreunaan päätellen samalla. Samoin sivusta poimin ja kavensin silmukat yhteen, jolloin ei tarvinnut ommella laisinkaan. Siistimminkin tämän olisi voinut tehdä, mutta ei se niin nuukaa ole. 5 vee ei ole kovin ronkeli saumojen suhteen.

Ajattelin myös saavani edes vähän kuutiomaisuutta töyhtöihin ja leikkasin niihinkin vaahtomuovia, mutta kyllä neule kuitenkin vei näin pienessä kappaleessa muodon pyöremmäksi.

Sinistä lankaa ostin pikaisesti Prismasta, sinne oli tullut jotain edullista akryylihirvitystä. Siinä vaiheessa kun päätin neuloa linnun kaksinkertaisella langalla, kaduin päätöstä sillä kerä oli ihme mytyssä eikä keskeltä saanut millään toista lankaa juoksemaan. Piti siis vetää kerijälle, muttei sekään meinannut luonnistaa.

Ilmeestäkään ei tullut ihan haluamani, mutta käyttäjä kelpuutti, joten turha itsekritiikki sikseen. Kulmakarvat tein neulahuovuttamalla hahtuvasta, ei ollut enää punaista askarteluhuopaa ja tarve linnulle oli kova. Avaruusversiota on sittemmin pelattu koko perheen voimin. Tai no, kuopus ei vielä pöötsejä osaa pelata.

Huutelin Ravelryssä kiinnostuneita mukaani, kun huomasin mainoksen Jyväskylän Silmä, pisto, tikki ja takki- messuista. Kaksi innokasta löytyi ja Emma järjesteli ihanasti autonkin käyttöönsä, vaikka aluksi näytti siltä, että matkataan meidän romulla. (Tämän kevään operaatio olisi vaihtaa molemmat autot *huoh*). Emman blogissa on kattava raportti reissusta. Toivottavasti me ei säikytelty ajomatkan vauvajutuillamme ihan täysin Niinaa...

Oli mukava tavata neulojia ja erityisen liikuttavaa oli kuunnella vanhempien rouvien juttuja, joilla oli samoja lankojen hamstrausongelmia. Tuli ihan olo, että tuolleen sitä itsekin yhä vaan 40-50 vuoden päästä tuskailee, että nyt on paras liueta paikalta, jottei osta lankaa...
Alla saalista, hauskinta tässä oli se, että hankin lankaa yrittäjiltä, joilta en olekaan ennen ostanut vielä mitään.

Aamulla sain 2,5v. tytöltä pyynnön ostaa huivilankaa. Pinkkiä tietenkin.

Handun handdyed suorastaan huusi olevansa kuin tehty pienelle neidille ja neiti rakasti kerää sen verran, että vyyhtikin ehti jo aueta. Kimalletta ja pinkkiä, mitä muuta voi tyttönen tarvita?

Tämä Farkku- värinen Louhittaren luolan Pohjan Akka oli huudellut minulle kutsuhuutojaan jo taannoisella Villavyyhdin reissulla, mutta enhän minä nyt sinistä osta, en. Jostain se kausi taitaa kuitenkin puskea päälle, jos katsoo tätä seuraavaa lankaa.

Utunan kaunista ja edullista huivilankaa. Joskin tämä on väriltään ihan selvästi äitini väriä, ehkä siitä tulee hänelle huivi jossain vaiheessa. Mutta sekin näyttää minusta kauniilta, erikoista! Edellisestä sinisesta kaudesta on monta vuotta, jokohan nyt iskee täysillä.