Pata porisee

Viime vuonna väripatani jäi mottiin polttopuiden taakse, eikä ollut niin suurta paloa värjäykseen, että olisin sitä sieltä alkanut järjestellä pois.

Tänä vuonna padan paikka vaihtui kasvimaan viereen ja keittelin reilu viikko sitten raparperinlehti soppaa. Keräsin äidiltä muovikassillisen isoja lehtiä ja ne odottelivat pari päivää, että ehdin tarttua toimeen.

Arvelin saavani jotain keltavihreää, mutta sieltähän tulikin ihan kunnon vihreää. Tuossa kuvassa näyttää paljon hailakammalta kuin luonnossa. Ei lainkaan hullummin, minulla oli varmaan niin paljon niitä lehtiä, että väriä irtosi noin reilusti.

Eilen sitten sain Emman ja Ninzin kylään. Nemesian anoppi ilahdutti meitä taas kuivatuilla sienillä, samettijalkoja tällä kertaa. Puretimme langat aluksi alunalla ja sitten loppuun lisättiin rautaa. Olin laittanut ruosteista rautalankaa etikkavesiseokseen pariksi päiväksi ja se vesi lisättiin viimeiseksi vartiksi pataan. Liemi sakeni jännästi heti puretteen lisäämisen jälkeen ja värit tummenivat.

Kuvassa vasemmalla nemesian suomenlampaan villaa, keskellä minun Kuje sukkalankaa ja oikealla Ninzin Sisua. Langat ovat tässä kuvassa vielä ihan märkiä.

Lopuksi vertailua, vasemmalla samettijalkalankaa ja oikealla raparperilankaa. Kasvivärjättyjä alkaa olla eri väreissä melkoinen keko, mitähän noista tekisikään...

Violetin sävyjä ja raitasukat

Tänä kesänä olen värjännyt aika laiskasti. Kokeilin korallkanukan kuoria, lupiinia ja pietaryrtin kuivattuja kukkia. Sain ystävältä jouluna kokenillia ja vaikka minulla oli valmiiksi puretettuja lankoja jonkun verran, en meinannut saada millään aikaiseksi värjäämistä.

Mutta onneksi piristyin ja yhden maanantain käytin värjäämiseen. Tuli nimittäin ihanat sävyt ihan jokaisesta kerästä. Kokenilli on tosi tyyristä ostettuna, mutta riittoisaa. Käytin 8 grammaa kokenillia ja jälkivärjäyksen kanssa sain 400 grammaa lankaa värjättyä. Jos tahtoisi vielä voimakaampia sävyjä, voisi langan määrän kyllä puolittaa, mutta riittävän vahvat näistäkin sai.

Toiseksi ylin lanka on harmaata Nallea ja kolmanneksi ylin luonnonvalkoista Ticoticoa. Nämä langat on esipuretettu ja nämä laskin ensimmäisenä veteen. En tykännyt tämän kesän Pietaryrttilangastani, joten pistin pienen pätkän lankaa kokeeksi ensimmäisten joukkoon. Värjäystulos näytti ihan hyvältä, joten lisäsin myös sen langan vähän toisia myöhemmin veteen. Novitalaiset kun tunnetusti ei ole moksiskaan vähän kuumemmastakin vedestä... Tulos oli vähän oranssiin vivahtava punainen.

 Alimmaisena kuvissa on jälkiväri luonnonvalkoiseen Ticoticoon. Tätä lankaa ei ollut esipuretettu, vaikka sitä kokenillille suositeltiinkin. Mutta milläs puretat, kun pata on jo värilientä täynnä. (Pitäiskö joskus suunnitella eikä vaan toimia?) Väriä oli liemessä aika runsaasti, mutta vaaleahkoksi lanka jäi. Varmaan olisi ottanut paremmin väriä esipuretettuna, mutta eipä se haittaa, tykkään tuostakin sävystä paljon.

Tässä myös todistusaineistoa siitä, että myös neulon värjäämiäni lankoja. Ja että Sukkasatoonkin syntyi edes yksi pari. Lainasin norjalaisen Neulekirjan ja huomasin siellä ohjeen sivuttain neulottuihin sukkiin. Olen joskus muuallakin katsellut vastaavaa mallia. Tätä oli aika hupaisa neuloa ja ihme kyllä sukka istuu loistavasti! Kantapää muistuttaa jotenkin muodoltaan tiimalasi- kantapäätä, josta en yhtään pidä, mutta tässä varmaan ainaoikea antaa sopivasti joustoa.

Neuloin ohjeesta poiketen vähemmän kerroksia, mutta muuten aikalailla ohjeen mukaan. Sukissa on Korallikanukalla, Veriseitikeillä ja Aronialla värjättyjä lankoja. Sekä pari kerrosta ruskeaa Floricaa, kun Aronia lanka loppui kesken ja Florica osui värien puolesta hämmästyttävästi yksiin sen kanssa. Unisukat näistä taisi tulla muutenkin, joten eiköhän Florica kestä menossa. Muutenkin vähän epäilyttää tuon kantapään kesto.

Syksy

Alkuun kiitos kaikille edellisen postauksen Silja-hihatinta kommentoineille!

Elokuussa kutsuin kuopiolaisia neulojia taas meille kokeilemaan kasvivärjäystä. Tällä kertaa värjättiin kuivatuilla Pietaryrtin kukilla. Ahkerasta nyppimisestä huolimatta emme saaneet keltaista aikaiseksi, liekö sitten kuivaus syynä tai planeettojen asento. Viime vuotisesta Pietaryrttivärjäyksestä tuli kiva keltavihreä lanka, tämä kallistui enemmän rusehtavan vihreänkeltaisen puoleen. No, taidan värjätä tuon vyyhdin jossain vaiheessa uusiksi.

Kuvassa oma vyyhtini Nallea on oikealla, keskellä reumalankaa ja vasemmalla Pirtin villalankaa.

Syksy on saapunut ja meillä se tarkoittaa sitä, että oma töihin lähtöni lähestyy. Esikoinen on aloittanut eskarin, saanut jo ensimmäisen flunssan ja oppinut kulkemaan itse koululinja-autolla eskariin. Tienvarteen toki saatetaan ja vastassa ollaan.

Keskimmäisen ja kuopuksen kanssa on käyty tutustumassa päiväkotiin ja kuopus lähtee päiväkodista itkien pois, kun olisi niin kiva vielä leikkiä. Voi olla, että ihan niin suurella innolla ei ole siellä hoidossa, mutta nyt äidin kanssa ollessa nauttii hurjasti varsinkin liukumäistä ja kiikuista.

Minna antoi minulle tunnustuksen, kiitos! Vastataanpas sitten kysymyksiin:

Lempiväri: Pidän edelleen vihreästä, ruskeasta ja punaisesta, syksyiset murretut sävyt kiehtovat

Lempiruoka: Tähän ei varmaan saa vastata suklaa? Sanotaan vaikka pastaruuat

Minne haluaisin matkustaa: Ysärihenkinen vastaukseni on tietenkin Kanada, mutta siis ihan oikeasti. Jostain syystä Kanada kiehtoo minua, samoin Itävalta. Tällä hetkellä tosin kelpais myös perinteinen rantalomakin, jos vaikka lämpö hoitaisi syksyn tullen ikävästi kolottavia niveliä.

Syksyyn kuuluu myös sukkasato ja minun sadonkorjuuni tehdään Heinäladossa. Ei tosin ole mitään suurta sukkabuumia, kun ihan muut keskeneräiset työt vievät huomiota. Mutta josko sais sukat siskolle neulottua ja näyttääpä nuo poikien jalat taas kesän aikana kasvaneen, että parit n. 30 koon sukat joutuu neulomaan. Joulusukkiakin kerätään taas Kuopion alueella.

Värjäystä, merimiessukat ja kaikkea muuta

Viime viikolla värjäsin lupiininkukilla. Viime kesäinen kokeilu tuotti huonosti pysyvää väriä, joten jospa tällä kertaa onnistuisi paremmin. Väri on aika pitkälti samaa kuin viimeksi, kaunis vihreä. Aluksi tuntui, että saan taas kerran sitä samaa keltavihreää, mutta on tässä nyt eroa muihin. Vasemmalla on viime kesäistä pietaryrtillä värjättyä lankaa. Keskellä lupiinilangat (ticoticoa) ja oikealla korallikanukan kuorilla värjätty lanka.

Neiti kaksi vee on tosi innokas valokuvaaja ja piti laittaa blogiin itselle muistiin mitä seuraa, kun pieni saa kävellä rauhassa kameran kanssa.

Tämä on jo sitten itse otettu kuva... Kuopiolaisten neulojien ryhmässä lupauduin minäkin neulomaan ainakin yhdet sukat Merimieskirkon keräykseen. Näistä syntyi Ma-sukat. Ohje Ullasta. Kiva kun tehdään sukkaohjeita myös paksummille langoille. Lisäsin joka puikolle pari oikeaa silmukka, että sain sukat miehen kokoon. Joku 42-43 lienee näiden koko ja lankaa kului 123 grammaa.

Meillä on ollut myös tämän viikon ajan hoitokoira. Tämä neiti A on kuopuksen mielestä ilmiselvä lammas ja kieltämättä yhdennäköisyys on huomattava. :D Neiti on espanjanvesikoira.

Jos A on lammas, on eilen meille saapunut neiti U esikoisen mielestä koira, jolla on samanlainen häntä kuin porsaalla. Niinpä Juhannusta juhlitaan varsinaisessa eläintarhassa: ajokoira, lammas ja porsas, sekä akvaario (saanko lisätä, että nämä kolme omaa tuotosta ovat puolestaan apinoita... *huoh*).

Aika mukavasti on sujunut, joskin neidit ovat pitäneet yökonsertteja, mutta eiköhän me nämä kaksi tulevaa yötä pärjätä ja sitten neidit lähtevätkin omaan kotiinsa. Lapset ovat kyllä nauttineet täysin sydämin koirien hoitamisesta ja siitä, että noita voi pitää pihassa vapaana toisin kuin ajokoiraa.

Hyvää Juhannusta blogini lukijoille!

Värjäyskauden aloitus

Korallikanukalla värjäys on nyt testattu ja kuten Ravelryn värjäysryhmästä veikattiin, oli lopputulos ihan muuta kuin punaista. Kellanvihreänrusehtavaa lankaa siis. Ei silti paha väri, vaikka aluksi tuntui, että ihan hukkaan meni koko värjäys. Kirjoneuletta tästä langasta voisi syntyä, kun yhdistelee johonkin kirkkaampaan väriin. Sopisi varmaan loistavasti vaikka Ykskyntösiin, niihin perinnemysteerisukkiin. Mutta en ehkä toista kertaa tule samaa mallia neuloneeksi.

Kuorin pataan jonkin verran kanukan oksia ja silppusin loppuja sekaan. Kuoria oli loppujen lopuksi aika vähän, mutta ihmeen paljon antoivat sataan grammaan kuitenkin väriä.

Pata oikutteli taas vetämisen kanssa samaan malliin, kiehutti kuoret vasta lopuksi, mutta tällä kertaa en kuitenkaan kiehuttanut lankojani! Jotain on opittu sentään. ;)

Jo hyvän aikaa sitten onni suosi arpajaisissa Minnan blogissa ja sain ihanaa Trekkingin käsinvärjäyttyä lankaa. Nyt vasta sain kuvattua ja esiteltyä lankani, mutta kiitos vielä Minnalle loistavasta päivänpelastuksesta. :)

Syksyn viimeinen keitos

Viimeisen veriseitikkikeitoksen sekaan lisäsin kylmävärjäyksestä jääneet krapit ja aineet saivat taas seistä padassa monta päivää ennen kuin ehdin värjätä.
Alunperinhän seitikeillä oli värjätty melkein kuukausi sitten, mutta yöpakkaset huolehtivat siitä ettei liemen päälle tullut edes homekerrosta. Jännän sameaa tämä liemi kuitenkin oli.
Laitoin pataan 100g harmaata Nallea (aika masentavaa jotenkin, ostin tuon Nallen sen jälkeen ruokakaupasta, kun olin ensin neuletapaamisessa jättänyt ihan harkiten ostamatta Wollmeise-vyyhdin... ;D)

Aluksi näytti ettei värissä tapahdu mitään muutosta, mutta jätin langan taas yön yli värjäyksen jälkeen ja kyllähän se väri muuttui. Harmaasta tuli mukava tumma oranssinpunertava sävy, en nyt oikein osaa määritellä väriä tarkemmin. Se on alla olevassa kuvassa alimmaisena.

Kuvassa muut pohjalangat ovat valkoisia sekoitelankoja, mutta alimmainen tosiaan vaalean harmaa. Klikkaa kuva isommaksi, jos tahdot nähdä värit paremmin.

1. Veriseitikki
2. Veriseitikin 1. jälkiväri
3. Veriseitikin 2. jälkiväri + kylmävärjäys krapilla
4. Veriseitikin 2. jälkiväri
5. Veriseitikin 3. jälkiväri+krapin "jälkiväri"

Kuten viimeksi jo totesin, nyt se pata on tyhjä ja odottaa vaan siirtämistä talviteloille. Lankalakkokin piti, vaikka kävin aamulla Wollmeisen sivuilla. Ei näkynyt Raparperia.

Edit: Värinäyteidea on lähtöisin Riihivillalta, siis valkoisella ja mustalla pohjalla olevat näytteet.

Kylmävärjäystä krapilla

No nyt se värjää taas! Ei sentään, oikeasti pata on typötyhjä, mutta nämä päivitykset tulee vähän viiveellä.
Veriseitikin toisestä jälkiväristä sain vaalean oranssia. Päätin kokeilla Leena Riihelän ohjeella kylmävärjäystä. Katsomani ohjelmanpätkä tuli Puutarhaunelmia- sarjassa joskus kesällä.

Liotin krapin palasia kaksi vuorokautta huoneenlämmössä ja ne alkoivatkin mukavasti käydä. Krappia minulla olikin vain 25g.

Sankkoon laitoin ehkä 40 asteista vettä ja sienivärjätyn kuivan, mutta pesemättömän langan. En viitsinyt purettaa uusiksi, ajattelin, että jospa se sen verran tarttuisi. Lanka oli liemessä neljä vuorokautta. Aluksi ei käynyt kunnolla, mutta siirrettyäni sankon uunin viereen alkoi käymistä tapahtua. Painelin ja sekoittelin silloin tällöin.

Tuloksena selvästi tummemman punainen lanka, mutta epätasaisin värjäykseni. Olis varmaan pitänyt sekoitella enemmän ja toisaalta myös purettaa uusiksi.
Tämä lanka on vähän vaaleampaa kun veriseitikin ensimmäinen värjäyskerta, mutta selvästi tummempaa kuin ensimmäinen jälkivärjäyslanka. Laittelen kuvia langoista vierekkäin kunhan taas aurinko paistaa.

Kylmävärjäys krapilla kuuluu kyllä siihen sarjaan jota pitää kokeilla vielä uudestaan, ehkä sitten ensi kesänä!

Anonyymit kasvivärjärit

Hei olen Altocumulus ja olen riippuvainen kasvivärjäyksestä. Aloitin värjäämisen heinäkuussa ja sillä tiellä olen. Olen värjännyt nyt 10 kertaa. Kaikki kertoja en ole vielä teille edes tunnustanut.
Luulen että eräät 12 vuotta sitten kerätyt (kyllä luitte oikein 12 vuotta!) sienet johtivat suurinpaan ongelmaan. En kyennyt heittämään lientä pois.

Uskon, että muut kasvivärjärit ymmärtävät lopettaa kun ensilumi sataa. Minä en. Sienikeitos osa neljä kiehui eilen. Maustoin sen krapin jämillä. Väripadassa on yhä väriä. Apua!

Aion oikeasti kaataa sen nyt pois ettei pata halkea veden jäätyessä, jos pakkaset jatkuvat.

Veriseitikin toinen jälkiväri

Uskokaa pois, kyllä täällä vielä neulotaankin. Mutta tässä postauksessa pysytään sitkeästi värjäyksissä.

Tässä kuvassa on nyt kuivana veriseitikin ensimmäinen jälkiväri. Tummempi lanka on sukkalankaa ja vaaleampi täysvillaa. Värit on minusta nyt aika lähellä oikeaa.

Laitoin myös toisen jälkiväriliemen tulille ja sinnekin pistin samaa sukkalankaa ja lisäksi vanhoja Nallen jämiä. 140g lankaa yhteensä. Valkoista ja luonnonvalkoista sekä yksi pieni kerä oli tuollaista beigeä. Yhtään harmaata jämää en löytänyt tästä taloudesta, harmi kyllä.

Tässä kuvassa on taas kuivia lankoja. Isot vyyhdit vasemmalla on sukkalankaa ensimmäinen ja toinen jälkiväri vierekkäin. Ei isoa eroa, mutta vähän vaaleammaksi toinen värjäys jo jäi. Seuraavaksi beigepohjalanka ja kaksi valkoisen sävyistä nallea.

Toisen jälkivärjäyksen sukkalanka lojuu nyt krappiliemessä. Kokeilen millaisen tuloksen kylmävärjäys antaa. Lanka on ollut nyt vuorokauden krapin palasten seassa. Kolmen päivän päästä sitten kuivattelua ja pesua.

Lopuksi säälinkerjäysosasto, hyppää yli jos et jaksa lukea sairastupakertomuksia.

Mies toi työpaikaltaan tuliaisena hauskan pikkuflunssan. Pojat selvisivät siitä yhden illan nopealla kuumeella. Tai niin luulin. Pari päivää oltiin terveitä kunnes tauti iski uusiksi ja myös neiti sairastui. Neiti nappasi jostain silmätulehduksen ja tartutti sen keskimmäiseen. Keskimmäinen taas itki toissayön, uskomme että hänellä oli kurkunpääntulehdus (yöilman hengitys auttoi). Pari uutta tautia on taas koettu vanhemmuuden saralla.

Koti alkoi muistuttaa varsinaista lääkejakelukeskusta sillä

- silmätippoja laitettiin 6 kertaa päivässä keskimmäiselle ja kuopukselle (pikkuisen vaativaa hommaa tuolle jälkimmäiselle)
- esikoisen jalkaan ilmestyneen känsän lääkitys 2 x pvä
- omat lääkkeet 2 x pvä
- kuumelääkkeitä tarpeen mukaan kaikille kolmelle
- avaavaa lääkettä kahdelle pahiten yskivälle
- kipulääke tanskandogille 1 x pvä

Tänään jo vähän naurattaa, kun eilen sai nukkua pahinta univelkaa pois ja viime yö oli inhimillisempi. Jännityksellä odotamme tarvitaanko ab-kuuri, vai talttuuko tauti kotikonstein.

Veriseitikki ja lankakutsut

Eilen vietettiin meillä värjäystapaamista ja kuopiolaisia neulojia saapui ihanan monta paikalle. Emman blogissa onkin hyvä raportti kuvineen tapahtumista. Kujeesta saatiin myös Hanna ja Janne lankoja esittelemään. Kiitos vielä kerran kaikille, oli mukavaa!

Veriseitikkejä oli siis kuivattuna 70g ja mietimme kovasti paljonko uskallamme laittaa lankaa pataan. Kirjallisuus kertoo 40-50g kuivattuja per 100g lankaa. Meistä liemi oli niin vahvan näköistä, että sinne heitettiin 600g lankaa. Puretus alunalla (62g) ja viinikiveä laitoin ne jämät mitä sattui olemaan eli 17 grammaa.

Vasemmalla on 100% villaa, seuraavana 85% villa+15% nylon, 2 vyyhtiä Kujeen ohutta sukkalankaa, 2 pientä vyyhtiä ovat Anttilasta ostettua Coralloa (minulle jäävät langat) ja oikealla Nallea. Valkoiset pohjavärit, 2 ekaa "lampaanvalkoista".

Kuvassa vyyhdit ovat siis kosteita ja nyt yön yli kuivuttuaan aika erivärisiä, oranssinpunaista sanoisin. Pesin omani aamulla ja langoista irtosi hurjasti väriä veteen, itse lanka säilyi minusta ihan samanlaisena.

Jälkivärjäystä luvassa tänään, jos ikävästi jumittunut selkä antaa perään.

Niin ja ne lankakutsut. Klikkaahan pikaisesti kasattu kollaasi isommaksi. Terkkuja sinne alakulman tytöille...
Mitään en ostanut, paitsi yhden vyyhdin (ennakkotilausta ei lasketa eikä värjättävät langat kasvata lankavarastoa ennenkuin ne on värjätty, sitä paitsi kaksi vyyhtiä on emännän lahjoja ja tuo yksi Wollmeise rantautui meille kotiin kuriirin avustuksella ja se on ensimmäiseni ja seli seli seli).


Tuossa oikealla on siis Cascaden Heritage lankaa. Osaa ne muutkin tehdä upeita värejä kuin Wollmeise, kuvat ei tee oikeutta. Uskonpa että Heritageja rantautuu joskus meille lisää! Vaikka langanostolakkoon on pakko ryhtyä, ei auta mikään!

Karpoa ja kasvivärjäystä

Joskus kesällä mies ilmaisi toiveensa korvat ja niskan suojaavasta hatusta. Ostettiin uutta Puroa muutama kerä ja Ravelryä selatessa pistin jonoon Toasty Topperin Knittystä. Ilman noita solmimiskaitaleita tosin. Syksyn lähestyessä sain jo vihjeksintää, että milloin aloitan hatun tekemisen. Onneksi odottelin, sillä Neulekirjan lainattuani esittelin Karpon. Oli oikeastaan huvittava huomata miten lähellä tämä malli on miehen luonnostelemaa hattua.

Tämä oli kyllä joutuisa neulottava, joskus paksuista langoista on erityisen paljon iloa. Etuläpän kiinnityksen varmistin ompelemalla, vaikka olisi se varmaan pysynyt ilmankin.

Hattu on neulottu Puro Usvasta ja vaikken tykkää harmaasävytteisestä väristä, täytyy myöntää että tähän laatuun olin tyytyväinen. Noissa monisävyisemissä Puroissa on aina häirinnyt joku yksittäinen väri.

Neuletiheys ei ihan täsmännyt, mutta koskapa tämä tehtiin kokoon 58cm, tein hatun ohjeen mukaisilla silmukoilla. Niskaläppään ei tarvittu yhtä monta kerrosta kuin ohjeessa. Muuten en tehnyt malliin muutoksia.
Nelosen puikoilla neulottuna hattu vei 78g lankaa.

Yritin ottaa sisäkuvan siitä edellisen postauksen aronialangasta, mutta ei tämäkään ole oikea. Oikea väri on tummempi ja syvempi, tämä tässä muistuttaa koirankakkaa...


Seuraavana päivänä upotin aronian jälkiväripataan Foreign Correspondents' Scarfin (ravlink).
Toivoin, että huivin alunperin harmaat osat saisivat violettia sävyä, mutta eihän siinä niin käynyt. Ruskeaa tuli ja yhdistelmänä musta+ruskea ei oikein innosta.

Lanka on Jitterbugin väri Bright Charcoal, jossa oli aika paljon harmaata muiden värien ohessa. Enpä tiedä oliko muutos parempi vai huonompi. Ainakin huivin pehmeys katosi väripadassa. Mikähän sen karheuden tekee, aluna vai ylipäänsä kuumennus?

Käytin huiviin miltei koko kerän, 109g. Huivi on neulottu joskus vuoden alussa loppuun, mutta pingotin sen vasta värjäyksen jälkeen.

Jälkiliemeen laitoin myös sinisävyisen kakkoslaadun Pirtin kehräämön karstalangan jämät. Tulipa todettua, että sininen ei ottanut väriä itseensä ja vaaleansiniharmaa muuttui tässäkin ruskeaksi. Keskityn kyllä jatkossa vain superwash-lankojen värjäämiseen. Rumalankaa, mitähän tästäkin tekisi?

Aroniaa

Ystävä lahjoitti meille monta sankollista aronioita ja vaikka osa pääsi mehuksi mansikan kera, taisin olla innostuneempi värjäämisestä.



Tämä rumalanka ykkonen on 50g nytty seiskaveikkaa joka kävi ensin sipuli+krappi keitoksessa. Uiskenteli Pietaryrtin joukossa ja pääsi nyt vielä aroniapataankin. Uhosin sille, että seuraavaksi ostan happovärejä, jollet asetu. Oikeasti lanka oli tummempaa, sinapin väristä. Mutta en jaksa säätää enempää. Vanhoista postauksista saa hajua langan väristä.


Rumalanka 2 on ehkä hirveintä väriä ikinä. Harmaa Sävy Wool, jota keitin Pietaryrtin jälkiliemen ja Kotkansiiven kanssa. Väri on minun näytölläni aika lähellä oikeaa.

Laitoin pataan vajaa 5kg aronioita, keittelin tunnin ja siivilöin veden jäähdyttyä ehkä puolet marjoista pois. Litistelin niitä samalla. Laitoin pataan em. rumalangat ja valkoista Nallea. Puretus alunalla siinä samalla, en raskinut laittaa viinikiveä, kun sitä on nyt aika vähän enää.
Vasemmalla se Nalle, joka näyttää ulkona kauniilta ja sisällä oudommalta. En tiedä irtosiko noista toisista langoista jotain rusehtavaa liemeen, koska lanka näyttää vähän siltä. Anoppi tykästyi langan väriin, joten ehkäpä tästä tulee hänelle jouluksi sukat.

Keskellä on rumalanka 2 ja oikealla rumalanka 1. Nämä langat taas näyttävät ihmeellisiltä ulkona, mutta sisällä värit on upeita. Ne näyttävät tummanruskeilta, joissa on vivahdus viininpunaiseen. Luulen, että teen näistäkin sukat. Seiskaveikasta terät ja Woolista varret. Kesän paras väri, tai ainakin kilpailee kovasti Pietaryrtti-langan kanssa ykkössijasta.

Värjäsin seuravana päivänä jälkivärinkin, mutta siitä myöhemmin. Ei mennyt sekään ihan putkeen, kuten arvata saattaa.

Kotkansiipi

Kunnon vihreän saaminen kasveista on näköjään yllättävän vaikeaa! Meiltä ei löytynyt lähimetsistä sananjalkoja, mutta Kotkansiipeä siitäkin edestä. Laitoin Pietaryrtin jälkiliemeen 2kg Kotkansiipeä ja keittelin sitä 1,5h ajan edellisenä iltana. Muuripadassa oli aamulla yhä 50 asteinen liemi, jota vähän jäähdyttelin ja laitoin sitten alunan sekä langat. Vajaa 100g valkoista seiskaveikkaa ja harmaata Wool Sävyä noin 60g. (Sitä värjättävää siis löytyi ihan ostamatta, kun pengoin lankalaatikoita lisää...)

Tuloksena on toffeenruskea lanka, kiva sävy kylläkin, mutta olisin toivonut vihreää. Harmaassa vivahtaa vihreys, vaaleamman harmaassa ruskea sävy. Wooliin väri ei myöskään tarttunut niin hyvin. Tästä tuli rumalankaa.

Laitoin vielä koostekuvan tämän kesän värjäilyistä.

1. Pietaryrtti (valkoinen pohjalanka)
2. Lupiinin kukat (beige)
3. Kotkansiipi + Pietaryrtin jälkiväri (valkoinen)
4. Keltasipulin jälkiväri +krappi (valkoinen silkkivillalanka)
5. Keltasipuli (valkoinen)
6. Keltasipulin jälkiväri + krappi + lisäksi keitetty uusiksi Pietaryrtillä (valkoinen)
7. Kotkansiipi + Pietaryrtin jälkiväri (harmaa Sävy Wool)

Pietaryrttivärjäys

Aiemmin keräsin juhlamekossa lupiineja, mutta helteiden myötä tyyli muuttui rennommaksi ja pari päivää sitten poimin rannalta tullessa pietaryrtit uimapuvussa. Tästä retkestä ei kylläkään ole kuvia!

En jaksanut ajatellakaan irrottelevani keltaisia kukkia vihreistä osista, varsinkaan kun en ole kirkkaan keltaisen langan ystävä. Sen sijaan keräsin kilon verran kukintoja ja annoin varren tulla mukaan, jos se sattui irtoamaan. Kukinta oli näissä juuri aluillaan ja ajattelin, että langasta voisi tulla kellanvihreää. Oli jännä seurata miten (luonnon-)valkoinen Kujeesta ostettu sukkalanka muuttui aluksi ihan kananpojankeltaiseksi. Väri oli voimakkaan keltainen vielä noin puoli tuntia kuumennuksen aikana.

Tunnin kohdalla se oli kuvan mukainen eli ne vihreät sävyt tulivat vasta loppupuolella esiin. Lanka oli kaikkiaan 1,5h tuntia kuumassa, sillä muuripadassa vesi säilyy kauan kuumana. Jäähdyttelyvaihe vei kolmisen tuntia ja silti nakkasin alunan+viinikiven (15g+5g/150g lankaa) noin 50 asteiseen veteen ja lämmitin langat sankossa melkein samaan ennen lisäämistä.

Yhdessä välissä lämpö meinasi karata käsistä, piti kiikuttaa kylmää vettä lisäksi. Ei tuo sukkalanka onneksi pahaa tykännyt. Laitoin kaveriksi 50 gramman seiskaveikan, joka oli värjätty siinä sipuli-krappipadassa. Mutta eipä se miksikään muuttunut...


Tässä kuvassa vasemmalla on siis sipulinkuorilla värjätty, keskellä sipulinkuori+krappi ja päälle pietaryrtti ja oikealla pelkkä pietaryrttivärjäys, joka on oikeasti ehkä enempi vihreään taittava väri kuin kuvassa, vaikka sitä Photoshopilla korjailinkin. Näitä on tosi vaikea kyllä kuvata onnistuneesti!
Pitäisköhän jo uskoa, että sipulilanka päätyy saapassukiksi miehelle vai yrittäisikö siitä vaikka kanervalla tms. ruskeaa, kuten Rusina oli tehnyt.
Pietaryrttiliemi näyttää aika vahvalta ja mietinkin jälkivärjäystä, mutta jos heittäisi sinne sekaan jotain muuta mistä pääsisi vihreämpiä sävyjä kokeilemaan. Mutku ei ole lankaa. Uskomatonta, mutta totta, nyt ei lankavarastossa ole oikein mitään värjättävää!

Pia oli kommentoinut edelliseen postaukseen näin:
"Kauniita lankoja, vaikka ilmeisesti odotitte vähän eri sävyjä. Usein väriä lähtee pesussa runsaasti, mikäli ei anna lankojen ensin jäähtyä ja kuivua. Itse pesen ne nykyisin vasta, kun ne ovat kuivuneet. Keitittekö krappia yli 70 asteessa? Punaisuus näet muuttuu ruskeaksi yli 70 asteen lämpötilassa. Eli krapilla värjätessä lämpötilan täytyy olla maltillinen. Krapilla värjätessä käytän itse esipuretettua lankaa. Voisi esim. värjätä ensin sipulinkuorilla 85-90 asteessa ja toisen kerran sitten krapilla 70 asteessa. Silloin saattaisi tulla oranssia."
Bloggerin kommentointi on oikutellut, joten vastataanpa ihan postauksessa. Käytimme Aittomäen kirjaa Luonnosta väriä lankoihin ohjenuorana, joten langat nostettiin jäähtymään ja samalla ne ehtivät kyllä kuivahtaakin aika hyvin ennen pesua. Sipulinkuorikeitosten langoista irtosi mielestäni pestessä suunnilleen saman verran väriä, mutta silti siihen lankaan jäi sitä runsaasti toisin kuin lupiinilla.
Krapin kanssa noudatimme myös saman kirjan ohjetta. Keittolämpötila oli 70-75 astetta ja tosiaan teimme juuri noin, että pelkillä kuorilla värjättiin 80-90 astetta ja sitten jälkiväri miedommassa lämmössä. Aittomäellä oli tähän kauniit kuvat oranssista langasta, mutta kuten sanottua kasvivärjäyksessä ei voi olla ihan varma lopputuloksesta koskaan. Kiitos kumminkin Piialle pohdinnasta ja pitää joskus koittaa josko esipuretuksesta olisi hyötyä krapilla värjätessä.

Eilisessä Puutarhaunelmia ohjelmassa muuten Leena Riihelä värjäsi esipuretetut langat krapilla jännästi kylmävärjäyksenä. Tuli komeaa punaista! Tuota olisi hauska koittaa joskus, mutta krappia pitäisi olla aika reilusti.

Soppa tulilla

Rusinan mökillä pääsin vihdoin kokeilemaan kasvivärjäystä. Tästä on haaveiltukin monta vuotta.


Ne aiemmin kerätyt lupiinin kukat haisivat yököttäviltä, joten keräsin vielä lisää tuoreita lisäksi. Soppa oli varsinaista kuravelliä.


Välillä väri näytti jo sinertävältä, mutta lopputulos oli kuitenkin vihertävä. Lisäksi vihreydestä hävisi merkittävä osa pesun yhteydessä. En tiedä mikä oli syynä ettei langan väri pysynytkään, vaikka keittoaika oli riittävä ja lämpöä seurattiin tarkasti. Langat oli kasteltu huolella.


Rusina oli ahkeroinut sipulilaareilla ja laittanut jo sipulikeiton tulille.


Väri oli aika muhevaa erityisesti keittovaiheessa. Käytimme sipulista Aittomäen kirjan mukaisesti jälkivärin krapin kanssa toivoen saavamme voimakasta oranssia. Jostain syystä tästäkään ei tullut ihan sitä mitä piti. Osansa voi tehdä varmaan järvivesi ja se että emalointi ei rautapadan pohjassa ollut ihan ehjä, mutta tuloksena molemmista eristä oli valkoiseen seiskaveikkaan samanlainen sinappinen väri. Krapin vaikutus ei juuri näy, varmaankin osin siksi etten saanut niitä juuria jauhettua ja ajattelin, että jospa ne silti antavat väriä.

Vasemmalla on sipuli+krappilanka, tässä pohjalanka on Ruskovillan silkkivillaa ja siksi eroaa noista kahdesta oikean puolimmaisesta. Keskellä vihertävä on lupiinilla värjättyä beigeä Nallea. Oikealla taas kaksi vyyhtiä vitivalkoista seiskaveikkaa.

Tässä kuva ulkona, totuus on noiden kahden kuvan välistä. Vasemmalla siis lupiini. Seuraavana pelkkä sipuli, sitten kaksi vyyhtiä sipulia+krappia. Tästä huomaa hyvin miten iso ero on eri materiaaleilla.

Lupiinipadassa puretteena oli aluna ja sipulipadassa oli molemmilla kerroilla aluna+viinikivi.

Tässä näkyvät vain minun lankani, Rusina varmaan bloggaa omansa kunhan palaa nopeamman netin ääreen. Yhteiskuvaa ei otettu, koska perhe oli jo aika hyytynyttä. Yksi lapsi oli kiikutettu päivystykseen saamaan ab-kuuri, toinen poltti selkänsä ja se kolmas paikalle jäänyt alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä. Ei ihme, sillä olimme 9 tuntia värjäyspuuhissa, siitäkin huolimatta että Rusina oli aloittanut jo keittelemään vesiä sekä sipulinkuoria ennen tuloamme. Rankkaa puuhaa, mutta silti mukavaa siitäkin huolimatta ettei lopputulos ollut sitä mitä piti.

Pakko päästä kokeilemaan lisää ja pitää varmaan ainakin nuo seiskaveikat värjätä uusiksi. Ironisinta tässä on se, että sipulipadassa lillui kahden peräkkäisen värjäyksen ajan tummanharmaa koelanka, johon saatiin upea tummanruskea väri. Parasta väriä syntyi siis 10cm:n pätkä...