9 kk

Esikoisen opettajan 9 kk:n odotus päättyy kesällä. Tein junasukat esikoisen lempiväristä. Ei ne kyllä ihan noin räikeän oranssit oikeasti ole, mutta päivän auringonpaisteessa olleena en jaksanut säätää värejä. Lanka oli paksua, Sadnes Smartia, joten piti pienennellä vähän joka suunnasta mallia. Eiköhän noista semmoiset 6-9 kk kokoiset tulleet eli ihan parahiksi ensi talvelle.

Näppärä blogiotsikko muuten vai mitä? Pikkudoggi on nyt 9 kk ja käytiin korkkaamassa virallisesti näyttelyura tuossa parinkymmenen kilometrin päässä. Luokkavoitto laatuarvosanalla erinomainen, joten varsin lupaava aloitus siis.

Doggilapsen kummitäti-aupairille tiedoksi, että toisaalla on lisää kuvia ja juttua näyttelystä, kun niitä joskus kaipailit.

Naulakkoneulontaa

Ravelryn viestiketjusta satuin bongaamaan linkin naulakkoneulonta- videoon. Näytin videon esikoiselle, joka alkoi ratkuttaa heti etsimään sopivaa lankaa. Onneksi jotain kirppislankaa löytyi, vaikka riittävän paksua lankaa ei minun kätköissäni ollut. Sitten opeteltiin yhteistuumin ja hyvinhän se sujui. 

Aika äkkiä esikoinen vaan kyllästyi ja minä sitten jatkoin. Kuopus kiinnostui lopputuloksesta ja halusi myös yrittää. Yllättäen kuopus, kohta 4v., olikin todella näppärä. Äitiä tarvittiin lähinnä varmistamaan, ettei silmukka putoa naulakon tapista liian aikaisin.

Keskimmäinen ei joutanut jääkiekkoa katsellessaan hommaan paljon paneutumaan, pari kerrosta tekaisi hänkin ja loput jäi sitten minun tehtäväksi.

Ihmeellistä kyllä, huivi on kuopuksesta aivan ihana, vaikka värit ovat kaikkea muuta kuin tyypilliset pienelle tytölle. Koska huivista tuli kapea luikero, ompelin jäljelle jääneellä langalla huivin puoliksi yhteen.

Jätin loppuosan tarkoituksella auki, jotta siihen sai pienen lenkin. Kuumasta päivästä huolimatta kuopus on nauttinut tästä huivista, eikä häntä tarvinnut houkutella montaa kertaa poseeraamaan.

Joku kipinä tästä jäi myös esikoiselle, joka kyseli mitä muuta naulakolla voisi neuloa. Ehkä etsimme joku kerta paksua lankaa kokeiluja varten.

Funktionaalista

Minna haastoi kertomaan joko funktionaalisesta tai muuten vaan napakymppi-käsityöstä. Tätä piti pyöritellä pitkään, kumma miten paljon helpompi on kertoa niistä hitusen epäonnistuneista töistään tai sitten ihan täysistä flopeista. Kai se on tätä suomalaista vaatimattomuutta.

Mutta niin, omista neuleista tulee mieleen Opri. Malli on Mari Muinosen suunnittelema ja kuten kolme vuotta sitten tekemässäni bloggauksessa kirjoitin: "tuntui kuin pipo olisi valmistunut itsestään". Silloin epäilin, että pipo ei sovi koville pakkasille, mutta viimeiset pari talvea se kyllä on kulkenut lähes joka kerta mukana. Liekö tiivistynyt jokusen pesun myötä. 220 on sellaista lankaa, että se kyllä kutittaa minua otsalta aina syksyllä tai alkutalvesta, mutta sitten tuntuma häviää ja pipoa tulee tosiaan käytettyä.

Nyt ei jaksa tässä liki helteisessä säässä ottaa tuoreempaa kuvaa, mutta tässä pipo alkuperäisessä kuvassa. Ei se tuosta ole paljon muuttunut, vähän tosiaan tiivistynyt ja jokunen nyppykin siinä lienee. Käyttökestävyys on 220:lla siis erinomainen.

Äiti, siinä on ehkä vähän liioteltu

Tapahtui tänä aamuna miehen ollessa yövuorossa.

Kuopus heräsi virkeänä seitsemän jälkeen (tätä lienee edesauttanut uliseva nälkäinen koiranpentu, joka oli käytetty kuudelta tarpeillaan ja toivottu, että sen jälkeen voisi vielä nukkua vähän). Kuopus kipitti alakertaan, jossa samaisen koiran ulinaan herännyt isoveli valisti, että tänään on äitienpäivä. Kiljumista. Töm töm töm, rappuset yläkertaan ja herättämään toinen isoveli äänekkäästi huutaen. Nyt heti pitää herätä lahjat antamaan.

Seuraavaksi kinastelua siitä, että saako herättää äidin heti, vai kuuluuko laittaa vaatteet päälle ensin. Tässä välin kuuluu myös "Ai niin" ja esikoinen alkaa herätellä minua etukäteen lupaamallaan hartiahieronnalla. Sitten käy käsky kuopukselle jatkaa hieromista. Töm töm töm, pojat juoksevat alakertaan pukemaan. Kuopus hieroo kovaa olkapäästä, ei lihaksista ja minua alkaa jo naurattaa. 

Pojat saapuvat ja alkaa taistelu siitä kuka hieroo mistäkin, kunnes keskimmäinen karjuu, että ettekö muista, että tänään ei saa kiukutella ja tapella. Tässä vaiheessa raotan silmiäni sopivasti ja saan lahjoja valtavalla innolla. Kuopuksen koru tai koriste on vielä hetken kolmevuotiaalle niin rakas, että tulee itku, jos äiti sen aikoo pitää. Kuopus lupaa säilyttää sitä äidin puolesta.

Keskimmäinen on tehnyt vohvelikankaasta leipäkoriin liinan. Esikoinen kihertelee korttinsa kanssa. Ison kortin etupuolella on kuva esikoisesta sydänkortti kädessään. "Äiti, katso sinne taakse. Siinä on ehkä vähän liioteltu". 

Hyvää äitienpäivää 

Olet hyvä neulom-

isesä!

Esikoinen ei olisi oma itsensä, jos mukana ei olisi ripaus realismia. Rakkaita ovat, ihan jokainen!

Hyvää äitienpäivää!