Eläintarha ja Tour de Sock

Tänä vuonna, tai oikeastaan jo viime vuonna, houkuttelin paikallisia neulojia perustamaan oman joukkueen TdS:n. Joukkueen, jossa neulotaan mikäli huvittaa ja modataan, jos huvittaa. Eikä kisata tosissaan. Juupa juu, kaikesta tästä huolimatta tuli kisattua pari etappia verenmaku suussa ja pari normaalisti ja oli vain yksi rentoiluetappi, josta lisää myöhemmin.

Ensimmäiset sukat olivat peruspitsisukat, kuten aika monena vuonna on tainnut alkupuolella ollakin. Ihan kiva malli, mutta ei sytyttänyt sen suuremmin. Pitsi tekee siksakkia, ja siinä on hassu hyppäys. 

Neulon Tourilla lähes aina sukat yksitellen, koska se on minulle nopeampi tapa. Tällä kertaa olisi kannattanut tehdä yhtä aikaa, sillä käsiala vaihtui ihmeellisesti (yleensä mulla ei vaihtele, mutta kisamoodissa kaikki on mahdollista) ja niinpä ekassa sukassa pitsi läikittyi ja toisesta tuli kivan raidallinen. Jos viitsisin, niin purkaisin toisen sukan, mutta kun malli ei pahemmin innosta, niin koitan keksiä sukille uuden kodin. Ovat nimittäin omaan jalkaan himppasen isot. 

Sukat on neulottu Inaya Creationin langasta, jonka otin paikallisesta vaihtolaatikosta. Ihan kiva lanka, ei mitään moitittavaa.

Tänä kesänä meille on muuttanut melkoinen lauma erinäköisiä ja kokoisia kotieläimiä. Osa suunnitellusti ja osa vähän vahingossa. Mutta yksikään ei kaduta. Päinvastoin, en ehkä ikinä ole ollut näin onnellinen, kuin tämän eläinlauman keskellä.

Käyttölinjainen cockerimme Lotta on kehittynyt paljon ja pian mies voi viedä sen metsälle. Veteenmeno toimii hienosti, kuten kuvasta näkyy!

Keväällä kun haimme tehokanat (kuvassa näkyy kaksi, mutta niitä on kolme) talvihoidosta, saimme nähdä suloisen kanin, joka kaipasi uutta kotia. Niinpä Täpläksi ristitty kani muutti meille. Onhan minulla lapsena kani ollutkin, mutta aikuisen näkökulmasta asiat tehdään hieman toisin nykyään. Onneksi on tukihenkilö, jolta voi kysyä kaiken ja netistäkin löytyy tietoa tosi paljon. Täplä on käsittelemätön kani (tullut alunperin tuotantokanilasta, älkää kauhistelko...), joten se on ollut hieman arvaamaton ja reviiritietoinen neiti. Täplä täyttää tässä kuussa vuoden (kuvassa oikealla siis).

Koska kani pitäisi astuttaa alle vuoden iässä, suuntasimme naapuriin, jossa asuu musta pienempi uroskani. Tärppäsi kerrasta ja nyt Täplällä on viisi ihanaa poikasta, joissa on ainakin kolmea rotua. Leijonanharjasta, belgianjättiä ja jotain muuta, Kaksi tyttöä jää meille ja kolmelle on käytännössä kodit olemassa, hieman riippuen sukupuolista yms.

Keväällä löysin netistä ilmoituksen maatiaisista ja kun kanat olivat lähellä sekä kuljetus järjestyi meille viiden kilometrin päähän, niin tehtiin kaupat. Olin jo pitempään ajatellut, että tehojen jälkeen tulee maatiaisia ja teemme talvikanalan. Nämä kanat ovat hämäläistä kantaa. Munat ovat tulleet säilyttäjältä, mutta tiput haudottanut ei ole säilytysohjelmassa, enkä minäkään siihen ole nyt liittymässä. Kanat alkavat munia joskus ensi kuussa ja ehkäpä ensi kesänä saadaan omiakin tipusia.

Kaarle- kukko on miehistynyt kovasti ja alkukesän teinikukon vinkuvat kiekaisut ovat vaihtuneet komeaan kolmitavuiseen kiekumiseen. Vielä ehkä pitää kuitenkin harjoitella sukukypsyyteen asti.

Nappi täyttää pian neljä vuotta ja nyt alkaa olla aikuinen.

 Koirapuistossa treffattiin junnu-uroksen kanssa, rakkaus oli hieman yksipuolista!

Viimeisimpänä eläintarhaan liittyi 20 kappaleen parvi fasaaninpoikasia. Näistä puolet on meidän ja toinen puoli miehen kaverin. 

Olen myös aloittanut uudestaan ratsastamisen ja läheltä löytyi huippukiva talli! Kaikki kolme lasta ratsastavat myös, mikä on tosi hauskaa, mutta käy kukkarolle. Niinpä lankaostokset saavat olla jatkossa hyvin maltillisia!

Kurpitsaa

Lankalauantaina saimme olla Lellun luona värjäämässä ja neulomassa. Pääsin kokeilemaan Emotuotteen värejä naapurilta ostettuun norjalaiseen vuosikerta villalankaan.

Olipa se helppoa ja nopeaa kasvivärjäykseen verrattuna! Väri myös tarttui kauniisti, vaikka lanka on 100% villaa.

Väri on jotain tällaista.

Tai tällaista. Näiden kahden värin välistä todellisuudessa, kanssaneulojan värimääritelmä osui ehkä lähemmäksi: kurpitsaa, eikä porkkanaa, kuten itse ekaksi aattelin. Saatoin jäädä koukkuun!

Retriitin lahjoituspöydästä nappasin lasten neulepuikot ja kuopus 4v. innostui heti. Ja oppi! Vähän olen ylpeä tuosta pikkuneidistä millä sitkeydellä on neulonut Lett Lopin jämää. Siitä tulee aikanaan taustalla näkyvälle nukelle kaulahuivi.

Myös isoveljet kinusivat opetuksen perään ja lupasin, vaikka arvelin, että niillä puikot lentelee seinille, jos oppimista ei tapahdu heti. Väärin meni! Oppivat melkoisen äkkiä ja kärsivällisyyttäkin oli aluksi. Sitten kun tunsivat, että osaavat mielestään neuloa, alkoi kiukkupurkauksiakin tulla, jos lanka ja puikot eivät olleet niin yhteistyöhalukkaita.

Tällä hetkellä toinen pojista neuloo siskolle hiuspantaa kirppislangasta. Se tosin on projekti, jota molemmat pojat ovat neuloneet. Toinen taas aloitti tekemään lelu-Ponsselle telaa. Tuleepa käyttöön sekin värjätty rumalanka, jolle en ole käyttöä vuosiin keksinyt!

Naulakkoneulontaa

Ravelryn viestiketjusta satuin bongaamaan linkin naulakkoneulonta- videoon. Näytin videon esikoiselle, joka alkoi ratkuttaa heti etsimään sopivaa lankaa. Onneksi jotain kirppislankaa löytyi, vaikka riittävän paksua lankaa ei minun kätköissäni ollut. Sitten opeteltiin yhteistuumin ja hyvinhän se sujui. 

Aika äkkiä esikoinen vaan kyllästyi ja minä sitten jatkoin. Kuopus kiinnostui lopputuloksesta ja halusi myös yrittää. Yllättäen kuopus, kohta 4v., olikin todella näppärä. Äitiä tarvittiin lähinnä varmistamaan, ettei silmukka putoa naulakon tapista liian aikaisin.

Keskimmäinen ei joutanut jääkiekkoa katsellessaan hommaan paljon paneutumaan, pari kerrosta tekaisi hänkin ja loput jäi sitten minun tehtäväksi.

Ihmeellistä kyllä, huivi on kuopuksesta aivan ihana, vaikka värit ovat kaikkea muuta kuin tyypilliset pienelle tytölle. Koska huivista tuli kapea luikero, ompelin jäljelle jääneellä langalla huivin puoliksi yhteen.

Jätin loppuosan tarkoituksella auki, jotta siihen sai pienen lenkin. Kuumasta päivästä huolimatta kuopus on nauttinut tästä huivista, eikä häntä tarvinnut houkutella montaa kertaa poseeraamaan.

Joku kipinä tästä jäi myös esikoiselle, joka kyseli mitä muuta naulakolla voisi neuloa. Ehkä etsimme joku kerta paksua lankaa kokeiluja varten.

Äiti, siinä on ehkä vähän liioteltu

Tapahtui tänä aamuna miehen ollessa yövuorossa.

Kuopus heräsi virkeänä seitsemän jälkeen (tätä lienee edesauttanut uliseva nälkäinen koiranpentu, joka oli käytetty kuudelta tarpeillaan ja toivottu, että sen jälkeen voisi vielä nukkua vähän). Kuopus kipitti alakertaan, jossa samaisen koiran ulinaan herännyt isoveli valisti, että tänään on äitienpäivä. Kiljumista. Töm töm töm, rappuset yläkertaan ja herättämään toinen isoveli äänekkäästi huutaen. Nyt heti pitää herätä lahjat antamaan.

Seuraavaksi kinastelua siitä, että saako herättää äidin heti, vai kuuluuko laittaa vaatteet päälle ensin. Tässä välin kuuluu myös "Ai niin" ja esikoinen alkaa herätellä minua etukäteen lupaamallaan hartiahieronnalla. Sitten käy käsky kuopukselle jatkaa hieromista. Töm töm töm, pojat juoksevat alakertaan pukemaan. Kuopus hieroo kovaa olkapäästä, ei lihaksista ja minua alkaa jo naurattaa. 

Pojat saapuvat ja alkaa taistelu siitä kuka hieroo mistäkin, kunnes keskimmäinen karjuu, että ettekö muista, että tänään ei saa kiukutella ja tapella. Tässä vaiheessa raotan silmiäni sopivasti ja saan lahjoja valtavalla innolla. Kuopuksen koru tai koriste on vielä hetken kolmevuotiaalle niin rakas, että tulee itku, jos äiti sen aikoo pitää. Kuopus lupaa säilyttää sitä äidin puolesta.

Keskimmäinen on tehnyt vohvelikankaasta leipäkoriin liinan. Esikoinen kihertelee korttinsa kanssa. Ison kortin etupuolella on kuva esikoisesta sydänkortti kädessään. "Äiti, katso sinne taakse. Siinä on ehkä vähän liioteltu". 

Hyvää äitienpäivää 

Olet hyvä neulom-

isesä!

Esikoinen ei olisi oma itsensä, jos mukana ei olisi ripaus realismia. Rakkaita ovat, ihan jokainen!

Hyvää äitienpäivää!

Yllärikerä

Hirveää hulluutta nämä yllärikerät. Et vaan voi olla neulomatta, vaikka et oikeasti saisi neuloa, kun selkä on ollut niin kipeä, ettet voi hengittää syvään tai nukkua hyvässä asennossa. Tai nukkua ylipäätään alkuyöstä.

Mutta katsokaa nyt, miten ihana kerä. Jos näistä sukista ei tule peppipitkätossu-olo niin ei mistään. Tehtiin retriitissä vaihto ammaxin kanssa ja minä sain aarteen (eikä jälkitoimitus todellakaan haittaa!). Teemaan sopien omistan myös retriitin kirpparipöydästä Emmalta haalitut hiyahiyat ja tykkään kovasti. Ja mikä projektipussukka, sekin retriitistä. TiiQ:n vaihtolaatikosta parilla hassulla puuvillalankakerällä vaihdettu. Vaikka tolla pöllöllä onkin ne suorastaan hirveet silmät. :D

Doggilapsi rakastui myös yllärikerään, mutta syynä lienee joku muu kuin värit. Taitaa haiskahtaa Hertalle ja Sulolle!

Julma omistaja ei vaan anna syödä kerää ja tunkee ihan iholle kameransa kanssa.

Vapaapäivä

Arkivapaat on aika mukavia, ehtii tehdä vaikka mitä. Kuten lenkittää koiraa (ja notkua netissä).

Quintessence

Kahelien aakkoshaasteeseen jatkoa Q:n myötä. Quintessence II, joka on taattua Tiiq-laatua. Harmi vaan, että tämä neuloja ei hallitse sisälukutaitoa nykyään. Tähän on tehty niin monta tyräystä, että en ala edes listaamaan. Vinkki itselle, jos ihmettelet miksi joku kohta on tehty jotenkin epäloogisesti, voit olla varma, että olet lukenut ohjeen huonosti. Ei kannata vaan neuloa posottaa, vaan luottaa siihen, että Tiiq on taatusti tiennyt mitä tekee suunnitellessaan. 

Mutta ei se mitään, nämä menee luultavasti sellaiselle henkilölle, joka tuskin kauheasti sukkia tuijottaa ja täyttää ne tehtävänsä jalkojen lämmittäjinä. Lanka on seiskaveikkaa ja puikot 3mm. Näistä tuli arviolta kokoon 42 sopivat, kuten tarkoitus oli. Se sentään onnistui. :D

Vuoden vaihteessa oli kiva tehdä lumiukkoa eikun lumiakkaa. Äiti vähän auttoi muotoilussa, jotta ukko pysyisi paremmin kasassa, ja lapset totesi, että tuolla rintavarustuksella ei ole kyllä ukosta kyse. On siellä lumilyhtykin edustalla valaisemassa lumiakan aattoiltaa.

Synttärit

Toivutaan tässä 6v-synttäriruljanssista, kaksi viikonloppua ja kaiken kruunasi eiliset kaverisynttärit, hyvin meni. Mutta onneksi seuraaviin synttäreihin on pari kuukautta aikaa toipua.
Käsitöistä lisää heti kun joku jaksaa kuvata.
(Onpa hassu tägätä tämä postaus arki-kriteerin alle..)

Kuumetta

Äitienpäivänä sain monta lahjaa. Kortin kuopukselta, keskimmäiseltä rannekorun (kuvasta puuttuvat auringonkukka-askartelu + jalkakylpysuola) ja esikoiselta neulatyynyn. Mies taas muisti pokkarikameralla, taisi olla vihje olla marisematta miehen järkkärin toiminnasta... Tuolla uudella osaan minäkin ottaa kuvia kiukuttelematta. Eikä järkkärissäkään mitään vikaa ole, ärsyttää vaan aina kun siinä on milloin mikäkin objektiivi paikallaan.

Mutta nuo lasten antamat lahjat ovat ihan parhautta. Onneksi jaksavat hoidossa askarrella lasten kanssa niin, että lapset saavat itse tehdä. Sitä aina yllättyy mihin kaikkeen pienetkin jo pystyvät. Ja mikä kihinä oli koko edeltävän viikon, mutta niin hienosti malttoivat odottaa lahjan antamisen kanssa, eivätkä vihjailleet sanallakaan pakettiensa sisällöistä.

Retriittikuume on jo vallannut tämän äiti-ihmisen. Pakkaus on vielä vaiheessa ja huomenna tähän aikaan pitäis olla jo Portaanpäässä valmiin lounaspöydän ääressä! Jännittävää!

Mutta kuten tyypillistä on, lapset sairastavat jos äidillä on mahdollisuus päästä harrastamaan. Toisenlaista kuumetta siis odotellessa itsellekin. Tarjolla on yskää, räkistä ja pojilla kuumetta. Keskimmäisellä vielä silmätulehdus. Koivuallergia on ollut todella pahana ja kun lapsi ei malta olla rämpimättä nenää ja silmiä, niin tietysti saa tulehduksen. Jotain hyvää kuitenkin tässäkin, tuli käytyä keskiviikkona toisella lääkärillä ja saatiin tehokkaammat silmätipat allergiankin hoitoon. Onneksi tänään sataa!

Varastolankojen kulutusta

Angry Birds iskee jälleen. Keskimmäisen yksi toive on taas toteutettu. Näytin pari kuvaa räveltämöstä ja kaveri oli tohkeissaan. Meiltä löytyi kaksi vuotta sitten tehty punainen pipo, josta otettiin jo aiemmin tupsu irti ja nyt sitä paranneltiin askarteluhuovalla ja virkatulla nokalla. Varastolankaakin sain uppoamaan 4g.

 Nyt se tyyppi viilettää pihalla paksussa kypärämyssyssä ja tämä pipo päässä. Ón muuten syytäkin varustautua kunnolla. Päästin juuri lapset pihalle raikkaaseen 28 pakkasasteeseen, aamulla rikkoontui -36 asteen raja kahdella kymmenyksellä.

 Mies taas esitti toiveen tosi paksuista sukista, jotka toimisivat lyhyenä irtovuorena metsästyskengissä. Neuloin kolminkertaisena, kaksi säiettä Gjestal Naganoa ja 1 Regian 8-fädig lankaa, loppuun vähän sekalaisia jämiä, kun Regia loppui kesken. Ei mikään mukava prorjekti neuloa, mutta siihen sai kivasti 197grammaa joutilasta lankaa kulutettua. Ovat kuulemma hyvät, vaikka itse epäilin miten noin lyhyt varsi toimii.

Meillä on myös käynyt haikea muodonmuutos. Neidiltä leikattiin ekaa kertaa takaa hiuksia 2v7kk iässä. Sniif, pienestä neidistä on kasvanut astetta isompi kyselyikäinen uhmistelija.

Sisällä on lämmintä, lattialämmityksen vastatessa pakkasen kiristymiseen, joten typy hipsuttelee kesämekoissa ja ajokoiraa masentaa. Ei tarkene käydä kuin hätäisesti tarpeillaan ja metsästyskausikin kohta taas loppuu.

Vaan nyt on paras mennä huutamaan lapset sisälle etteivät posket palellu, muuten varmaan pärjäisivät pitempäänkin ulkona.

Syksy

Alkuun kiitos kaikille edellisen postauksen Silja-hihatinta kommentoineille!

Elokuussa kutsuin kuopiolaisia neulojia taas meille kokeilemaan kasvivärjäystä. Tällä kertaa värjättiin kuivatuilla Pietaryrtin kukilla. Ahkerasta nyppimisestä huolimatta emme saaneet keltaista aikaiseksi, liekö sitten kuivaus syynä tai planeettojen asento. Viime vuotisesta Pietaryrttivärjäyksestä tuli kiva keltavihreä lanka, tämä kallistui enemmän rusehtavan vihreänkeltaisen puoleen. No, taidan värjätä tuon vyyhdin jossain vaiheessa uusiksi.

Kuvassa oma vyyhtini Nallea on oikealla, keskellä reumalankaa ja vasemmalla Pirtin villalankaa.

Syksy on saapunut ja meillä se tarkoittaa sitä, että oma töihin lähtöni lähestyy. Esikoinen on aloittanut eskarin, saanut jo ensimmäisen flunssan ja oppinut kulkemaan itse koululinja-autolla eskariin. Tienvarteen toki saatetaan ja vastassa ollaan.

Keskimmäisen ja kuopuksen kanssa on käyty tutustumassa päiväkotiin ja kuopus lähtee päiväkodista itkien pois, kun olisi niin kiva vielä leikkiä. Voi olla, että ihan niin suurella innolla ei ole siellä hoidossa, mutta nyt äidin kanssa ollessa nauttii hurjasti varsinkin liukumäistä ja kiikuista.

Minna antoi minulle tunnustuksen, kiitos! Vastataanpas sitten kysymyksiin:

Lempiväri: Pidän edelleen vihreästä, ruskeasta ja punaisesta, syksyiset murretut sävyt kiehtovat

Lempiruoka: Tähän ei varmaan saa vastata suklaa? Sanotaan vaikka pastaruuat

Minne haluaisin matkustaa: Ysärihenkinen vastaukseni on tietenkin Kanada, mutta siis ihan oikeasti. Jostain syystä Kanada kiehtoo minua, samoin Itävalta. Tällä hetkellä tosin kelpais myös perinteinen rantalomakin, jos vaikka lämpö hoitaisi syksyn tullen ikävästi kolottavia niveliä.

Syksyyn kuuluu myös sukkasato ja minun sadonkorjuuni tehdään Heinäladossa. Ei tosin ole mitään suurta sukkabuumia, kun ihan muut keskeneräiset työt vievät huomiota. Mutta josko sais sukat siskolle neulottua ja näyttääpä nuo poikien jalat taas kesän aikana kasvaneen, että parit n. 30 koon sukat joutuu neulomaan. Joulusukkiakin kerätään taas Kuopion alueella.

Lomailua

Kesä on hujahtanut taas kerran liian nopeasti. Töihin paluu lähenee, enää kuukausi armonaikaa ja siitäkin pari viimeistä viikkoa käymme kahden nuorimman kanssa tutustumassa päiväkotiin ja esikoinen aloitta eskarin.

Kesällä ehdimme kuitenkin vähän lomailla. Nopealla aikataululla tuli lähdettyä Ranualle. Eläinpuisto oli mukava paikka niin lapsista kuin aikuisistakin. Ranualla eläimillä tuntui olevan pääasiassa aika mukavat olosuhteet. Kuvan saukko tosin kiersi samaa kiekkaa koko ajan vaikka sen alue näytti suhteellisen mukavalta, mutta eihän se tietysti vapautta voita.

Jääkarhut kiehtoivat aikuisia. Oli vaan niin kuuma päivä, että ne rentoutuivat varjossa.

Samoin karhu viihtyi lokoisassa asennossa.

Tällä viikolla tehtiin toinen reissu, yhtälailla muutamassa päivässä järjestetty telttaretki kotipuoleen.

Aika tyypillisesti retkeen kuului tulipaikalla makkaranpaistoa, kaakaota ja vaahtokarkkeja heti uimisen jälkeen.

Mies on opettanut pojat heittelemään uistinta ja tällä reissulla myös neiti näppärä sai kokeilla heittelyä isänsä kanssa. Kalansaalis oli hyvin pientä, mutta oli mukava katsoa, miten taitavia pojat jo ovat.
Teltta pistettiin pystyyn ihan rannan tuntumaan, harvemmin sitä saa majoittua tällaisiin maisemiin. Järvi oli tyynessä ja pientä sumua nousi iltayöstä. Kuuma teltassa silti tuli ja tuli todettua sekin, että reuman takia ei tarvitse toista kertaa yöpyä teltassa. Siitä on aika tarkkaan kymmenen vuotta kun viimeksi on miehen kanssa vaellettu ja kohta tulee se kymmenen vuotta täyteen oireilevaa selkää. Mutta päiväreissuja joltain mökiltä käsin sitten tulevaisuudessa varmaan tehdään, nyt kun lastenkin kanssa se voisi alkaa onnistua.

Viikko sitten sain omaa aikaa, kun myös nuorinkin lapsi oli ekaa kertaa kaksi yötä pois kotoa mummolassa. Sain viritettyä ompelukoneen ja saumurin ja surautin olkalaukun. Kangas on Ikeasta.

Vuoritin laukun miehen vanhoista farkuista säästetyllä takaosalla, eipähän tarvinnut ommella erikseen taskuja. Idean vuoreen nappasin törkeästi suoraan Succaplokki- blogista. Melkoista säätämistä tämä oli, eikä lähelläkään täydellistä tullut, mutta käyttökelpoinen kuitenkin. Jos joskus malttais suunnitella etukäteen, niin vois saada paremman, mutta piti saada tehtyä just silloin.

Ja olen minä neulonutkin, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Aurinkoinen aamu

Tänä aamuna mentiin ulos ilman aamupalaa. Oli kiire hangelle. Ehdin jo ajatella, ettei tänä vuonna päästä hankiaisille ollenkaan. Normaalisti kun maaliskuu on ollut SE kuukausi. Mutta kantoi se hanki äitiäkin ja pieniä innokkaita. Juoksivat ja touhottivat, olipa mukava aamu. Yöllä oli ollut viitisen astetta pakkasta. Aamupalakin maistui mukavasti ulkoilun jälkeen.

On täällä neulottukin. Mytty on vailla kahdeksaa viimeistä kerrosta. Silmukoita on aika monta kerroksellaan. Aeolian - vihdoinkin puikoilla ja valmistuu aika vauhdilla. Wollmeisessa on joku ihmeellinen taika!