Bienvenidas

Tukuwoolin lopetusilmoitus sai minut keväällä liikkeelle, varsinkin kun Kuopiossa aukesi mainio lankakauppa PomPom ja Tukua oli laitettu hyvään tarjoukseen. Niinpä olin kaupan auettua ensimmäisten joukossa ostoksilla ja muutenkin ihastelemassa uutta avaraa liikettä. Onneksi Tuku sai jatkoa, joten tätä ihanan rouheaa suomalaista lankaa saadaan jatkossakin.

Halusin rouhealle langalle simppelin mallin ja Ravelryn ihmemaassa seikkaillessa löysin Bienvenidas Cardigadin, jota ei kauhean paljon ollut neulottu, mutta sen verran kuitenkin, että näki hyvin erilaisia toteutuksia. Vähän epäilytti miten Tuku toimii laskeutuvuutensa puolesta tässä mallissa, mutta käyttökokemukseni perusteella erittäin hyvin. 

Takki on ihanan kevyt, mutta lämmin. Kanssaneulojan (Kiitos Emma!) erinomainen opastus langan menekistä osui nappiin ja lankaa jäi vain pieni nyttönen seitsemästä kerästä.

Toki neuloin helman ja hihat ohjetta pidemmäksi ja varsinkin helmaan lisäsin senttejä langan menekkiä silmällä pitäen. Tein myös paljon pidemmän ainaoikein osuuden helmaan, koska kokemus on osoittanut, että reunat taittuvat tämän tyyppisissä malleissa lähes aina. Helma ei nyt rullaa yhtään, kaulus aavistuksen, mutta se ei oikeastaan edes haittaa.

Lisäksi vyötärönmuotoilut tein oman pään mukaan, samoin hihojen kavennukset. Etulirpakkeet kaventelin alkuun ohjeen mukaan, mutta sitten taas soveltelin. Aina ei lennossa soveltaminen näin hyvin, sillä kovin montaa kohtaa en tämän takin kohdalla toisin tekisi.

Tästä tuli siis käyttöneule, ehdottomasti. Se täytyy kuitenkin myöntää, että nyt kun olen takkia pitänyt enemmän, niin lyhythihaisen paidan kanssa tahtoo kutista. Aluksi käsivarret ei kutiseet, mutta ilmeisesti herkistyin sittenkin. Pitkähihaisen kanssa toimii (vaikka tuntuu hieman sen läpi). Luulenpa, että kokeilen vielä hoitoainekylpyä. Pesin takin nimittäin Wollmeisen pesuaineella ja sillä se kivasti pehmeni alkuperäisestä ja pinta vähän pörhöttyi. En pingottanut, vaan asettelin muotoon kuivumaan. Pesun yhteydessä langasta lähti aika paljon väriä, kolmisen kertaa piti huuhdetta ja sitten asettui.

Osan kuvista on ottanut kuopus, joka näpsi ne innoissaan kouluaamusta huolimatta ennen omaa aamupalaansa. Aurinkoinen sää piti vain käyttää hyödyksi, sillä kohta ollaan taas kunnolla pimeässä vuodenajassa.

Paulie

Tilasin jo useampi vuosi sitten Wollmeisea värissä Rhabarber. Myöhemmin  tilasin sille kaveriksi 82Pb:tä ja olivatkin täydellinen pari suunnitelemalleni raitatakille. Aloitus lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes törmäsin Paulien ohjeeseen ja sitten vetkuttelin hyvän tovin ennen aloitusta. 

Langan määrä asetti rajoitukset väritykselle, joten tein alkuperäistä ohjetta paksumpia raitoja raparperilla ja myös nappilista tuli raparperista. Halusin kaikkiin resoreihin mieluummin joustinneuletta ainaoikean sijaan ja tein yläosan sileää neuletta, enkä ainaoikeaa kuten Paulien ohjeessa.

Tein myös hihoista pidemmät, samoin jatkoin vartaloakin useampia senttejä. Tästä tuli aikas istuva vaikka itse sanonkin. Vaati hihoissa muokkausta, joten lopulta alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain alku eli yläosan silmukkamäärät. Lankaa meni 432g ja kolmesta reilun 150g vyyhdistä jäi muutamia kymmeniä grammoja jäljelle.

Tästä tuli oikein kiva, veikkaisinpa että tulevina kylminä työpäivinä tämä on aika usein päällä töissä. Tykkään Wollmeisen puuvillaisesta tunnusta sekä neuloessa että valmiina pintana. Takki on sopivan ohut ettei tule kuuma, mutta villaisena se kuitenkin lämmittää ylitehokkaasti ilmastoidussa työhuoneessani.

Tulevaa talvea varten varustaudun myös seuraavaksi puikoilla olevalla paksuhkolla neuleella, mutta siitä lisää myöhemmin. Lanka on kasvivärjättyä, mutta ei itse värjäämääni.

Tässä blogissa ei kauheasti puutarhakuvia väläytellä, mutta tavoista poiketen tässä kuvaa kuunliljapenkistä. Noista suurin osa on anopin kukkapenkeistä peräisin ja kukkapenkki itse taas miehen suunnittelema ja tekemä. Lapset olivat ihan ihmeissään, kun äitikin istutteli muutamat kuunliljat ja parit muutkin perennat penkkeihin... 

Sen lapset sen sijaan tietävät, että äiti kasvattelee rikkaruohoja ja vartioi näitä kuin kalleimpia aarteitaan. Tarhakäenkaalista kun pitäisi saada sinisävyistä lankaa. Toistaiseksi niitä on sen verran vähän, etten ole vielä kokeillut. Kasvimaalta näitä rikkaruohoja siirtoistutan tuohon kivien väliin ja onneksi näyttävät siinäkin viihtyvän.

Tässä puolestaan kotipihamme suosikkipuut. Kaksi valtavan kokoista haapaa. Korkeudesta saa vähän käsitystä kun miettii, vasemmalla näkyvä talomme on 1,5 kerroksinen. Alarinteessa toki puihin nähden mutta silti. Joskus myrskysäällä vähän arveluttaa kuinka lahoja nuo mahtavat olla, mutta toistaiseksi ovat saaneet kasvaa ihan rauhassa. Onhan tuossa myös pari kuusta kasvamassa, joten ihan autioksi ei piha jää tuostakaan kohtaa sitten kun haavat joutuu kaatamaan.

Etenee

Paulie nimittäin. Vaikka raparperi läikittyy, pidän siitä silti. Kuva on taattua kännykameran laatua ja värit sinnepäin, mutta pakko jakaa silti.

Joululahjat

Kummityttö toivoi äitinsä avustuksella joululahjaksi pitkävartisia sukkia. Otin mallia Nancy Bushin Baby Bootikin sukista, mutta kokoa piti pienentää rutkasti ja parin neulo- pura- neulo- pura- kokeilun jälkeen muunsin mallin varpaista alkavaksi. Neulo-pura-neulo-pura menetelmällä mentiin edelleen, miten voi vastustaa yhdet sukat noin paljon. Sisulla runttasin kasaan ja toivon että olivat sopivat sekä istuvat.

Samaiselle tyttöselle aloitin neulomaan villatakkia jo ennemmin kuin tiesin sukkien tarpeesta. Kuopuksen kanssa käytiin valitsemassa langat. Dropsin Baby-merinosta on siis kyse sekä takissa että sukissa. Linnien malli taas löytyi Ravelrystä ja sopi mainiosti aakkoshaasteeseen. Neuloin alun 2,5 mm puikoilla ja alkoi epäilyttää, että tulee iso. Vaihdoin vartalo-osaan 2 mm puikot ja mallailin sopivan kokoiseen vanhaan bodyyn, mittojahan en tietenkään voinut utsia!

Neuletakki oli mukana myös käsityömessuneuleena ja siellä kiusasin kanssamatkustajia pyytämällä vinkkejä värityksen ja resorin aaltoilun suhteen. Ihan ohjeen mukaan ei siis menty (ja neulo-pura-neulo taas kerran!). Laitoin nappeja vähän enemmän kuin ohjeessa, mutta en kuitenkaan alas asti. Ajatus oli, että nyt talvella kun pieni vielä nukkuu vaunuissa, takki on aseteltavissa nätisti ilman nappejakin. Keväämmällä sitten kun neiti kasvaa ja kävelee kunnolla, on ehkä helpompaa kuin alanapit eivät kiristä. Ainakin itsellä se hillitön nappien virittely ahdisti vauvan kanssa. Hervottoman vaikea vaan arvioida kokoa, äkkiä unohtaa vauvojen mittasuhteet.

Babymerino on tosi pehmoista ja neulepinta kivan tuntuista. Mutta itse neulominen oli kyllä epämiellyttävä kokemus. Piti oikein vyötettä tutkia ja tarkistaa, että onko tässä bambua mukana. Niin liukkaalta ja kummalliselta se tuntui.

Nappien ostaminenkaan ei mennyt ihan putkeen. Alkuperäisen suunnitelman mukaiset näyttivät typeriltä. Sitten menin Nappiin ja Nauhaan ja löydettiin myyjän kanssa nuo napit. Otin  yhden liian vähän kun muka muistin oikean määrän ja eikun seuraavana päivänä takaisin. Otin tuolloin yhden ylimääräisen jo varalle ja myyjät nauroivat, että vielä näitä putkilossa on, tervetuloa vaan huomenna hakemaan. Ei onneksi sentään tarvinnut!

Seuraavaksi tämä bloggaaja sulattelee hetken kinkkua ja pääsee sitten taas koiran kanssa lenkille tai oikeastaan pienelle kävelylle. Ei tuommoinen nelikuinen doggipentu vielä oikeita lenkkejä saa tehdäkään.

Edit. Tuolta voikin katsella miltä lahjat näyttää saajansa päällä! :)

Kettu juoksi yli järven

 Aatonaattona hoksasin, että neidillä ei ole kivaa mekkoa jouluaatoksi. Inspiraatio iski, kangashan oli hankittu jo Tampereen messuilta (vein Kujeen kojulta viimeisen reilun metrin tätä kangasta). Mallikin oli tiedossa, lainasin kirjastosta SK 5/09 lehden ja Tosimummon loistavalla ohjeella varustettuna istuin koneen ääreen (ihan pikkasen silti kiukuttelin jossain kohdassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ompelutumpelollakin).

 Vuorikankaaksi laitoin halpalakanaa, ohutta ja pehmoista. Ostaessani anopin takkia varten hakasia, löysin myös napit tähän mekkoon, Napin ja nauhan löytökorissa oli juuri kaksi sopivaa vihreää nappia tarjolla.
Ompelu sujui aika kivasti, mutta eihän se jälki priimaa ole, jos sisäpuolta kurkkii. Mutta viis siitä, lapsi rakastaa mekkoa ja oli jo ompeluvaiheessa sitä mieltä, että siitä tulee ihana. :)

Niin ja tulihan sieltä pukinkontista sitten ihana mekko neidille, kiitos vaan kummille! Nyt on sitten talvisempikin mekko olemassa ja se päällä juhlittiin loput joulun pyhät (kunnes syötiin jugurttia).

Siitä takista puheenollen. Tuossa muutama ulkokuva, mutta ei nämä harmaana päivänä otetut kuva paljon parempia ole kuin ulkokuvatkaan.

Tästä kuvasta huomaa, että takki on minulle iso, mutta anopin päällä se istui kuin valettu, vaikka itse sanonkin. Jäi siis aikas hyvä mieli tästä projektista, kun lahjan saaja oli vielä hirmuisen tyytyväinen ja kiitollinen.

Edit lisää tänne jälkikäteen vuoden 2011 langankulutuksen talteen

Vuonna 2011

yhteensä 4174g

joulukuu 650g

marraskuu 127g

lokakuu 98g

syyskuu 298g

heinäkuu 115g

kesäkuu 279g

toukokuu 208g

huhtikuu 228g

maaliskuu 213g

helmikuu 1175g

tammikuu 783g