Elsa ja Stripie Scarf

Tammikuisen postauksen pipolle tein kaveriksi Stripie Scarfin, joka on osoittautunut ihan lempihuivikseni. Huivi on sopivan kapea ja pitkä, ja sen saa aseteltua kivasti kaulalle.

Settiin tein vielä ihanat Elsa- lapaset, jotka Niina on suunnitellut Napille ja Nauhalle lankapakettia varten. Ohjeen saa ostaa myös erikseen kaupasta tai Ravelrystä, mutta minä sain omani ilmaiseksi, kiitos vain Niinalle!

Tein omat Elsani WM Dk:sta ja sainkin käytettyä loppuun tuon Petit Poisonin ihan metrilleen. Yhteensä lapasiin meni 85g lankaa. Varret taisivat jäädä hieman lyhyemmiksi kuin ohjeessa, mutta ihanan pitkät nuo silti ovat ja tuolleen rytättynä lämmittävät rannetta hyvin.

Kämmenosa on puolestaan väriä Im Jahr de Ratte ja sitä minulla on huivin ja lapasten jälkeen vielä pyöriteltävänä vajaa kerä. Riittoisia ovat nuo WM-vyyhdit!

Kuvat otettiin vasta kun setti oli ollut jo käytössä useamman viikon (kuukauden??), mutta hyvinpä nuo näyttävät kestävän käyttöä. Lapasosassa näkyy pientä kulumista, mutta käyttömäärään nähden se on kyllä vähäistä. Voin siis suositella Dk:ta asusteisiin tällä kokemuksella.

Näyttääpä nuo kuukausi sitten otetut kuvat hurjan talvisilta. Kuvissa olen juuri iltavuoroon lähdössä ja mies roiskaisi muutaman otoksen rappusilta. Valitteli ylivalotusta, mutta neuleet eivät siitä kuviossa pahemmin kärsi. No, ehkä noissa sisäkuvissa omalla näytöllä värit toistuvat lähinpänä oikeaa..

Vihreitä sävyjä

Heinäkuussa neuleplääh ei vielä vaivannut ja tekaisin kahdessa viikossa ison huivin, johon on ihana kääriytyä talvella kylmässä työhuoneessa. 

Malli on Laura Aylorin All the shades of truth, jonka hankin joskus tammikuussa, kun Laura Aylorin mallit olivat ilmaistarjouksessa Ravelryssä. En yleensä ihastu näin graafisiin neuleisiin, mutta jokin tässä viehätti.

Alunperin suunnittelin, että käytän tähän omia kasvivärjäyksiäni, mutta suurin osa niistä on aika ohuelle langalle ja minulla on yleensä vain pieni määrä samaa värjäystä. Sitten keväällä retriitissä bongasin Annesin lankapussin lahjoituspöydässä. Sain reilusti yli puoli kiloa eri sävyisiä kasvivärjättyjä lankoja! Juuri täydellisiä tätä projektia varten ja jäipä siitä yksi satsi sukkalankaakin vielä käyttämättä ja muutama kerä näitä sport-vahvuisiakin. Langoissa ei ollut nimiä, mutta suurin osa on Nallea tai Woolia ja kun noista ei tiennyt mikä on mitäkin, niin huivina toimivat paremmin kuin sukkana. Huiville tuli painoa massiiviset 462g!

Neuloin huivin nelosen puikoilla ja siitä tuli ihanan muhkea. En varsinaisesti pingottanut, kostutin vain ja annoin kuivua ulkosalla. Ihan ohjeen mukaan en mennyt, kaikkia sävyjä ei ollut riittävästi, mutta ei sitä valmiista työstä huomaa.

Tää oikeasti tosi kiva!

(Millähän sen kadonneen neulemojon saisi takaisin?)

Indian Feathers

Keskimmäisen kummi täytti pyöreitä, mutta hän karkasi alkukesästä varsinaiseksi juhlapäiväksi perheen kera etelään. Halusin kuitenkin muistaa jollakin pienellä. Tuumailtiin sopivaa värimakua miehen kanssa ja tarvittiinpa siinä vähän chattiapua ystävänkin kanssa.

Kannatti tuumailla, saaja oli oikeasti ilahtunut huivista ja kehui värejä, sekä sitä, että malli on suht pelkistetty eikä mikään pitsihörhellys. Olipa palkitsevaa saada näin ilahtunutta palautetta!

 Malli on Indian Feathers Ravelrystä. Jätin nypyt pois enkä laittanut edes helmiä juuri pelkistämisen vuoksi. Toisaalta epäilin myös, että neulomisen kanssa voisi tulla kiire. Loppujen lopuksi saatiin sovittua kyläily vasta tälle päivälle, mutta joskus on mukava olla reilusti ajoissakin.

Laitoin langan kaksinkertaiseksi ja neuloin 3,5mm puikoilla. Tuli sopivan ilmava silti. Lanka on Wetterhoffin Veeraa eli pitsivahvuista. Tulipahan sillekin langalle taas käyttöä. Neuloin toisesta omistamastani vyyhdistä Mysteerihuivi Swan Laken ja toinen vyyhti on odottanut useamman vuoden sopivaa kohdetta. Joskus hamsterointi ei ole laisinkaa niin huono juttu. (seliseli)

Poseerauskuvista kiitos kuopukselle, joka oli tehtävästä kovin ilahtunut.

Kappas vain blogikoira ui! No okei, huijasin. Se piti kantaa veteen ja se oli perinjuurin loukkaantunut moisesta. Jatkamme harjoittelua, ei nimittäin edes paistetut lohen jämät saaneet koiraa uimaan oma-aloitteisesti.

Kaulahuivi Hippystä

Tässä vielä mallikuviosta tarkempi kuva, väri näyttää oudolta, sillä kuvassa huivi on vielä todella kostea. Pingotus ja kostutus toimi kohtuullisesti, eiköhän tuota pysty käyttämään noinkin. Lankaakin vielä on, jos inspiraatio iskee hapsuihin tai reunakuviointiin. Pituutta tosin tuli160 cm, joten hapsujen kanssa siitä tulisi minun makuuni ehkä hieman liian pitkä.

Alku

Olen harrastanut neulomista 12-vuotiaasta saakka. Ensimmäinen oikea neuletyöni oli pinkki villapaita kahdella palmikolla. Neulottu ohuella keinokuitulangalla ja pienillä puikoilla. Äiti ei uskonut, että saisin sen koskaan valmiiksi, mutta sitkeys palkitaan ja valmista tuli. Niin hieno, että sille löytyisi varmaan sopiva blogikin. Jos muistan, otan siitä kuvan kun käymme seuravan kerran mummolassa.

Kuluneen syksyn aikana tutustuin (neule-)blogeihin ystäväni innoittamana. Syytäkää siis Kvillaa siitä, mitä tästä kaikesta seuraa.

Ja eihän tämä olisi suomalainen neuloblogi, jollen tunnustaisi, että olen neulonut Fifin. Omaperäisyys kunniaan!

Huivia käsittelee blogivauva, jolla on muuten jalassa hahtuvapöksyt.