Nuutin päivää odotellessa

Edellisessä postauksessa uhkailin, että kuusi lentää ennen loppiaista. Mutta mokoma alkoi työntämään uutta kasvustoa ja eihän sitä ole raskinut vieläkään kantaa ulos.

Pojat 5v. ja 3v. tosin ennakoivat asian ilmoittamalla aatonaattona, että kun kuusta kastelee, se alkaa kasvaa. Siitä saivat viisaat vanhemmat nenälleen, kun koitimme väittää ettei se kuusi kasvamaan ala. Oma äitini muisteli, että joskus on lapsuuden kodissa joulukuusi kasvattanut silmuja, mutta aika harvinaista se taitaa olla.

Jouluaskarteluista jäi into päälle ja leikkasin muutamia lumitähtiä. Kouluaikana niitä tehtiin silkkipaperista ja uitettiin steariinissa, että kovettuivat. Jostain blogista huomasin, että tähdet voisi päällystää kontaktimuovilla. Kontaktointia helpompi tapa on laminointi ja niinpä näistä tulikin aika hauskat ja toivoakseni myös kestävät.

Jouluvalmisteluja osa 2

Kuusikon reunalle on saapunut jänis, mutta mitähän se katselee?


Joku on jättänyt sukset.

Se sama on varmaan tehnyt nuotionkin. Hiihtäjälle on kai tullut kylmä.

No ei ihme, jos tonttutyttöä paleltaa, kun hameessa ja villapaidassa vaan hiihtelee.

Ensimmäistä kertaa meillä tehtiin jouluikkuna ja lapset ovat olleet innoissaan. Idea on Villapallolta, jolla on ollut ihania jouluikkunoita. Samoin anoppini koristelee usein ikkunanvälit pienillä kivoilla jutuilla ympäri vuoden.

Kuuset on neulahuovutettu: kahdessa pienessä runkona Tiimarin askarteluhuovasta värkätyt kuuset, isoimman neuloin vihreästä seiskaveikasta kaksinkertaisena. Koskapa vaatehuoneemme on Korvatunturin välivarastona, en päässyt tonkimaan pohjalta vaahtomuovialustaa huovutusta varten. Alustana piti käyttää pyyhettä - ja valitettavasti myös etusormea!
Nuotiossa oksia ja icordina neulottua hahtuvaa, jota neulahuovutin pörheämmäksi. Sukset vuoli mies, liimasin nahkaa siteiksi. Sauvoina oljet, joissa nahkaa ja sompaan laitoin ompelulankaa nyöritettynä.
Tonttu on neulottu langanjämistä, icordia ja erinäisiä nopeita ratkaisuja, suunniteltu neulottaessa.

Jouluvalmisteluja

Hahtuvapilven reunalla on eletty hiljaiseloa valmistuvien töiden saralla. Monta pientä juttua on kesken, joululahjoja tosin ei yhtään. Tänä vuonna en aio edes antaa käsitöitä joululahjaksi. Keskityn tekemään omia juttuja ja omaan kotiin, kerrankin näin.

Muutaman viikon olen näprännyt tällaista projektia ja eilen se vihdoin valmistui!



Oljet tiimarista. Kolme pakettia 40x30cm olkia riitti ja tähteeksikin jäi. Ohje täältä, mutta en halunnut yhdistää kuutioita pikkupätkillä, joten ne jätin tylysti pois. (Rehellisyyden nimissä tämä oli alunperin miehen idea ja projekti, mutta kun eräs suurisuu kritisoi ohjetta juuri noiden pätkien osalta, niin teinpä himmelin sitten itse...)

Isoin urakka loppujen lopuksi oli olkien leikkaaminen. Yleensä kun oljet oli liotettu, kuopus heräsi ja homma keskeytyi. Pikkukuutiot olivat helpoimpia tehdä, keskikokoiset yllättävän vaikeita ja tuo isoin hankalin. Jonkin verran oljet halkeilivat yhdistelyvaiheessa, mutta siitä selvittiin Scotchin avulla. En viitsinyt alkaa purkamaan ainakaan täksi vuodeksi. Näkyyhän se korjaus, jos tarkkaan katsoo, mutta näkyköön.

Jotenkin nuo Tiimarin oljet olivat epäaidon tuntuisia, liian vaaleita ja puhtaita, ainakin kun muistelee lapsuuskodin himmeliä. Tai sitten aika kultaa muistot tässäkin asiassa.

Joku on joskus ihmetellyt miten aikaa riittää näpräämiseen lasten hoidon ohella. Käsitöiden teko on mulle se arjen piristysruiske, pakkomielteeltäkin se välillä tuntuu. Mutta ainahan sitä aikaa löytyy sille, mitä haluaa. Se on minun tapauksessa pois esimerkiksi siivouksesta, tervetuloa vaan meille katsomaan kaaosta ja pölyä ja roskia ja koirankarvoja ja...
Tänä vuonna myös tuntuu, että ne varsinaisetkin jouluvalmistelut on retuperällä. Tortut ja piparit leipomatta, laatikot sentään on jo pakkasessa. Kai sitä kerkeää vielä.