Karpoa ja kasvivärjäystä

Joskus kesällä mies ilmaisi toiveensa korvat ja niskan suojaavasta hatusta. Ostettiin uutta Puroa muutama kerä ja Ravelryä selatessa pistin jonoon Toasty Topperin Knittystä. Ilman noita solmimiskaitaleita tosin. Syksyn lähestyessä sain jo vihjeksintää, että milloin aloitan hatun tekemisen. Onneksi odottelin, sillä Neulekirjan lainattuani esittelin Karpon. Oli oikeastaan huvittava huomata miten lähellä tämä malli on miehen luonnostelemaa hattua.

Tämä oli kyllä joutuisa neulottava, joskus paksuista langoista on erityisen paljon iloa. Etuläpän kiinnityksen varmistin ompelemalla, vaikka olisi se varmaan pysynyt ilmankin.

Hattu on neulottu Puro Usvasta ja vaikken tykkää harmaasävytteisestä väristä, täytyy myöntää että tähän laatuun olin tyytyväinen. Noissa monisävyisemissä Puroissa on aina häirinnyt joku yksittäinen väri.

Neuletiheys ei ihan täsmännyt, mutta koskapa tämä tehtiin kokoon 58cm, tein hatun ohjeen mukaisilla silmukoilla. Niskaläppään ei tarvittu yhtä monta kerrosta kuin ohjeessa. Muuten en tehnyt malliin muutoksia.
Nelosen puikoilla neulottuna hattu vei 78g lankaa.

Yritin ottaa sisäkuvan siitä edellisen postauksen aronialangasta, mutta ei tämäkään ole oikea. Oikea väri on tummempi ja syvempi, tämä tässä muistuttaa koirankakkaa...


Seuraavana päivänä upotin aronian jälkiväripataan Foreign Correspondents' Scarfin (ravlink).
Toivoin, että huivin alunperin harmaat osat saisivat violettia sävyä, mutta eihän siinä niin käynyt. Ruskeaa tuli ja yhdistelmänä musta+ruskea ei oikein innosta.

Lanka on Jitterbugin väri Bright Charcoal, jossa oli aika paljon harmaata muiden värien ohessa. Enpä tiedä oliko muutos parempi vai huonompi. Ainakin huivin pehmeys katosi väripadassa. Mikähän sen karheuden tekee, aluna vai ylipäänsä kuumennus?

Käytin huiviin miltei koko kerän, 109g. Huivi on neulottu joskus vuoden alussa loppuun, mutta pingotin sen vasta värjäyksen jälkeen.

Jälkiliemeen laitoin myös sinisävyisen kakkoslaadun Pirtin kehräämön karstalangan jämät. Tulipa todettua, että sininen ei ottanut väriä itseensä ja vaaleansiniharmaa muuttui tässäkin ruskeaksi. Keskityn kyllä jatkossa vain superwash-lankojen värjäämiseen. Rumalankaa, mitähän tästäkin tekisi?

Pienen tytön myssy

Pieni pää oli kasvanut ja pakkasten paukkeeseen tarvittiin kiiruusti uusi hattu. Ensin ajattelin käyttää tuohon Kujeesta ostetun 220 Woolia, mutta varastossa oli pehmeämpää vaaleanpunaista, Jaeger Extra Fine Merino Arania (langan valmistus on lopetettu).

Mieluista mallia ei löytynyt Ravelrystäkään ja ajatus pikkupalmikosta myssyn resorissa muotoutui tällaiseksi.

Läpät neuloin jälkikäteen, jotta sain ne kohdistumaan parhaiten korvien kohdalle. Nyöriksi icordia ja kavennukset neljään osaan.
Nelosen puikot ja lankaa meni aika tarkkaan yksi 50g:n pallukka, 44 grammaa kertoi vaaka.

Pelkkä mittanauha ei auttanut mallia pysymään aloillaan kuvan ottamisen aikana, mutta isoveljen ystävällisellä avustuksella neiti istui parisen sekunttia tuijottamatta kameraa kohti.

Syksyllä naapuri ihastui näihin säärystimiin ja lupasin neuloa hänellekin samanlaiset. Sain langat häneltä vasta nyt, mutta isoilla puikoilla lanka neuloutui mukavan nopeasti. Näissä ei siis mitään ihmeellistä, pituutta reilut 40cm. Nelosen puikot, silmukoita 60 ja lankaa kului 144g.

Kuvausapuna jälleen esikoinen, joka miesgeenin omaavana ei tietenkään osannut vinkata, että säärystimet voisi asetellä siistimminkin jalkaansa. No joo, ei ehkä viisivuotiaan tarvitse osata sellaista ajatella, kun ei tuo yli kolmekymppinenkään siihen pysty...

Garmisch

Ravelryn kautta löysin tämän ihanan ohjeen palmikkopipolle. Garmisch (pdf) miellytti heti silmää. Langaksi valikoitui Puro, varsinkin kun olin nähnyt Ravelryssä miltä Knittituden neuloma Side Cable Hat (rav link) näytti Purosta neulottuna.
Tiheys ei ihan täsmännyt, joten neuloin tämän nelosen puikoilla S/M koossa, saaden L-kokoisen pipon. Jätin myös 4 kerrosta neulomatta, koska pipo on aika korkea muutenkin. Tykkään piposta, mutta en ole ihan varma tykkäänkö Purosta. Väri on Ruska, josta otin välistä tumman violetin pois. Ihan tuonne pipon yläosaan sitä tuli vähän.

Puro on kerällä hirmuisen pehmeää, mutta neuloessa melko höttöistä ja karvoittuu äkkiä. Päässä tämä ei tunnu ollenkaan niin pehmeältä, ei varsinaisesti kutita, mutta ole kaikkein miellyttävimmän tuntuinen. En voisi kyllä neuloa Purosta paitaa, saati huivia. Esikoinen ilmoitti heti, että pipo kutittaa. Esikkoa tosin kutittaa merinoWoolkin, joten hänelle täytyy miettiä näköjään lankoja tarkemmin kuin muille perheenjäsenille.



Tätä palmikkokuviota kyllä rakastan ja luulenpa, että teen toisenkin pipon tällä mallilla yksivärisestä langasta, jotta kuvio pääsee oikeuksiinsa.

Niin se Sukkasato, toiset ovat jo tehneet valmiita sukkiakin. Minulla seisoo vieläkin molemmat kolmosen sukkapuikot toisessa työssä, täytyis kai skarpata...

Puro

Eilen olin neule- ja käsityötapaamisessa TiiQ:n luona. Meitä oli mukana Tikrunmami, MinnaN ja HenNis. Lisäksi ainakin neljä blogitonta, jos nyt laskin oikein. :)

Olipa hauskaa nähdä muitakin käsitöihin hurahtaneita ja omakin pää siinä kummasti virkistyi, vaikkakin kolme riiviötä oli mukana tapaamisessa (mies tietysti iltavuorossa silloin).
Väsyneitten lasten kanssa kun kurvaa sitten illalla vielä syömään ja ruokaostoksille markettiin, ei voi estää muutaman lankakerän hyppäämistä mukaan. Varsinkin kun Prisman hylly oli viimein järjestelty ja kuvassa etualalla olevaa Ruskaa ja taustalla olevaa Kanervikkoa löytyi helposti.


Tätä kirjoittaessa kuopus väänsi haisevat vastalauseensa, keskimmäinen tuli sisälle vaihtamaan vesileikeissä kastuneen paidan ja esikoinen seurasi perässä tahtoen taas kysyä miljoona kysymystä. Mutta mitäpä muuta sitä osaisi odottaakaan kolmen alle viisivuotiaan kanssa. :)



Viime viikolla blogikoira V täytti vuosia. Kultainen harmaanaama on nyt 8-vuotias!