Yoke detail sweater

Joskus neuleprojektissa

- venyy aloitus 

- alkuperäiset langat vaihtuvat

- neulominen on hidasta

- kuvaaminen ja sitä myötä bloggaaminen venyy

Ja joskus kaikki nämä asiat yhdistyvät. 

Palataanpa vuoteen 2011. Vogue knittingillä oli joku superale ohjemyynnissä ja etsiskelin kivaa ohjetta. Törmäsin tähän Yoke detail sweateriin ja ostin ohjeen. 

Korvamerkkasin siihen langat (WM Twiniä) ja ajattelin, että aloitan sitten joskus. Etsin myös Ravelrystä erilaisia toteutuksia, jotta vältän rullaavan pääntien ja helmat osalta. Pitkät hihatkin piti saada.

Vuodet vierivät ja värimaku muuttui hitusen. Myin Twinit kanssaneulojalle retriitissä ja päätin käyttää hankkimani DK:t. Olihan ohjekin alunperin dk-vahvuiselle langalle.

Lopulta helmikuussa 2016 printtasin ohjeen ja aloitin. Sitä ennen piti käydä läpi ne muutokset, mitä olin suunnitellut. Itse neulomiseenkin tuhraantui 1,5 kk, vaikka oli noinkin paksu lanka. Jossain välin epäilytti onnistuuko kaulus, vai rullaako se. Mutta sitten vaan luotin siihen, että kun joku toinenkin on onnistunut, niin pingotus auttaa. Näin lopulta kävi.

Tein minä jotain muitakin muutoksia, mutta kuka sellaisia enää muistaa, jos ei merkkaa projektisivulle heti. Hihat tässä neulottiin typerästi ja joku turha saumakin tehtiin, mutta koska modasin silmukkamääriä, menin lopulta siltä osin ohjeen mukaan. Nyt tekisin toisin, vaan ehkä neulon jo jonkun toisen paidan sitten kun siltä tuntuu.

Niin ja se kuvaaminen. Paitahan valmistui maaliskuussa. Se piti kuvata huhtikuussa retriitissä, mutta eihän siellä semmoista jouda. Kun ei jouda neulomaan, niin miten sitä kuvaamaan ehtisi. Lopulta oli sopiva neuletapaaminen elokuussa. Paita ryppyisenä kaapista kassin pohjalle. Kännykkä neulekaverille kouraan (kiitos Mirka!) ja hänen ihanaan kotirantaansa seisoskelemaan. Ohjeita poseeraukseen tuli vielä toiselta kanssaneulojalta. Hyvä tuli (paitsi neulojan omituiset ilmeet piti blurrata). Alimmassa kuvassa Pistazie- väri toistuu lähimpänä oikeaa.

Kaiken kaikkiaan kiva projekti, vaikka vähän kesti!

Elsa ja Stripie Scarf

Tammikuisen postauksen pipolle tein kaveriksi Stripie Scarfin, joka on osoittautunut ihan lempihuivikseni. Huivi on sopivan kapea ja pitkä, ja sen saa aseteltua kivasti kaulalle.

Settiin tein vielä ihanat Elsa- lapaset, jotka Niina on suunnitellut Napille ja Nauhalle lankapakettia varten. Ohjeen saa ostaa myös erikseen kaupasta tai Ravelrystä, mutta minä sain omani ilmaiseksi, kiitos vain Niinalle!

Tein omat Elsani WM Dk:sta ja sainkin käytettyä loppuun tuon Petit Poisonin ihan metrilleen. Yhteensä lapasiin meni 85g lankaa. Varret taisivat jäädä hieman lyhyemmiksi kuin ohjeessa, mutta ihanan pitkät nuo silti ovat ja tuolleen rytättynä lämmittävät rannetta hyvin.

Kämmenosa on puolestaan väriä Im Jahr de Ratte ja sitä minulla on huivin ja lapasten jälkeen vielä pyöriteltävänä vajaa kerä. Riittoisia ovat nuo WM-vyyhdit!

Kuvat otettiin vasta kun setti oli ollut jo käytössä useamman viikon (kuukauden??), mutta hyvinpä nuo näyttävät kestävän käyttöä. Lapasosassa näkyy pientä kulumista, mutta käyttömäärään nähden se on kyllä vähäistä. Voin siis suositella Dk:ta asusteisiin tällä kokemuksella.

Näyttääpä nuo kuukausi sitten otetut kuvat hurjan talvisilta. Kuvissa olen juuri iltavuoroon lähdössä ja mies roiskaisi muutaman otoksen rappusilta. Valitteli ylivalotusta, mutta neuleet eivät siitä kuviossa pahemmin kärsi. No, ehkä noissa sisäkuvissa omalla näytöllä värit toistuvat lähinpänä oikeaa..

Spiralini ja Tendril

Päätin ilahduttaa työkaveriani myssyllä ja valitsin ohjeeksi Spiralinin. Löysin Ravelrystä kivan toteutuksen ja tein samat muokkaukset kuin siinäkin. Vaihdoin siis sileän neuleen nurjaan ja myssyn perusribin ainaoikeaan. Arvelin, että työkaverin pää on hiukan omaani isompi ja niinhän ne neulojatoverini neuletapaamisessa oikein arvasivat, ettei tästä tullutkaan myssyä työkaverille. Sen sijaan myssy istui oivasti omaan päähäni ja siihen se jäi.

Lanka on Wollmeise DK:ta värissä Petit poison light.

Käytin 3,5mm puikkoja ja lankaa meni 58g.

Sitten pitikin etsiä uusi malli. Satuin törmäämään hupaisaan Tendriliin ja tiesin, että tästä tulee täydellinen työkaverilleni ja niin siitä tulikin. Reilu omaan päähäni ja sopiva hänelle. Lisäksi muistan varmaan aina sen iloisen naurunpurskahduksen ja kiitollisen halauksen, jonka häneltä sain. 

Tällaiset projektit on ihan parhaita. Vaikkei ensin onnistuisikaan, niin sitten löytyy vielä parempi malli ja ilahtunut vastaanottaja.

Tendrilin taisin neuloa aikalailla ohjeen mukaan, käytin näköjään 4mm puikkoja ja lankaa meni 73g. (Onneksi tulee laitettua tiedot Ravelryyn, muuten ei ehkäpä muistaisi puikkoja tai langankulutuksia, jos työ on valmistunut syyskuussa ja bloggaaja aktivoituu talviuniltaan tammikuussa.)

Spiralini-myssylle on valmistunut myös huivi kaveriksi, mutta se näkyy odottavan lankojen päättelyä edelleenkin, vaan saas nähdä josko saisin sen viimeisteltyä ja vaikka blogattuakin ennen kevättä!

Lanesplitter

Joskus jotkut projektit venähtävät käsittämättömän pitkiksi. Loin silmukat Lanesplitteriin muistaakseni huhtikuussa 2014 ja valmista tuli heinäkuussa 2015. Kuvat otettiin elokuussa ja nyt syyskuussa onkin hyvä aika päivittää blogia.

Lanesplitter ei varsinaisesti innostanut ilmestyttyään Knittyssä, mutta kun Ravelyssä alkoi ilmaantua toinen toistaan hienompia versioita, innostuin minäkin.

Valitsin väreiksi kaksi kirjavaa toisiinsa sointuvaa Wollmeisen Twiniä, Raku Regenbogenin ja oranssinpunaisen koekaniinin. 

Hyödynsin kanssaneulojan hyviä muistiinpanoja Ravelryssä ja tein väliaikaisen aloituksen. Lopuksi silmukoin hameen kasaan. Siten vältyin alkuperäisen ohjeen sivusaumalta, Vyötärökaistaleen neuloin tuplana, jotta ei tarvitsisi ommella kuminauhakujaa ja sainkin kaisteleeseen lopulta sen verran napakkuutta, että toistaksei koko kuminauhaa ei ole tarvinnut pujottaa. Katsotaan miten sitten käy, kun hame pääsee kunnolla käyttöön ilmojen viilentyessä.

Tästä tuli kyllä aika kiva, vaikka välissä jo epäilytti ja siksi projekti makasi miettimässä kohtaloaan useamman kuukauden.

Pannukakkulapaset

Kummityttö täytti kolme ja arvelin, että uudet lapaset voisivat olla paikallaan. Edelliset taisin neuloa noin vuoden ikäiselle. Löysin Ravelryn kautta kivan lapasohjeen, Pat A Cake-mittens. Luin sen mielessäni koko ajan pancake-mittens ja vasta kun lisäsin projektin Ravelryyn tajusin lukea kunnolla,

Auringonkeltaiset WM pure:sta neulotut lapaset painoivat vain 25 g. On tuo Wollmeise vaan riittoisaa lankaa. Väri on Safran ja käytin ranteeseen 3mm ja käteen 2,5mm puikkoja. Hassusti näin päin, mutta sillä tavoin tuli mielestäni just hyvät.

Etsin netistä mittakaavaa kolmevuotiaan käden koosta, mutta lopulta kyselin mittausapua ja sainkin Ninziltä tosi tarkat mitat ja sopivat lapaset tuli. Kiitos vielä!

Ohje on siitä hauska, että samalla silmukkamäärällä neulotaan kaikki lapaset, mutta langan paksuudesta riippuen niistä tulee eri-ikäiselle hyvät. Minä taisin käyttää aika pitkälti ohjeen mukaisia silmukkamääriä, mutta pituutta piti lisätä rutkasti kämmeneen.

Anna

Muuttuihan se pitkä ja pimeä syksy vihdoinkin talviseksi. Bloginkin voi herätellä uinumasta ja ehkä kauan kadoksissa ollut neuleintokin pikkuhiljaa alkaa palailla. Blogi ehti täyttää muutama päivä sitten yhdeksän vuotta! Vastahan minä sen perustin. Esikoinen oli vielä vauva-/taaperoikäinen.

Pipo on pääasia-kirjassa ihastuin hetimiten Anna-pipoon. Vuosi sitten loin silmukat ja totesin muutaman kerroksen jälkeen, että liian suuri tulee, loin uudet silmukat ja sittenpä työ ufoutui. Kesällä Tour de Sockilla neuloin kuitenkin ontelosukat ja totesin, että kyllähän minä nyt sen piponkin viimeistelen.

Myös kakkosyrityksellä pipossa oli liikaa silmukoita, joten vähensin sitten kerralla reilusti. Arvata saattaa jo kuvistakin, etten vieläkään saanut pipoa itselleni. Kuopus - rakastan pinkkiä ja kimalletta -sen sijaan yllätti ja silmät loistaen huoli pipon itselleen. Muuta hattuapa ei ole neidin päässä nähtykään sen jälkeen. 

Pipo on neulottu Wollmeise Puresta ja värinä Safran ja Pistazie. Lankaa jäi vaikka toiseen tai kolmanteenkin samanlaiseen pipoon, sillä tämä vei vain noin 80g lankaa ja WM-vyyhdit on muutenkin tyypillisesti ylipainoisia, Nähtäväksi jää, riittääkö koskaan into tähän samaan malliin, mutta onteloneuleella saisi kyllä ihanan lämpimän pipon tehtyä.

Plussaa ontelossa on sekin, että aina voi valita onko tänään enemmän vihreä vai keltainen päivä.

In the jungle

Viitakossa oli tarjolla loistavaa kuvaus- ja mallipalvelua. Näin jälkikäteen kun kuvia katsoo, naurattaa vieläkin ja pääsee takaisin Viitakon tunnelmaan. 

Sain samalla myös korvamadon, jonka haluan  tartuttaa jakaa teillekin.

Klik.

Ee-e-e-oh-mum-a-weh

Ee-e-e-oh-mum-a-weh

Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh

Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh

Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh

Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh

In the jungle, the mighty jungle

The lion sleeps tonight

In the jungle, the mighty jungle

The lion sleeps tonight

Niin, neuloin siis huivin, jota kuvissa esittelee yksi aika villi seepra.

 Päivä oli tuulinen ja aika kylmä, kuten kuvista näkee.

Wrrrooooommmmm!

 Emma lahjoitti minulle Veera Välimäen Sunnuntaielämää (Life on Sundays) huivin ohjeen. Valitsin langaksi WM Puren: turkoosi on Neptun light ja pinkki So long Kitty. Lankaa kului 180g eli vyyhdeistä riittää rutkasti lisääkin neulottavaa.

Lanka ei ehkä ollut ihan ideaali noille nostetuille silmukoille, mutta huivista tuli silti kaunis keväthuivi. Väriyhdistelmä ei ehkä ole ominta minua, mutta pitää joskus rikkoa rajojaan.

 Höyryttelin sen pikaisesti ennen retriittiin lähtöä, mutta voi olla että pingotan sen vielä vähän isommaksi. Sikäli kun WM suostuu pingottumaan isommaksi. On se nytkin sopiva takin alle laitettavaksi, kuten oli alunperin tarkoitus, mutta iski huivikateus, kun toisten kuvattavat huivit oli niiiiin paljon isompia. :D

Minä pyysin muuten tolta mallilta jokusen ihan normaalin kuvankin. Mutta njääh, onhan nuo toiset huimasti paljon parempia!

Kiitos kuvista Tiinalle ja jollekulle, joka oli kameran takana (vynne?). Itsehän laiskana tyttönä istuin sisällä neulomassa, kun toiset paleltui ulkona kuvauksissa...

Paulie

Tilasin jo useampi vuosi sitten Wollmeisea värissä Rhabarber. Myöhemmin  tilasin sille kaveriksi 82Pb:tä ja olivatkin täydellinen pari suunnitelemalleni raitatakille. Aloitus lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes törmäsin Paulien ohjeeseen ja sitten vetkuttelin hyvän tovin ennen aloitusta. 

Langan määrä asetti rajoitukset väritykselle, joten tein alkuperäistä ohjetta paksumpia raitoja raparperilla ja myös nappilista tuli raparperista. Halusin kaikkiin resoreihin mieluummin joustinneuletta ainaoikean sijaan ja tein yläosan sileää neuletta, enkä ainaoikeaa kuten Paulien ohjeessa.

Tein myös hihoista pidemmät, samoin jatkoin vartaloakin useampia senttejä. Tästä tuli aikas istuva vaikka itse sanonkin. Vaati hihoissa muokkausta, joten lopulta alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain alku eli yläosan silmukkamäärät. Lankaa meni 432g ja kolmesta reilun 150g vyyhdistä jäi muutamia kymmeniä grammoja jäljelle.

Tästä tuli oikein kiva, veikkaisinpa että tulevina kylminä työpäivinä tämä on aika usein päällä töissä. Tykkään Wollmeisen puuvillaisesta tunnusta sekä neuloessa että valmiina pintana. Takki on sopivan ohut ettei tule kuuma, mutta villaisena se kuitenkin lämmittää ylitehokkaasti ilmastoidussa työhuoneessani.

Tulevaa talvea varten varustaudun myös seuraavaksi puikoilla olevalla paksuhkolla neuleella, mutta siitä lisää myöhemmin. Lanka on kasvivärjättyä, mutta ei itse värjäämääni.

Tässä blogissa ei kauheasti puutarhakuvia väläytellä, mutta tavoista poiketen tässä kuvaa kuunliljapenkistä. Noista suurin osa on anopin kukkapenkeistä peräisin ja kukkapenkki itse taas miehen suunnittelema ja tekemä. Lapset olivat ihan ihmeissään, kun äitikin istutteli muutamat kuunliljat ja parit muutkin perennat penkkeihin... 

Sen lapset sen sijaan tietävät, että äiti kasvattelee rikkaruohoja ja vartioi näitä kuin kalleimpia aarteitaan. Tarhakäenkaalista kun pitäisi saada sinisävyistä lankaa. Toistaiseksi niitä on sen verran vähän, etten ole vielä kokeillut. Kasvimaalta näitä rikkaruohoja siirtoistutan tuohon kivien väliin ja onneksi näyttävät siinäkin viihtyvän.

Tässä puolestaan kotipihamme suosikkipuut. Kaksi valtavan kokoista haapaa. Korkeudesta saa vähän käsitystä kun miettii, vasemmalla näkyvä talomme on 1,5 kerroksinen. Alarinteessa toki puihin nähden mutta silti. Joskus myrskysäällä vähän arveluttaa kuinka lahoja nuo mahtavat olla, mutta toistaiseksi ovat saaneet kasvaa ihan rauhassa. Onhan tuossa myös pari kuusta kasvamassa, joten ihan autioksi ei piha jää tuostakaan kohtaa sitten kun haavat joutuu kaatamaan.

Etenee

Paulie nimittäin. Vaikka raparperi läikittyy, pidän siitä silti. Kuva on taattua kännykameran laatua ja värit sinnepäin, mutta pakko jakaa silti.

Paulien alku

Todiste siitä, että neulon kerrankin jotain suurempaa ja että myös neulon Wollmeisesta, enkä vaan hamstraa. Raparperistä ja lyijystä syntyy Paulie.

Jotta tasapaino säilyisi saatoin sortua shoppailuun. Syytän aikaista aamuherätystä (ja heikkoa itsekuria...)

Tein myös musta möykyn. TiiQ pohti, että tyylikkäissä blogeissa esitellään vaan onnistuneita töitä ja vain yhtä työtä kerrallaan, mutta tämä ei olekaan tyyliblogi! Musta epämääräinen juttu on suojus miehen puhelimelle. Tarkoituksella liian iso ja myös vähän lötkö, että puhelin sujahtaa sinne helposti. Ohjeenkin kaivelin, vaikka olis kai tuo syntynyt muutenkin.

Kuopus tuijotti ihmeissään sukkapuikkoja, kun neuloin tätä työtä. Äiti, sinä osaat neuloa MONELLA puikolla! Olen tainnut viime aikoinan neuloa lähes kaiken magic loopaten pyöröpuikoilla.

Earth & Sky

Osallistuin Stephen Westin Mysteerihuivi KALiin. Westin huiveja olen joskus katsellut ja ihastellut, mutten ole tullut ikinä ostaneeksi ohjetta. KALissa julkaistiin neljä vihjettä noin viikon välein elokuun aikana.

Alun jälkeen olin hiukan skeptinen huivin suhteen ja jossain vaiheessa pidin jo taukoa koko neulomisesta, kunnes muiden tekemiä versioita katsellessa totesin, että teen huivin loppuun asti. Kaulaan laitettuna se näyttää minusta kivemmalta kuin sileänä.

Jos olisin kelpuuttanut langaksi jotain muuta kuin vaatimattoman WM-varastoni lankoja olisin varmaan ollut tyytyväisempi lopulta värivalintoihin. Tässä huivissa kulkee kaverina kyllä Cascade Heritage 150 ruskeana, mutta muut ovat WM vyyhtien loppuja. Tykkään tästä oudolla tavalla silti, vaikkeivat langat keskenään soinnu mitenkään hyvin.

Jos jaksaisin innostua lankojen päättelystä lisää, voisin tehdä toisen samanlaisen esim. kasvivärjätyillä langoilla, vaikka vihreillä sävyillä.

Tämä kuva oli vielä pakko lisätä, neljä vuotiaan neulekuvausassistentin ottama.

Koska KAL päättyy vasta elokuun lopussa, ajastin tämän postauksen syyskuun alkuun turhien spoilereiden välttämiseksi. Postauksen julkaisuaikaan tämä kotiäiti on töissä ensimmäistä päivää ja saattaa olla kohtalaisen väsynyt tulevina viikkoina.

Raparperin lehtiä

Noin vuosi sitten löysin Ravelrystä Pooled Knits ryhmän ja ihastuin minulle uuteen tapaan hyödyntää monivärisiä lankoja. Sitten syksyllä liityin myös Suomen Wollmeise höperöihin. Ja IRL tuttavat tietävät mitä siitä seurasi... täällä blogissa se hulluus ei ole ihan niin selvästi ehkä tullutkaan ilmi. Raparperi oli se ykkösväri, jota lähdin hakemaan ja pitkän kyttäyksen jälkeen sain sitä twininä ja myöhemmin myös satasena.

Vasta nyt kesällä sain itsestäni sen verran irti, että uskaltauduin kokeilemaan Fall Leaves Pooling Stolea. Wenat on tässä hommassa nero ja hänen blogistaan lueskelin ohjeita ja myös tuolta ryhmästä sain paljon tietoa kokeiluuni.

Oikeastaan se olikin helppoa. Työlästä oli säilyttää neuletiheys sellaisena, että värit pysyivät pystyraidoituksena, varsinkin kun Rhabarber-vyyhdissä on vain punaisen ja vihreän sävyjä. Eiväthän ne värit toki täysin tasaisina pysyneet, mutta homma ei missään vaiheessa lähtenyt karkaamaan käsistä. Yli puolet huivista neuloinkin siten, että merkkasin aina hakaneulalla vihreän kohdan molemmissa reunoissa ja sovitin käsialaa siihen.

Wenatin vinkeissä tämä tapa suositeltiin alkuun kun mittailee montako silmukkaa huiviin tarvitaan omalla tiheydellä.

Minun huivissani silmukoita on enemmän kuin vastaavissa WM:sta tehdyissä ja käsiala löysempi. Huivissa myös yksi vyyhdin "kierto" vastaa yhtä kerrosta eikä kahta, kuten noissa Wenatin huivieissa yleisesti kai on. Tällä tavoin sain keskelle tuon kauniin vihreän osion ja huivista tuli leveämpi. Vähän lyhyenlännäksi se tosin jäi, en vaan tullut sitten ottaneeksi toista vyyhtiä käyttöön, vaikka sellainen olisi ollutkin.

Huiviin kului miltei koko vyyhti. Pari grammaa taisi jäädä neulomatta. Painoa tuli 156g ja puikot 4,5mm. Nuo WM:n vyyhdit on kyllä ihanasti kai melkein aina ylipainoisia, toisin kuin monilla muilla lankavalmistajilla!

Mallikuvio näkyy tässä, tosin pikakuvia räpsiessä tuli näköjään otettua toisesta suunnasta kuin piti. Huivi on siis neulottu tähän kuvaan nähden ylhäältä alas.

Kaikenkaikkiaan siis mielenkiintoinen projekti. Ei voi sanoa, että tämän tekeminen itsessään olisi kovin mukavaa. Vaatii aikamoista keskittymistä saada värit pysymään kurissa. Opin myös paljon siitä miten neuloessa pitsineule syö eripuolilla eri verran lankaa, nurjalla sai neuletiheyttään kiristää jonkin verran. Niin ja opettelin päättelemään ompelemalla (videolinkki). Perinteinen ylivetokavennuspäättely ei sopinut ollenkaan. Ommeltu päättely on kyllä muutenkin kätevä, reunasta tuli siisti.

Myös silmukoiden luonti on tehty eri tavoin kuin normaalisti. Opin, että silmuillen luomalla lankaa kuluu suunnilleen saman verran kuin neulotulla kerroksella.

Tämän kesän tulppaaniloisto on jo ohi, mutta muutama viikko sitten tuleva perennapenkki näytti tältä. Ystävät ja tutut: Ei tarvitse huolestua, en edelleenkään ole innostunut puutarhanhoidosta... Mies nuo tulppaanitkin istutti syksyllä ja teki viime kesänä penkin. Tälle vuodelle tuolla seassa kasvaa muutama äidiltä saatu palava rakkaus. Ja jotain muutakin siihen istutellaan aikanaan.

Aeolian

Tässä se nyt vihdoin on, pingotettuna ja kuvattunakin.

malli: Aeolian

lanka: Wollmeise pitsilanka, väri Merlot

kulutus: 153g

puikot: 3mm

Tätä oli ihana neuloa, jopa monen kammoamat nypyt oli minusta aika helppokin tehdä. Helmiä en neulonut sekaan, ei oikein ollut riittävää määrää sopivia ja oli hinku päästä vihdoin aloittamaan. Täytyy joskus kyllä kokeilla helmienkin lisäämistä, mutta luulenpa että vaihdan mallia, vaikka Aeolian onkin aivan ihana huivimalli.

Perinnemysteerisukkien kakkosvihjekin valmistui, molempien sukkien osalta, ja tulostin myös tänään ilmestyneen kolmosvihjeen, mutta sitä en ole vielä kunnolla aloittanut. Vähän sentään vilkaissut ja huomannut, että kärjessä saan opetella uuden tekniikan, kunhan sinne asti päästään.

Langan riittävyys epäilyttää ja siksikin jätin kakkosvihjeestä yhden mallikerran verran vartta tekemättä.