Vuoden viimeinen työ ja ensimmäinen postaus

Vuoden viimeinen työ kuvaa hyvin kulunutta vuotta. Pieniä töitä ja pieniä kulutuksia. Samalla tahdilla varmaan jatkuu tämäkin vuosi, mutta nyt vois keskittyä siihen, että neuloo niistä pisimpään varastossa majailleista aarteista jotain. Aakkoshaastekin olisi kiva saada vihdoin päättymään. 

Tämä tiskirätti on T-kirjain eli Tardis-rätti. Dr Who-fanitus iski puun takaa kesällä. Tilasin uusien tuotantokausien ekan boksin ja joku ilta, kun talo hiljenee, käynnistän katselumaratonin. Ajattelin, että siinä samalla voin neuloa tätä rättiä, mutta rätti valmistuikin ennen sitä.

Lanka on konekehrättyä hamppua kanssaneulojalta. Pistin sen kaksinkerroin ja hyvä tuli. Pitänee kuitenkin pestä ainakin kertaalleen, että toimii kunnolla.

Vuonna 2013 kulutus oli hitusen vähemmän kuin edellisenä vuotena eli 2697g ja samalla tilastointihistorian vähiten. Ensi vuonna sitten neulotaan enemmän ja lankaa ostetaan vähemmän (joo joo, uskoo ken haluaa).
Itselle muistiin myös kuukausikulutukset.

tammikuu 221g
helmikuu 0g
maaliskuu 273g
huhtikuu 72g
toukokuu 216g
kesäkuu 105g
heinäkuu 1032g
lokakuu 274g
marraskuu 259g
joulukuu 245g

Jämälankavillasukkajoulukalenteri

Odottelin kirkkaampia päiviä, että saisin kuvattua nämä sukat. Eihän niitä ole näkynyt ja huomenna päättyy jouluvapaatkin, joten kuvattava oli.

Näistä sukista tuli hauskat. Sopivan kokoisetkin, vaikka en ihan prikulleen ohjeita noudattanutkaan. Kantapää on hassu, ei istu Succaploceissa yhtään, mutta jalassa hienosti. Ihan kiva tapa tehdä kantapää näinkin. Pohjelisäyksetkin tein vähän miten sattuu, siltä mikä hyvältä tuntui.

Langoissa sain käytettyä hyvin jämiä, vain yksi kerä piti korkata ja sitten luistelin vihjeistä osin vähän miten sattuu, mutta yllättävän hyvin kuitenkin pystyin niitä noudattamaan. Päättelin kaikki langanpäät, koska en tykännyt siitä pykäreunasta eikä noita nyt ihan kauhean kamalasti tullut. Reilut 60kpl laskeskelin olevan.

Kiitos Neulisti ja Vyyhti mukavasta joulukalenterista!

Joululahja

Tänä vuonna Hahtuvapilven reunalla asui kovin hidas kiireinen tonttu. Tonttu aloitti joululahjan neulomisen helmikuussa. Alunperin sukat aloitettiin tosin aakkoshaasteeseen sopivan kirjaimen takia, mutta lopulta tonttu neuloikin ihan toisenlaiset Y-sukat. Malli tökki ja lankakin oli pörröistä. Välillä haettiin nettikeskustelussa tukea ja tukihenkilö kovasti kehui, että hyvältä näyttää. Eipä tiennyt mitä tuleman piti.

Yarrow Ribbed Sock, Nancy Bush

puikot 2,25mm Knit pro

lanka Pro Lana Meine Wolle Socken Wolle

kulutus n. 62g?

Sukat matkustivat Kierot Puikot retriittiin ja etenenivät rivin pari siellä. Kävivät ainakin kaksi kertaa neuletapaamisessa ja joulun alla jo kovasti kannustettiin, että kyllä ne tuosta valmistuvat. Tonttu sinnitteli ja sitkutteli ja sai kuin saikin valmista. 

Valmiit sukat kääräistiin kangaspalaseen, josta voisi syntyä vaikka knot bag-projektipussukka. Paketista sukat poistettiin kertaalleen, koska kuvaus ja punnitus unohtui. Loppujen lopuksi punnitustuloskin jäi muistikuvissa hiukan epämääräiseksi. Paketti avattiin vielä kolmannen kerran ja sukkien väliin sujautettiin kuva kummilapsesta. 

Tukihenkilö, lahjan saaja, ilahtui, joten tontun reilun yhdeksän kuukauden aherrus palkittiin.

(Oikeesti, yli yhdeksän kuukautta yksiin perussukkiin??? Ennätys se on tämäkin. Joskus lanka, malli ja neuloja eivät vaan kohtaa!)

Pikainen peruspäivitys

 Hahtuvapilven reunalla vietetään joulunodotusta pilkullisena. Kuopuksella on vesirokko ja keskimmäinen sairastunee seuraavaksi. Muut ovat sen meillä onneksi sairastaneet. Joulustressi siis nollille ja pääpaino potilaan hoitamiseen. Onneksi ollaan menossa aatoksi valmiiseen pöytään.

Jos hukkaa kuvat, voi bloggaus siirtyä kuukaudella. En muistanut enää millä talouden kameroista ne on otettu, saati onko kuvat purettu jo koneelle. Löytyihän ne vihdoin. Esikoinen halusi tällaisen värityksen, kärjetkään ei saaneet olla yksiväriset ja värimaailmaan ei käynyt jämälangat, vaan vihreän Opalin kaveriksi piti korkata Fabelia tuore kerä.

Mies kuluttaa kämmekkäitä/kynsikkäitä nopeammin kuin lapset tarvitsee uusia sukkia. Ensi tuskailin, että eihän mulla ole mitään sopivaa lankaakaan (mulla, köh köh), mutta aina sitä penkomalla jotain kulutusta kestävää ja edullista löytää eräkäyttöön sopivaksi. Ei tosiaan raski miehelle mistään käsinvärjätyistä pehmoisista merinovilloista neuloa, kun ovat heti puhki. Tässä lankana paksumpi Fabel, joka sopi neuleeseen erinomaisesti ja valmista tuli muutamassa illassa paksuilla puikoilla. Lankaakin meni vain 60g, sillä mies halusi noihin aika lyhyet varret.

Kuplii täälläkin

Olen yleensä vähän hidas heräämään uusien mallien suhteen. Tällä kertaa kuitenkin ihastuin heti, toteutus vaan venähti pitemmälle. Ei taida olla montaa neulojaa, joka ei olisi jo Kupla-lapasiin törmännyt jossain muodossa. Soilen blogista löytyy, jos ohje ei ole tuttu.

Ohjeesta poiketen tein kärjen pelkästään vihreällä, tykkään sitä enempi noin. Loin silmukoita 32 ohjeen 36 sijaan, koska lanka, Drops Nepal, oli ohjetta paksumpaa. Kuplakerroksia tuli vain 11, koska käteni ovat keskivertoa pienemmät. Vartta olisi voinut jälkikäteen ajatellen tehdä yhden kuplakerroksen verran lisää, mutta aika hyvät noinkin. Kaksi kerää riitti mainiosti, kulutus taisi olla 80g luokkaa, mutta tein tosiaan vähemmän kerroksia kuin ohjeessa.

En myöskään purkanut ohjeen mukaisesti, vaan tein langankierrot ja neuloin sitten ne vain päävärin kanssa yhteen.

 Omiin käsiin nämä eivät lopulta päätyneet, vaan lykkäsin sen paikallisten neulojien vaihtolaatikkoon, josta ne löysivätkin heti uuden kodin. Nämä neuloo kyllä niin nopeasti, että tekaisen myöhemmin itselleni uudet ja ehkä vielä yhdet vaihtolaatikkoonkin.

"Äiti, ota vielä kolme kuvaa"

 Lasten jalat tuntuu kasvavan taas lähes silmissä ja kuopuksen paksummat sukat olivat käyneet kesän aikana pieniksi. Voitte varmaan arvata, että värivalinta hyväksyttiin mukisematta ja näitä sukkia pidettäisiin kotona koko ajan jalassa. Sukat on Opalin 4 ply langasta. Oikein mukava tuttavuus tällainen paksumpikin Opal.

Ystävä sai syksyllä vauvan ja nämä junasukat odottavat postitusta. Tämä viikko on mennyt sairastellessa, mutta josko jo ensi viikolla ehtisi postin kautta kiepsahtamaan. Sukat on neulottu Hopeasäie Softista, joka taisi olla poistuva lanka, mutta nimensä mukaisesti mukavan pehmoinen lanka.

Samaisen vauvan isoveli saa sukat Big Fabelista. Näistä tuli aika paksut, mutta lämmittävätpähän ainakin. Raidat on sitä Kalpan keltaista seiskaveikkaa (nih Emma, eikä mitään Saipan keltaista...)

Jotenkin sitä on noiden miespuolisten kanssa tottunut nihkeilyyn neulemallina toimimisesta, niin olipas hämmentävää kun neiti pyysi ottamaan vielä ainakin kolme kuvaa ja äitihän otti.

Ruista ranteeseen

Ihanainen Hillanen kääri viime vuonna vaihtopaketteihin vaikka ja mitä kivaa. Kuten tätä pehmoista Madelinetoshin Sockia. Kun sitten Hanne julkaisi blogissaan Ruista ranteeseen-kämmekkäiden ohjeen, tiesin heti millä hemmottelisin töissä palelevia käsiäni. Malli sitäpaitsi sopii täysin tällaiselle hillitysti moniväriselle langalla, pääsee kiiltokin oikeuksiinsa. Vaikka sitä kiiltoa ei noista kuvista kyllä huomaakaan.

Neuloin kämmekkäistä ohjetta pidemmät, jotta ne riittäisivät tarvittaessa kunnolla käsivarsille.

Tuo hauska kiristyssysteemi taas toimii erityisen hyvin silloin kun ranteissa on kipuja ja ne kaipaavat lisälämmitystä.

Tämä syksy on taas ollut kurjaa aikaa kipuilevalle kropalleni. Sateista, kosteaa ja tuulista. Kirjaimellisesti kolottaa luita ja ytimiä myöten. Tule jo talvi ja pikkupakkaset, niin helpottaisi. Pimeydenkin vielä kestän, jos ei sada ja tuule koko ajan, mutta enpä pane pahakseni, jos sitä luntakin saisi valaisemaan jatkuvaa hämäryyttä.

Tänään on ollut kauhea tuuli. Äsken meiltä kaatui tielle pieni puu. Naapurit olivat sitä jo siirtämässä, kun huomasin ja kerkesin sentään vähän avuksi. Saa mies sitten yövuorojensa loputtua pilkkoa sen kuivumaan polttopuuksi.

Hah, ja nyt meni sitten sähkötkin.

Häähumua

Kuopus pääsi kumminsa häihin morsiusneidoksi. Morsian toivoi jotain oranssiin viittaavaa mekon kaveriksi (sopi sitten morsiuskimppuun ja kaason asuun) ja niinpä neuloin Alpacasta pienen boleron. Neuloin oikein mallitilkun ja käytin boleron suunnittelussa apuna keväällä tilaamaani Ann Buddin kirjaa The Knitter's Handy Book of Top-Down Sweaters: Basic Designs in Multiple Sizes and Gauges. Siitä olikin kivasti apua. Ei tarvinnut purkaa vaan onnistui kerralla olkoonkin, että kirjassa ei ollut nelivuotiaan koolle sopivia laskelmia.

Boleron kaveriksi virkkasin kukan hiuksiin ja neidin täti taiteili ranskanletin n.10 minuuttia ennen tilaisuuden alkua kirkon parkkipaikalla. Hyvin ehdittiin...

Neiti Justiina tässä sulhaspojan kanssa. Tämä pariskunta tapasi ensimmäistä kertaa häiden harjoituksissa, mutta niin vaan illan edetessä tanssivat pari kolme valssia keskenään. Ihania, kun viihtyivät lavalla aikuisten seurassa, eivätkä turhia kainostelleet.

Tässä vielä lähikuvaa. Hihansuut virkkasin simpukkavirkkauksella ja muuten laitoin perus 1o 1n resorin, koska tuo simpukkavirkkaus kääntyi ikävästi kauluksen reunassa. Hihoissa se kääntyminen ei haitannut lainkaan.

Kuu uneksii

Emma suunnitteli ihanaisen Kuun uni- huivin ja iskin siihen heti silmäni. Kun ohje vihdoin tuli myyntiin taisin olla ensimmäinen asiakas Emman Ravelry-kaupassa. Itse projektiin ei uponnut kauheasti aikaa, parisen viikkoa, mutta se bloggaaminen. Viime aikoina neuleeseen tarttuminenkin on laiskottanut ja vielä enemmän bloggaaminen. Ehkä tauko tekee hyvää tälläkin saralla. Tuleehan blogille ikää joulukuussa jo kahdeksan vuotta.

Mutta niin, se huivi. Testasin miltä malli näyttäisi vironvillasta neulottuna ja kivahan siitä tuli. Jäi ehkä hitusen pieneksi kuitenkin, joten nakkasin sen erääseen kiertävään vaihtolaatikkoon, jos se jollekulle kelpaisi ja jos ei kelpaa, niin vaihdan sen seuraavalla laatikkokierroksella takaisin. Ainakin kuopus tuon omii mieluusti omaan kaappiinsa.

Malli on tosi kiva, helppo oppia ja nopea neuloa, ei kuitenkaan täysin aivoton vaan mielenkiinto pysyy kivasti yllä. Suosittelen siis lämpimästi (eikä ollut maksettu mainos :D)

Vihreitä sävyjä

Heinäkuussa neuleplääh ei vielä vaivannut ja tekaisin kahdessa viikossa ison huivin, johon on ihana kääriytyä talvella kylmässä työhuoneessa. 

Malli on Laura Aylorin All the shades of truth, jonka hankin joskus tammikuussa, kun Laura Aylorin mallit olivat ilmaistarjouksessa Ravelryssä. En yleensä ihastu näin graafisiin neuleisiin, mutta jokin tässä viehätti.

Alunperin suunnittelin, että käytän tähän omia kasvivärjäyksiäni, mutta suurin osa niistä on aika ohuelle langalle ja minulla on yleensä vain pieni määrä samaa värjäystä. Sitten keväällä retriitissä bongasin Annesin lankapussin lahjoituspöydässä. Sain reilusti yli puoli kiloa eri sävyisiä kasvivärjättyjä lankoja! Juuri täydellisiä tätä projektia varten ja jäipä siitä yksi satsi sukkalankaakin vielä käyttämättä ja muutama kerä näitä sport-vahvuisiakin. Langoissa ei ollut nimiä, mutta suurin osa on Nallea tai Woolia ja kun noista ei tiennyt mikä on mitäkin, niin huivina toimivat paremmin kuin sukkana. Huiville tuli painoa massiiviset 462g!

Neuloin huivin nelosen puikoilla ja siitä tuli ihanan muhkea. En varsinaisesti pingottanut, kostutin vain ja annoin kuivua ulkosalla. Ihan ohjeen mukaan en mennyt, kaikkia sävyjä ei ollut riittävästi, mutta ei sitä valmiista työstä huomaa.

Tää oikeasti tosi kiva!

(Millähän sen kadonneen neulemojon saisi takaisin?)

Tuplasukat

Opiskelukaverini sai kaksoset ja pistin pakettiin mukaan tietysti jotain itse neulottua eli junasukat taas kerran. Vasemmanpuoleiset sukat ovat Lanettia ja oikealla Heritage 150:tä. Yhteensä näihin meni vain 50g lankaa Ainakin yhdet junasukat varmaan vielä neulon tälle vuodelle, lasten päiväkotitäti odottaa myös vauvaa.

Päiväkoti alkaakin taas ensi viikolla ja oma kesälomaa on enää yksi päivä jäljellä. Keskiviikkona siis palataan sorvin ääreen ja tuntuu, että siinä se kesä taas vilahti, yhdessä hujauksessa. Onneksi lomasäät vähän lämpenivät näin loppua kohti ja joku ilta kokeiltiin miehen tuoreinta hankintaa, kanoottia. Se vaan ei oikein minun kipulonkille sovi; istuma-asento on liian matala.

Lasten kanssa on käyty aika ahkerasti lenkittämässä koiraa. Lapset siis tunkevat mukaan, jollen onnistu livahtamaan itsekseni. No ei, on niitten kanssa mukava käppäilläkin. Kuopus kerää kukkia matkan varrelta. Päivänkakkarat ovat sormuksia tai äidin hiuskoristeita.

Lenkkikaverista puolestaan on tullut jo lähes täysikokoinen, nyt 11 kuukauden iässä säkää on 81cm ja luulenpa, että tähän kasvu tyssää ja vähitellen alkaa massan kerryttäminen. Ensimmäinen juoksukin on menossa parhaillaan ja meno sen mukaista.

Paulie

Tilasin jo useampi vuosi sitten Wollmeisea värissä Rhabarber. Myöhemmin  tilasin sille kaveriksi 82Pb:tä ja olivatkin täydellinen pari suunnitelemalleni raitatakille. Aloitus lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes törmäsin Paulien ohjeeseen ja sitten vetkuttelin hyvän tovin ennen aloitusta. 

Langan määrä asetti rajoitukset väritykselle, joten tein alkuperäistä ohjetta paksumpia raitoja raparperilla ja myös nappilista tuli raparperista. Halusin kaikkiin resoreihin mieluummin joustinneuletta ainaoikean sijaan ja tein yläosan sileää neuletta, enkä ainaoikeaa kuten Paulien ohjeessa.

Tein myös hihoista pidemmät, samoin jatkoin vartaloakin useampia senttejä. Tästä tuli aikas istuva vaikka itse sanonkin. Vaati hihoissa muokkausta, joten lopulta alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain alku eli yläosan silmukkamäärät. Lankaa meni 432g ja kolmesta reilun 150g vyyhdistä jäi muutamia kymmeniä grammoja jäljelle.

Tästä tuli oikein kiva, veikkaisinpa että tulevina kylminä työpäivinä tämä on aika usein päällä töissä. Tykkään Wollmeisen puuvillaisesta tunnusta sekä neuloessa että valmiina pintana. Takki on sopivan ohut ettei tule kuuma, mutta villaisena se kuitenkin lämmittää ylitehokkaasti ilmastoidussa työhuoneessani.

Tulevaa talvea varten varustaudun myös seuraavaksi puikoilla olevalla paksuhkolla neuleella, mutta siitä lisää myöhemmin. Lanka on kasvivärjättyä, mutta ei itse värjäämääni.

Tässä blogissa ei kauheasti puutarhakuvia väläytellä, mutta tavoista poiketen tässä kuvaa kuunliljapenkistä. Noista suurin osa on anopin kukkapenkeistä peräisin ja kukkapenkki itse taas miehen suunnittelema ja tekemä. Lapset olivat ihan ihmeissään, kun äitikin istutteli muutamat kuunliljat ja parit muutkin perennat penkkeihin... 

Sen lapset sen sijaan tietävät, että äiti kasvattelee rikkaruohoja ja vartioi näitä kuin kalleimpia aarteitaan. Tarhakäenkaalista kun pitäisi saada sinisävyistä lankaa. Toistaiseksi niitä on sen verran vähän, etten ole vielä kokeillut. Kasvimaalta näitä rikkaruohoja siirtoistutan tuohon kivien väliin ja onneksi näyttävät siinäkin viihtyvän.

Tässä puolestaan kotipihamme suosikkipuut. Kaksi valtavan kokoista haapaa. Korkeudesta saa vähän käsitystä kun miettii, vasemmalla näkyvä talomme on 1,5 kerroksinen. Alarinteessa toki puihin nähden mutta silti. Joskus myrskysäällä vähän arveluttaa kuinka lahoja nuo mahtavat olla, mutta toistaiseksi ovat saaneet kasvaa ihan rauhassa. Onhan tuossa myös pari kuusta kasvamassa, joten ihan autioksi ei piha jää tuostakaan kohtaa sitten kun haavat joutuu kaatamaan.

Kertun mekko

Kuopuksen Kerttu- nukella oli yksi vakava puute. Se oli saapunut synttärilahjaksi pelkässä kylpytakissa. Nukke ilman mekko, kaikenlaista! Sinnikäs vihjailu ja lopulta marina, sekä alkanut kesäloma saivat äidin vihdoin uhraamaan pienen tovin mekolle. Punaista Tennesseetä neuloin putkena, kaventelein pepun jälkeen ja sitten virkkasin yläosan vanhalla Novitan Bambulla. Hyvä tuli, kelpaisi siis mekkotytölle ja sehän riittää.

Pieniä neuleita

Työkavereiden lasketut ajat ovat kuukauden välein ja ensin töistä poisjäävälle annoin jo tämän oranssisävyisen setin. Lanka on 220 superwashia ja sen verran paksua, että neuloin suosiolla taas noin puoli vuotiaan koolla. Oli hauska antaa skandinaavista perinnettä saksalaiselle tulevalle äidille, joka on muuten ollut tosi haltioissaan äitiyspakkauksesta ja myös siitä miten hyvin Suomesta saa unisex-väreissä vaatteita.

Tälle myssylle on sukat tehty jo aiemmin ja myssyn neuloin kahteen kertaan tai se pienempi kokeilukappale on myös jossain tallessa. Tekaisin retriitissä loppuun ja koko osoittautui suunnilleen vastasyntyneen pipoksi. Tämä on myös jotain puoli vuotiaan koko luokkaan oleva. Tiedä sitten tuleeko tälle paljon käyttöä, mutta ehkä Kreikassakin on viileitä iltoja ja öitä. Setti pitääkin luovuttaa tällä viikolla ennenkuin oma loma alkaa ja sillä aikaa jää työkaverikin pois töistä.

Tässä vielä uusi yritys eilisistä langoista. Ei silti näytä koneella kunnolla oikealta, vaikka tuunasin kuvaa vähän. Kameran näytöllä on aika aidot värit, mutta koneella sitten ei. Pöh.

Mutta nyt se doggilapsi ui, mies sitä on sitkeästi opettanut ja ui se minunkin kanssani jo nykyään. Houkutella saa, siksi yhä hihnassa, mutta ui kuitenkin ja kuvassa hassusti silmät lähes kiinni.

Indian Feathers

Keskimmäisen kummi täytti pyöreitä, mutta hän karkasi alkukesästä varsinaiseksi juhlapäiväksi perheen kera etelään. Halusin kuitenkin muistaa jollakin pienellä. Tuumailtiin sopivaa värimakua miehen kanssa ja tarvittiinpa siinä vähän chattiapua ystävänkin kanssa.

Kannatti tuumailla, saaja oli oikeasti ilahtunut huivista ja kehui värejä, sekä sitä, että malli on suht pelkistetty eikä mikään pitsihörhellys. Olipa palkitsevaa saada näin ilahtunutta palautetta!

 Malli on Indian Feathers Ravelrystä. Jätin nypyt pois enkä laittanut edes helmiä juuri pelkistämisen vuoksi. Toisaalta epäilin myös, että neulomisen kanssa voisi tulla kiire. Loppujen lopuksi saatiin sovittua kyläily vasta tälle päivälle, mutta joskus on mukava olla reilusti ajoissakin.

Laitoin langan kaksinkertaiseksi ja neuloin 3,5mm puikoilla. Tuli sopivan ilmava silti. Lanka on Wetterhoffin Veeraa eli pitsivahvuista. Tulipahan sillekin langalle taas käyttöä. Neuloin toisesta omistamastani vyyhdistä Mysteerihuivi Swan Laken ja toinen vyyhti on odottanut useamman vuoden sopivaa kohdetta. Joskus hamsterointi ei ole laisinkaa niin huono juttu. (seliseli)

Poseerauskuvista kiitos kuopukselle, joka oli tehtävästä kovin ilahtunut.

Kappas vain blogikoira ui! No okei, huijasin. Se piti kantaa veteen ja se oli perinjuurin loukkaantunut moisesta. Jatkamme harjoittelua, ei nimittäin edes paistetut lohen jämät saaneet koiraa uimaan oma-aloitteisesti.

Mittatilauspolvarit

Mullapa on uudet sukat ja niistä tuli kerrassaan ihanat! Käytin ensimmäistä kertaa Ullan Mittatilauspolvareiden kovasti kehuttua ohjetta ja totta tosiaan, ohje on mitä mainioin. Sukkien lanka on siis Ammaxilta peräisin olevasta yllärikerästä. Joku oli jaksanut pistää langan todellakin kunnolla pätkiksi, niin että raitaa syntyi herkkuväreistä ja neulominen ei käynyt tylsäksi.

 

Kuvien ottaminen viivästyi näiden helteiden takia, mutta iltamyöhällä menin urhoollisesti itikoiden syötäväksi ja lapset räpsivät kuvia miehen ollessa töissä. Ei jostain syystä houkuttanut kiskoa jalkaan polvisukkia kuvausta varten. Huomaathan myös yläkuvan kesäsääret, naarmuilla ja mustelmilla. Kävin vähän istuttamassa koivuntaimia tuonne takapihan ryteikköön. Homma jäi mukavasti kesken ja kun ennusteita katsoo, niin ei ainakaan yhtään paremmassa kelissä sitä pääse jatkamaan.

Sukat on neulottu 2mm puikoilla ja vaikka sisäinen perfektionistini harkitsi hetken langanpäiden päättelemistä, muistin, että se yks sukkagurukaan ei ollut päätellyt ja perustelutkin oli varsin mainiot. Niin että en minäkään viitsinyt.

Yllärisukkiin käytin 115g grammaa lankaa. Tein sukkia niin pitkälle kuin yllärikerästä riitti ja sitten otin mustaa omasta varastosta ja neuloin sen mukaan mustaa ohutta kuminauhaa. Vaikuttaa pahasti siltä, ettei pito silti riitä, vaan pitää kehitellä jotain.

Sukkien kanssa päässä alkaa soida "kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun" ja tekee mieli vähän hypähdellä sinne ja tänne. Ehkä nämä eivät ole parhaimmat työsukat, mutta aivan varmasti tulevat olemaan yhdet lempisukistani.

Sukat on siis kuvattu ilta-auringon valossa, joten kuvat on ylivalottuneita. Ekassa kuvassa värit on ehkä lähimpänä totuutta.