Keskimmäinenkin toivoi isoveljensä tavoin kirjoneulesukkia. Minulla oli sopivasti lainassa Sukupolvien silmukat-kirja kirjastosta ja esittelin sieltä Metsäpirtti-sukkia. Pojan mielestä oli kiva malli ja niinpä muokkailtiin pojan värimieltymysten kanssa kirjoneuletta varsiin. Terään en sitten enää laittanut, koskapa poikasen jalka on malli rintava ja halusin, että sukka joustaa paremmin siitä kohtaa.
Neulominen ei ole oikein jaksanut innostaa ja nämä meinasi jäädä parittomiksi, kunnes tilaaja alkoi vaatia sukkia valmistumaan. Syyslomaksi oltiin menossa pohjoiseen ja kelit näyttivät niin kylmiltä, että sietikin saada uudet sukat mukaan. Lähtöpäivänä päättelin langanpäät ja punnitakin ehdittiin kotona, Reissussa sitten kuvattiin.
Lankoina on Fabelia, valkoinen on jotain muuta jämää. Koko on tokaluokkalaisella jo 35-36, mihin se minun pieni lapseni katoaa? Lankaa meni silti vain 79grammaa.
Kävimme tosiaan pohjoisessa, Pyhätunturin maisemissa, viisi päivää. Tässä laskeudutaan ametisti-kaivokselta, josta saatiin jokaiselle kaivettua pieniä kiviä muistoksi. Yksi isompikin mahtui mukaan.
Luoston laella on säätutka. Meille sattui loistavat pääosin aurinkoiset kelit ja vaikka aamut olivatkin tosi kylmiä, oli kyllä hienoja maisemia tarjolla.
Ja poroja! Näitä oli kiva nähdä ja tulomatkalla nähtiin söpö valkoinen vasakin, pysyivät onneksi tien sivussa kiltisti.
Yhtenä päivänä käveltiin vähän pidempi lenkki eli 8km sisältäen yli 400 rappusta ja kivikkoa, suurimmaksi osin oli hyvin hoidettuja leveitä pitkospuita. Suurin ihme oli kuopus, joka jaksoi kävellä lähes koko matkan. Puolisen kilometriä meni isän hartioilla. Illalla kävivät vielä kävelemässä hotellin lähimaastossa pari kilometriä lisää.
Yhtenä päivänä uitiin Ametistikylpylässä (se tosin oli hurjan pieni, yksi matala allas + poreallas) ja kiersimme myös puolet frisbeegolf-radasta. Poikien mielestä parasta varmaan oli lumitykit, jotka lumettivat täyttä päätä rinteitä.
Kaikenkaikkiaan siis mukava reissu. Kilometrejä kertyi reilut 1500 auton mittariin, kun piti vielä viedä ja hakea koirakin mummolasta.
kelpaa pojan retkeillä kun jalkoja lämmittää noin kauniit sukat.
VastaaPoistaOmpa Pyhätunturi muuttunut siitä kun mie 50 vuotta sitten siellä kävin, silloin oli vain pelkkä tunturi ja sen juurella harmaa eräkämppä. Kivistä rinnettä kiivettiin tunturin laelle. Hienojahan nuo nykyiset matkailu kohteet on mutta se aito tunturiluonto on tosi vähissä surku ja sääli.
Kauniit villasukat, näyttävät kyllä lämpöisiltä!
VastaaPoistaNuista tuli kyllä hienot!
VastaaPoistaKomiat on maisemat, ja hyvät värit sukissa! Tuo kirja on miun joulutoivelistalla :)
VastaaPoista