Neliöliina

Miten sitä pärjäisikään ilman keskustelupalstoja ja niiden linkkiantimia? Palstojen vikana tosin on se, että huomaa tarvitsevansa kaikkea tuikitarpeellista, kuten vaikkapa laminointikoneen (lorukortteja!), olkalaukun (ks. ed. postaus) ja neliöliinan. Niin, tuo kannettavahan on jo 1 v 10 kk eikä surkeassa jamassa oleva selkäni kestä kantamista juurikaan. Mutta silti kantoliina on aina tarpeen (hys hys siellä kaapissa Patapum, Vatanai Maryama ja laina PikkuRuu).

Anttilassa köyhdyin 14 euron verran tukevasta puuvillaverhokankaasta ja erinäisten Tsi-bbo vinkkien avulla surauttelin ommella liinan. Paneelilla on kokoa 40x40 cm (noin). Olkahihnat on 200x14 cm ja yhtenäinen alahihna on jotain 150x14 cm (en jaksa nyt enää mittailla). Ylähihnoissa sekä alahihnassa on 2 kerrosta paksua polarfleeceä pehmusteena. Tykkään ja kuten kuvasta näkyy myös kannettava tykkää. :)

Tässä ainakin yksi sivusto mistä saa apuja, jos liinakuume iskee. Niin, pääntuen aion vielä joskus tuohon ommella, kun kannettava saattaa vaikka hyytyä unille kesken kaiken.

Alla muutama akvaarioräiskäisy kiinnostuneille. Opettelemista on tuossakin miten noista saisi kunnollisia kuvia.

Tiikerinuoliaiset ja leväbarbit muuttaa siis uuteen kotiin.

Kardinaalitetrat jää ja niitä tulee lisää piakoin. Kannon alla möröttää partamonni, muttei suostu kuvattavaksi.

Olkalaukku

Mammapalstan kautta sain vihdoin valmiit kaavat juuri sellaiseen laukkuun, jota oli suunnitellut. Kankaat ostin jo keväällä, mutta ei tullut piirreltyä omia kaavoja ja onneksi ei, kun nämä oli niin hyvät. Ikean verhokangas muuttui siten kassiksi.

Ohjeesta poiketen vuoritin kassin ja tein siihen sitten myös kaksi taskua, toinen kännylle ja toinen avaimille + muulle pikkusälälle. Koko on ihan passeli, mahtuu eväätkin töitä varten ja yllättävää kyllä vetoketjuakaan ei tarvitse.

Olkahihna on hieman liian pitkä, seuraavaan voisi vaikka viidellä sentillä lyhentää. Ihan ilman töppäilyjä ei onnistunut, kääntövaiheessa huomasin, että olisi kantsinut noudattaa ohjetta ja tehdä olkahihnan yläosaan sauma eikä jättää kääntöaukkoa kassin+hihnan yhdistämään kohtaan. Vähän torso siitä kohtaa, mutta välttäähän tuo.

Taustalla näkyy muuten yläkerran rappuset, pitkään rakenteille ollut yläkerta on vähää vaille valmis. Ollaan asutti tässä talossa nyt 3,5 vuotta. Alakerran valmistuttua muutettiin ja sittenpä esikoinen jo syntyikin. Viimeisen vuoden mies on sitä rakennellut milloin on ehtinyt ja kirvesmieskin paikalla käynyt. Nyt ollaan ihanasti loppusuoralla. Mies rakensi meille sängyn ja tekee nyt kaappeja makkariin. Listoituksia vielä puuttu ja vessa, mutta sitten päästään hyödyntämään yläkerta. Täyttäisiköhän oman kaappinsa langoilla vai mitä...

Niin ja meille muutti uusia lapsia eilen. Nyt niitä on 11 kpl. Erikokoisia värisiä, nauttivat uimisesta 150 litran astiassaan... Otan kuvan kunhan ehdin, mutta nyt olemme siis onnellisia akvaarion omistajia, miehen työkaveri kun luopui harrastuksestaan.

Pipot ja syksy

Kerroin esikoiselle kesällä että sitten on syksy kun päiväkoti alkaa ja lampaat lähtee. Ensimmäinen alkoi virallisesti tänään ja jälkimmäisen kohdan otukset palasivat kotiinsa viime viikolla. (Ihan pienesti on ikävä minullakin, ja erityisesti lapsilla) Eli nyt on siis syksy ja ilmat kyllä puhuvat siitä puolesta. Sumua, matalaa pilveä (ukkostakin tosin). Huh, olihan tuo sitten jo aikakin lopettaa kesäloma.


Kiitokseksi lampaiden lainasta ja ennakkona tulevista villoista neuloin Jokon ihanalla Lina-ohjeella pipoja lapsille. Koskapa vauhtia on enemmän kuin suunnittelua, enkä viitsinyt purkaa, pipoja syntyi kolme, vaikka kaksi olisi ollut tarvittava määrä. Tuo pienimmäinenkin saa kyllä kodin vielä. Ravelrystä löytyy lisäinfoa puikoista ja silmukkamääristä, Novitan Bambuja siihen kulutin.


Edellisen postauksen Käänteinen matkasi myös lammasfarmille ja nuorimmaiselle perheen lapsista ompelin nopean trikoopipon.

Käänteinen

Kesä on vilahtanut hetkessä ja neulomuksia ei hyvistä aikeista huolimatta ole juuri syntynyt ja niidenkin vähien postaus takkuaa. Vihdoin alkanut kesälomakin kuluu päiväkodin pihalla lasten kanssa, pojat aloittavat pian päiväkotitaipaleensa. Siellä tosin ehtiin neuloa.

Tässä lahjaksi menossa oleva Käänteinen Ullasta. Kun näin tuon pipon päätin heti, että sen neulon ja kohdekin selkeni samantien. Tein pipon tummansinisestä merinoWoolista ja esikoinen suostui malliksi ja siksipä pipo näyttää turhan isolta. Ensimmäisessä kuvassa "oikea" puoli.

Ja tässä toisessa nurja puoli. Kavennukset on tämän pipon juttu ja uskoisimpa että neulon toisen vastaavankin vielä joskus.



Heinäkuussa tuli ikäännyttyä ja ystävä muisti ihanalla langalla. Kiitos Katja! Colinetten Jitterbug (väri Bright Charcoal) on suloisen pehmeää niin suloisen, että on pakko tunnustaa sen olevan ensimmäinen lanka, jota piti silitellä poskea vasten. Samaan kuvaan pujahtaneet Bambut on miehen ostos, oli bongannut ne tarjouksesta ja osti summassa värejä, kun ei tavoittanut minua puhelimella. No, eiköhän noistakin jotain synny vaikka valkea ja musta eivät ole ykkösjuttuja omassa värikartassani.