Lisää tiskirättejä

Edellisen postauksen vauvahattu matkasi Pikkuvirralle(, jossa muuten viime kesällä hoidossamme ollut Herukka- lammas, on eilen saanut suloisen karitsan). Tein hattuun pupukuvion, kuva hatusta hurmaavan käyttäjänsä päässä löytyy täältä.

Muutama tiskirätti ts. luuttu on taas valmistunut. Kiinalaiset aallot, joka näyttää olevan hyvä malli kastuessaan löystyvälle vanhalle puuvillalangalle, vaikkei näytä miltään erikoiselta kuvassa.

"Vaakatilkkumallinen" ainaoikeaa oleva luuttu. Tämä on ehkä huonoin tähän mennessä testatuista hankaamisominaisuuksiltaan, varsinkin jos lanka tosiaan venähtää helposti. Kumpaankin kului lankaa kolmisenkymmentä grammaa 2,5 mm puikoilla neulottuna.

Blogiperheen lapsilla on muutoksen aika. Päiväkoti loppui perjantaina ja sen kunniaksi tietysti kuopus onnistui hankkimaan kunnon räkätaudin juuri edellisenä yönä. Läksiäisissä kuitenkin käytiin (kiitos vaan hoitotädeille vielä tätäkin kautta ;) ) ja nyt näyttäisi että esikoinen saa saman taudin. Kaksi unetonta yötä siis takana ja lisää seurannee. *huokaus* Onneksi töissä tarvitsee olla enää pääsiäiseen asti!

Lintulaudalla piipahtelee taas kevään kunniaksi oravia, tämä kaveri saapui paikalle pähkinöiden houkuttamana.

Vauvan hattu

Näitä norjalaisia vauvan myssyjä (ohje) on nähty blogeissa nyt pilvin pimein, eikä ihme. Malli on aivan ihana ja mukavampi tehdä kuin se perinteinen siksak-myssy. Tämä on ollut suunnitelmissa pidempään, mutta vihdoin ehdin tekemään. Tein itse asiassa kaksi, mutta raskausdementian keskellä söhlin siinä kavennukset rumaksi ja pienikin siitä tuli saajalleen.

Tämä isompi sen sijaan onnistui kivemmin, kuvassa meidän 2 v., jolle hattu ei tosin ole tulossa, mutta suostui sentään poseeraamaan "vauvahatussa". Tein hatun Floricasta 2,5 mm puikoill ja silmukoita on 133. Vaikka mulla on aika löysä käsiala ja lankakin hitusen ohjetta paksumpaa, tästä tuli mielestäni pieni, ei enää tuolle reilu 2 veelle mukavasti mene, vaikka on sen ikäisen koolla tehty. Mallin ainoa miinus minusta onkin tuo mittailu, kesken työn on kohtalaisen vaikea arvioida päänympärystä, vaikka kuinka mittaisi.

Niin, ekan hatun kavennuksista tuli rumat, kun luin ohjeen huonosti. Tässä hatussa käytinkin sitten suosiolla Maijulta apinoitua tapaa.

Niitä helmiä tuli tosiaan tilattua edellisen postauksen jälkimainingeissa. HelmiQ:lla oli ihan yhtä nopea toimitus kuin Villihelmellä, maksua seuraavana päivänä paketti odotti laatikossa. Puuhelmisekoituksesta väsäsin kaulakorun ja muutama muukin koru on valmistunut, mutten näköjään muistanut kuvata niitä vielä.

Vielä kuva tyttöjen tämän päivän touhuista. Ajokilla tarhaeristystä lasten ulkoilun ajan ja doggirouva saa vetää rallia mielensä mukaan, joten tottakai on kiva ärsyttää kiinni olevaa kaveria!

Helmihulluus?!

Silmukkamerkkejä. Kuka kumma muka tarvitsee silmukkamerkkejä, voihan kavennuskohdat laskea ja tarkistaa neuleen pinnasta, kertoi sisäinen insinöörini vielä joku aika sitten.

Kaikki alkoi viattomasti lueskeltuani Tuulian blogin leppiksistä. Siirryin Vilman luo ja se oli menoa. Olin jotenkin onnistunut ohittamaan aiemmat Vilman postaukset sen kummemmin ihastumatta, mutta kuinkas sitten kävikään. Hieman googlea ja kohti Villihelmeä.

Tulos yllä. Ei voi kuin kiittää palvelua. Tilaus on maksettu torstai-iltapäivänä verkkopankissa ja perjantaina olivat postilaatikossa. Lisähupia aiheutti Villihelmeen lähettämäni kysely vaijerien ominaisuuksista, vastauksessa kehotettiin kokeilemaan eri laatuja "ennen sarjatuotannon aloittamista". Naurahdin luettuani vastauksen, mutta ei olisi varmaan pitänyt.


Hirvittävän koukuttavaa ja nopeaa puuhaa! Kuvasta näkee, että ekat tuotokset ei ole priimaa, mutta harjoitellen oppii. Lisäksi ensimmäisen kerran voi olla iloinen miehen perhonsidontaharrastuksesta. Pihtejä ja sivuleikkureita löytyy moneen lähtöön ja olispa tuolla ollut muutamia korupiikkejäkin ilman tilaamista. Lisäksi miehen antamat vinkit korupiikin taivutuksesta auttoivat saamaan lenkeistä siistimpiä.


Katja, et varmaan tunnista noita vihreitä, mutta lähetit ne kerran mulle Karnaluks-tuliaisten ohessa. ;) Käytössä siis viimein.

Yksi leppishelmi halkesi, mutta korjaantui jollain miehellä olevalla superhyperpikaliimaseoksella. Tässä yksilö liimattuna. Vasemmanpuoleinen leppis tuijottaa muuten jokseenkin epäluuloisena tätä kaveria. Liekö samaa heimoa kuin Vilman vähempiosaiset. ;)

Ja siitä hulluudesta. Jos ette kerro kellekään, niin tänään lähti uusi tilaus toiseen kauppaan... Mitäs minä sanoin TiiQ?

Blogikoira V oli tammikuun alussa kasvainleikkauksessa ja etukäteispeloista huolimatta saatiin jatkoaikaa, vaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä kasvaimet olivat pahanlaatuisia. Mummo on toipunut nyt hienosti ja elämä maittaa.

Blogikoira T:lla puolestaan alkoi lomautus. Kuva on lauantailta kun vielä sai juosta vapaasti pupusten perässä ja piipahtaa välillä pihassa katsomassa mitä muut puuhaa... Nyt odotellaan sitten tiukasti hihnassa tai tarhassa elokuuta.