Satu lapasista

Olipa kerran iso, mutta yksinäinen vyyhti, lankaa. Se oli kätkeytynyt Lankakauppa Kujeen lankahuoneen ylähyllylle. Joukko meluisia neulojia saapui Kujeeseen viettämään ihanaa iltapäivää lankojen ja herkkujen parissa.

Erään neulojan huomio kiinnittyi vyyhtiin ja pitkän lankakauppiaan avulla vyyhti saatiin pelastettua keltaiseen väriin ihastuneen neulojan hellään huomaan.

Myös toinen neuloja oli katsastellut samaa vyyhtiä sillä silmällä. Vyyhdin uusi omistaja oli voitonriemuinen saalistaan ja vasta kotona hän tajusi paremmin, miten surulliselta toinen neuloja oli hetken näyttänyt.

Neulojalla oli lainassa Viikinkineuleet- kirja ja tiedossa, että kyseinen neuleystävä kärsii kroonisesta lapaspulasta. Onneksi oli myös kolmas neuleystävä, joka tiesi minkä kokoinen käsi lapasia tarvitsevalla neulojalla olisi. Hän lähetti neulojalle tarkat mitat.

Niinpä alkoi kiivas suunnittelu. Suunnittelu tarkoitti muutamaa neulo ja pura- kierrosta, etukäteissuunnittelua tämä neuloja ei juuri harrasta.

Lanka oli kuohkeaa ja paksua, puikotkin jättimäiset 5,5 milliset. Palmikot kietoutuivat kuin itsestään alun vaikeuksien jälkeen ja muutamassa illassa lapaset olivat valmiit postitettavaksi.

Neulojan mieltä lämmitti lapasten saajan kiitokset ja neuloja totesi, että tällaisia salaprojekteja on mukava harrastaa jatkossakin.

Sen pituinen se.

Ylimmässä kuvassa lapaset omistajansa Tiinan kädessä, muut kuvat räpsitty kotona osin itse ja osin lapsityövoimalla.

Lapasiin kului 48 grammaa Cascaden Eco+ lankaa, jota myydään jättimäisissä 250 gramman vyyhdeissä. Puikot 5,5mm ja mallikuvio Elsebet Lavoldin Viikinkineuleista. Intialainen peukalokiila.