3.3.2009

Helmihulluus?!

Silmukkamerkkejä. Kuka kumma muka tarvitsee silmukkamerkkejä, voihan kavennuskohdat laskea ja tarkistaa neuleen pinnasta, kertoi sisäinen insinöörini vielä joku aika sitten.

Kaikki alkoi viattomasti lueskeltuani Tuulian blogin leppiksistä. Siirryin Vilman luo ja se oli menoa. Olin jotenkin onnistunut ohittamaan aiemmat Vilman postaukset sen kummemmin ihastumatta, mutta kuinkas sitten kävikään. Hieman googlea ja kohti Villihelmeä.

Tulos yllä. Ei voi kuin kiittää palvelua. Tilaus on maksettu torstai-iltapäivänä verkkopankissa ja perjantaina olivat postilaatikossa. Lisähupia aiheutti Villihelmeen lähettämäni kysely vaijerien ominaisuuksista, vastauksessa kehotettiin kokeilemaan eri laatuja "ennen sarjatuotannon aloittamista". Naurahdin luettuani vastauksen, mutta ei olisi varmaan pitänyt.


Hirvittävän koukuttavaa ja nopeaa puuhaa! Kuvasta näkee, että ekat tuotokset ei ole priimaa, mutta harjoitellen oppii. Lisäksi ensimmäisen kerran voi olla iloinen miehen perhonsidontaharrastuksesta. Pihtejä ja sivuleikkureita löytyy moneen lähtöön ja olispa tuolla ollut muutamia korupiikkejäkin ilman tilaamista. Lisäksi miehen antamat vinkit korupiikin taivutuksesta auttoivat saamaan lenkeistä siistimpiä.


Katja, et varmaan tunnista noita vihreitä, mutta lähetit ne kerran mulle Karnaluks-tuliaisten ohessa. ;) Käytössä siis viimein.

Yksi leppishelmi halkesi, mutta korjaantui jollain miehellä olevalla superhyperpikaliimaseoksella. Tässä yksilö liimattuna. Vasemmanpuoleinen leppis tuijottaa muuten jokseenkin epäluuloisena tätä kaveria. Liekö samaa heimoa kuin Vilman vähempiosaiset. ;)

Ja siitä hulluudesta. Jos ette kerro kellekään, niin tänään lähti uusi tilaus toiseen kauppaan... Mitäs minä sanoin TiiQ?

Blogikoira V oli tammikuun alussa kasvainleikkauksessa ja etukäteispeloista huolimatta saatiin jatkoaikaa, vaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä kasvaimet olivat pahanlaatuisia. Mummo on toipunut nyt hienosti ja elämä maittaa.

Blogikoira T:lla puolestaan alkoi lomautus. Kuva on lauantailta kun vielä sai juosta vapaasti pupusten perässä ja piipahtaa välillä pihassa katsomassa mitä muut puuhaa... Nyt odotellaan sitten tiukasti hihnassa tai tarhassa elokuuta.

4 kommenttia:

  1. Khihii, kun antaa pirulle pikkusormen niin huomaa pujahtaneensa itse perässä ;-). Oiskohan tuolla meidänkin isännällä perhonsidontapakissaan aarteita... jos vaikka jostain kierrätysmatskusta kehittelisi silmukkamerkkejä, kun niitä näkyy tosiaan tarvitsevankin :-D.

    VastaaPoista
  2. Oi miten suloisia merkkejä!! Juuri tuo "epätäydellisyys" tekee niistä ihastuttavia. Onnea matkaan! :) :D

    VastaaPoista
  3. TiiQ, minä vaan varoitan... Tuosta seuraavasta tilauksesta voisi varmaan irrota sullekin tilpehööriä omiin askarteluihisi. ;D

    Eija, kiitos. :)

    VastaaPoista
  4. Noihin helmihommiin voi tosiaankin koukuttua..... ;-)

    VastaaPoista