Uusi vuosi, mutta vanhat kujeet

Uusi vuosi käynnistyi mukavasti, lasten mielestä parasta olivat aattona tuollaiset parin euron pötkylät (huomaa hyvin, että ihan hirveän hyvin ei ole rakettisanasto hallussa) ja muutama rakettikin ammuttiin taivaalle.

Viime vuoden aloitin sukkapostauksella, joten samat kujeet tässä blogissa toistuvat. Ostin syksyllä Napista ja nauhasta hemmotteluksi itselleni Regian sukkalankaa, Kaffe Fassetin suunnittelemissa väreissä. Oudon kiehtovalanka kerällä ja mikä parasta, myös neulottuna tykkään ihan täysillä.

Etsin tuolle langalle sopivia malleja, enkä löytänyt mieluista. Sitten etsin simppeliä sukkamallia ja löysin Brigidin. Ainoa ärsyttävyys oli, että ohjeen saadakseen sivustolle piti rekisteröityä.

Kun sukat olivat puolivälissä, löysin mallin kautta suomalaisen neulojan tekemänä nämä sukat täsmälleen samasta langasta. Kiva oli saada uskonvahvistusta, että lanka ja malli kohtaavat hyvin. Ohjeeseen nähden neuloin yhden puolikkaan toiston verran palmikkokuviota ja näin ollen varsin on alkuperäistä ohjetta vähän pidempi.  Mutta se olisi voinut olla minun makuuni vieläkin pidempi, mutta kyllä näistä kelpo sukat silti tuli. Värityksetkin sain tällättyä hyvin kohdalleen, ehkä kerroksella heitti pahimmillaan jossain välissä.

 Eräänä iltana katseltiin neiti näppärän kanssa lankatilauksia (köhköh) ja tyttö osoitti pinkkiä lankaa, tuota minä haluan. Kysyin mitä pitäisi neuloa ja kuulemma kauluri oli tarpeen. Oikeassahan neiti onkin, edellinen kauluri on bambua eikä ole kovin lämmittävä. Illalla kaivettiin lipastosta esiin 220 superwashit ja väri miellytti niin, että keskellä yötä heräsi kyselemään missä lanka on ja voitko neuloa.

Tilauksen tehnyt oli tiukkana kyselemässä aina kun en ollut puikot kädessä neuleen perään, joten tämä valmistui äkkiä. Tykkään Heartwarmer- mallista ihan hirmuisesti ja luulenpa että neulon itsellekin vastaavan ihan pikkuisen isommalla silmukkamäärällä. Ja erivärisellä langalla, vaikka tuota lankaa olis kyllä korkkaamatonkin kerä..
Nämä menevät varastoneulontakaliin, jonka tarkoitus lienee tuhota lankoja, mutta ei näytä kovin hyvältä. Kotiutin näet lankaa tänään neuletapaamisesta, tein yhden muun tilauksen ja Kujeeseenkin ollaan menossa kutsuille tässä kuussa.

Kettu juoksi yli järven

 Aatonaattona hoksasin, että neidillä ei ole kivaa mekkoa jouluaatoksi. Inspiraatio iski, kangashan oli hankittu jo Tampereen messuilta (vein Kujeen kojulta viimeisen reilun metrin tätä kangasta). Mallikin oli tiedossa, lainasin kirjastosta SK 5/09 lehden ja Tosimummon loistavalla ohjeella varustettuna istuin koneen ääreen (ihan pikkasen silti kiukuttelin jossain kohdassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ompelutumpelollakin).

 Vuorikankaaksi laitoin halpalakanaa, ohutta ja pehmoista. Ostaessani anopin takkia varten hakasia, löysin myös napit tähän mekkoon, Napin ja nauhan löytökorissa oli juuri kaksi sopivaa vihreää nappia tarjolla.
Ompelu sujui aika kivasti, mutta eihän se jälki priimaa ole, jos sisäpuolta kurkkii. Mutta viis siitä, lapsi rakastaa mekkoa ja oli jo ompeluvaiheessa sitä mieltä, että siitä tulee ihana. :)

Niin ja tulihan sieltä pukinkontista sitten ihana mekko neidille, kiitos vaan kummille! Nyt on sitten talvisempikin mekko olemassa ja se päällä juhlittiin loput joulun pyhät (kunnes syötiin jugurttia).

Siitä takista puheenollen. Tuossa muutama ulkokuva, mutta ei nämä harmaana päivänä otetut kuva paljon parempia ole kuin ulkokuvatkaan.

Tästä kuvasta huomaa, että takki on minulle iso, mutta anopin päällä se istui kuin valettu, vaikka itse sanonkin. Jäi siis aikas hyvä mieli tästä projektista, kun lahjan saaja oli vielä hirmuisen tyytyväinen ja kiitollinen.

Edit lisää tänne jälkikäteen vuoden 2011 langankulutuksen talteen

Vuonna 2011

yhteensä 4174g

joulukuu 650g

marraskuu 127g

lokakuu 98g

syyskuu 298g

heinäkuu 115g

kesäkuu 279g

toukokuu 208g

huhtikuu 228g

maaliskuu 213g

helmikuu 1175g

tammikuu 783g

Cascade Beret

 Hahtuvapilven reunalla käärittiin tänkin vuonna vain yksi omatekoinen lahja pakettiin. En ole halunnut ottaa neuleista paineita, neulon lahjaksi jos siltä tuntuu. Kahelien aakkoshaaste on osoittautunut hyväksi jonon kerryttäjäksi, mutta löytyy sieltä sellaistakin, mikä pääsee heti puikoille.

Ajattelin neuloa tämän mallin itselle baskeriksi, mutta sitten tuo lanka alkoi huudella olevansa ihan ystävän väristä. En uskaltanut pingottaa laisinkaan, kun en ollut ihan varma pipo-/baskerimausta, vaan jätin paketin sisään vinkin pingottaa joko baskeriksi tai muotoilla pipoksi.

Tässä kuvassa lanka on liian punertavaa minun näytöllä, mutta en muokkaa kun omat hiukset näyttää siinä hienolta (ikävä kyllä todellisuudessa ne on sellaiset maantienruskeat).

Tässä mallikertaa vähän paremmi. Simppeli ohje palmikolle ja pitsille. Ohjeessa ei ollut tosin kaaviota, mutta se oli helppo piirtää itsekin nopeuttamaan neulomista.

Lanka on Lana Grossa Incaa, jonka sain Emmalta ensimmäisessä Kalakukko puikoissa- ryhmän vaihdossa. Lanka oli tosiaan mukavaa neulottavaa, erilaista kuin muut neulomani alpakat.

Jouluiloa

Lämpöistä joulua kaikille blogini lukijoille!

Jouluvalmisteluja

Kiitos edellisen postauksen kommenteista! Otettiin tänään ulkona muutama kuva lisää takista, katsotaan jos saisin nekin kuvat esiteltyä lähiaikoina.

 Jouluun on valmistauduttu eilisestä lähtien vähän ristiriitaisin tuntein, työpaikalta saatoin kantaa vatsataudin ja lapsilla on eriasteista yskää, nuhaa ja flunssaa. Tänään on koskenut mahaan, mutta muut ovat pysyneet oireettomina. Jospa se joulu tästä tulisi silti.

 Aiemmin leivottiin kuitenkin torttuja. Tormäsin eräällä palstalla vinkkeihin hienoista enkelitortuista ja katsoin Merjan blogista ohjeen.

 Kävimme vihdoin naapurissa kylässä, kutsu oli käynyt jo varmaan nelisen vuotta sitten, mutta ollaan vähän laiskoja kyläilijöitä. Leivoin sinne tuliaisiksi gluteenittoman maustekakun. Dan Sukkerilta löytyy ohje. Onnistui hyvin vaihtamalla jauhot vain gluteenittomaan seokseen ja taisinpa laittaa hitusen ksantaania kaveriksi. Joskus piimäkakkujen kanssa on ollut ongelmaa gluteenittomana tehdessä, mutta tämä onnistui hienosti.

 Esikoisen lempiväri on oranssi ja mitä esikoinen edellä, sitä keskimmäinen perässä. Piti neuloa oranssit sukat. Ei kelpaa murretut värit, vaan kirkas oranssi. No tätä Seiskaveikasta löytyi. Silmiä särkevän ärjy väri ja kahdet oli tehtävä. Poikien jalat on niin samankokoiset että tein sukat samoilla spekseillä.
68grammaa meni molempiin sukkiin.

En ihan hirveästi jaksaisi moittia Novitaa, mutta olipa taas pieni järkytys neuloa Seiskaveikkaa. Se oli jotenkin kamalan muovisen tuntuista. Riippuneeko väristäkin miten erilaisilta voi tuntua. Ja samalla oikeastaan harmittaa monen neulojan puolesta, jotka ei tule koskaan kokeilemaan muita kuin marketista saatavia lankoja. Hyvähän se on että joka puolelta maata saa lankaa ruokakaupassa käydessä, mutta silti. Ei ne vanhat Novitan villalangat olleet tuollaisia.

Vannoin lapsille, että en leivo tänä vuonna piparkakkutaloa. Mies pelasti lasten joulutoiveen ja teki kaksi mökkiä. Toinen on muumitalo, vähän paksu eikä niin korkeaharjainen, mutta hieno silti. On tuossa vaan hirveä syöminen, lapset menee seinille kaikesta sokerista ja mieskään ei voi auttaa vehnäjauhoisen taikinan kanssa. Mutta jospa me saadaan apujoukkoja joulun jälkeen.

Vihdoinkin valmista!

Tässä se nyt on. Ikävä kyllä valo ja kuvaaja eivät ole ikinä paikalla yhtäaikaa ja takki lähtee jouluksi anopille. Mutta kyllä tästä nyt jonkinlaisen käsityksen saa.

Aloitin takin joskus heinäkuun lopussa. Ideaa oli hauduteltu pari vuotta, mutta kun mieleistä palmikkotakkimallia ei löytynyt, piti tehdä itse. Elsebeth Lavoldin Viikinkineule- kirjasta otin palmikon ohjeen ja siellä oli myös ohje, miten tehdään 90 asteen kulma lyhennetyillä kerroksilla.

Aloitin niskasta luomalla palmikkokaitaleen silmukat apulangalle. Neuloin kaitaletta kaula-aukon verran. Purin apulangan ja jatkoin kaitaletta myös toiseen suuntaan saman verran. 

Nostin kaitaleen reunasta silmukoita olkapäälle asti. Tämän jälkeen aloitin ylösalaisin tehtävän tavallisen raglantakin oman mutun mukaan. Liitin kaitaletta vähitellen etuosassa lyhennetyillä kerroksilla (tai oikeastaan pidennetyillä ;) ). Vähän piti hakea oikeaa määrää lisäysten kanssa, mutta pingotus hoiteli pienen kuprotuksen nätisti.

Olimme anopin kanssa sopineet, että kaula-aukon kulmat eivät ole ihan terävät, vaan käännös tehdään loivemmasti. Otin kynän ja paperia ja muokkasin palmikkokuvion käännöksen noin 45 asteen kulmaan. Muistiinpanot eivät olleet ihan pätevät, joten jos tarkkaan katsoo, palmikot menevät kulmissa hitusen eri tavoin, mutta sitä ei huomaa kovin helposti.

Kulman jälkeen pääsin neulomaan palmikkoa samalla kuin koko takkia. Ennen pingotusta olin sitä mieltä, että palmikko kaipaisi ehkä välikerroksia, koska sen tiheys on suurempi kuin sileän neuleen. Mutta vironvilla muotoutui pingotuksen yllättävän hyvin, eikä vetänyt kasaan.

Suttuosaston kuva, mutta helmassa 90 asteen kulma onnistui helposti ohjeiden mukaan. Kulman jälkeen liitin takin sileän osuuden palmikkokuvioon neulomalla. Aluksi tuntui, että kavennan yhden silmukan kiinni palmikkoon joka toinen kerros, mutta sitten huomasin, että palmikko etenee liian nopeasti ja reuna alkaa kupruilla. Päädyin kaventamaan takin puolelta kaksi silmukkaa joka toinen kerros. Etukappaleeseen jätin tuon lievän kuprotuksen koska en viitsinyt purkaa ja se asettui lopulta hyvin.

Takaosassa liitin palmikkokaiteleet toisiinsa silmukoimalla. Hihansuihin en tehnyt palmikkoa osin laiskuuden ja osin sen takia, että takista olisi tullut ehkä liian "täysi" jos vielä hihoin olisi ripoteltu kuviointia. Tein vain yksinkertaisin käänteen neulomalla kerroksen nurjaa väliin.

Hihojen kohdalla huomasin vironvillan paksuuserot. Vartalo-osan lanka olikin paksumpaa ja se oli neulottu kolmosen puikoilla. Pähkäilin tätä varmaan kuukauden verran ja neuloin kaikkea muuta välissä. Sitten päätin vaan kokeilla 2,5 mm puikoilla, josko ohuempi lanka asettuisi ja hyvinhän se tiheys lopulta kuitenkin passasi. Toisessa hihassa vaan törmäsin siihen, että saman vyyhdin lanka olikin paksumpaa ja lopulta hihojen kavennukset piti mittailla senttimitalla paikalleen. Yleensä kerrostiheys pysyy minulla niin vakiona, että kerrosmäärien lasku riittää, tällä kertaa meni toisin.

Ostin takkiin kevyet pienet hakaset. Aluksi meinasin isompia ja koristeellisia, mutta ne söivät liikaa huomiota palmikolta ja kun anopin on tarkoitus pitää takkia pääosin auki, on ihan hyvä, jos hakaset eivät erotu liikaa.
Hupaisaa on, että vaikka meillä on kokoeroa jonkin verran, takki istuu minullekin ihan hyvin. Pikkasen kyllä nyt kostutuksen jälkeen jännittää miten se istuu anopille. Usein tätä on kyllä sovitettu, joten kai sen saa pingotettua uusiksi, jos jostain kohti kiristää.

Villa on niin karkeaa, että ilman pitkähihaista aluspaitaa en tuota voisi käyttää, mutta on tämä ollut silti mukava projekti. Aito villa sopii ihanasti palmikoihin. Luulen myös, että huuhteluaine- tai lanoliinikylpy pehmentää sitä lisää. Lanoliinia tuossa oli itsessään valtavasti, mutta pesin takin ennen pingotusta kevyesti, kun tuntui, että villa ei ollut kovin puhtaanoloista.

Lankaa kului 405 grammaa. Molemmista isoista vyyhdeistä jäi vähän jäljelle ja yksi varavyyhti koskematta.

Siskon sukat

Isosiskoni ei neulo, ei pidä siitä eikä muistakaan käsitöistä. Siskon ansiona taas on loistava jauhopeukalo ja ruuanlaittotaito. Sisko on lahjoittanut omilta lapsiltaan laatikkokaupalla vaatetta ja tavaraa ja vaikka pikkusummia olen joskus maksellutkin, olen silti saamapuolella. Neuloin siis sukat, vanhan talon lattiat ovat kylmät, joten sukille lienee tarvetta. Saa vain nähdä kestääkö sisko eriparisukkia, hän on sillä saralla vielä tarkempi kuin minä. Tai ehkä olen vaan oppinut toisten raitaprojekteja katselemalla innostumaan eripariraidoista.

Langat ovat Ticoticoa. En oikein tykkää kummastakaan mustasta tai tuosta lilasta. Musta on epätasaista ja pörröistä. Lila olisi muuten mukavaa neuloa, mutta nuo pilkkuraitapätkät ärsyttävät. Silti sukista tuli niin näpsäkät, että hetken harkitsin itselle jättämistä. Olishan tuota lilaa ticoa vieläkin, vaikka tämä on jo toinen sukkaprojekti samasta kerästä. Mutta ei ehdi eikä jaksa, kohta on siskon synttärit ja postitan ne sitten.

Kirjastosta kantautui myös odotettu teos. Luulin olevani tässä perheessä innokkain lukija, mutta olin väärässä. Neiti jätti jopa lastenkirjat syrjään, kun sai selata tätä. Lankaa, osoitteli kovin tietäväisesti ja pyynnöstä näyttää tässä kuvassa äidin lempineuleen.

Tytön lempikuva puolestaan on tässä. Vauvat ovat in, pitäis kuulemma ostaa kaupasta. Kun ei se onnistunut, arveli, että kummin masussa oleva vauva on häntä varten kasvamassa. Hassu pieni, onneksi vauvanuket korvaavat vähän tuota vauvankaipuuta.

Lasten kanssa leivottiin pipareita, tai lapset leipoi ja äiti avusti. Ostin kaupan taikinaa, koska vaikka se on pahaa (minusta, lapsista herrrkullista), sen etu on helppo leipoutuvuus. Edellisten pipareitten aikaan meni hermo lapsiin ja tämä oli luvattu korvauskerta. Ja hyvinhän ne osasivatkin, malttia vaan pikkuisen lisää - myös äidille.

Näitä sytykeruusuja olen yhden ja toisen blogissa ihastellut ja jo kesällä aloin kerätä munankennoja talteen. Hankin kirpparilta pikkukattilan ja yhtenä päivänä sulattelin steariinit kattilassa ja dippailin ruusuja siinä. Tai en dippaillut, uitin, kun en lukenut ohjeita kunnolla. Oli tulla ruusuja, jotka eivät syty sitten millään. Onneksi steariinikerros ei ollut ihan kattava ja ne kuivahtivat uunin päällä kunnolla. Eskan ja päiväkodin tädeillä on siis toivoa saada pieni joulumuistaminen. Rumiahan ne on kuin mitkä, muutama vähän kauniimpi joukossa.

Tein aika monta, varmaan 60 kappaletta. Tarve kun on noin 14 hoitajalle. Pitäisi vielä paketoida. Ensi viikonloppuna, sillä seuraavalla viikolla on kolmet joulujuhlat, joissa aion antaa kunkin ryhmän tädille ruusut. Kaikissa juhlissa on kaiketi joulupuuroa tarjolla, huh! Sitä syödään maanantaina, keskiviikkona ja torstaina siis. (Pistin muuten riisipuuron just uuniin tulemaan, pitää harjoitella turnauskestävyyttä)

Hyviä uutisia anoppi, takkisi on valmis. Langanpäät piiloon, pingotus ja muotoilu, sekä hakasten hankkiminen ja niiden kiinnitys. Ei vaan innosta just nyt yhtään, mutta kai se inspiraatio vielä löytyy. Yhdessä kuvassa näkyy puikoilla jotain oranssia, mutta siitä lisää kunhan valmistuvat. Mainitsen vaan, että lasten vuoksi saa neuloa aika ärtsyjä värejä, harvoin on omaa silmää rasittanut mikään väri niin paljon kuin tuo.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pikkujoulut

 Eilen istuttiin iltaa pikkujouluissa. Taisi olla hauskimmat pikkujoulut ikinä! Ruokapöytä notkui herkkuja ja seura oli loistavaa. Naurettiin, saatiin ja annettiin myös lahjoja. Pikkujoulupakettien lisäksi osa sai vaihtopaketteja.

Minä annoin oman pakettini Mii:lle. Hän toivoi lomakkeessa lapasia ja TiiQ:n projekteissa oli nähnyt mainiot kämmekkäät. Neulontavaiheessa ohje ei ollut vielä julkaistu, mutta pyysin ja sain ohjeen sähköpostiin. Muokkasin ohjetta vähäsen muutenkin, jotta sain palmikot asettumaan suht keskelle kättä.

 Ohje on siis Fredrika ja tykästyin noihin palmikoihin kovasti.

Todiste siitä, että jaksoin neuloa molemmat. Näyttävät tosi hassuilta, mutten halunnut höyryttää tai pingottaa muotoon, koska saajan kädet ovat omiani kapeammat. Toivottavasti olivat sopivat.

Paketissa oli lapasten lisäksi Silmuccaruutu ja Malabrigon pitsilankaa, jotka ostin messuilta. Laitoin mukaan myös samaa lankaa kuin lapasissa, jos pari tahtoo neuloa settiin pipon tai huivin. Tai sitten jotain muuta. Ensi kosketus tuohon Lane Cervinia Calzetteriaan oli nimittäin aika miellyttävä ja luulen, että siitä syntyy itselleni jotain isompaa. Lankaa nimittäin on rutkasti, ostin Karnaluksista tukkupakkauksen.

Ja se minun oma pakettini! Olin kirjoittanut, että jos parini löytää jostain käytetyn budjettiin sopivan kerijän, tulen siitä onnelliseksi. Sitten sain ihan priiman Royalin kerijän, ei tuota ole kyllä paljoa käytetty. Ihan täydellistä. Kiitos Niina vielä kerran! Mukana oli myös karkkipussi, joka tässä aamulla avattiin, joten ei ehtinyt enää kuvaan. En sentään tuhonnut sitä kokonaan - vielä! Tosin eilisen mässäilyn jälkeen ei juuri nyt kauheasti makea maistukaan. Ja Lellu, kettupussukan tarpeita kerätään talteen kuuliaisesti, jos sillä kuittautuisi se revennyt joulupukki... :D

Pikkujoulupakettiini taas sattui Ticoticoa, josta eräs pieni neiti tulee aika onnelliseksi, pieni joulukoriste ja mansikkahunajaa, jota sitäkin maisteltiin aamulla (kuka juuri sanoi ettei makea maistu) ja olipas hyvää! Kiitos  Mansikkamaahan! :)

Lellu oli järjestänyt myös yllätysarvonnan ja minä voitin, jee! Sain Lellun tekemän kauniin rasian, jonka sisällä oli tarpeita sekametelisoppaan. Nam!

Pikkujoulu-emännällä oli myös suhteita korkealle tasolle, sillä illan mittaan alkoi sataa lunta. Pikkujoulujen jälkeen piipahdin vielä jouluostoksilla ja sitten olikin jännittävä matka kotiin, lunta pyrytti ihan oikeasti ja oli liukasta. Loppupätkä varsinkin piti körötellä tosi hiljaa.

Niin ja kiitos edellisen postauksen kommenteista. Joulupallo-tekstiin on lisätty rautalanka-ohjeita niitä pyytäneille...

Kolmiolintu

 Keskimmäisen Angry Birds villitys ei ota laantuakseen, vaikka itse peliä ei ole pelannutkaan pitkään aikaan, lautapeliä sentään vähäsen. Etsin muistaakseni Ravelrystä jotain ihan muuta, ettei jopa ollut joulupalloja, kun silmät sattuivat tähän ohjeeseen. Plussaa siitä, että tirppa oli neulottu, eikä virkattu. Samasta blogista löytyy myös possu ja punainen lintu, sekä muuta peliin liittyvää neulejuttua.

Keltainen lanka on jotain niinkin eksoottista kun Anttilan Fleuria, luulisin. Ostettu joskus Helsingissä asumisaikoina, muutettu pariin kertaan ja oli välisijoituksessa TiiQ:lla, kunnes palautui tänne. Ohje oli hienosti mietitty, joistakin kohdissä piti vähän mietiskellä miten kannattaa neuloa, mutta muodosta tulisi tosi hyvä. Jos siis noudattais ohjetta. Mutku lanka oli loppumassa piti vähän oikea. Enkä jaksanut noita mustia sulkiakaan tuunata viimeiseen asti. Pitää joskus koittaa vaikka ohuesta sukkalangasta ja noudattaa ohjetta tarkasti.

Lellu esitteli neuletapaamisessa joulupalloja. Tottahan niitä oli päästävä kokeilemaan ja Kamenasta sekä pienistä punaisista siemenhelmistä syntyi tällainen pallo. Ei jää tähän luultavasti, mutta en toista kertaa kyllä pujottele helmiä valmiiksi neuleeseen, tykkään enemmän virkkuukoukulla asettamisesta, vaikka se onkin hitaampaa niin. Palloon otin ohjetta Hesarin sivuilla olleesta Joulupallomiesten Arnen ja Carlosin kaaviosta. Kaavio löytyy kun klikkaat jutun kuvaa.


Edit. Pyynnöstä rautalankaa. :D Siis mene tuohon Hesarin sivuille viittaavaan linkkiin, klikkaa sivulla olevaa Arnen ja Carlosin kuvaa, kuvan oikeaa reunaa klikkaamalla pääset seuraavaan kuvaan, jossa on muutaman joulupallon kaavio. Tekstiohje puolestaan löytyy täältä (linkki löytyy myös tuon alkuperäisen Hesarin jutun alareunasta). Ja vielä lisään, että tämän tiedon löysin siis alunperin Ravelryn keskusteluista.

Illalla on kuopiolaisten neulojien pikkujoulut, ihanaa! Eilen leivoin sinne pipareita poikien ystävällisellä avustuksella kuopuksen päiväuniaikaan.

Messut

Minäkin olin siellä, ihan ensimmäistä kertaa. Kuopiosta lähti autolastillinen hiljaisia ja kilttejä naisihmisiä. Tällä vakavamielisellä reissulla istuttiin suomalaiseen tapaan hiljaa, mitä sitä nyt vieraitten kanssa juttelemaan. Mitä, oletteko toisista blogeista lukeneet jotain muuta? Porttarit kolmelle ABC:lle (no ei sentään) ja vatsalihakset hellinä naurusta. Taittuipa se 300km nopeasti ja mukavasti suuntaansa, kiitos vaan kuskille!

Aamu alkoi herätyksellä viideltä ja kotona olin iltayhdeksän jälkeen. Olipa illalla epätodellinen olo kun oli istunut autossa yli 700km ja kävellyt aika paljon messuilla. Ihmeen hyvin selkä kesti reissun, mutta varsinkin loppumatkasta tuntui sekä polvissa että varpaissa ja lonkka muistutti myös olemassaolostaan.  Tälle päivää olen jo aika hyvässä kunnossa, polvi vielä kuumottelee.

Itse satoa sitten sehän kaikkia kuitenkin kiinnostaa. Ihan kaikki ei ole kuvassa, hys hys-osastolta on muutama juttu ja lasten tuliaishelmitaulukin jäi kuvasta. Ja miehen (tai minun...) toffeet.

Lankaa oli tarkoitus ostaa vähän ja hyvin se toteutuikin. Ostin Puffalasta sukkalankaa (se tuli tuossa ihanassa pussissa kera kuvasta puuttuvan silmukkamerkin), väri ei ole edes lähellä oikeaa, mutten jaksa säätää. Titityyltä Heritage Silkiä pipoksi itselleni (oikeasti vaaleampi kaunis ruskea). Paperinarua joltain osastolta. Siitä tulee neulottu joulukranssikoriste jonain jouluna.

Tinttamarellista ostin huivineulan vihdoinkin itselleni, joku osasto möi lähes pelkästään kai Cloverin tuotteita, en muista mikä. Neulat siis sieltä. Helmiä Idän Helmestä, Helmimerestä ja Omakorusta. Alla myös kangasta Kujeelta. Neidille tulee siitä liivimekko - toivottavasti. Ja kangasmaku osui kohdalleen, sillä tyttö nosti sen syliinsä ja ilmoitti rakastavansa kangasta. Pyyhki melkein nenänsäkin siihen! Succaplokin osastolta löytyi Silmuccaruutu.

En jaksa nyt linkkailla kauppoihin, kyllä ne noilla nimillä googlen kanssa löytyy tai sitten itse messujen sivuilta.

Budjetti piti, jopa matkat yms. sivukulut sain katettua sillä. Ihan kaikkea en löytänyt mitä olisin halunnut, mutta aika mukavasti kuitenkin.
Paljon jäi näkemättä, vietin yhdellä helmiosastoilla liian pitkään ja toisaalta sitten tapasin nettituttuja ruokatauolla ja sielläkin kiertelyaikaa meni, mutta joka hetki oli sen arvoista. Mahtava reissu - ehdottomasti!

Ruuhkaa ja tungosta oli, ei kuitenkaan niin paljon kuin pelkäsin. Hetkittäin ahdisti, mutta itse kojuille ainakin minä satuin suht hyvään saumaan. Mummot tappeli frillalangoista ja niitä huiveja näkyi kaulassa monella. Ei mene ihan minun makuun se villitys Muutama kärsivän näköinen pappakin oli paikalle pakotettu, muuten tuntui että ikähaarukka painottui vanhempaan väkeen, minun kannalta mielenkiintoisimmat kojut taas valloittivat varmaan neulebloggaajat ja räveltäjät.

Pipoja

Kahelien aakkoshaasteeseen tartuin minäkin. Pienillä töillä tosin mennään varmaan koko haaste läpi, jos ylipäänsä mennään. Kivaa on kuitenkin löytää paljon mukavia malleja, kun seuraa mitä toiset suunnittelee ja tekee.

malli: Amelia Earhart Aviator Cap

lanka: Debbie Bliss  Baby Cashmerino

puikot: 3mm

 Tästä piti tulla kutittamaton korvat suojaava pipo esikoiselle. Ei vielä edes valittanut että on vauvamalli, kun keksin kertoa, että kuvionti muistuttaa traktorin jälkeä. Mutta kun ei siitä tullut tarpeeksi isoa. Aattelin jo tehdessä että näyttääpä pieneltä ja niinhän se oli.

 Ei mahtunut edes kuopukselle ja tässä keskimmäisen päässä näkee että koko on paremminkin jollekin yksivuotiaalle.

 Ei kun uutta yritystä sitten toisen mallin kanssa. Ostin syksyllä jollain 10 sentillä Interweave Knits, Accessories 2009 (ravlink)- lehden. Tuo oli joku hassu tarjous, joka osoittautui sittemmin tarpeelliseksi. Juuri tuon tyyppistä hattua poika olikin toivonut lempihatun käytyä pieneksi.

Ei tästäkään ongelmitta selvitty. Neuloin alun kolmesti ja purin yhtä monta kertaa. Sitten piirsin läpät paperille ja tein mieleni mukaan ja unohdin typerästi kirjoitetun ohjeen. Koko piti luonnollisesti muuttaa isommaksi ja lankakin oli alkuperäistä ohuempaa.

Korvaläpät neulottiin tässä siis lyhennetyillä kerroksilla. Ihan loistava idea, jota täytyy käyttää jatkossa. Tällä tavoin läpät voi neuloa samalla, ei tarvitse pätkiä lankaa ja tehdä niitä erikseen kuten monissa ohjeissa. Sopii vaan paremmin paksulle langalle ainakin jos on tälläinen neulepinta. Sileällä neuleella on helpompi toteuttaa.

Neljäs laskelma piti sitten kutinsa kohtalaisesti ehkä joku 6-8 silmukkaa olis voinut poistaa, jotta hattu ei olisi niin reilu. Mutta en enää jaksanut purkaa ja kasvaahan se pää. Mietin tosin, että laittais kaitaleen fleecea sisäpintaan, suojaisi myssy tuuleltakin paremmin.

malli: Brioche helmet hat

lanka: Debbie Bliss  Baby Cashmerino

puikot: 3mm

Joko uskaltais hehkuttaa, että viikon päästä pääsen ekaa kertaa Tampereen käsityömessuille? Ihan pikkuisen tohkeissani olen, vaan en ole ainut. Meitä on lähdössä kuuden hengen porukka lauantaina aamutuimaan.

Onnea 5-vuotiaalle!

Viisi vuotta sitten oli supistellut muutaman tunnin kymmenisen minuutin välein. Yöllä lähdettiin sairaalaan ja marraskuun ensimmäisenä päivänä syntyi pieni mustatukkainen poika, joka on nyt kasvanut isoksi ja reippaaksi vaaleatukkaiseksi viskarilaiseksi. Viikonloppuna kutsuttiin sukulaiset ja kummit kylään ja pidettiin kerrankin isot kemut kerralla. Yksi perhe estyi sairastumisen vuoksi, mutta kerrankin ei tarvitse juhlia montaa viikonloppua putkeen.

Lapsen Angry Birds- innostus sai minutkin innostumaan kakun koristelusta ja niinpä testasimme ekaa kertaa miehen kanssa marsipaanikoristelua. Marsipaaninmaku ei iske yhtään, joten koko kakkua ei todella haluttu kuorruttaa sillä. Sankari itse kyllä popsi koristeet maiskutellen. Ei tästä nyt leivontablogien tasoista tietenkään tullut, mutta lapsista se oli hieno ja se on pääasia. 

Ja ei, kakku ei kuvaa mitään todellista kenttää ja mittasuhteet on poskellaan, mutta ei sen väliä. Kakku oli gluteeniton ja laktoositon, välissä rahkakermamansikkatäytettä paksu kerros. Lisäsin pari liivatelehteä tukevoittamaan kakkua. Kakun pinta on lemon curd-tahnaa, aika herkkua muuten! Reunapursotuksiin lisäsin vaniljakreemijauhetta tukevoittamaan vaahtoa, mutta niskajumin ja tiukan aamuaikataulun jälkeen pursotukset on mitä sattuu... 

Joo ja olen minä taas neulonutkin, yhdet kämmekkää tuo miehelle. Lankana Puron jämät ja Regia 8.fädig. Ei näistä sen kummempaa.

Anopin palmikkotakki on nyt hihoja vaille valmis. Näyttää aika mytyltä, mutta luotan pingotuksen voimaan. Eilen sovitettiin ja koko on ihan passeli. Laiskottaa vaan alkaa keriä lankaa ja suunnitella hihoja.

Muutakin on puikoilta päässyt, mutta se on vielä salaista. Neulomisaika tuntuu tosin kutistuvan ihan minimiin, arki vie mennessään.

Violetin sävyjä ja raitasukat

Tänä kesänä olen värjännyt aika laiskasti. Kokeilin korallkanukan kuoria, lupiinia ja pietaryrtin kuivattuja kukkia. Sain ystävältä jouluna kokenillia ja vaikka minulla oli valmiiksi puretettuja lankoja jonkun verran, en meinannut saada millään aikaiseksi värjäämistä.

Mutta onneksi piristyin ja yhden maanantain käytin värjäämiseen. Tuli nimittäin ihanat sävyt ihan jokaisesta kerästä. Kokenilli on tosi tyyristä ostettuna, mutta riittoisaa. Käytin 8 grammaa kokenillia ja jälkivärjäyksen kanssa sain 400 grammaa lankaa värjättyä. Jos tahtoisi vielä voimakaampia sävyjä, voisi langan määrän kyllä puolittaa, mutta riittävän vahvat näistäkin sai.

Toiseksi ylin lanka on harmaata Nallea ja kolmanneksi ylin luonnonvalkoista Ticoticoa. Nämä langat on esipuretettu ja nämä laskin ensimmäisenä veteen. En tykännyt tämän kesän Pietaryrttilangastani, joten pistin pienen pätkän lankaa kokeeksi ensimmäisten joukkoon. Värjäystulos näytti ihan hyvältä, joten lisäsin myös sen langan vähän toisia myöhemmin veteen. Novitalaiset kun tunnetusti ei ole moksiskaan vähän kuumemmastakin vedestä... Tulos oli vähän oranssiin vivahtava punainen.

 Alimmaisena kuvissa on jälkiväri luonnonvalkoiseen Ticoticoon. Tätä lankaa ei ollut esipuretettu, vaikka sitä kokenillille suositeltiinkin. Mutta milläs puretat, kun pata on jo värilientä täynnä. (Pitäiskö joskus suunnitella eikä vaan toimia?) Väriä oli liemessä aika runsaasti, mutta vaaleahkoksi lanka jäi. Varmaan olisi ottanut paremmin väriä esipuretettuna, mutta eipä se haittaa, tykkään tuostakin sävystä paljon.

Tässä myös todistusaineistoa siitä, että myös neulon värjäämiäni lankoja. Ja että Sukkasatoonkin syntyi edes yksi pari. Lainasin norjalaisen Neulekirjan ja huomasin siellä ohjeen sivuttain neulottuihin sukkiin. Olen joskus muuallakin katsellut vastaavaa mallia. Tätä oli aika hupaisa neuloa ja ihme kyllä sukka istuu loistavasti! Kantapää muistuttaa jotenkin muodoltaan tiimalasi- kantapäätä, josta en yhtään pidä, mutta tässä varmaan ainaoikea antaa sopivasti joustoa.

Neuloin ohjeesta poiketen vähemmän kerroksia, mutta muuten aikalailla ohjeen mukaan. Sukissa on Korallikanukalla, Veriseitikeillä ja Aronialla värjättyjä lankoja. Sekä pari kerrosta ruskeaa Floricaa, kun Aronia lanka loppui kesken ja Florica osui värien puolesta hämmästyttävästi yksiin sen kanssa. Unisukat näistä taisi tulla muutenkin, joten eiköhän Florica kestä menossa. Muutenkin vähän epäilyttää tuon kantapään kesto.