Kierot puikot

Mikä viikonloppu! Vatsalihakset kipeänä naurusta ja ehkä vähän myös liiasta syömisestä! Seura oli erinomaista ja aika tuntui menevän kuin siivillä. Ei jää viimeiseksi retriitiksi johon osallistun!

Lankalottovoitto. Ihan loistavaa päästä kokeilemaan Fabelia ja ommellut jutut on aina tarpeen. Lankalotto oli muutenkin ihana, kaikille riitti palkintoja, kiitos vain lahjoittajille.

Kehräys vei aika monen osallistujan mennessään. Hämmästyttävää miten hienoa jälkeä syntyi hetimiten ihan aloittelijoilta. Taitavia ihmisiä ja taitavia opettajia!

Silmukkamerkkipajassa sain hyviä vinkkejä ja nyt taas himottaisi ottaa esiin helmitarvikkeet pitkän tauon jälkeen.

Tuloskin miellytti silmää, niin omaa kuin neiti kohta kolme veen. Lapsone survoi voittamani pikkupussit ja silmukkamerkit pikapikaa omaan käsilaukkuunsa ja sanoi napakasti: "Äiti kuule, nämä on MINUN!"

Viimeistään ensi vuonna taas!

Kuumetta

Äitienpäivänä sain monta lahjaa. Kortin kuopukselta, keskimmäiseltä rannekorun (kuvasta puuttuvat auringonkukka-askartelu + jalkakylpysuola) ja esikoiselta neulatyynyn. Mies taas muisti pokkarikameralla, taisi olla vihje olla marisematta miehen järkkärin toiminnasta... Tuolla uudella osaan minäkin ottaa kuvia kiukuttelematta. Eikä järkkärissäkään mitään vikaa ole, ärsyttää vaan aina kun siinä on milloin mikäkin objektiivi paikallaan.

Mutta nuo lasten antamat lahjat ovat ihan parhautta. Onneksi jaksavat hoidossa askarrella lasten kanssa niin, että lapset saavat itse tehdä. Sitä aina yllättyy mihin kaikkeen pienetkin jo pystyvät. Ja mikä kihinä oli koko edeltävän viikon, mutta niin hienosti malttoivat odottaa lahjan antamisen kanssa, eivätkä vihjailleet sanallakaan pakettiensa sisällöistä.

Retriittikuume on jo vallannut tämän äiti-ihmisen. Pakkaus on vielä vaiheessa ja huomenna tähän aikaan pitäis olla jo Portaanpäässä valmiin lounaspöydän ääressä! Jännittävää!

Mutta kuten tyypillistä on, lapset sairastavat jos äidillä on mahdollisuus päästä harrastamaan. Toisenlaista kuumetta siis odotellessa itsellekin. Tarjolla on yskää, räkistä ja pojilla kuumetta. Keskimmäisellä vielä silmätulehdus. Koivuallergia on ollut todella pahana ja kun lapsi ei malta olla rämpimättä nenää ja silmiä, niin tietysti saa tulehduksen. Jotain hyvää kuitenkin tässäkin, tuli käytyä keskiviikkona toisella lääkärillä ja saatiin tehokkaammat silmätipat allergiankin hoitoon. Onneksi tänään sataa!

Myssyt

Ihastuin  Ravelryn sytömyssyketjussa Tiinan neulomiin pitsireunaisiin myssyihin ja piti testata. Pikkutytölle tähtäsin ja ensimmäisestä tuli liian pieni. Lisäsin yhden toiston ja kasvatin puikkokokoa ja sain sopivan. Niin tykätty on ollut, että normaalisti varsin kuumaverinen neiti on hipsutellut hattu päässä parhaimmillaan muutaman tunnin sisätiloissakin. Kuvata piti lempinukkensa kanssa. Nukke on niitä viimeisiä nukkeja, jollei jopa viimeisin, mikä minulle on hankittu. Helena on siis kestänyt aikaa varsin hyvin, onhan hän jo pitkälti yli 20 vuotias nukke.

Kuvasta ei ehkä erotu, mutta Puro Batikin tässä värisävyssä on mukana melkoisen ällöttävä keltainen rantu, johon on vielä sotkettu tuota vaaleanlilaa sekaan. Noissa muissa värijuoksuissa ei ole samanlaisia "tuhruja" mukana. Kukahan tällaista suunnittelee, tosin voi myös kysyä kuka ostaa? Alekoristahan se tietenkin oli joskus tarttunut mukaan ja löytyy sitä samaa väriä toinenkin kerä lankavarastostani. Tuossa vasemmanpuoleisessa versiossa sitten katkoin keltaisen osuuden pois alkupuolelta, päälaelta en enää viitsinyt. Menee se siellä joukossa.

Batikia kului kahteen myssyyn 81g. Lisää speksejä Ravelrystä.

Kai tuosta pienemmästäkin voi iloa olla. Ajattelin laittaa sen sytomyssykeräykseen, kun myssyjä on lastenosastollekin joskus kaivattu. Helenalle kun pipo on liian iso.

Keskeneräisistä töistä Friika, joka odottaa inspiraatiota i-cord päättelyyn ja uusien silmukoiden poimimiseen.

Tässä puolestaan Grooven alku, jonka piti odottaa retriittiä, mutten sitten malttanutkaan vaan piti saada jotain mukavaa neulomista.

Niin, se retriitti. Ravelryssä tempaistiin ja viaton rupattelu Kalakukko puikoissa- ryhmässä johti siihen, että löysin itseni suunnittelemassa parin muun neulojan kanssa Kierot puikot-retriittiä toukokuulle Lapinlahdelle Portaanpäähän.

Nyt ei malttaisi enää odottaa, muutaman viikon päästä se jo on!

Aurinko ja vapaapäivät

 Olemme saaneet nauttia viikonlopusta, jolloin on voinut juosta, hiihtää ja laskea mäkeä hangilla.

 Lauantaina pistin sukset jalkaan ja koira valjaisiin vetoavuksi. Lapset varustautuivat liukureilla ja pulkalla ja rattikelkalla. Lähipellot viettävät mukavasti, suksilla olisi päässyt hirmuiseen vauhtiin jos olisi uskaltanut antaa mennä.

Välillä piti käydä pihassa ihmettelemässä tukkirekkaa, joka lastasi naapurin harvennushakkuun tuloksia kyytiinsä. Sitten palattiin pellolle, ilman suksia minäkin. Neiti ajokoira löysi jotain kiinnostavaa, varmaan myyrän tuoksun ja kaivoi vimmalla lasten kannustaessa vieressä. Ei ollut kiire minnekään, joten annoin kaivella.

 Sunnuntaina taas matkaan ja lähimetsikköön retkelle, paluumatkalla taas liukumista.

 Ehdotin, että kokeillaan kovia vauhteja meidän autotallin päästä ja kovaa pääsi. Liian kovaa äidin mielestä, mutta ei onneksi tullut vahinkoja.

 Salakuvaaja ikuisti myös erään isomman ulkoilijan.

Tänään vietiin aamulla esikoinen tienvarteen ja palattiin kotiin peltojen kautta. Lisää mäenlaskua ja kuopan kaivamista. Illalla kävelin vielä lenkillä koiran kanssa. Vaikkei metsäkoneet teekään kaunista jälkeä, oli hyvä kävellä metsässä niiden jälkiä pitkin.

 Loppuun vielä Handun rakastamiskohtaus, tämä kuva jo viime viikonlopulta.

Näillä tunnelmilla jaksaa taas kolme työpäivää ja sitten onkin pääsiäinen.

Ice Bird

Mari muistutti postauksellaan AB Spacen julkaisusta. Meinas mennä tämä tärkeä päivä ohi meidän pelaajilta, kun äiti ei ollut kartalla ajankulusta.

Sain heti ajatuksen neliölinnun teosta siten, että laitan sisään vaahtomuovikuution. Sitten neuloin vaan kaitaleen ympäri, poimin sivutahkoista silmukat ja yhdistin aina yläreunaan päätellen samalla. Samoin sivusta poimin ja kavensin silmukat yhteen, jolloin ei tarvinnut ommella laisinkaan. Siistimminkin tämän olisi voinut tehdä, mutta ei se niin nuukaa ole. 5 vee ei ole kovin ronkeli saumojen suhteen.

Ajattelin myös saavani edes vähän kuutiomaisuutta töyhtöihin ja leikkasin niihinkin vaahtomuovia, mutta kyllä neule kuitenkin vei näin pienessä kappaleessa muodon pyöremmäksi.

Sinistä lankaa ostin pikaisesti Prismasta, sinne oli tullut jotain edullista akryylihirvitystä. Siinä vaiheessa kun päätin neuloa linnun kaksinkertaisella langalla, kaduin päätöstä sillä kerä oli ihme mytyssä eikä keskeltä saanut millään toista lankaa juoksemaan. Piti siis vetää kerijälle, muttei sekään meinannut luonnistaa.

Ilmeestäkään ei tullut ihan haluamani, mutta käyttäjä kelpuutti, joten turha itsekritiikki sikseen. Kulmakarvat tein neulahuovuttamalla hahtuvasta, ei ollut enää punaista askarteluhuopaa ja tarve linnulle oli kova. Avaruusversiota on sittemmin pelattu koko perheen voimin. Tai no, kuopus ei vielä pöötsejä osaa pelata.

Huutelin Ravelryssä kiinnostuneita mukaani, kun huomasin mainoksen Jyväskylän Silmä, pisto, tikki ja takki- messuista. Kaksi innokasta löytyi ja Emma järjesteli ihanasti autonkin käyttöönsä, vaikka aluksi näytti siltä, että matkataan meidän romulla. (Tämän kevään operaatio olisi vaihtaa molemmat autot *huoh*). Emman blogissa on kattava raportti reissusta. Toivottavasti me ei säikytelty ajomatkan vauvajutuillamme ihan täysin Niinaa...

Oli mukava tavata neulojia ja erityisen liikuttavaa oli kuunnella vanhempien rouvien juttuja, joilla oli samoja lankojen hamstrausongelmia. Tuli ihan olo, että tuolleen sitä itsekin yhä vaan 40-50 vuoden päästä tuskailee, että nyt on paras liueta paikalta, jottei osta lankaa...
Alla saalista, hauskinta tässä oli se, että hankin lankaa yrittäjiltä, joilta en olekaan ennen ostanut vielä mitään.

Aamulla sain 2,5v. tytöltä pyynnön ostaa huivilankaa. Pinkkiä tietenkin.

Handun handdyed suorastaan huusi olevansa kuin tehty pienelle neidille ja neiti rakasti kerää sen verran, että vyyhtikin ehti jo aueta. Kimalletta ja pinkkiä, mitä muuta voi tyttönen tarvita?

Tämä Farkku- värinen Louhittaren luolan Pohjan Akka oli huudellut minulle kutsuhuutojaan jo taannoisella Villavyyhdin reissulla, mutta enhän minä nyt sinistä osta, en. Jostain se kausi taitaa kuitenkin puskea päälle, jos katsoo tätä seuraavaa lankaa.

Utunan kaunista ja edullista huivilankaa. Joskin tämä on väriltään ihan selvästi äitini väriä, ehkä siitä tulee hänelle huivi jossain vaiheessa. Mutta sekin näyttää minusta kauniilta, erikoista! Edellisestä sinisesta kaudesta on monta vuotta, jokohan nyt iskee täysillä.

Pommeja ja munia

Kiitos kaikille edellisen postauksen kehuista ja paranemistoivotuksista! Hyvissä voimissa ollaan ja tauti on selätetty. Esikoinenkin pääsi kumminsa mukaan torstaina ja kaksi nuorempaa lähti eilen mummolaan, sukulaisia ei pelottanut norovirus. :)

Keskimmäisen Angry Birds-villitys lienee jo tuttua. Ennen taudin iskemista aloitin pommilinnun ja tuska oli melkoinen kun en kyennyt sitä neulomaan potiessani. Myöhemmin se kuitenkin valmistui ja eräänä iltana viimeistelin vielä munankin. Pommilinnun ohje on mukailtu knitterbeesin punaisen linnun ohjeesta. Todellinen jämätyö. Kolmea eri mustaa lankaa ja nokka Floricaa.

Pääsiäismunan ohjeita löysin Ravelrystä, tässä suora linkki käyttämääni ohjeeseen. Munan neulominen oli ihanan nopea projekti ja erään aamun pelastus oli se, kun keskimmäinen kiljui innosta nähdessään munan nököttävän mustan linnun vieressä.

Ei munaa ilman munalintua. Tälle muodolle en löytänyt valmista neuleohjetta, virkattuja kyllä. Siispä muokkasin ohjetta sitä mukaa kuin neuloin, eikä siitä hullumpi tullut.

 Nokkaakin levensin punaiseen lintuun verraten, siitä tuli vähän hassu. Valkoinen lanka on Novita Siljaa, tulipa sillekin kammotukselle jotain käyttöä.

Höyheniin olen aika tyytyväinen. Reunimmaiset tein 6 silmukan icordilla ja sitten poimin takalenkeistä silmukat virkkuukoukulla ja ne kiristävät sen verran, että höyhen kaartuu sivulle. Keskimmäiseen lisäsin silmukoita ja laitoin pikkuisen täytettä.

 Tässä vielä koko jengi. Sinistä lankaa ei ole, jotta sen pienen linnun saisi tehtyä, mutta tilaus on jätetty sisään siitäkin. Ja isompi possu ja ...On näitä oikeastaan aika hauska tehdä.

Esterit

Kerrankin ajoissa äitienpäivän suhteen! Neuloin äidille nimikkosukat langasta, jonka värjäsin viime kesänä kahdesti. Ensin kuivatulla Pietaryrtillä ja toiseen kertaan kokenillipadassa.

Sukkien neulominten tökki pahasti ja näissä meni aikaa. En oppinut mallikertaa ulkoa kuin suurinpiirtein ja tässä tehtiin ärsyttäviä kavennuksia, joilla kyllä tulee hienompi lopputulos. Modasin palmikonkiertoa ensin siksi, että luin ohjeen huonosti, mutta sitten tajusin, ettei kannata purkaa, jotta sukat pysyisivät halutusti löysinä.

Äidilläni on jalat, jotka turpoavat helposti, joten sukat eivät saa yhtään puristaa. Aiemmin neulomani Paraphernaliat tulivat omaan käyttöön takaisin, kun äiti ei niitä enää voinut pitää.

Malli: Esther (ilmaisohje ravelrystä)

Lanka: kasvivärjätty Nalle

Puikot: 3,5mm

Kulutus: 85g

Poseerauskuvista kiitokset keskimmäiselle, joka ampui kuvia sarjatulella, niin että piti jo vähän hillitä tahtia.

Lapsista puheen ollen. Tällä viikolla piti syntyä monta ihanaa postausta auringosta ja valosta, hiihtolomasta nauttimisesta. Viikonloppuna nautittiinkin, mutta ilo tyssäsi maanantain vastaisena yönä kun otin uusintakierroksen norosta. Edellinen vieraili minulla ja miehellä ystävänpäivän tienoilla ja tällöin lapset välttyivät taudilta.

Nyt ovat sairastaneet kaikki kolme. Esikoinen näyttäis pääsevän vähimmällä. Keskimmäinen ja kuopus järjestivät viime yönä tyyny+lakanapyykkiä ja tänään olemme siivonneet talon ja tuulettaneet vuodevaatteita. Onneksi on pakkasta! Josko se nyt olisi ohi. Paitsi, että mies ei ole vielä sairastanut oikeasti...

Jotenkin minusta alkaa tuntua, että tämä blogi toistaa itsenään. Myös viime vuonna raportoin maaliskuussa sairastelustani.

Muikkuset

 Mitä saadaan kun yhdistetään kaunista ja pehmoista lankaa, hienosti suunniteltu mielenkiintoinen ohje ja mallitilkku? Pipo, joka päätyy sille joka sitä eniten arvostaa. Tarinan opetus on se, että pyörönä neulon tiukempaa kuin tasona ja jos ohjeen koko on 56cm, niin 58cm nuppi on isompi. Ja vaikka pipo mahtuis omaan päähän kuten mahtuu, se ei välttämättä näytä lainkaan niin hyvältä kuin tuntuu vaan muistuttaa enemmän sellaista nahkaista lentäjän lakkia...

Tytär 2,5 vee on kuitenkin onnellinen ja tänään olikin tarpeeksi lauha keli (sekä vähän auringon pilkahduksia) testata miltä uusi pipo tuntuu ulkona. Hyvältä tuntui!

malli: Muikkuset (kirjasta Nyt lähti lapasesta)

puikot: 4mm

lanka: Hopeasäie Soft värissä Liisi, lanka kaksinkertaisena

kulutus: 68g

Varastolankojen kulutusta

Angry Birds iskee jälleen. Keskimmäisen yksi toive on taas toteutettu. Näytin pari kuvaa räveltämöstä ja kaveri oli tohkeissaan. Meiltä löytyi kaksi vuotta sitten tehty punainen pipo, josta otettiin jo aiemmin tupsu irti ja nyt sitä paranneltiin askarteluhuovalla ja virkatulla nokalla. Varastolankaakin sain uppoamaan 4g.

 Nyt se tyyppi viilettää pihalla paksussa kypärämyssyssä ja tämä pipo päässä. Ón muuten syytäkin varustautua kunnolla. Päästin juuri lapset pihalle raikkaaseen 28 pakkasasteeseen, aamulla rikkoontui -36 asteen raja kahdella kymmenyksellä.

 Mies taas esitti toiveen tosi paksuista sukista, jotka toimisivat lyhyenä irtovuorena metsästyskengissä. Neuloin kolminkertaisena, kaksi säiettä Gjestal Naganoa ja 1 Regian 8-fädig lankaa, loppuun vähän sekalaisia jämiä, kun Regia loppui kesken. Ei mikään mukava prorjekti neuloa, mutta siihen sai kivasti 197grammaa joutilasta lankaa kulutettua. Ovat kuulemma hyvät, vaikka itse epäilin miten noin lyhyt varsi toimii.

Meillä on myös käynyt haikea muodonmuutos. Neidiltä leikattiin ekaa kertaa takaa hiuksia 2v7kk iässä. Sniif, pienestä neidistä on kasvanut astetta isompi kyselyikäinen uhmistelija.

Sisällä on lämmintä, lattialämmityksen vastatessa pakkasen kiristymiseen, joten typy hipsuttelee kesämekoissa ja ajokoiraa masentaa. Ei tarkene käydä kuin hätäisesti tarpeillaan ja metsästyskausikin kohta taas loppuu.

Vaan nyt on paras mennä huutamaan lapset sisälle etteivät posket palellu, muuten varmaan pärjäisivät pitempäänkin ulkona.

Dalliance

Pirren suunnittelema Dalliance (ravlink) valmistui tammikuussa, sopivasti aakkoshaasteen tahdissa. Neljäs pipo putkeen tässä haasteessa, mikähän pipokuume minua nyt viiraa? Nimestään huolimatta pipo ei ollut ajanhukkaa, joskin tein siitä turhan pitkän, kun en kumminkaan osaa pitää sitä baskerityyppisesti tai lörpöttämässä takana. Mutta eipähän palele korvat.

Paitsi että näillä pakkasilla palelee. Siksi en aurinkoisista päivistä huolimatta kuvauttanut tätä päässä vaan pistin kipon päälle tolpan nokkaan. Väri on ainakin minun näytöllä oikeampi tässä kuvassa.
Lanka on joululahjaksi saatua Vuorelman Vetoa, johon oli kiva tutustua vihdoin. Ei mitään moitittavaa, tulee varmasti hankittua joskus itsekin.

Ihan kohta

Ihan kohta mulla on uusi kevätpipo.

Se on itseasiassa päättelyä ja pingotusta vaille valmis tällä hetkellä. Malli on Dalliance eli
tammikuun aakkoshaaste on pian selätetty.

Ihan kohta mulla on uudet sormikkaat.

Eiku, ehkä ensi syksynä mulla on uudet sormikkaat.

Malli on kaunis Julia Muellerin Meisi, mutta eteneepä ne hitaasti. Aloitin joskus kesällä ja sitten olikin monta kuukautta taukoa. Niin monta, että piti oikein miettiä millä kerroksella olen menossa. Puikot 1,5mm, sekin kertoo jo jotain.

Jonain päivänä aion kuitenkin käyttää noita settinä. Eikä ne ole väreiltään oikeasti kovin kaukana toisistaan. Pipolanka on Vetoa ja sormikkaat Cascade Heritagea.

naps ja hups- lankalakko?

Vapaapäivänä on hyvä potea ostoskrapulaa. Tammikuussa olen ostanut ihan hirveästi lankaa, vaikka Kaheleissa oli tarkoitus pikemminkin neuloa varastolangoista. Kuun alussa ostin kanssaneulojalta kashmiria sisältävää Rikun pitsilankaa, jota en nyt muistanut kuvata. Tummaa luumua väriltään kuitenkin.

Sitten koitti työmatka, jonka yhteydessä shoppasin Villavyyhdissä. Hopeasäie Softia ja t-neuloja, silmukkamerkkejä sekä villanpesuainetta. Villavyyhti oli ihana kauppa, paljon lankaa ja myös sellaista mitä ei muualla myydä. Iski vähän lankaähky, enkä sitten ostanut onneksi mitään muuta kuin nuo ennakkotilatut langat. Kaupalle tehtiin vielä illaksi treffit ja pääsin Selloon neuletapaamiseen. Kiitos Tintti kyydistä, oli mukava tutustua sinuun ja moneen muuhun pk-seutulaiseen neulojaan, vaikka olinkin ihan kuitti koko matkasta.

Eilen oltiin neulojien kanssa Kuje-lankakutsuilla Hannan ja Jannen uudessa kodissa. Seurauksena totaalirepsahdus. Ensi kesän värjäyksiä ajatellen ohutta sukkalankaa, Hannan oma ihana semisolidi värjäys, oranssia Heritagea pojille pipoksi, sukiksi ja/tai lapasiksi. Ajattelin neuloa myös uuden Eart & Sky-huivin ja siihen kahta oranssin/tiilenpunaista Cascaden lankaa, superwashia ja Heritage 150:a.

Toimin kuriirina ja ostin kolmelle neulojalle puikkoja Villavyyhdistä. Unohdin sitten itseni kokonaan, vaikka tarkoitus oli testata yhdet HiyaHiyat itsekin. Hatara pää ja sitä rataa. Tätä unohdusta kompensoin ostamalla vielä KnitPron puikkoja Hannalta... Laskua odotellessa.

Mutta olen minä neulonutkin jotain valmista. Hitaasti kohti lankavaraston vajennusta, hyvin hitaasti. Opettelin intialaisen peukalokiilan ja ihastuin täysin. Minä otin oppia täältä, mutta kuukkeloimalla löytyy lisääkin vinkkejä. Kiila istuu ainakin aluslapasina hienosti lasten rukkasissa ja testaan kyllä itsellekin, vaikken erityisemmin ole lapasten ystävä.

Esikoinen on hirmuisen herkkä kutiamaan. Hän näki kun kerin Jitterbugia vyyhdiltä ja ihastui väriin (äiti hyppi ilosta kun huomasi, että joku muukin kelpaa oranssin lisäksi). Väitti ettei kutita, mikä on outoa, koska aiempaa Jitterbug-huiviani valitti kutittavaksi. Olin ajatellut tästä langasta pipoa itselleni kesästä saakka kesken olevien sormikkaiden pariksi. Mutta hellyttävä oli, toinen oli niin innoissaan langasta.
Väri on ihana Salty Dog, mutta näitä neuloassa väriä irtosi hervottomasti. Sormessa oli sininen juova ja sormenpäätkin menivät lopulta sinisiksi. Käyttövaiheessa ei ole vielä palautetta sinisistä sormista tullut, vaikken ole tässä tohinassa niitä ehtinyt pestäkään.

Ehei, en ole todellakaan ommellut tätä, jos sellaista ehdit kuvittelemaan. Lellu on tosi pro-ompelija ja maatuskapussukkaan iskin heti silmäni blogissa ja ostin omakseni. Ihana! Neiti 2,5 vee halusi lainata (huomaa pinkki vetoketju!) ja lupasin, että saa hetkeksi ottaa katsottavaksi. Nappasi sen ja lähti juoksemaan lastenhuonetta kohti huutaen samalla "tämä on minuuuun!"

Otsikkoon viitaten, on kertakaikkisen pakko julistaa lankalakko. Mietin, että mitä ottaisin tavoitteeksi. Ajallista vai grammamääräistä painetta. Ainakin helmikuun loppuun saakka on kirittävä, tuli lankahamsterit tai ei. Ja jos vaikka kilon verran sais varastoja kulutettua? Oliskohan siinä riittävästi minulle. Vastaa sellaista neljännesvuoden kulutusta minun hitaalla tahdillani.