Aurinkoa!

Kirkasta valoilmiötä on tällä viikolla nähty kahtenakin päivänä taivaalla. Toisena niistä päivistä olin kotona hoitamassa vatsatautipotilasta. Pakotin toipilaana olevan isoveljen vahtimaan nukkuvaa potilasta ja karkasin jäälle puoleksi tunniksi koiran sekä seinille hyppivän terveen kuopuksen kanssa. 

Koiranpentu kasvaa kirjaimellisesti silmissä! Puolen vuoden iän ylittäneenä säkäkorkeus on reilut 72cm ja painoakin n. 34kg.

Käytös sen sijaan on ikäisellään tasolla. Sukua Dumbolle kenties?

Etenee

Paulie nimittäin. Vaikka raparperi läikittyy, pidän siitä silti. Kuva on taattua kännykameran laatua ja värit sinnepäin, mutta pakko jakaa silti.

Kierot puikot!

Ilmoittautuminen retriittiin alkoi tänään ja vielä olis paikkoja jonniin verran tarjolla. Ole nopea ja kurkkaa Ravelryn ryhmään.

Tulossa on mukavia pajoja, pari paikallista lankakauppiasta (Kuje ja Kraft), hyvää seuraa, herkkuja, savusauna ja paljon muuta.

Maltan tuskin odottaa!

Vapaapäivä

Arkivapaat on aika mukavia, ehtii tehdä vaikka mitä. Kuten lenkittää koiraa (ja notkua netissä).

Paulien alku

Todiste siitä, että neulon kerrankin jotain suurempaa ja että myös neulon Wollmeisesta, enkä vaan hamstraa. Raparperistä ja lyijystä syntyy Paulie.

Jotta tasapaino säilyisi saatoin sortua shoppailuun. Syytän aikaista aamuherätystä (ja heikkoa itsekuria...)

Tein myös musta möykyn. TiiQ pohti, että tyylikkäissä blogeissa esitellään vaan onnistuneita töitä ja vain yhtä työtä kerrallaan, mutta tämä ei olekaan tyyliblogi! Musta epämääräinen juttu on suojus miehen puhelimelle. Tarkoituksella liian iso ja myös vähän lötkö, että puhelin sujahtaa sinne helposti. Ohjeenkin kaivelin, vaikka olis kai tuo syntynyt muutenkin.

Kuopus tuijotti ihmeissään sukkapuikkoja, kun neuloin tätä työtä. Äiti, sinä osaat neuloa MONELLA puikolla! Olen tainnut viime aikoinan neuloa lähes kaiken magic loopaten pyöröpuikoilla.

Suutarin lapsen sukat

Huomasin, että lapsella on vain ohuita villasukkia ja kun pakkasta tuntuu lähes jatkuvasti olevan 15-30 astetta, oli tämä puute korjattava. Värimaun tuntien ei tarvinnut muuta kuin varmistaa, että käyhän tämä. Kyseessä siis 7 veljestä Opi villasukka, josta syntyi neidille nukenpeitto syksyllä. 

Kummitytön jouluneuleista jäi lankaa lapasia varten. Nämä ei ehtineet joululahjaksi kuten alunperin ajattelin. Kokokin osui ihan nappiin, kiitos vanhojen pienten lapasten, joitten muistin olevan noin 1 vuotiaan kokoa. Lapasten varret on Nancy Bushin sukkakirjasta ja kun neuloin näitä, kuopus tuijotti minua pitkään saatuaan vastauksen, että teen lapasia. "Äiti, kuuleppa kun tuossa kuvassa on kylläkin sukat!" Epäuskosta huolimatta lapaset näistä syntyi, intialainen peukalokiila jälleen kerran.

Kiva kun välillä onnistuu suht tuskattomastikin pari projektia!

Quintessence

Kahelien aakkoshaasteeseen jatkoa Q:n myötä. Quintessence II, joka on taattua Tiiq-laatua. Harmi vaan, että tämä neuloja ei hallitse sisälukutaitoa nykyään. Tähän on tehty niin monta tyräystä, että en ala edes listaamaan. Vinkki itselle, jos ihmettelet miksi joku kohta on tehty jotenkin epäloogisesti, voit olla varma, että olet lukenut ohjeen huonosti. Ei kannata vaan neuloa posottaa, vaan luottaa siihen, että Tiiq on taatusti tiennyt mitä tekee suunnitellessaan. 

Mutta ei se mitään, nämä menee luultavasti sellaiselle henkilölle, joka tuskin kauheasti sukkia tuijottaa ja täyttää ne tehtävänsä jalkojen lämmittäjinä. Lanka on seiskaveikkaa ja puikot 3mm. Näistä tuli arviolta kokoon 42 sopivat, kuten tarkoitus oli. Se sentään onnistui. :D

Vuoden vaihteessa oli kiva tehdä lumiukkoa eikun lumiakkaa. Äiti vähän auttoi muotoilussa, jotta ukko pysyisi paremmin kasassa, ja lapset totesi, että tuolla rintavarustuksella ei ole kyllä ukosta kyse. On siellä lumilyhtykin edustalla valaisemassa lumiakan aattoiltaa.

Silmukkamerkkejä

Arvontapalkinnoksi päätin tehdä silmukkamerkkejä. Tein turkoosit Tiinaa ajatellen ja nuo toiset menee varmaankin Ravelryn arpajaisketjuun, jonne olen yhden arvonnan "velkaa". Viimeksi tein silmukkamerkkejä varmaankin retriitissä toukokuussa ja Tikrunmamin hyvät opit oli osin jo unohtuneet. Pitää selvästi harjoitella lisää. (Ja jos tilais vähän tarvikkeitakin samalla... kiinnityshelmen päällyshelmet on vähissä ja samoilla postareilla sitten muutakin.)

Niin, se palkinto sitten. Tänään oli paketti saapunut perille. Laitoin sukkia paljon tekevälle voittajalle tietenkin sukkalankaa kolme pientä n. 30 g vyyhtiä. Langat ovat Kujeen ohutta sukkalankaa, jotka olen värjännyt kasviväreillä. Oranssi verihelttaseitikkiä (joku jälkiväreistä), vihreä lupiinia ja vaaleanpunainen kokenillin jälkiäväri. Alunperin aattelin laittaa tuon vaaleanpunainsen vyyhdin, mutta onneksi aloin kerimään sitä. Se oli niin tuhannen solmussa, että palkinnon lähettäminenkin viivästyi. Olispa ollut hieno arvontapalkinto, selvittele pari tuntia ja saat sukkalankaa... Taisin hämmennellä pataa vähän turhan ahkerasti värjätessä, ei nuo muut ole tuommoisessa sotkussa olleetkaan.

Mukaan laitoin vähän herkkuja, mutta herkkulakkoilija oli lujana ja syötti herkut työkaverille. Melkoinen tahdonvoima! ;)

 Tässä vielä lähikuvaa merkeistä. Tämä setti on aika jouluinen, kirkkaalta näyttävät helmet ovat harmaita, mutta salama löi yli.

Tiinan profiilista vakoilin turkoosin ja mustan olevan suosikkivärejä ja tais ne olla ihan tykätyt.

Hups, tämä olikin samalla vuoden ensimmäinen oikea postaus eli rikoin kahden vuoden perinteen. Olen nimittäin aloittanut vuoden sukkapostauksella ja nytkin se olis tulollaan, kunhan saan vaan ne sukat valmiiksi.

Uusi vuosi

Vuosi lähestyy loppuaan ja monissa blogeissa esitellään vuosikatsauksia. Täällä iskee laiskuus kollaasin tekoon, mutta listaan kuitenkin kuukausittaisen kulutuksen itselleni muistiin ja tulipa tuota pohjaakin vähän rukattua pitkästä aikaa.

 Vuodessa lankaa kului 2711 grammaa eli sen verran mitä moni neuloo jo kuukaudessa. Kesällä neulominen ei juuri napannut, joten en ihmettele lainkaan vähäistä kulutusta omallakaan mittapuulla.

Katsellaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan, lisääntyykö neuletahti vai väheneekö. Jos neuleaikaa syö liikkuminen koiranpennun kanssa, en ole ollenkaan pahoillani vaikka kulutus vähenisikin. Eiköhän sitä silti ehdi varastojaan kulutella hitaampaankin tahtiin ja tuon doggineidin ruuankulutus pitää huolen siitä, ettei lankoihin jää rahaa kovin paljon, joten ostotahti toivottavasti pysyy myös maltillisena!

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Vuonna 2012

joulukuu 315g

marraskuu 629g

lokakuu 353g

elokuu 245g

heinäkuu 45g

kesäkuu 274g

toukokuu 45g

huhtikuu 81g

maaliskuu 217g

helmikuu 269g
tammikuu 238g

yhteensä 2711g

Voittaja selvillä

Random.org oli suosiollinen Napit puuttuu- blogin Tiinalle! Pistäpä Tiina vaikka Ravelryn kautta osoitetta tulemaan, niin katsellaan millainen yllätys täältä lähtee matkaan. Hihhih, nyt on onkin hyvä piinata kun sattui tuttu voittaja kohdalle ja ehkäpä sellainen, jota alkaa jännittää kun riittävästi vetkuttaa... ;) Mietin jo, että kukaan ei usko minun oikeasti arponeen, mutta olipahan noista arvontaan osallistujista varmaan puolet livetuttuja!

Tässä kuva eilisistä tunnelmista jäällä.

Joululahjat

Kummityttö toivoi äitinsä avustuksella joululahjaksi pitkävartisia sukkia. Otin mallia Nancy Bushin Baby Bootikin sukista, mutta kokoa piti pienentää rutkasti ja parin neulo- pura- neulo- pura- kokeilun jälkeen muunsin mallin varpaista alkavaksi. Neulo-pura-neulo-pura menetelmällä mentiin edelleen, miten voi vastustaa yhdet sukat noin paljon. Sisulla runttasin kasaan ja toivon että olivat sopivat sekä istuvat.

Samaiselle tyttöselle aloitin neulomaan villatakkia jo ennemmin kuin tiesin sukkien tarpeesta. Kuopuksen kanssa käytiin valitsemassa langat. Dropsin Baby-merinosta on siis kyse sekä takissa että sukissa. Linnien malli taas löytyi Ravelrystä ja sopi mainiosti aakkoshaasteeseen. Neuloin alun 2,5 mm puikoilla ja alkoi epäilyttää, että tulee iso. Vaihdoin vartalo-osaan 2 mm puikot ja mallailin sopivan kokoiseen vanhaan bodyyn, mittojahan en tietenkään voinut utsia!

Neuletakki oli mukana myös käsityömessuneuleena ja siellä kiusasin kanssamatkustajia pyytämällä vinkkejä värityksen ja resorin aaltoilun suhteen. Ihan ohjeen mukaan ei siis menty (ja neulo-pura-neulo taas kerran!). Laitoin nappeja vähän enemmän kuin ohjeessa, mutta en kuitenkaan alas asti. Ajatus oli, että nyt talvella kun pieni vielä nukkuu vaunuissa, takki on aseteltavissa nätisti ilman nappejakin. Keväämmällä sitten kun neiti kasvaa ja kävelee kunnolla, on ehkä helpompaa kuin alanapit eivät kiristä. Ainakin itsellä se hillitön nappien virittely ahdisti vauvan kanssa. Hervottoman vaikea vaan arvioida kokoa, äkkiä unohtaa vauvojen mittasuhteet.

Babymerino on tosi pehmoista ja neulepinta kivan tuntuista. Mutta itse neulominen oli kyllä epämiellyttävä kokemus. Piti oikein vyötettä tutkia ja tarkistaa, että onko tässä bambua mukana. Niin liukkaalta ja kummalliselta se tuntui.

Nappien ostaminenkaan ei mennyt ihan putkeen. Alkuperäisen suunnitelman mukaiset näyttivät typeriltä. Sitten menin Nappiin ja Nauhaan ja löydettiin myyjän kanssa nuo napit. Otin  yhden liian vähän kun muka muistin oikean määrän ja eikun seuraavana päivänä takaisin. Otin tuolloin yhden ylimääräisen jo varalle ja myyjät nauroivat, että vielä näitä putkilossa on, tervetuloa vaan huomenna hakemaan. Ei onneksi sentään tarvinnut!

Seuraavaksi tämä bloggaaja sulattelee hetken kinkkua ja pääsee sitten taas koiran kanssa lenkille tai oikeastaan pienelle kävelylle. Ei tuommoinen nelikuinen doggipentu vielä oikeita lenkkejä saa tehdäkään.

Edit. Tuolta voikin katsella miltä lahjat näyttää saajansa päällä! :)

Joulujuttuja ja muistutus arvonnasta

Edellisen postauksen lopussa on maininta arvonnasta, joten jos et vielä ole osallistunut, niin hyvin ehdit. Arvon varmaankin 26.12.

Vuosi sitten ostin valkoista hopea-paperinarua Tampereen käsityömessuilta ja neuloin suorakaiteen muotoisen kranssin alun ennen joulua. Sitten tuli joulukiireet ja kranssi jäi odottamaan. Tänä vuonna ostin sitten metallirenkaan ja viimeistelin kranssin. (Tässä todiste messuilla asiaa epäilijöille, löysin tekeleen helposti :D). Kieputin vain pikaisesti punaista nauhaa ja siitä tuli kiva näinkin yksinkertaisena. Keväällä voisi sitten laittaa keltaista tai vihreää nauhaa tai muita koristeita ja muuntaa sen pääsiäiskranssiksi.

 Kuopiolaisten neulojien blogeissa on viime aikoina hehkutettu niin vaihdon kuin pikkujoulujen tiimoilta. Minä sain tällaisen pikkujouluissa ihanan paketin Hillaselta! Ihanat sukat (joista on parempi kuva täällä). Onpa ihanaa saada pitkävartiset palmikkosukat, tällaiset on olleet suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Lisäksi pääsen tutustumaan Madelinetoshin lankaan. Kiitos vielä kerran!

Muutenkin pikkujoulut olivat perinteen mukaan ihanat (siitäkin huolimatta, että piti ottaa pinnan kiristäjät mukaan!)

Minun parinani oli Tikrunmami ja paketin kasaaminen oli sinänsä helppoa, koska meillä on suht sama värimaku. Lisäksi Ravelryssä oli kätevää vakoilla ja saada lisätietoa mieltymyksistä. Ykköspaketti oli siis tässä.

Toisen paketin kuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta sain luvan lainata tätä Tikrumamin ottamaa kuvaa. Tähän pakettiin ei enää irronnut mitään itse tehtyä, tuntui että aika loppuu kesken, vaikka suunnitelmia oli. Onneksi langat oli kuitenkin tykättyjä. :)

Oddity

Vaihtoparilta sain ensimmäisessä paketissani ihana Kraft Bfl:ää ja melkein heti keksin, että siitä tulee kämmekkäät. Edelliset kämmekkäät on jo huopuneet kämmenestä, joten oli korkea aika saada uudet. Työhuone on sen verran kylmä ja ilmastoinnin vuoksi vetoisa, että ilman kämmekkäitä ei useinkaan pärjää.

Oddityn ohje oli hauskaa vaihtelua kuvion puolesta, koska silmukoita ei kierretty muualla kuin joustimessa. Aluksi oli tosi vaikea muistaa, ettei näitä kuulu kiertää. Joku oli Ravelryn projekteissa tehnytkin kiertäen, mutta halusin tehdä ohjeen mukaan. 

Tai ainakin melkein ohjeen mukaan. Kämmenpuolen neuloin sileää, sillä ajattelin, että joustineuleraidat painaa töitä tehdessä. Ulkoilukäytössä olisi varmaan ihan toimiva ratkaisu tehdäkin kokonaan joustinneuletta.

Tein myös pidemmät varret kuin ohjeessa ja sijoitin peukalon pari kerrosta alemmas. Ohjeen lanka oli ohuempaa, joten tyynesti tein S-koon mukaan ja sain sopivat M-koon käteen. Yleensä tämmöisten kikkailujen kanssa on ollut huonompi tuuri (vrt. edellisen postauksen sukat, jotka muuten sai hyvän kodin ja olivat saajalleen sopivat).

Sananen langasta. Voin kehua ihan täydestä sydämestä, pehmeää ja mukavaa neuloa. Kuitenkin tietty rouheus on jäljellä, ei sellaista liian pehmeää höttöä. Lisäksi paikallinen värjääjä on tietenkin iso plussa.

Kohta olen menossa neulojien pikkujouluihin, ihan parhautta! Siellä joutuu kyllä kiusaukseen ostaa lisää Kraftin lankoja...

Blogi muuten täyttää seitsemän vuotta huomenna! Pitäisköhän tempaista arvonta pystyyn sen kunniaksi, ei täällä ole pitkään aikaan arvottukaan. Laitetaanpas jouluun asti aikaa ja koitan pyhinä muistaa arpoa, jotta palkinto ehtii postiin arkipäivänä. Ei tosin vielä hajuakaan mitä arvon, tämä olkoon siis yllätysarvonta.

Stricken

Lainasin Cookien sukkakirjan kirjastosta ja neuloin kesällä Stricken- sukat. Elokuussa Ravelryn mukaan olen nämä viimeistellyt, mutta koskapa sukista tuli liian pienet, ei huvittanut kuvata tai kuvauttaa. Olis ehkä kannattanut kuitenkin kuvata silloin kun on valoa. 

 Sukat on neulottu Fabelista ja ensikosketus tähän lankaan on varsin positiivinen. Luonnossa kuvio erottuu paremmin, vaikka toki solid tai semisolid lanka olisi parempi valinta palmikoiden näkymisen kannalta. Voitin Fabelit retriittiarpajaisissa, joten lienee vain oikeus ja kohtuus pistää nämä arvottavaksi. Ei kuitenkaan blogin kautta, mutta Ravelrystä nämä löytyy Kahelien joulukuun ketjussa. Olen voittanut marraskuussa jo kahdesti, joten nyt oli syytä keksiä sopiva kohde pikaisesti.

Sukkiin upposi lankaa 72g ja neuloin nämä 1,5mm puikoilla koossa S. Maksimoin siis löysää käsialaani liikaa. Pääsin suunnilleen ohjetiheyteen, vähän löysemmäksi jäi, mutta kun koivet eivät ole S-kokoiset, niin tiukathan näistä tuli. Menevät jalkaan kyllä, mutta laittaminen on hankalaa. Jospa näille löytyy kuitenkin mieluinen koti.

Stricken on kiva malli, mutta tuskin jaksan näpertää toista kertaa samaa mallia. Ehkä neulon jotkut muut Cookien sukat myöhemmin.

Haaste

Kiitos kaikille Friika-kommenteista, neule alkoi näyttää omaankin silmään entistä paremmalta kun saa toisilta kehuja. :D

Tuikkuremu muisti haasteella, kiitos siitä. Lupasin palata asiaan heti kun netti toimii ja nythän se toimii. Eilinen valitus ja jurnutus tepsi, ainakin toistaiseksi!

Minä luistan sen verran, etten haasta ketään, mutta kerron kahdeksan satunnaista asiaa. Pakko luntata edelliset haasteet etten löpise samoja ja näköjään olen aika monta kertaa näitä jo kertoillut.

1. Asun maalla ja olen kotoisin maalta, siis ihan maatilalta eli lehmien lypsy sujuisi vieläkin. Taskurahoja olen tienannut lomittamalla vielä opiskeluvuosinakin.

2. Osaan viittoa vähäsen. Paino sanalla vähäsen. Siskoni äidinkieli on viittomakieli, mutta me kommunikoimme silti puhumalla.

3. Olen sairastanut selkärankareumaa kohta kymmenen vuotta. Tauti pysyy kuosissa vaihtelevasti, nyt oireilee taas nivelet ikävästi. Neulominen onneksi onnistuu, mutta nilkkaa polttaa taas.

4. Koirakuume on iskenyt takavasemmalta! Olemme olleet koirattomia puolisen vuotta.

5. Saan palkkaa mm. siitä, että väritän puuväreillä enkä ole ammatissani tekemisissä lasten kanssa. Pääosin istun kyllä tietokoneen ääressä.

6. Blogini täyttää pian 7 vuotta.

7. Minulla on 5 kummilasta. Vanhin on pian 18 ja nuorin alle vuoden. Okei, aika järkyttävää, että vanhin kummilapsi on täysikäinen kohta. Ja itsehän olen vielä ihan nuori....

8. Pitiköhän tämä olla satunnaisten vai outojen asioiden kertomishaaste? No, kerron silti etten ole Facebookissa, en ole koskaan ollutkaan enkä sinne kaipaa. Saa nähdä miten sitten kun lapset alkavat olla siinä iässä, pitääkö liittyä mukaan valvontamielessä. Joskin kaipa sitten on joku ihan toisenlainen systeemi, johon "kaikki" kuuluvat.

Blogeissa on pyörinyt myös kuuden kesäkuvan haaste, olipa tää ihmeen kivaa. Näistä kuvista kyllä menee copyrightit miehelle, joka siellä kameran toisella puolella yleensä on.