Kevät

Kiitos kaikille onnitelleille! Olipas teitä monta! Täällä kovasti jo seuraillaan pikkukaverin potkuja masussa, yhtä villi taitaa tulla kuin isoveljestäänkin.

Kevät on saanut puutarhurit liikkeelle, joten neulominen on jäänyt todellä vähiin.


Olemme (lue: mies teki työt, minä huutelin kommentteja sopivasta paikasta) istuttaneet omenapuita..

ja tässä on muutama Aino ja Alvar eli pensasmustikkaa.


Vaikka asumme ihan maalla on ohikulkevaa liikennettä melkoisen paljon, varsinkin kesäaikaan. Tämän seudun mökkiläiset tuntuu ajelevan autoilla ihan huvikseen edes takas, vaikka kuinka kaunis päivä olisi. Uteliaiden silmiltä suojaudumme muutaman vuoden päästä pensasaidalla. Sirotuomipihlaja on kaunis kukkiva ja marjoja tuottava pensas ja sitä ei edes kuulu leikata, joten sopii maalaismaisemaan täydellisesti.

Mies on uurastanut myös kivien kanssa. Pengertä on hankala leikata ruohonleikkurilla, joten kivet tuntuivat parhaalta ratkaisulta. Välissä kasvaa sitten erilaisia maanpeitekasveja ja lisää istutellaan sitä mukaa kun keretään. Me blogitaaperon kanssa olemme istuskelleet ja nauttineet ulkoilmasta, taapero on haltioissaan myös kottikärryistä - niinkuin kaikesta muustakin missä on pyörät.

Tässä vielä laajempaa kuvaa etupihalta. Kuten huomaa, minä pidän kivistä ja mieskin on taipunut niihin... Vielä pitäisi keksiä paikka erityisen kauniille pyöreille kiville, joita majailee talon ja autotallin nurkissa. Jotain kukkaistusta niitten viereen voisi laitella.

Blogikoiratkaan eivät ole päässeet viime aikoina kuviin. Aivan älytöntä riehumista harrastavat. Varsinkin V ja T, rouva P puolestaan ei jaksa yleensä puuttua pentujen leikkeihin, mutta innostuu välillä kurmottamaan, jos toisilla on liian kivaa.


Blogitaapero puolestaan ei halunnut sisälle ulkoilun päätteeksi ja otti ja puraisi housun läpi näin komeasti. Asiasta käytiin pieni keskustelu, mutta ei taida tuon jääräpään päässä pysyä viellä tälläkään kertaa että pureminen on kaikissa tapauksissa kielletty.

Hiljaiselon syy

Bloggaus ja myös neulominen on ollut muutamat viime viikot todella vähissä ja syynä on loppusyksyllä meille saapuva uusi asukas. Niin ihanaa kuin raskaus asiana onkin, olisi tämä alkupätkä saanut olla vähemmän kuvottavaa aikaa kuin viime kerralla!
Mutta katselkaa ja ihailkaa suttuista kuvaa. ;-D Vauva on kuvan ylälaidassa erottuva pötkö, jonka halki menee lääkärin mittausjana.


Toinen asia, mikä pitää virkeänä on vihdoin kävelemään oppinut taapero. Ja voi sitä riemua kun hän osaa kävellä ihan itse! :)


Vilautan tätä huivia kuitenkin, vaikka en kyllä tiedä mahdunko enää heinäkuussa siihen mekkoonkaan, jolle huivuia alunperin teen! (Miten voi maha pullahtaa näin nopeasti?!) Nuo kerät on tarkoitus neuloa loppuun ja miettiä sitten minkä kokoinen tuosta mahtaakaan tulla. Pingotus muuttanee mittoja, mutta minkä verran?


Vielä lähikuvaa pinnasta.



Mutta nyt jääkaapin kautta unten maille...

Neulahuovutusta

Taapero sai uudet villahousut. Vanhaa tuttua Pirtin hahtuvaa luonnonväreissä, mutta nyt pääsin minäkin neulahuovutuksen makuun ja ihastuin kovasti. Housujen taakse piti syntyä pupu piparkakkumuottia käyttämällä, mutta kissa siitä näköjään syntyi...



... eikä tuo enkelikään ihan onnistunut. Mutta näillä taiteellisilla lahjoilla mitä minulle on siunaantunut, olen ihan tyytyväinen.

Pientä edistystä on havaittavissa huivissakin, mutta kuvia seuraa myöhemmin. Nyt on syytä pelastaa uhkaavasti heiluva pöytälamppu taaperon käsistä!

Välityö

Rehellisesti sanoen huivin neulominen kyllästyttää! Olisi edes jotain vaihtelua tuossa kuviossa, mutta ehei. Tuota samaa reikien ja kavennusten sekasotkua vaan. Laskin, että puikolla on noin 300 silmukkaa ja loppu ei vielä edes häämötä. Vaihdoin sentään jo puikkokoon isommaksi eli 3 mm:n ja tarkoitus on vaihtaa muutaman sentin päästä vielä 3,5mm:n puikkoihin.

Ai niin, kiitos muuten kaikille kommentoijille! Oli hauskaa lukea noin monta kommenttia!

Tässä välissä tein kuitenkin Vaakan Taaperokassiin pikku lapaset. (Nalle lankaa ja puikkoina ekaa kertaa bambupuikot, ah ihanuutta!)



Kuvaakin olisi ollut tarjolla useita päiviä sitten, mutta rakas mieheni hankki meille uuden digikameran. Mikäs siinä, onhan tuo hieno lelu (tosin entisessä ei ollut mitään vikaa - ainakaan minun mielestäni). Nyt vain pitäisi uusia tietokonekin, koska tämä viime vuosituhannelta oleva rakkine ei jaksa pyörittää noin isoja tiedostoja ja kamerassa on se ärsyttävä puoli, että koneeseen asennetaan vain ajuri, jolla kone käsittelee sitä ulkoisena levynä. Edellinen kamera sentään osasi purkaa tietyt halutut kuvat sopivaan hakemistoon, mutta eihän tällä sellaista voi tehdä. Grrr... Niinpä tätä vanhaa koneparkaa on rääkätty kymmenillä uudelleenkäynnistyksillä viime päivien aikana ja kuvien siirto onnistuu siis vain kaksi kuvaa kerrallaan kopioiden. Tekniikka on sitten ihanaa!

Ehkä lopetan tämän yltiöpositiivisen postaukseni tähän, ensi kerralla pirteämmissä tunnelmissa toivottavasti. ;o)

Elonmerkki

Olen lukenut ahkerasti blogeja, mutta omaan bloggaus ja osin myös neulominen on jäänyt muutamaksi viikoksi tauolle. Victorian huivi etenee kuitenkin hitaasti. Silmukoita on jo niin paljon etten uskalla laskea. Pitäisi ehkä vaihtaa ne isommat puikot!



Levitin huivin polven päälle, joten kuva näyttää vähän hassulta. Huivissa on nyt horseshoe lace-osio valmiina ja vine lace aloitettu.

Lauran blogissa törmäsin ensimmäisen kerran tähän ja vahinko on pakko laittaa kiertämään.

Kiinni jäit!!!

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat.

Eusu oli haastanut minut, mutta en jatka haastetta eteenpäin, vaikka tässä ollaankin hyvällä asialla. Teen mieluummin rahalahjoitukset ilman julkisuutta valitsemiini kohteisiin.

Loppuun vielä blogitaapero men in black vai olisiko se enemmänkin men in blue- tyyliin.

Löytöjä ja pitsiä

Aloitin vähän aikaa sitten Branching outin, mutten esittele siitä kuvaa, sillä mustan Kitten mohairin kuvaaminen neulepintana on sula mahdottomuus. Kuvaan sen sitten valmiina. Etsiessäni tulostettua ohjetta huivia varten, löysin Novitan ilmaisneulelehtisen vuodelta -98. Näyttääkö mikään tutulta?



Aivan oikein, tytöllä on Fifi-pusero päällään. :)

Merinosilkin keriminen kesti kaksi iltaa, noin kaksi tuntia aktiivista aikaa kuluu 1400 metrin kerimiseen. Ja lukemattomia sen kaiken neulomiseen!
Tässä on kahden päivän tulos Victorian huivista. Malli on ihana, olen aivan rakastunut siihen ja merinosilkki on ihanan tuntuista lankaa.



Kiitos sympatioista blogitaaperon osalta! Poika on edelleen tosi nuutunut. Nukkuu paljon ja syö vähän. :( Sen verran kuitenkin syö, ettei tarvii lähteä lääkäriin, mutta kai sitä pitää taas näytillä käydä, jollei ole ensi viikolla ala paranemaan selvästi. Oma lisänsä ripulointiin on hampaiden tulolla, kaksi etuhammasta tulee tähän samaan syssyyn.

Sairastuvalta iltaa

Blogitaapero toi matkatuliasina vatsataudin. Oksensi tiistain ja piipahdimme neljäksi tunniksi yhteispäivystykseen illalla. Onneksi olo alkoi siellä ollessa helpottaa, eikä lapsi joutunut tiputukseen. Keskiviikkona iski sitten ripuli ja poika oli hyvin hiljainen, kamala nähdä toinen niin flegmaattisena. Tänään on ollut parempi päivä, mutta voimaton olo tuntuu jatkuvan. Parempaan suuntaan silti mennään. Jännä ettei tuo tauti ole vielä vanhempiin tarttunut, liekö joku lasten juttu?

Toissapäivänä valmistui tämä hiuspanta. Lankana on Novitan Alabama ja puikot 2,5mm. Harjoittelin tuossa Victorian huivia varten ensimmäistä pitsikuviota, English Mesh Lace, joka muuten on huivin omilla sivuilla ohjeistettu virheellisesti. Sen sijaan samalla sivustolla olevan ponchon ohjeesta se löytyy alkuperäisohjeen mukaisen ja kuviosta tulee kaunis, eikä kuvio siirry yhdellä silmukalla.

Olen oikeasti tyytyväinen lopputulokseen, vaikka pitsikuvio venyy käytössä, kuten kuvasta näkyy. Minun hiukseni ovat niin liukkaat, että tavalliset pannat eivät pysy niissä kunnolla. Tämä sen sijaan pysyy ja hieman liian tiukka päättely pitää huolen siitä, ettei puuvillalanka löpsähdä, kuten alareunalla on käynyt. Tosin tämän keksin vahingossa.
(Älkää kiinnittöäkö huomiota rasvaisiin hiuksiin, kuvittelin, että lyhyisiin hiuksiin siirryttäessä rasvoittuminen vähenee! Höpön löpön, jotta kuontalon saa kuriin, siihen saa työtää hirvittäviä määriä tököttejä.)



Merinosilkkiä on putkahdellut monen muunkin blogissa viime päivien aikoina. Hempukka on todennut saman kuin minäkin: keriminen vie hurjasti aikaa!

Öhöm

Kuvat kertokoon puolestaan...


Pirtin kehräämö.


Menita.

Kuinkahan tässä taas pääsi käymään näin? Kontrolli säilyi ainoastaan Menitassa, Alpacat saivat jäädä hyllyyn huutelemaan. Pirtin kehräämö sen sijaan on paha paikka, varoitan! Suurin osa noista hahtuvista lähti onneksi tarjouskorista, 35€ kilohintaan.

Kuvista puuttuu lahjoituksena saatu punainen Huopanen ja 2,5 mm pyöröpuikot, joilla on tarkoitus tikuttaa pian merinosilkkiä.

Silkkisiä suunnitelmia

Sain tänään haettua merinosilkin ja se on aivan ihanan tuntuista! Nyt vain pitäisi keriä 1400 metriä kerälle. Huh!



Tässä vielä vähän parempi kuva luistinsukkien pitsistä.



Pakkaaminen kutsuu, huomenna ohjelmassa on miellyttävä yli 500 km:n ajomatka taaperon kanssa, mutta pysähtyminen Pirtin kehräämöön helpottanee kiristyviä hermoja. :D Oikeasti on kyllä kiva päästä muutenkin lomailemaan edes tällä tavalla pidennetyksi viikonlopuksi.

Luistinsukat pikkuneidille

Valmista tuli! Kiitos Kristel ja Helminalle lankatarjouksesta, ihana huomata miten avuliaita ihmisiä löytyy neulebloggaajista! Ehdin kuitenkin jo purkaa suuren osan toisesta sukasta, sillä huomasin pitsineuleessa virheen, jota oli hankala korjata poimimalla. Lyhensin sitten molemmista sukista resoria ja vaihdoin vahvistetun kantapään tiimalasiversioon. Ensimmäistä kertaa tuli sitäkin harjoiteltua.
Lanka riitti oikein hyvin, itse asiassa sitä jäi hieman ylikin ja perfektionisti minussa pohtii, että varsista olisi saanut ehkä sentin pidemmät loppulangalla... :)



Sukat on siis Woolista, puikot 3,5 mm. Pitsineuleen mallin löysin Lesley Stanfieldin Kauneimmista neulemalleista ja se on ehkä yksi helpoimmista pitsineulemalleista, vaan silti virheen tekeminen on oikein mahdollista näköjään!

Jostain syystä nuo sukat muistuttavat minusta kaunoluistimia, joten nimesin ne luistinsukiksi. Ja jälleen kerran kuva ei tee oikeutta tuotteelle. Blogitaaperon yhteystyöhalu kuvattaessa oli jälleen nolla, mikä sinänsä on ymmärrettävää, sillä päiväunet jäivät tänään vain puoleen normaalista. Pitsineule ei puolestaan näytä miltään jos sitä ei venytä tarpeeksi.

Tilaamani merinosilkki on tullut! Yritän ehtiä hakea sen jo huomenna tai ylihuomenna, joten aivan pian pääsen neulomaan Aran Weight Victorian Lace Shawl:ia, olen nähnyt siitä jo untakin monena yönä. Huivi tuleekin tarpeeseen, sillä ensi kesälle on tiedossa jo kahdet häät.

Kypärämyssyt valmiina

Isillä ja pojalla on nyt samanlaiset myssyt, kelpaa käydä pulkkamäessä niinkuin tänäänkin.



Lankana on Novitan Aino ja puikot 5 mm. Kypärämyssyn ohje löytyy vaikkapa Käspaikan sivuilta. Miehen kokoon tosin tein muutaman kerroksen lisää keskimmäisiin suorakaiteesiin. Nyörejä en tehnyt, pitää harkita tekisinkö pojan myssyyn sellaiset, lankaa vielä olisi. Miehen koossa tuota Ainoa meni noin 1 kerä.

Tällä hetkellä hävityn jääkiekkomatsin lisäksi harmittaa langan loppuminen pikkutytön pitsisukista. Luonnonvalkoisen Woolin tarve olisi ollut ehkä 10 grammaa, mutta kun ei riitä niin ei riitä. :( Täytynee kaventaa nuo loppulangalla ja tehdä tytölle sukat jostain toisesta langasta.

Tytöt vauhdissa

Sain kypärämyssyn tänään valmiiksi, mutta ottamani kuvat eivät onnistuneet. Blogitaapero oli vähän liian väsynyt kuvaamiseen, joten kuvista tuli epätarkkoja. Myssyhän piti olla sopiva miehelle, mutta mallitilkun kanssa sattui pienehkö mittavirhe ja tuloksena oli myssy taaperolle. Uusi on jo puikoilla, kuvia toivoakseni huomenna. Ja kuvitelkaa: mies ehdotti, josko viikonloppureissulla pysähtyisimme Pirtin kehräämölle, että hän saisi punaista hahtuvaa hattua varten. Mitähän tämä reissu tekee rahapussilleni, kun matka vie seuraavana päivänä Menitaan???!!!

Koska kuvattomat postaukset on tylsiä, saatte ulkoilukuvia tältä päivältä. Tuulia, älä näytä näitä miehelle, jos hän elättelee toiveita doggien apollomaisesta ylväydestä ja tyyneydestä. :)

Vihreää vihreää vihreää

Lehmuksen vihreä wool alkaa tursua korvista ulos, mutta vielä sitä mokomaa on noin 45 grammaa jäljellä! Mutta nyt saa pohjoisen poika kevätasusteet käyttöönsä.



Otin mallia blogitaaperolla käytössä olleista lahjalapasista ja -hatusta. Tykkäsin tuosta mallista ihan hirmuisesti käytössä, on todella kivan napakka päähän ja suojaa korvat. Lisäksi lapaset pysyy kiristysnyörin takia hyvin paikallaan.
Asustesettiä esittelee nukke 80-luvulta. Neidin sääret on hieman vinksallaan, mutta blogitaapero hoitaa nukkea tästä huolimatta. Erityishuomiota - tosin hieman turhan kovakouraista sellaista, saavat nuken silmät.

Taustalla muuten miehen kukkaostoksia. Noista ruukuista tykkäsin myös kovasti, perheemme viherpeukaloa selvästi kutkuttaa kevään tulo. Poropeukalovaimo puolestaan on onnistunut tappamaan aika monta huonekasvia talven aikana, onneksi äidin loppumattomat kukkavarastot tulevat tänäkin vuonna apuun. :)

Vihdoinkin valmista!

Tässä se vihdoin on! (anteeksi surkea kuva, tuo paita vaan teki kaikkensa hankaloittaakseen kuvausta, kuvittelin että vain lapset ja koirat on haasteellisia kuvattavia, mutta näköjään myös neulepaidat!)




Ohje: Novita kevät 2006, malli 6.
Lanka: Novita Wool (lehmus ja luonnonvalkoinen)
Puikot: 4 mm.
Langanmenekki: noin 350g.
Muuta: Neulottu pyöröpuikoilla, silmukoita suunnilleen sama kuin alkuperäisessä ohjeessa. Kaula-aukosta tuli minun makuuni hieman liian avara, muuten tykkään kovasti.

Tällä hetkellä puikoilla on Woolin loput, joista syntyy myssy pienelle miehelle ( huimat 3vkoa ikää) pohjoiseen. Pari iltaa ehti mennä ilman neuletyötä ja kylläpä meinasi vieroitusoireet jo iskeä, kun ei ollut sopivaa projektia tarjolla! Pitänee minunkin siirtyä usemman yhtäaikaisen työn käytäntöön. Anonyymit Neulojat, täältä tullaan!

Sydänlankaa ja uusia suunnitelmia

Jos on muutakin asiaa keskustaan, niin mikähän pakko sitä on koukata lankakaupan kautta? Mukaan lähtivät nämä norjalaiset sukkalangat ja suunnittelen niistä itselleni jonkinlaisia pitsisukkia. Ihanan ohutta tuo lanka kyllä on! Anteeksi hehkutus, lankahamsterit!

Lisäksi sorruin tilaamaan kallista lankaa, jonka nimeä en kyllä nyt juuri muista, merinovillaa ja silkkiä (1400m/100g), joka tapauksessa. Niistä syntyy kesäksi Aran Weight Victorian Lace ShawlL.

V-pusero etenee tuskallisen hitaasti, molempia hihoja on neulottuna 20 cm. Tämä tosin oli odotettavissa töihin paluun myötä - blogitaapero roikkuu illat äidin kimpussa ja neuleapua on tarjolla vähän liikaa!