Helmihulluus?!

Silmukkamerkkejä. Kuka kumma muka tarvitsee silmukkamerkkejä, voihan kavennuskohdat laskea ja tarkistaa neuleen pinnasta, kertoi sisäinen insinöörini vielä joku aika sitten.

Kaikki alkoi viattomasti lueskeltuani Tuulian blogin leppiksistä. Siirryin Vilman luo ja se oli menoa. Olin jotenkin onnistunut ohittamaan aiemmat Vilman postaukset sen kummemmin ihastumatta, mutta kuinkas sitten kävikään. Hieman googlea ja kohti Villihelmeä.

Tulos yllä. Ei voi kuin kiittää palvelua. Tilaus on maksettu torstai-iltapäivänä verkkopankissa ja perjantaina olivat postilaatikossa. Lisähupia aiheutti Villihelmeen lähettämäni kysely vaijerien ominaisuuksista, vastauksessa kehotettiin kokeilemaan eri laatuja "ennen sarjatuotannon aloittamista". Naurahdin luettuani vastauksen, mutta ei olisi varmaan pitänyt.


Hirvittävän koukuttavaa ja nopeaa puuhaa! Kuvasta näkee, että ekat tuotokset ei ole priimaa, mutta harjoitellen oppii. Lisäksi ensimmäisen kerran voi olla iloinen miehen perhonsidontaharrastuksesta. Pihtejä ja sivuleikkureita löytyy moneen lähtöön ja olispa tuolla ollut muutamia korupiikkejäkin ilman tilaamista. Lisäksi miehen antamat vinkit korupiikin taivutuksesta auttoivat saamaan lenkeistä siistimpiä.


Katja, et varmaan tunnista noita vihreitä, mutta lähetit ne kerran mulle Karnaluks-tuliaisten ohessa. ;) Käytössä siis viimein.

Yksi leppishelmi halkesi, mutta korjaantui jollain miehellä olevalla superhyperpikaliimaseoksella. Tässä yksilö liimattuna. Vasemmanpuoleinen leppis tuijottaa muuten jokseenkin epäluuloisena tätä kaveria. Liekö samaa heimoa kuin Vilman vähempiosaiset. ;)

Ja siitä hulluudesta. Jos ette kerro kellekään, niin tänään lähti uusi tilaus toiseen kauppaan... Mitäs minä sanoin TiiQ?

Blogikoira V oli tammikuun alussa kasvainleikkauksessa ja etukäteispeloista huolimatta saatiin jatkoaikaa, vaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä kasvaimet olivat pahanlaatuisia. Mummo on toipunut nyt hienosti ja elämä maittaa.

Blogikoira T:lla puolestaan alkoi lomautus. Kuva on lauantailta kun vielä sai juosta vapaasti pupusten perässä ja piipahtaa välillä pihassa katsomassa mitä muut puuhaa... Nyt odotellaan sitten tiukasti hihnassa tai tarhassa elokuuta.

Sukkia

Viikko sitten kävimme sukuloimassa miehen synnyinseudulla Ruotsissa Itä-Götanmaalla (itse reissusta ei sen enempää, voitte arvata miten lystiä on matkustaa 2- ja 4-vuotiaiden kanssa autossa 500 + 200 km ja välissä yö tai päivä laivassa... 2-vuotias tuli vielä ekana matkustusyönä kipeäksi!) Räveltämöstä kyselin lankakauppoja, mutta paras apu oli lasten isotäti, joka itsekin innokkaana neulojana opasti käyttämäänsä lankakauppaan. Sieltä nappasin alpakat, muuta erityistä ei ollut. Tai no, peruslampaanvillaa, mutta koska olimme matkalla oli mukana 6 ihmistä 7 hengen tila-autossa, ajattelin jättää isommat kuormat välistä. Alareunan vihreät puuvillalangat löytyivät paikallisesta marketista ja vasemman yläkulman efektilangat tädin varastosta. Näistä pitäisi hänelle neuloa isoilla puikoilla kolmiohuivi, tädin omat kädet kun eivät enää 10 mm puikkojen kanssa jaksa. Jätin tosin ne puikot sinne ja päätin, että teen työn omilla 7 mm puikoilla, jos haluan että omat hartiani pysyvät vielä elossa.

Samaiselle tädille neuloin Kertut (linkkiä ei varmaan edes tarvitse, niin monessa blogissa näitä on nähty). Tulivat kokoa isompaan jalkaan, joten poseerauskuvissa on toiset villasukat alla.

Kyllä neuloja aina toisensa tuntee, täti innostui mallista, joten lupasin printata ohjeen ja postittaa sen.

Erään palstan vaihtoon tein nämä sukat. Pääsin käyttämään pitkään kypsyttelemääni ideaa lämpöpohjasukista. Toivotaan vaan että käyttäjä on tyytyväinen. Toiveena oli ohuehkosta langasta olevat sukat teini-ikäiselle pojalle, jolla on hyvin kapea jalka ja joka vihaa sitä että sukat menevät ryttyyn ja löpsöttävät varpaissa. Kuvausjalka on taas omani,2 numeroa isompi kuin saajalla.

Tämän vuoksi ne piti esitellä jalassa, ovat aika hervottoman näköiset muuten. Tein joustinta yläosaan, että muotoutuisivat jalan mukaisiksi. Lanka on Onlinien Supersockea. Koska omat kokemukset ohuista langoista osoittivat, että pohja kuluu suhteellisen äkkiä, tein pohjan kaksinkertaisena.

Neuloin siis yläosan joustimen ensin ja jätin silmukat puikolle odottamaan. Sitten tein ranskalaisen kantapään ja jatkoin edestakaisin neulomista myös silmukoiden noston jälkeen. Kavennusvaiheessa liitin joustinosan pohjaosaan kuten kuvasta näkyy. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, joskin pohjista tuli huopamaiset, kun en isontanut puikkokokoa. Tällä tavalla nimittäin kerrostiheys pysyi suunnilleen samana ja liitos oli helppoa ilman laskemista.

Voisi kyllä kokeilla projektia uusiksi vaihtamalla puikkokoon passeliksi ja mikään ei tietysti estäisi käyttämästä suosiolla erivahvuisia lankoja. Nyt pohjasta tuli noin 7 veikan/Jannen vahvuista kun tuon Onlinien laittoi kaksinkertaisena ja varmaan Nallen/Maijan vahvuinenkin riittäisi oikein hyvin.

Paraphernalia

Jonkinlainen ennätys varmaan tämäkin, että esittelee jouluneulomuksia helmikuussa. Nämä sukkaset valmistuivat vähän ennen Joulua, mutta aattona näpätty pikakuva epäonnistui. Nyt vihdoin mummolassa käydessä sain kuvattua sukat saajansa jalassa.

Pieni ero muuten, kun pyytää poseeraamaan sukkakuvaan. Mummo tajuaa heti ettei sukka saa olla rutussa ja asettaa jalat nätisti muutenkin. Mies ei vastaavaa tajua... ;)

Jo hyvän aikaa sitten sain ihanan piristyksen Käsitöillä kikkailua - blogin Kikalta. Jälleen kerran kuvaaminen siirtyi ja hetken aikaa heijastin oli paremmassa tallessa, mutta löytyi lopulta juuri sieltä minne olin sen laittanutkin. Nuo napit on ihanat, kuva ei tee täyttä oikeutta, mutta napit on siis Kikan itsensä tekemät. Kiitos vielä kerran!

Paketti ei sitä paitsi olisi voinut sattua parempaan saumaan, oltiin nimittäin juuri vatsataudissa koko perheen voimin. Noroa luultavasti. Aika hilpeää muuten oksentaa raskausmasun kanssa ja kuunnella sitten suppareita. Huh, onneksi siitä selvittiin kotihoidolla.

Työnantaja järjesti ystävällisesti kaksipäiväisen kurssin Helsingissä ja niinpä illalla pääsin Katjan kanssa shoppailemaan Menitassa. Tuloksen arvaatte. Eräs osti pelkät puikot ja eräs toinen jotain muuta. Mutta kivaa oli, kiitos seurasta!

Gentelman's Shooting Stockings

Tammikuu on kohta lopussa ja tässä blogissa esitellään vasta jouluneuleita. No, totuuden nimissä näistä sukista vain toinen ehti aatoksi joulupakettiin. Jos aloittaa 5 päivää ennen aattoa, voi arvata ehtiikö valmiiksi, kun on 2 lasta kotona ja jouluvalmistelujakin ehkä syytä tehdä sen minkä raskauspahoinvoinnilta kykenee.

Sukat menevät kuitenkin ukille eli isälleni, joten ei tämä nyt niin vakavaa ollut. Sukat ovat Nancy Bushia taas kerran. Gentleman's Shooting Stockings with Fluted Pattern. En tosin tehnyt pohjekavennuksia, sillä tein sukista hieman lyhemmät kuin ohjeessa, sillä pitkävartisia ukki ei varmaan olisi jalkaan laittanut. Jännityksellä seuraamme tuleeko näitä käytettyä, ukki kun vannoutunut "harmaa paksu sukkalanka ja raidat varressa"- sukkien käyttäjä...


Kommelluksia sattui matkan varrella. Kirjassa sukat on tehty vihreästä langasta ja sitä suunnittelin minäkin. Muistin, että Hjerte Sock lankaa on varastossani 3 kerää, 2 harmaata ja vihreä. Harmittelin, että olipa tylsä juttu, kun yksi kerä ei riitä miesten sukkiin millään.

Aloitin sitten harmaalla ennen joulua ja se riitti yhteen sukkaan + noin 10 cm toisen vartta. Lähdettiin aaton jälkeen mummoloihin ja nopeasti päätin tonkia varastostani sen toisen harmaan. Laatikossa on 2 vihreää! Siinä vaiheessa meinasi itku tulla, aattelin että mummolakierroksella olisin saanut sukat tehtyä valmiiksi.

Kyselin jo Ravelryssäkin mistä saisin nopsaan harmaata, mutta nettikaupoissa olisi kaiketi pitänyt mennä lahden toiselle puolelle. Onneksi paikallinen lankakauppa pelasti ja harmaata löytyi suoraan hyllystä.






Neuleblogeissa on ollut tiskirättejä enenevissä määrin viimeisen puolen vuoden aikana. Novita bambun jämät ovat odotelleet sopivaa hetkeä ja toisaalta myös mallia. 20 g jämälankaa ja syntyi Waffle knit dishcloth. Ohje räveltämön kautta bongattu, mistäs muusta.

Esikoinen 4 vuotta sai hervottoman kikatuskohtauksen kun sukkiin ja huiveihin keskittyvä äiti väitti neulovansa luuttua. Uskoi viimen ja sitten odotti malttamattomana että otetaan kuvat ja testataan. (Sitä ennen luuttu ehti olla leikissä lippu ja ruokalappu) Kuvat on otettu, testiin luuttu pääsee piakoin ja meillä tuleekin tiukkaan käyttöön kun sillä hinkkaa kuivuneita puuronjämiä pöydältä. Ja ei, meillä ei olla viisaita ja pyyhitä pöytää tuoreeltaan, kuka muka jaksaa aina siivota keittiön pöydältä lehdet ja paperit ja kynät ja... Niinpä niin, tiedätte varmaan.

Jouluvalmistelua

Edellinen postaus näkyy olevan tasan 3 kk sitten tehty. Blogi täytti kaksi päivää sitten 3 vuotta. Syksyllä iski blogiväsymys, joka vaihtui nopeasti neuleväsymykseksi ja lopulta väsymystä, oksetusta alkoi olla enenevässä määrin. Tämä Joulu vietetään sitten ilman vakuumipakattuja tuotteita, kuumentamatonta tuorejuustoa ja maksaa jne. Jep jep, noiden kahden mölyapinan kultaisen murusen lisäksi kesällä on kolmaskin lapsonen.



Käsitöitä harrastava työkaveri oli nähnyt askarteluhuovasta tehdyn Viini-Tontun. Hintaa 29 euroa. Hän pähkäili miten kappaleet oli leikattu. Idea jäi vaivaamaan, mutta kun siihen hätään ei löytynyt huopaa, täytyi tutkailla oliko ylimääräistä lankaa. Ja juuri ja juuri jotain löytyikin (heh) laatikoista.
Ullasta adoptoin Viini-Jussin ohje, jonka avulla pohja syntyi nopeasti. Loput sovelsin samalla kun paimensin noita lapsosia. Lankaa meni noin 40 grammaa, oletettavasti jotain sukkalankaa + 7 veikkaa. Työkaveri tykkäsi!



Syksyllä neuloin omien Step-sukkien jämistä esikoiselle pienet sukat, olin jo luvannut keväällä että tuosta langasta hän saa sukat. Esikon jalka otti kuitenkin kasvuspurtin, joten sukkia käyttänee jatkossa lähinnä pikkuveli, jonka mustelmaiset jalat toimivat pari sekuntia mallina kuvan oton ajan. Grammoja 34 ja puikot 2mm. Nancy Bushin Lichen Ribbed Sock oli pohjalla, jotain modauksia varmaan tein koskapa sukkien koko on noin 26.



Koskapa todennäköisyys sille, että postaan vielä ennen joulua (vaikka yhdet sukat olisikin valmiina) on aika pieni, laitellaan nyt koiramainen joulukuva ja sen myötä
Hyvän Joulun toivotukset blogini lukijoille!

Madder Ribbed Sock

Vihdoin ja viimein jotain Project Spectrumiinkin! Austerman Stepin varsin rauhallisesta väristä syntyivät nämä sukat. Halusin simppelin mallin, koska lanka osoittautui yllättävänkin vaihtelevaksi, joskin ei ollenkaan niin kamalaksi kuin useimmat monivärilangat.
Knitting Vintage Socks esiin ja sieltä Madder Ribbed Sock.
Ehkä ensimmäinen työ joka on tehty 99% ohjeen mukaan! Vaihdoin 2mm puikot, niin silmukat täsmäsivät. Ainoat tekemäni muutokset olivat ne, että poimin yhdet silmukat lisää kantalapun reunasta ettei jäänyt reikää ja kavensin kärjen yhtä kerrosta nopeammin, ettei tullut hassua hipsukkaa kärkeen.
Mallissa ei siis moittimista, perussukat, joita sai tikutella aivottomasti. Lankakin on ihan jees. Ei tuo aloe/jojoba nyt mitenkään ihmeelliseltä tunnu, ehkä sukat on vähän liukkaammat kuin peruslangoilla tehtynä.
Kerin pienen nyttösen aloittaessani toista sukkaa ja ihan yllättävän kivuttomasti tuli samanlaiset sukat. Tai löytäähän tarkka katsoja kuvastakin eroavaisuuden, joka taisi syntyä enemmän käsialaerosta kuin pienestä erosta aloituskohdassa. Jännä miten ainakin mulla tuntuu käsiala löystyvän kun neuloo samaa työtä pidemmälle.

Ja hei, meille tulee tänään sähkömies, yläkerrassa on siis pian lämmöt ja valot paikallaan, jos kaikki sujuu hyvin. Putkimies ei vielä ehdi, joten akvaarion vedenvaihdot tapahtuu yhä kantamalla 4 sankollista vettä alakertaan... Muuten puuttuukin enää ihan pari listaa vaan.

Neliöliina

Miten sitä pärjäisikään ilman keskustelupalstoja ja niiden linkkiantimia? Palstojen vikana tosin on se, että huomaa tarvitsevansa kaikkea tuikitarpeellista, kuten vaikkapa laminointikoneen (lorukortteja!), olkalaukun (ks. ed. postaus) ja neliöliinan. Niin, tuo kannettavahan on jo 1 v 10 kk eikä surkeassa jamassa oleva selkäni kestä kantamista juurikaan. Mutta silti kantoliina on aina tarpeen (hys hys siellä kaapissa Patapum, Vatanai Maryama ja laina PikkuRuu).

Anttilassa köyhdyin 14 euron verran tukevasta puuvillaverhokankaasta ja erinäisten Tsi-bbo vinkkien avulla surauttelin ommella liinan. Paneelilla on kokoa 40x40 cm (noin). Olkahihnat on 200x14 cm ja yhtenäinen alahihna on jotain 150x14 cm (en jaksa nyt enää mittailla). Ylähihnoissa sekä alahihnassa on 2 kerrosta paksua polarfleeceä pehmusteena. Tykkään ja kuten kuvasta näkyy myös kannettava tykkää. :)

Tässä ainakin yksi sivusto mistä saa apuja, jos liinakuume iskee. Niin, pääntuen aion vielä joskus tuohon ommella, kun kannettava saattaa vaikka hyytyä unille kesken kaiken.

Alla muutama akvaarioräiskäisy kiinnostuneille. Opettelemista on tuossakin miten noista saisi kunnollisia kuvia.

Tiikerinuoliaiset ja leväbarbit muuttaa siis uuteen kotiin.

Kardinaalitetrat jää ja niitä tulee lisää piakoin. Kannon alla möröttää partamonni, muttei suostu kuvattavaksi.

Olkalaukku

Mammapalstan kautta sain vihdoin valmiit kaavat juuri sellaiseen laukkuun, jota oli suunnitellut. Kankaat ostin jo keväällä, mutta ei tullut piirreltyä omia kaavoja ja onneksi ei, kun nämä oli niin hyvät. Ikean verhokangas muuttui siten kassiksi.

Ohjeesta poiketen vuoritin kassin ja tein siihen sitten myös kaksi taskua, toinen kännylle ja toinen avaimille + muulle pikkusälälle. Koko on ihan passeli, mahtuu eväätkin töitä varten ja yllättävää kyllä vetoketjuakaan ei tarvitse.

Olkahihna on hieman liian pitkä, seuraavaan voisi vaikka viidellä sentillä lyhentää. Ihan ilman töppäilyjä ei onnistunut, kääntövaiheessa huomasin, että olisi kantsinut noudattaa ohjetta ja tehdä olkahihnan yläosaan sauma eikä jättää kääntöaukkoa kassin+hihnan yhdistämään kohtaan. Vähän torso siitä kohtaa, mutta välttäähän tuo.

Taustalla näkyy muuten yläkerran rappuset, pitkään rakenteille ollut yläkerta on vähää vaille valmis. Ollaan asutti tässä talossa nyt 3,5 vuotta. Alakerran valmistuttua muutettiin ja sittenpä esikoinen jo syntyikin. Viimeisen vuoden mies on sitä rakennellut milloin on ehtinyt ja kirvesmieskin paikalla käynyt. Nyt ollaan ihanasti loppusuoralla. Mies rakensi meille sängyn ja tekee nyt kaappeja makkariin. Listoituksia vielä puuttu ja vessa, mutta sitten päästään hyödyntämään yläkerta. Täyttäisiköhän oman kaappinsa langoilla vai mitä...

Niin ja meille muutti uusia lapsia eilen. Nyt niitä on 11 kpl. Erikokoisia värisiä, nauttivat uimisesta 150 litran astiassaan... Otan kuvan kunhan ehdin, mutta nyt olemme siis onnellisia akvaarion omistajia, miehen työkaveri kun luopui harrastuksestaan.

Pipot ja syksy

Kerroin esikoiselle kesällä että sitten on syksy kun päiväkoti alkaa ja lampaat lähtee. Ensimmäinen alkoi virallisesti tänään ja jälkimmäisen kohdan otukset palasivat kotiinsa viime viikolla. (Ihan pienesti on ikävä minullakin, ja erityisesti lapsilla) Eli nyt on siis syksy ja ilmat kyllä puhuvat siitä puolesta. Sumua, matalaa pilveä (ukkostakin tosin). Huh, olihan tuo sitten jo aikakin lopettaa kesäloma.


Kiitokseksi lampaiden lainasta ja ennakkona tulevista villoista neuloin Jokon ihanalla Lina-ohjeella pipoja lapsille. Koskapa vauhtia on enemmän kuin suunnittelua, enkä viitsinyt purkaa, pipoja syntyi kolme, vaikka kaksi olisi ollut tarvittava määrä. Tuo pienimmäinenkin saa kyllä kodin vielä. Ravelrystä löytyy lisäinfoa puikoista ja silmukkamääristä, Novitan Bambuja siihen kulutin.


Edellisen postauksen Käänteinen matkasi myös lammasfarmille ja nuorimmaiselle perheen lapsista ompelin nopean trikoopipon.

Käänteinen

Kesä on vilahtanut hetkessä ja neulomuksia ei hyvistä aikeista huolimatta ole juuri syntynyt ja niidenkin vähien postaus takkuaa. Vihdoin alkanut kesälomakin kuluu päiväkodin pihalla lasten kanssa, pojat aloittavat pian päiväkotitaipaleensa. Siellä tosin ehtiin neuloa.

Tässä lahjaksi menossa oleva Käänteinen Ullasta. Kun näin tuon pipon päätin heti, että sen neulon ja kohdekin selkeni samantien. Tein pipon tummansinisestä merinoWoolista ja esikoinen suostui malliksi ja siksipä pipo näyttää turhan isolta. Ensimmäisessä kuvassa "oikea" puoli.

Ja tässä toisessa nurja puoli. Kavennukset on tämän pipon juttu ja uskoisimpa että neulon toisen vastaavankin vielä joskus.



Heinäkuussa tuli ikäännyttyä ja ystävä muisti ihanalla langalla. Kiitos Katja! Colinetten Jitterbug (väri Bright Charcoal) on suloisen pehmeää niin suloisen, että on pakko tunnustaa sen olevan ensimmäinen lanka, jota piti silitellä poskea vasten. Samaan kuvaan pujahtaneet Bambut on miehen ostos, oli bongannut ne tarjouksesta ja osti summassa värejä, kun ei tavoittanut minua puhelimella. No, eiköhän noistakin jotain synny vaikka valkea ja musta eivät ole ykkösjuttuja omassa värikartassani.

Eläimellistä menoa

Hahtuvapilvenreunalla on keskitytty lampaisiin.

Lapset tykkäävät lampaista...

ja lampaat tykkäävät lapsista!


Herukka-karitsa on veikeä kaveri. Tarpeen tullen jättää jopa syömisen kesken (ja tämä jos mikä on lampaan kyseessä ollessa melkoinen juttu), jotta saa rapsutuksia. Herukka on kyllä perso ruuallekin ja nykyään portista sisään tuleminen tarkoittaa sitä että Herukka ja Vadelma keskittyvät napostelemaan sormia odottaessaan kuumeisesti jauhojaan.


Kaksi kolmesta on nyt kesytetty, mikä tarkoittaa sitä, että kuvaaminen on haasteellista kun pieni kieli työntyy linssiä kohti tai (vihreitä!) housuja napostellaan lehtien toivossa. Vadelma-neidin mielestä on kovin hupaisää, kun voi pompahdella siskonsa selkään jauhojen perässä.

Mustikka-rouva on vielä kesyttämättä. Hän suvaitsee kyllä hakea leipää tai heiniä kädestä ja pieni kosketus poskelle on sopivaa, mutta muussa tapauksessa tehdään täyskäännös ja poistutaan syrjemmäksi. Emä ei myöskään ole mikään lempeyden huippu. Perheen kirjaimellisesti mustaa lammasta sorsitaan armotta, pusketaan ruuan ääreltä ja nukutaan valkoisen tyttären kanssa hellästi toisen maatessa kauempana.


Alkujärkytyksestään (kuvassa) selvinnyt blogidoggi V yrittää jo haastaa Mustikkaa leikkikaverikseen aidan takaa, mutta toisaalta järkyttyy perinjuurin jos Herukka nappaa sitä huulesta kiinni (makupalan toivossa, mitäs muutakaan) ja Vadelma tökkää V:n kirsua aidan läpi. Lampaiden suuri hupi on seurailla sen touhuja, jos se menee aidan vierelle käppäilemään.

Blogikoira T ei nyt ehdi pähkäilemaan kuinka pelottavia lampaat ovat. Neiti pian 3 vuotta keskittyy nyt parantelemaan sterilointihaavaansa. Sain tarpeekseni jatkuvasta piippauksesta ja ulvomisesta niin juoksujen kuin valeraskauden aikana. Mitä siis tekee potilas, arvaatte varmaan jo. Ulvoo tietysti leikkausta seuranneen illan ja yön! Positiivista leikkauksessa on toki se, ettei tarvii panikoida jos karkaa juoksuaikana eikä metsästyskautta sotke kolmen viikon juoksuaika.

Mari lahjoitti minulle tämän. Kiitos, olen kovin otettu! Ihania blogeja on paljon ja koska monia niistä olen hiljalleen siirtänyt blogilistan puolelta Google Readeriin, tahdon antaa tämän kaikille heille kymmenille, joilta on blogilistalta lähtenyt viime viikkoina yksi (tai kenties useampikin lukija). Jatkossakin niitä siirtelen vähitellen, on vaan niin iso urakka ettei niitä kaikkia jaksa siirtää kerralla.

Ai neuleita olitte vailla. Nyt ei ole esiteltävää. Kesken on toinen yhä edelleen Convertible (inhokkilanka ja ärsyttävä mallineule) ja aktiivisesti työn alla oleva Käänteinen tuoreimmasta Ullasta.

Convertible

Kirsin blogissa ihastuin jo aikoja sitten Knittyn Convertible versioon. Huivi neuloitui nopeasti, mutta lankojen päättelyä odotettiin siitäkin edestä. Samoin nappien laittamista, joka ei innostanut yhtään. Mies lupautui ne tekemään, kun viimein hoksasin asiaa kysyä häneltä.


Vähän kapea siitä tuli, mutta kaipa se tästä. En pingottanut, kun tuo akryylinen Tilda-lanka ei pingotu, testattu on.

Kantanapit, jotka on yhdistetty rautalangalla, ovat peräisin Karnaluksista. Ihanat, mutta äärimmäisen hankalat kuvata.

Kesälampaiden villa on muuten luvattu minulle, syksyllä sitten asiasta lisää toivoakseni. Lähinnä tosin olen tuosta mustasta kiinnostunut. Herukan villat on vielä mustia, eivätkä toivottavasti harmaannu kuten emällään.

Neulojan kesävieraat

Eilen saimme kesäksi tällaisia kavereita takapihalle. Neuloja perheineen on innoissaan! Lampaat ovat lainassa Pikkuvirralta (Johannan eläinaiheinen blogi ja koirasivut), eivät siis päädy pataan kuten äkkinäinen voisi luulla. (Mies tahtoi patalampaita, mutta neuloja ei kykene kavereitaan syömään ainakaan vielä tänä kesänä, joten tilaus oli vaan laiduntajista...)


Mustikka-uuhi ja pääsiäisenä syntyneet jälkikasvunsa Herukka (takana) ja Vadelma (oikealla) saavat siis huolehtia luonnontilaisten alueidemme heinänsyönnistä (maisemointi on ehkä turhan mahtipontinen sana tässä tapauksessa!) ja toimivat silmänilona ja lievittävät kroonista koirakuumetta jne.

Parempia kuvia seurannee jatkossa, mutta tämä ilo piti jakaa samantien!