Veriseitikin toinen jälkiväri

Uskokaa pois, kyllä täällä vielä neulotaankin. Mutta tässä postauksessa pysytään sitkeästi värjäyksissä.

Tässä kuvassa on nyt kuivana veriseitikin ensimmäinen jälkiväri. Tummempi lanka on sukkalankaa ja vaaleampi täysvillaa. Värit on minusta nyt aika lähellä oikeaa.

Laitoin myös toisen jälkiväriliemen tulille ja sinnekin pistin samaa sukkalankaa ja lisäksi vanhoja Nallen jämiä. 140g lankaa yhteensä. Valkoista ja luonnonvalkoista sekä yksi pieni kerä oli tuollaista beigeä. Yhtään harmaata jämää en löytänyt tästä taloudesta, harmi kyllä.

Tässä kuvassa on taas kuivia lankoja. Isot vyyhdit vasemmalla on sukkalankaa ensimmäinen ja toinen jälkiväri vierekkäin. Ei isoa eroa, mutta vähän vaaleammaksi toinen värjäys jo jäi. Seuraavaksi beigepohjalanka ja kaksi valkoisen sävyistä nallea.

Toisen jälkivärjäyksen sukkalanka lojuu nyt krappiliemessä. Kokeilen millaisen tuloksen kylmävärjäys antaa. Lanka on ollut nyt vuorokauden krapin palasten seassa. Kolmen päivän päästä sitten kuivattelua ja pesua.

Lopuksi säälinkerjäysosasto, hyppää yli jos et jaksa lukea sairastupakertomuksia.

Mies toi työpaikaltaan tuliaisena hauskan pikkuflunssan. Pojat selvisivät siitä yhden illan nopealla kuumeella. Tai niin luulin. Pari päivää oltiin terveitä kunnes tauti iski uusiksi ja myös neiti sairastui. Neiti nappasi jostain silmätulehduksen ja tartutti sen keskimmäiseen. Keskimmäinen taas itki toissayön, uskomme että hänellä oli kurkunpääntulehdus (yöilman hengitys auttoi). Pari uutta tautia on taas koettu vanhemmuuden saralla.

Koti alkoi muistuttaa varsinaista lääkejakelukeskusta sillä

- silmätippoja laitettiin 6 kertaa päivässä keskimmäiselle ja kuopukselle (pikkuisen vaativaa hommaa tuolle jälkimmäiselle)
- esikoisen jalkaan ilmestyneen känsän lääkitys 2 x pvä
- omat lääkkeet 2 x pvä
- kuumelääkkeitä tarpeen mukaan kaikille kolmelle
- avaavaa lääkettä kahdelle pahiten yskivälle
- kipulääke tanskandogille 1 x pvä

Tänään jo vähän naurattaa, kun eilen sai nukkua pahinta univelkaa pois ja viime yö oli inhimillisempi. Jännityksellä odotamme tarvitaanko ab-kuuri, vai talttuuko tauti kotikonstein.

BB

Kummitytön lahjapakettiin väsäsin pikapikaa asustesetin Baby Bornia varten. Lanka jotain tuntematonta akryylisekoitetta kimalteen kera. Tämän kanssa iski paniikki, sillä vasta viikonloppuna tajusin, että paketti on saatava postiin maanataina, eikä vasta seuraavalla viikolla. Sunnuntai-iltana siis kutosen puikot, lanka kaksinkerroin, pikagoogletus BB:n koosta ja pipo puikoille. Maanantaina pojat päiväkerhoon ja neidin kanssa kotiin. Tunti tikutusta ja raivoisaa langanpätkien päättelyä ja sukat valmistuivat.

Mallinukke on isompipäinen, mutta sopihan tuo pipo sillekin kun oikein kiristi.

Veriseitikin jälkiväriin pääsi kaksi oikeanpuoleista lankaa, jotka tosin ovat kuvissa märkinä. Vasemmalla ensimmäinen värjäyskerta ja kuiva, pesty lanka. Taas näkyy hyvin sävyero 25%nylon+superwash villalangan ja täysvillaisen välillä. Oikealla siis täysvillainen.

Ihmeen paljon siitä seitikistä irtosi väriä kun nämäkin 200g saivat näin vahvan värin. Olivat tosin yön yli padassa. Puretus pelkällä alunalla.

Padassa killuu edelleen värikäs liemi, en ole uskaltanut käydä katsomassa mitä sille kuuluu. Täytyisi keitellä seitikistä vielä yksi satsi, mutta lasten flunssa on vähän sotkenut kuvioita.

Veriseitikki ja lankakutsut

Eilen vietettiin meillä värjäystapaamista ja kuopiolaisia neulojia saapui ihanan monta paikalle. Emman blogissa onkin hyvä raportti kuvineen tapahtumista. Kujeesta saatiin myös Hanna ja Janne lankoja esittelemään. Kiitos vielä kerran kaikille, oli mukavaa!

Veriseitikkejä oli siis kuivattuna 70g ja mietimme kovasti paljonko uskallamme laittaa lankaa pataan. Kirjallisuus kertoo 40-50g kuivattuja per 100g lankaa. Meistä liemi oli niin vahvan näköistä, että sinne heitettiin 600g lankaa. Puretus alunalla (62g) ja viinikiveä laitoin ne jämät mitä sattui olemaan eli 17 grammaa.

Vasemmalla on 100% villaa, seuraavana 85% villa+15% nylon, 2 vyyhtiä Kujeen ohutta sukkalankaa, 2 pientä vyyhtiä ovat Anttilasta ostettua Coralloa (minulle jäävät langat) ja oikealla Nallea. Valkoiset pohjavärit, 2 ekaa "lampaanvalkoista".

Kuvassa vyyhdit ovat siis kosteita ja nyt yön yli kuivuttuaan aika erivärisiä, oranssinpunaista sanoisin. Pesin omani aamulla ja langoista irtosi hurjasti väriä veteen, itse lanka säilyi minusta ihan samanlaisena.

Jälkivärjäystä luvassa tänään, jos ikävästi jumittunut selkä antaa perään.

Niin ja ne lankakutsut. Klikkaahan pikaisesti kasattu kollaasi isommaksi. Terkkuja sinne alakulman tytöille...
Mitään en ostanut, paitsi yhden vyyhdin (ennakkotilausta ei lasketa eikä värjättävät langat kasvata lankavarastoa ennenkuin ne on värjätty, sitä paitsi kaksi vyyhtiä on emännän lahjoja ja tuo yksi Wollmeise rantautui meille kotiin kuriirin avustuksella ja se on ensimmäiseni ja seli seli seli).


Tuossa oikealla on siis Cascaden Heritage lankaa. Osaa ne muutkin tehdä upeita värejä kuin Wollmeise, kuvat ei tee oikeutta. Uskonpa että Heritageja rantautuu joskus meille lisää! Vaikka langanostolakkoon on pakko ryhtyä, ei auta mikään!

Karpoa ja kasvivärjäystä

Joskus kesällä mies ilmaisi toiveensa korvat ja niskan suojaavasta hatusta. Ostettiin uutta Puroa muutama kerä ja Ravelryä selatessa pistin jonoon Toasty Topperin Knittystä. Ilman noita solmimiskaitaleita tosin. Syksyn lähestyessä sain jo vihjeksintää, että milloin aloitan hatun tekemisen. Onneksi odottelin, sillä Neulekirjan lainattuani esittelin Karpon. Oli oikeastaan huvittava huomata miten lähellä tämä malli on miehen luonnostelemaa hattua.

Tämä oli kyllä joutuisa neulottava, joskus paksuista langoista on erityisen paljon iloa. Etuläpän kiinnityksen varmistin ompelemalla, vaikka olisi se varmaan pysynyt ilmankin.

Hattu on neulottu Puro Usvasta ja vaikken tykkää harmaasävytteisestä väristä, täytyy myöntää että tähän laatuun olin tyytyväinen. Noissa monisävyisemissä Puroissa on aina häirinnyt joku yksittäinen väri.

Neuletiheys ei ihan täsmännyt, mutta koskapa tämä tehtiin kokoon 58cm, tein hatun ohjeen mukaisilla silmukoilla. Niskaläppään ei tarvittu yhtä monta kerrosta kuin ohjeessa. Muuten en tehnyt malliin muutoksia.
Nelosen puikoilla neulottuna hattu vei 78g lankaa.

Yritin ottaa sisäkuvan siitä edellisen postauksen aronialangasta, mutta ei tämäkään ole oikea. Oikea väri on tummempi ja syvempi, tämä tässä muistuttaa koirankakkaa...


Seuraavana päivänä upotin aronian jälkiväripataan Foreign Correspondents' Scarfin (ravlink).
Toivoin, että huivin alunperin harmaat osat saisivat violettia sävyä, mutta eihän siinä niin käynyt. Ruskeaa tuli ja yhdistelmänä musta+ruskea ei oikein innosta.

Lanka on Jitterbugin väri Bright Charcoal, jossa oli aika paljon harmaata muiden värien ohessa. Enpä tiedä oliko muutos parempi vai huonompi. Ainakin huivin pehmeys katosi väripadassa. Mikähän sen karheuden tekee, aluna vai ylipäänsä kuumennus?

Käytin huiviin miltei koko kerän, 109g. Huivi on neulottu joskus vuoden alussa loppuun, mutta pingotin sen vasta värjäyksen jälkeen.

Jälkiliemeen laitoin myös sinisävyisen kakkoslaadun Pirtin kehräämön karstalangan jämät. Tulipa todettua, että sininen ei ottanut väriä itseensä ja vaaleansiniharmaa muuttui tässäkin ruskeaksi. Keskityn kyllä jatkossa vain superwash-lankojen värjäämiseen. Rumalankaa, mitähän tästäkin tekisi?

Aroniaa

Ystävä lahjoitti meille monta sankollista aronioita ja vaikka osa pääsi mehuksi mansikan kera, taisin olla innostuneempi värjäämisestä.



Tämä rumalanka ykkonen on 50g nytty seiskaveikkaa joka kävi ensin sipuli+krappi keitoksessa. Uiskenteli Pietaryrtin joukossa ja pääsi nyt vielä aroniapataankin. Uhosin sille, että seuraavaksi ostan happovärejä, jollet asetu. Oikeasti lanka oli tummempaa, sinapin väristä. Mutta en jaksa säätää enempää. Vanhoista postauksista saa hajua langan väristä.


Rumalanka 2 on ehkä hirveintä väriä ikinä. Harmaa Sävy Wool, jota keitin Pietaryrtin jälkiliemen ja Kotkansiiven kanssa. Väri on minun näytölläni aika lähellä oikeaa.

Laitoin pataan vajaa 5kg aronioita, keittelin tunnin ja siivilöin veden jäähdyttyä ehkä puolet marjoista pois. Litistelin niitä samalla. Laitoin pataan em. rumalangat ja valkoista Nallea. Puretus alunalla siinä samalla, en raskinut laittaa viinikiveä, kun sitä on nyt aika vähän enää.
Vasemmalla se Nalle, joka näyttää ulkona kauniilta ja sisällä oudommalta. En tiedä irtosiko noista toisista langoista jotain rusehtavaa liemeen, koska lanka näyttää vähän siltä. Anoppi tykästyi langan väriin, joten ehkäpä tästä tulee hänelle jouluksi sukat.

Keskellä on rumalanka 2 ja oikealla rumalanka 1. Nämä langat taas näyttävät ihmeellisiltä ulkona, mutta sisällä värit on upeita. Ne näyttävät tummanruskeilta, joissa on vivahdus viininpunaiseen. Luulen, että teen näistäkin sukat. Seiskaveikasta terät ja Woolista varret. Kesän paras väri, tai ainakin kilpailee kovasti Pietaryrtti-langan kanssa ykkössijasta.

Värjäsin seuravana päivänä jälkivärinkin, mutta siitä myöhemmin. Ei mennyt sekään ihan putkeen, kuten arvata saattaa.

Koruilua

Kiitos kommentoijille niin Puolukka-kaulurin kuin Kettinkisukkienkin osalta. En meinaa millään muistaa kiitellä, vaikka ilahdunkin kovasti jokaisesta kommentista.

Lepidoliittia ja kirkkaita siemenhelmiä vaaleanpunaisessa vaijerissa. Hopeoidut korunosat, paitsi korvikset on hopeaa.

Ensimmäinen kokeiluni luonnonkivillä. Lepidoliitti on kaunista, joskin oli aika yllättävää miten paljon kivissä oli värivaihtelua. Kuvan perusteella väri näytti olevan tuota mitä korussakin, mutta mukana olikin paljon rumia keltaharmaita kiviä. Onneksi tilasin kaksi nauhaa, joten sain riittävästi punertavia kiviä korusettiä varten. Rannekoruunkin riittäisi.

Suunnittelin vaaleanpunaisen vaijerin tämän tyyppiselle korulle, mutta vaijeri olikin niin paksua ettei mennyt läpi kahta kertaa näistä lasihelmistä ja tyytyminen oli perusharmaaseen. Tästä tuli vähän pliisu ja väritön, harmaita ja vaaleanpunaisia lasihelmiä.

Salpalukko on minusta kaunis. Onneksi tilasin toisenkin lukon.

Sain Miia-Rebekalta tunnustuksen, kiitos!

En jaksa jakaa tätä nyt seitsemälle (räkätaudin jämät kelvatkoon selitykseksi), mutta kerron 7 asiaa itsestäni.

1. Olen vannoutunut koiraihminen. Jostain kumman syystä olen parisen vuotta haaveillut kissasta. Ihan maatiaiskissakin kävisi. Mutta muu perhe vastustaa toistaiseksi, joten ei kissoja vuosikausiin. Sitäpaitsi miten niitä muka kasvatetaan? En osaisi opettaa käyttämään hiekkalaatikkoa ja saattaisipa mennä hermot verhossa kiipeilevään ja muita tuhoja tekevään otukseen.

2. Minulla ei ole allergioita (jollei ampiaisen pistoa lasketa), mutta perheestä löytyy kolme ruokarajoittunutta. En miellä meitä allergiaperheeksi, vaikka sitä varmasti ollaan monilla kriteereillä.

3. Tykkään matematiikasta, kemiasta ja fysiikasta. Vaikken ole niissä mikään ihmelapsi monen vuoden opiskeluista huolimatta.

4. Jalkani palelevat melkein aina. Paitsi kun on kolmenkympin helteet tai olen raskaana yli12 viikon.

5. Luen paljon. Dekkareita ja jännitystä, myös fantasiaa. Välillä kevennän rakkausromaaneilla, mutta siirappisimmat jää kyllä hyllyyn. Raskaampaa kirjallisuutta en lue, humanistia minusta ei koskaan tulisi.

6. Olen nukkunut viimeksi kokonaisen yön joskus 2004 vuoden alussa. Sen jälkeen olen joko ollut raskaana, imettänyt tai hoitanut pieniä lapsia. Satunnaiset työmatkoilla nukutut hotelliyötkään eivät ole olleet kokonaisia. Mielenkiintoista nähdä palautuuko unirytmi ikinä kohdalleen. Edes sitten kun kuopus on 3v. joka meidän perheessä on aika milloin lapset alkavat edes joskus nukkumaan kokonaisia öitä.

7. Olen aika puhelias, vaikka isossa joukossa jään helposti hiljaiseksi. En osaa myöskään kirjoittaa lyhyesti, kuten tästäkin huomaa.

Tulipas paljon sosiaalipornoa luettavaksi, huh!

Kettinkiä

Ullan Dude & Dudette-sukat kiehtoivat ensinäkemältä, vaikka ristinkin ne samantien Kettinki-sukiksi. Palmikko on mielenkiintoinen ja näyttää todellakin kettingiltä, kuvat eivät tee oikeutta mallille.

Neuloin nämä sukat ohjeen mukaan! Yleensä en ikinä onnistu, vaan aina säädän jotain kohtaa. Ihan pikkasen tosin tässäkin oikaisin, tein kantalappua 40 kerrosta 44 sijaan. Tiesin, että tarvitsen pari ylimääräistä nostettua sivusilmukkaa ja näin ei tarvinnut kaventaa ylimääräisiä pois. Mutta lasken nämä silti ohjeen mukaan tehdyiksi.

Hauskaa mallissa oli myös se, että sivusilmukoilla neulottiin ribbiä ulkosyrjään, sisäsyrjään nurjaa. Useinhan sukkamalleissa mennään sileällä neulepinnalla tuossa kohtaa.

Lanka on Nallea, jonka kesällä värjäsin lupiineilla. Lankaa oli siis tasan 100g ja onneksi punnitsin välissä. alkoi iskeä paniikki ettei lanka riitä. Tavallisesti kun käytän vähemmän silmukoita ja nyt tein 66 silmukalla ja 2.5mm puikoilla. Onneksi punnitsin välillä ja kiireesti aloin tekemään toista sukkaa samaan vaiheeseen. Loppujen lopuksi lankaa jäin n. 40cm kummastakin sukasta silmukoinnin jälkeen. Sopivat tuli!

Viime aikoina olen myös viipynyt helmien äärellä. Tässä pari silmukkamerkkiä, joista tuli aika kivat, vaikka periaatteessa en suuremmin välitä sinisen ja punaisen yhdistelmästä. Esittelen koruja sitten myöhemmin, miten voi ihminen koukkuuntua tuohonkin puuhaan!

Persikka ja Kirsikka

Kylläpäs täällä onkin ollut suorastaan nerokas otsikon keksijä tänään liikkeellä!


Arvioin Emman lankavaraston koon puolen kilon tarkkuudella ja eilen sain neuletapaamisessa pienen palkinnon. Tai siis piti saada pieni palkinto, mutta katsokaa nyt mikä ihana kasa syksyistä lankaa! Floricaa ja virolaista Liisua, jotka käyvät hyvin yhteen keskenään. Kotivarastossa on myös Floricaa ja tiedänkin jo mitä näistä syntyy! Sain myös herttaisen kortin sekä Persikka-Passion suklaata. Kiitos!


Rusina heitti sitten tällaisen Kirsikan. Kiitos, tulipa hyvä mieli!

Tässä tuli ohjeet
1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why

Seurannassa on yli 200 blogia, joten valinta on todella vaikea. Tavoistani poiketen jaksoin kuitenkin miettiä hetken. Inspiroivia ja ihania blogeja on paljon, mutta tässä ne jotka tulivat ensimmäisenä mieleen.

- Omenankukkia ja villalankaa
- Haaveiden hahtuvat
- Good Knit's Road - Hyvänneuleentie 7
- Hillankukka
- Älä katso nurjalle

2. Kolme rakasta asiaa ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä mitä nyt mieleen tulee.

- Rauhalliset hetket lasten kanssa. Rakastan esikoista, joka kertoo juttuja suunnittelemistaan lego- koneista tai valistaa äitiä mikä on moton ja metsäkoneen ero. Rakastan keskimmäistä, jolla on kaunis hymykuoppa ja tiukka halaus. "Äiti, raaputa minun selkää." Rakastan kuopusta, joka antaa halin ja suukon vaipanvaihdon jälkeen. Tai kantaa toiveikkaana imetystyynyä ja ääntelee öh öh.

- Pilvet ja niiden kuvaaminen. Pilviä on monenlaisia, esimerkiksi nimimerkkini Altocumulus on suomeksi Hahtuvapilvi. Pilvien katselu on rentouttavaa, niistä voi etsiä kuvia, niiden muuttumista on jännä seurata. Itse asiassa huijaan nyt vähän. En juurikaan enää kuvaa niitä. Siinä vaiheessa kun pilvien tuijottelusta (eri perspektiiveissä) tuli keino tuoda leipä perheen pöytään, jäi kuvaaminen paitsioon. Kiinnostavat ne kyllä silti edelleen.

- Lastenvaatekirpparit. Lankahamsteri on myös lastenvaatehamsteri. Juuri eilen ystäväperhe raahasi hirmuisen määrän vaate- ja kenkäkasseja meille. Tällä kertaa onnistuin jo paremmin valitsemaan vain ne tarpeellisimmat (no ehkä muutama tuli ylimääräistä). En ole kauhean innostunut etsimään varsinkaan pojille vaatteita kaupasta. Käytetyistä on paljon mukavampi valita varsinkin jos sen saa tehdä oman olohuoneen lattialla. Pidän kirppareista muutenkin, mutta hyvin harvoin osaan etsiä itselleni sieltä mitään kivaa.



3. Kuva on eiliseltä. Doggimuori on nyt yhdeksän ja vaikka ne takajalat luistavat, vapisevat ja nouseminen on joskus vaikeaa, on mummolla virtaa hirveästi. Itse asiassa joskus vähän liikaakin, käänsin kuvatessa selkäni ja mummo tömähti sitä vasten. Tuntuu että se on unohtanut rajoitukset ja leikkii ihmisen kanssa samoin kuin toisen koiran.

Puolukka-kauluri (ja ne napit!)

Tilasin Kipakoiden neulekalenterin aika pitkälti juuri tämän kauluriohjeen vuoksi. Ihastuin siihen heti. Mielessä oli myös, että tähän käytän aikaa sitten ostetut Novitan Luxus Cloudit. Niitä tosin oli vain kaksi kerää ja laskeskelin ettei se riitä. Satuin löytämään niitä (mikä parasta tarjouksesta) loppukesällä ja ostin kaksi lisää.

Lankaa meni 107 grammaa. Eli eihän ne kaksi olisi riittäneet, mutta nyt on miltei kaksi kerää taas käyttämättä. Mitähän niistä tekisi?

Alkuperäisen ohjeen lanka oli myös selvästi paksumpaa, joten lisäsin 3 nurjaa silmukkaa tasaisesti palmikoiden väliin. Olisin voinut lisätä toiset kolme näin jälkeenpäin ajatellen. Eikä malli olisi sittenkään minusta kärsinyt, vaikka palmikot ovatkin nyt harvemmassa.

Univelkaisen kotiäidin aivoille malli oli kohtalaisen haastava. Kaavion toistuvat osat ovat erikorkuisia, lisäksi tämä toteutettiin lisätyillä kerroksilla. Niinpä totesin parhaaksi ottaa kaaviosta kopioita ja leikkaa-teippaa menetelmällä liikuttelin kaavioita edes takaisin, että pysyin kärryillä. Lopussa aloin osata jo kaaviot melkein ulkoa ja neule eteni paremmin. Oma lisähaasteensa oli vielä sekin, että minulla oli lankoja kahta värjäyserää, joten päädyin neulomaan kahdelta kerältä vuorotellen.


Ai niin, kiitos ja anteeksi nappipostausten äänestäjille. Perustelunne menivät hukkaan. Oli niistä tosin se hyöty, että kun en osannut päättää, kurkottelin esiin lankalaatikon, jonka pohjalta kaivatut napit löytyivät. Löytyi myös pussillinen nappeja, joiden olemassaolon olin jo unohtanut.
Mutta näistä minä tykkään ihan hurjasti! Saa painaa disagree. ;)

Sivupalkkiin ilmestyi myös Sukkasato-nappi. Ei pitänyt osallistua, jotenkin siinä vain kävi niin. Mutta jos yhdet sukat edes ehtisi neulomaan, hyväntekeväisyyskohdekin kun on jo tiedossa.

Nappeja nappeja taas

Jännittävä tasatilanne 2-2 nappien suhteen pakotti lisäkuviin. Älkää kyllästykö.

Tässä kuvassa keraamiset näyttää ehkä lähimpänä oikeaa, joskin niiden väri vaihtelee ihan hurjasti valon mukaan.

Tässä puunapit, mutta vieläkin liikaa kiiltoa paremmin ja jännästi kamera tuottaa noista liian oranssin punaiset.
TiiQ, kommentoi, että puunapit on liian turvallinen valinta - totta! Mutta minä tykkään tutusta ja turvallisesta. :D Onpas tämä nyt vaikeaa. Illalla olin jo aika varma puunapeista, mutta nyt aloin taas empiä. Kohta pitää oikeasti etsiä ne kukkanapit jostain ja sitten en kysy teiltä mitään, nih!
Tähän loppuun voisi tulla pitkä tarina siitä, miten yhteispäivystys sunnuntaisin toimii, mutta en jaksa. Kerrottakoon silti, että kulutin silmän värikalvontulehduksen vuoksi 9-17 mittaisen reissun kaupungissa. Väliajalla shoppailin Anttilasta nämä ihanat muumisakset. Ja vasta kun olin tässä jo postaamassa huomasin, että kuvasta puuttuu jotain olennaista. Niinkuin vaikka se Muumimamma. Alla siis vähän parempi kuva ja siis nämä sakset on käsityösakset. Lapsilta ja mieheltä kielletyt!


Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin kerron vielä, että mulla oli oikeasti varsin rattoisaa siellä päivystysjonossa muutama tunti. Tästä tunnistaa kotiäidin. Jos saa lukea pari tuntia kirjaa kenenkään keskeyttämättä, tuntuu kuin olisi lomalla. Vielä kun eväänä on suklaata ja kassissa myös käsityö, ei paljon muuta voi toivoa.
Mikä parasta, mies pärjäsi tissitaaperon kanssa oikein mainiosti koko päivän, eikä kukaan edes kiukutellut kun tulin illalla kotiin!

Nappien valinta

Ilma viileni (jos ihan pienesti vaan valitan, että on aika kylmä, niin lupaatteko unohtaa kaikki aiemmat valitukseni helteistä?) ja neulominenkin taas sujuu. Puolukka-kauluri (ravlink) on tässä pingottumassa, mutta nyt tarvitsen apua nappien valinnassa. Äänestä mieluiten perustelujen kera, en tosin lupaa noudattaa enemmistöpäätöstä.

Puiset napit ovat alkuperäinen ajatukseni. Ne eivät ole kiiltävät kuin tuossa kuvassa näyttää, vaan kyseessä on peruspunaruskea mattapintainen puunappi. Kuvan ylempi nappi on lähempänä oikeaa. Tummat, ihanat käsintehdyt keraamiset, napit taas on voitettu blogiarvonnassa. Ovat Talon miesväki oli kysyttäessä näiden kannalla ja toisaalta niiden väri käykin kuvaa paremmin neuleeseen. Näitä on 6, joten kaksi jää pitämättä. Puunappeja on monta, riittää seuraavaankin projektiin käytin niitä tähän tai en.
Ihan alunperin tosin olisin laittanut puiset napit, joissa on kukkakaiverrus. Mutta nuo napit ovat paikassa X, eikä jaksaisi etsiä. Kyllä ne jostain vastaan tulevat ja voihan ne sitten vaihtaa, jos siltä tuntuu.

Jostain blogista löysin linkin Ninnun trikoopipo-ohjeeseen. Vanhat venähtäneet tai muuten oudonmalliset vauvanvaatteet saavat jatkossa piiloutua saksien tieltä. Tämä on tarpeeksi aivoton ompelutyö minullekin. Koukuttavaa puuhaa, huomaan perkkaavani vauvanvaatelaatikkoja sillä silmällä.

Esikoinen tykkäsit tästä kovasti.


Vaikka kuopuksen käsi pilkottaakin kuvassa valmiina nappaamaan pipon, ei se oikeasti suostu niitä pitämään päässään hetkeä pitempään. Ylimmästä piposta tuli liian pieni, harmillista kyllä! Mutta sen siitä saa kun leikkaa miten sattuu, eikä ole tarkkana.

Vaaleanpunaisen kukkakuosisen pipon saisi ihan postikulujen hinnalla, jos joku tarvitsee. Laita kommenttia, niin voin halutessasi mitata leveyden. Meidän 1v2kk tytöllä taitaa olla n. 50cm päänympärys ja tämä mahtuu päähän, mutta on sen verran napakka ettei ole kiva pitää.

Ametistikoruja

Jotenkin vahingossa eksyin taas helmikauppoihin ja tällä kertaa piipahdin Kirjohelmessä. Tilasin ametistin värin alla muutamaakin lasihelmeä ja pian ne alkoivatkin huudella haluavansa koruiksi.

Vasta pienen surffailun jälkeen hoksasin tarvitsevani vaijerinsuojia, mutta muutaman kymmenen sentin hintaisista tuotteista ei viitsisi maksaa 2,5€ toimituskuluja. Onneksi Tikrunmami oli tulossa Kalakukkotapaamiseen ja antoi kaksi paria niitä muutamaa minulle ylimääräistä helmeä vastaan.

Setissä on siis neljänlaisia lasihelmiä, välissä harmaita siemenhelmiä ja hopeoidut korunosat. Väri taas noiden kahden kuvan välistä.

Tuossa aemmin piti heittäytyä taas pikkutytöksi ja koristella kännykkäkin. Vielä kuopus ei ole varastanut kännykkää, mutta saa nähdä miten käy kun se jää liian lähelle pöydänreunaa. Lähteekö helmet irti vai ehtiikö äiti ensin!

Koruiluun voisi hurahtaa, jos mulle vaan olisi annosteltu sitä sommittelutaitoa hiukkasen enemmän.

Kalakukkovaihto

Kuopion seudun neulojien Ravelry-ryhmässä pidettiin yhden paketin vaihto ja maanantaina oli sitten vaihtotapaaminen TiiQ:n luona. Paikalla oli miltei kaikki vaihtajat ja pari muutakin neulojaa.

Paketit kiikutettiin mysteerisäkkiin ja (erityisesti eräiden!) malttamaton odotus palkittiin kahvittelun jälkeen.Minusta kaikki paketit olivat ihania ja kuten joku mainitsikin, aivan saajansa näköisiä. Tuntui, että oikeasti oli luettu kaavake tarkkaan ja mietitty mikä toista kiinnostaa. Tietysti moni tunsi parinsa jo neuletapaamisista ja se varmaan helpotti miettimistä.

Minä sain ihanan paketin! Inca baby alpakkaa ja teeteen Pallasta, molemmat minulle tuntemattomia, mutta uskonpa tykkääväni kummastakin. Paketista löytyi myös puuhelmiä, jotka oli just sen näköisiä että olisin voinut ostaa tuollaisen pussin itsekin. Suorastaan hämmästyttävän hyvä löytö! Paketissa oli myös tummaa suklaata, joka kuvanottohetkellä oli vielä jääkaapissa, mutta jostain kumman syystä sitä ei enää sieltä löydy... (puolet tosin oli mies rosvonnut, kun en erikseen älynnyt kieltää, mur!) Ihana parini oli myös ommellut minulle käsityöpussukan! Huomasin just, että pussista olisi pitänyt ottaa parempikin kuva, mutta ehkä tuosta saa selvän. Kaunista kukkakangasta ja pitsiä nauhakujassa. Kiitos kovasti Emma!

Minun parini oli vaihdon emo Mimmi75. Tässä oli pientä haastetta, kun ei voinut yhtään vihjailla mitään keskusteluissa. Ilmoittautumislomakkeessa kerroin emolle menevässä osiossa, että minulla olisi joutilaana lankavarastossa violettia ohutta sukkalankaa, jos sellainen sattuu vaihtopariksi. Pakettiin kasasin Mimmille siis Zauberballin Mustaviinimarja-pallukan, vaikka lanka muissa väreissä oli jo tuttu.

Mimmi tykkää koirista ja hänellä on beagle. Hän ei ole vielä ehtinyt tekemään itselleen tiskirättejä, joten tekaisin That Old Beaglen. Muuten mukava malli, mutta kaavio olisi ollut ihan kiva. k1,p1,k7,p23 jne. Piti vaan luottaa sokeasti ohjeeseen ja kyllä siitä Ressu tuli ihan ilman purkamista. Lanka Novitan Bambua ja puikot 3,5mm.
Aiemmat Bamburätit olen neulonut 3mm puikoilla ja useat 60 asteen pesut ovat tiivistäneet pintaa liikaa. Jospa nyt ei kävisi niin.

Lisäksi laitoin valmiita silmukkamerkkejä ja pienen setin tarvikkeita, joista voi aloittaa merkkien tekemisen itsekin. Kuvasta puuttuu vielä pikkupussi puunappeja, Mimmillä oli suunnitelmissa aloittaa joskus villatakin tms. teko. Laitoin mukaan myös valmiiksi leikattuja kuvioita korttiaskarteluja varten. Koko paketti lähti Royal Caninin koira/kissa-aiheisessa kassissa.
Pakko tunnustaa, että tähän pakettiin en ostanut mitään vaan kaikki löytyi omista varastoista, jotenkin kaikki tarpeet tuntuivat ihan itsestään. Toivottavasti oli silti tykätty, koitin lukea lomaketta tarkasti.

Uintia

Ei mulla mitään asiaa ole, mutta leikin pikkasen blogipohjan kanssa ja jotten ihan täysin haamuttaisi, laitan mummo-koirasta yhden kuvan. Seurailee siinä ajokoiran vauhdikasta uintia. Ui kyllä itsekin, mutta ei tahdo enää löytää lelua. Vanhuksen päivät käy vaan vähiin, mutta vielä joku aika pärjätään. Ikävä on jo valmiiksi.