Ykskyntöset

Valmista tuli! Ykskyntöset eli perinnemysteerisukat Jenni Östermanin ihanalla ohjeella.

Ykskyntöset

Lanka: Gjestal Sildre, kirjailut Nallea kasvivärjättynä ja vihreää Woolia

puikot: 2mm

kulutus: 110g

koko: 39/40

Varressa tein silmukoita jäljentäen kaikki kuviot, myös ne mitkä olis pitänyt tehdä ketjupistoilla. Tykkään näistä näin tosi paljon, enkä kyllä olis osannut tehdäkään pistoja kauniisti.

Sukat istuu täydellisesti, vaikka pelkäsin että varresta tulee liian löysä. Kiristin käsialaa langan loppumisen pelossa kantalapussa ja terässä. Tuli aika peltiset pohjat, mutta onpahan nyt kerrankin napakat sukat.

Näissä sukissa olen ekaa kertaa tehnyt tiimalasikärjen, hauska yksityiskohta. Olen tyytyväinen siihen, että sain silmukat kiristettyä lyhennetyillä kerroksilla kerrankin kunnolla. En ole nimittäin yhtään onnistunutta tiimalasikantapäätä saanut tehtyä.

Äidille

Äitienpäiväksi tein lapsikorun omalle äidilleni. VikkiTyylin blogissa seurasin talvella hääaiheisten korujen sarjaa ja sain sieltä idean isoäitikoruun.

Koru on tehty lumikvartsista. Siinä on pieniä lasihelmiä vaaleanpunaisessa vaijerissa väleissä. 3 vuorikristallia kuvaamassa meitä lapsia ja swarowskin vaaleanpunaiset kristallit edustavat lapsenlapsia, joita on jo seitsemän. Jos nyt veljen poppoo vielä innostuisi lisälapsiin, niin lisään sitten kristalleja tarpeen mukaan. Minulla ja siskolla on lapsiluku täynnä. ;)

Tänään kuopus sai ihanan lahjan kummiltaan. Ihastelin tiistaina rusinan kangastilauksen saldoa ja kummilapsi ilmaisi myös kankaiden olevan kuin koruja. Tänään meidät sitten yllätettiin paidalla!

Tänään myös esipuretimme lankaa ja vitsailu siitä, että keitän aina kaikki värjäämäni langat kostautui. Hiipumaan jätetty huonosti vetänyt muuripata yllätti ja tempaisi 80 asteen lämmöt yhtäkkiä kiehuvaksi. 700g keitettyä lankaa sykkyrällä siis mulle ja rusinalle. Mikä pahinta, tukikeppinä lämpömittarille ja haltijalangoille ollut korallikanukan tuoreesta oksasta tehty keppi värjäsi minun valkoisia lankoja hitusen punertaviksi.

Ei menny ihan putkeen, mutta pistin tuossa likoon kuoria ja pieniä oksia, värjätään ne valkoiset Corallot sitten ihan oikeasti lähipäivinä.

Aeolian

Tässä se nyt vihdoin on, pingotettuna ja kuvattunakin.

malli: Aeolian

lanka: Wollmeise pitsilanka, väri Merlot

kulutus: 153g

puikot: 3mm

Tätä oli ihana neuloa, jopa monen kammoamat nypyt oli minusta aika helppokin tehdä. Helmiä en neulonut sekaan, ei oikein ollut riittävää määrää sopivia ja oli hinku päästä vihdoin aloittamaan. Täytyy joskus kyllä kokeilla helmienkin lisäämistä, mutta luulenpa että vaihdan mallia, vaikka Aeolian onkin aivan ihana huivimalli.

Perinnemysteerisukkien kakkosvihjekin valmistui, molempien sukkien osalta, ja tulostin myös tänään ilmestyneen kolmosvihjeen, mutta sitä en ole vielä kunnolla aloittanut. Vähän sentään vilkaissut ja huomannut, että kärjessä saan opetella uuden tekniikan, kunhan sinne asti päästään.

Langan riittävyys epäilyttää ja siksikin jätin kakkosvihjeestä yhden mallikerran verran vartta tekemättä.

Puikkopussi

Muutama päivä sitten tartuin härkää sarvista, kaivelin ompelukoneen ja saumurin esille. Langoitin saumurin uusiksi, jotta sain mieleistä jälkeä. Neiti piakkoin 2 vee oli säätänyt pikkasen juttuja ja sai ompeluhalut nollaan säädöillään. Ompelin koirankutaleelle uuden patjan päällisen. Edellisen se repi reikäiseksi kynsillään ihan muutamassa päivässä. Nyt laitoin farkkua (palanen adoptoitu Rusinan varastoista) ja silvoin pikkasen liian pieneksi osoittautuneen palan kaveriksi omat vanhat risat farkkuni. Ei siis kannata heittää mitään pois, kun joskus voi vaikka tarvita! Sattuneesta syystä ei kuvia tästä taiteellisesta luomuksesta...

Toinen ikuisuusprojekti on aloitettu ties milloin. Tehty todella pätkissä ja kiukuspäissäni jätin hautumaan kun "ei tässä mitään nuppineuloja tarvii" sai taskut todella vinoon. Eipä ne millilleen suorat ole nytkään, mutta siedettävät. Pyöröpuikoilla on koti vihdoin! Ehkä taskut olis voineet olla vähän suuremmat, mutta kyllä tämä toimii silti. KnitProt jäivät vielä ruikuttamaan muualle, mutta melkein kaikki muut asuvat täällä.

Tämä onkin oikein ufo-postaus, sillä pienet lapaset on aloitettu hamsterikuussa eli helmikuussa. Nyt viimeistelin tämän 20 gramman urakan. Miten ne lapaset onkin vastenmieluinen projekti mulle, kumma juttu! Lanka tietysti loppui kesken ja pistin sitten veriseitikillä värjättyä sukkalankaa peukaloihin. Eiköhän nuo neidille vältä.

Ravelryn perinneryhmässä alkoi mysteerisukka KAL ja sen ensimmäisen vihjeen neuloin tänään samantien valmiiksi. Tai no toinen sukka on aloittamatta, mutta ehtiihän tässä vielä. Lankana on Gjestal Sildre sekä kasvivärjättyä Nallea veriseitikkipadasta. Kahta muuta väriä tähän vielä tulee kirjailujen verran. Vihreää (josta en tiedä mitä on) ja ruskeaksi taittunutta aronialla värjättyä Nallea.

Terve, ja kiitos kaloista

Shoppasin joku perjantai taas Wollmeisella. Ekaksi tuntui ettei ylläripussista jäänyt kotiin minulle mitään, mutta kaksi pötköä jätin. Sinistä! Ihanaa sinistä, joka on varsin kummallista, sillä siitä on aikaa kun olen pitänyt sinisestä. Toinen jäänyt lanka oli kirkkaan vihreää, vähän keltaiseenkin vivahtavaa. Ei suosikkini sekään ja oli hetken myynnissäkin, mutta onneksi ei kukaan ostanut Wasabia. Sininen on koekaniini, jolle en ole keksinyt varmaa nimeä. Mietin Jacuzzin ja Blue Curacaon välillä.

Keskimmäinen kurkki lankapussiin ja aloitti varovaisen tiedustelin. Kuule äiti, olisko tuo sininen semmoista lankaa, että siitä voi neuloa sukat? Neulojan lapsi, kun tietää ettei kaikki langat sovi sukiksi! Ei voinut olla heltymättä pienen pojan pyynnön ääressä. Keskimmäinen on kova kalamies, joten esittelin Mariannin Who ate the fish-sukkien kuvat. Kelpasi kuulemma, vaikkei ollutkaan keltaista tai oranssia.

Lankalenkit varpaissa epäilytti, joten tein kuviot vain varteen. Kivat tuli! 55g lankaa ja 2,25mm puikot. Kolmen päivän projekti. WM-neuloutuu selkeästi itsekseen. Tai ainakin melkein.

Sinisessä meressä ui viininpunaisia ja vihreitä kaloja, kissojen pyydystäminä. Nuo nuolimaiset tulkkasin ruodoiksi ja se herätti pojissa suurta hilpeyttä. Ylimmät kuviot on tehty monivärisestä Gazpachosta, mutta ei näköjään kuvissa juuri erotu värien vaihtelu

Pientä kasvunvaraa tein sukkiin ja toivoa sopii ettei kesällä tapahdu taas hurjaa kasvuspurttia jaloissa.

Emma kehui mittatilauspolvareiden ohjetta ja sainkin opeteltua kunnolla miten tehdään ranskalainen kantapää kärjestä aloitettuihin sukkiin. Tykkään! Vähän matematiikkaa lainasin täältä.

Se Aeoliankin on valmiina ja jollain tapaa pingotettu. Mutta en ole tyytyväinen kuviin ja luulen, että pingotan reunusta uusiksi, kunhan saan ostettua lisää nuppineuloja. (Eikä kerrota miehelle että pingotin huivin meidän sängyssä ja seuraavana aamuna löysin yhden neulan pystyssä oman tyynyni alta... hups!)

Otsikkoa ihmetteleville tarjoan Wikipediaa.

Aurinkoinen aamu

Tänä aamuna mentiin ulos ilman aamupalaa. Oli kiire hangelle. Ehdin jo ajatella, ettei tänä vuonna päästä hankiaisille ollenkaan. Normaalisti kun maaliskuu on ollut SE kuukausi. Mutta kantoi se hanki äitiäkin ja pieniä innokkaita. Juoksivat ja touhottivat, olipa mukava aamu. Yöllä oli ollut viitisen astetta pakkasta. Aamupalakin maistui mukavasti ulkoilun jälkeen.

On täällä neulottukin. Mytty on vailla kahdeksaa viimeistä kerrosta. Silmukoita on aika monta kerroksellaan. Aeolian - vihdoinkin puikoilla ja valmistuu aika vauhdilla. Wollmeisessa on joku ihmeellinen taika!

5 $ in Paris

Etsiskellessäni erilaisia raidoituksia neuletakkia/-paitaa varten muutamalle Wollmeise-vyyhdille törmäsin 5$ in Paris-paitaan. En ole koskaan oikein tajunnut lyhythihaisten neuleiden päälle, mutta muutamat versiot tästä mallista kolahtivat ja pari vuotta hyllyssä marinoituneet Kamenat eivät halunneetkaan enää tulla Ilmariseksi, vaan kiilasivat projektijonossa ykköseksi.

Ei uskoisi miten nopeasti tämä valmistui 2mm puikoilla. Kolmisen viikkoa meni ja osan aikaa siitä sairastinkin kunnolla. (Edellisessa postauksessa mainittu tautikin selvisi, mykoplasmahan mulla lymysi. Oikea lääkitys tepsi, joskin välillä vielä vähän yskittää)

Melkoista säätämistä tämän neulominen oli ohjetta huomattavasti ohuemmalla langalla. Mutta sovittelin ahkeraan. Epäusko meinasi iskeä hetkeksi, mutta pingotus pelasti taas kaiken ja koosta tuli aika sopiva. Ehkä olisi voinut pikkasen isompi olla, mutta toimii kyllä käytössä hyvin.

On varmasti sopiva vaate, kun syksyllä palaan töihin. Ei tule liian kuuma, sillä neule painoi vain 175g, mutta suojaa tämä niskahartiaseutua, kun näpyttelen joskus vähän liiankin tehokkaasti ilmastoidussa toimistossa tietokonetta.

Nyt vaan pitäisi keksiä mihin käyttäisi loput Kamenat. Varasin Ilmariseen 600grammaa tätä lankaa, mutta kaipa sekin käyttötarkoitus joskus selkenee.

Enkä minä sitä WM-takkia ole saanut aloitettua, mutta pitsihuivin toisesta WM:sta kylläkin.

Flunssakuu

Hamsterikuu vaihtui flunssakuuksi. Lapset ja mies ovat selvinneet suht vähällä (paitsi keskimmäiseltä paljastui penisilliiniallergia), mutta minä olen sairastanut siitäkin edestä. Kuumetta ei tietenkään, mutta kaikkea muuta mukavaa. Jostain pitää kuitenkin repiä huumoria ja jos ei muusta niin sitten vaikka possulääkityksestä.

Menin valittamaan järkyttävää kurkkukipua ja poistuin lääkäristä Tamiflu-resepti kourassa vähän hämmästyneenä. Söin tuon lisäsi myös kuurin penisilliiniä ja kurkkukipu katosi, mutta tilalle saapui yskä, joten maanantaina tie käyneet taas terveyskeskusta kohti.

Sattuneesta syystä ei kamalasti tässä kuussa ole neulottu. Hamsteroinnin loputtua pidin viikon tauon ja tein sitten loppuun tyttärelle sukat. Ensi syksyksi piti tulla, mutta jollei neidin jalka kasva huimasti, odottelemme ehkä kuitenkin seuraavaa syksyä. Ai niin, lapasethan näistä piti tulla oikeasti, mutta muutin suunnitelmaa kesken matkan.

Lankana Hjertegarnin Sock 4 ja Regia 4 fädig. Aika pirtsakkaa lankaa tuo jälkimmäinen ja vaikken edes yrittänyt, sukan teristä tuli lähes identtiset siitä huolimatta että toisessa varressa aloitin kerän ihan eri kohdasta väriliukua.

Hamsterikuussa syntyi myös muutama sytomyssy lasten koossa.

Viimeisin repäisy puolestaan oli Mambosta neljässä vuorokaudessa neulottu Iced. Pistin sen tänään pingottumaan kunnolla, josko tuo helma vähän asettuisi ja voisi ottaa jonkun kuvan päälläkin. En viitsisi millään purkaa kaulusta. Kotitakkina välttää noinkin, mutta kyllä silti vähän riepoo.

Vielä yksi hamsterityö. MacPalmikkoneuleesta jäänyttä Naganoa ja kynsikkäät mielelle entisten tilalle. Hamsterikuun saldo ekaa kertaa siis yli kilon, joskin paksulla langalla neulominen tuntui aikamoiselta huijaukselta.

Ai niin, ei mulla sitä possutautia ollut eikä onneksi mitään muutakaan virusta näytteistä löytynyt. Ärhäkkä nielutulehdus kuitenkin.

Baktus

Edellisen postauksen hatulle tekaisin kaveriksi Baktus-huivin.

Lisäsin tähän kiinnityssysteemiksi pienen napin ja tein Will I Be Prettyn ohjeesta löytyvän pienen kukkasen napinläven viereen. Kukan terälehtien määrän pudotin viiteen.

Huivista tuli melkein kauluri tällä tavalla. Tästä tuli oikeasti kiva ja Baktuksen suosiotakaan ei tarvitse ihmetellä. Ilman nappiakin tämä nimittäin asettuu kivasti kaulalle. Pienillä töillä etenee hamsterikuu, tämä vei lankaa 48 grammaa.

Sain myös innokasta neuleapua tässä projektissa. Ainakin puikkojen heiluttelussa.

Hyvää ystävänpäivää!

Sain niin herkullisen ja aiheeseen sopivan kortin, että pakko jakaa se myös blogini lukijoiden kanssa. Hyvää ystävänpäivää siis!

Veera Välimäki KAL

Hamsterikuulle sattuikin monta KALia tai muuten aikataulutettua neulomista. Suomen Wollmeise-höperöissä neulotaan Veera Välimäen suunnittelemia neuleita ja luonnollisesti Wollmeisesta.
Pitkän pähkäilyn jälkeen valitsin langaksi Little Things- myssyyn WD Gazpachon (twiniä) ja se oli nappivalinta. Raidoittu kauniisti ja tasaisesti niin reunuksessa kuin sileällä neulotussa osassa.

Tykkään tästä kovasti, mutta se ei ole mikään paras pipo kahdenkympin pakkasiin ja viimaan. Pakko oli mennä ulos, että saisi vähän valoa kuviin. Lisäksi upposin tietenkin hankeen, koska ainoa kohta mihin tällä tontilla tuli suoraa auringonvaloa vaati kiipeämisen penkalle.

Tässä tulee vähän hippiolo, jos hiukset asettelee sopivasti. Mattimyöhäinen neuloo parhaillaan tälle kaveriksi Baktuksen, siis sen jonka kaikki muut tekivät viime vuonna tai aiemmin!

Kevättä odotellessa siis.

Tämä oli myös ensimmäinen Wollmeisesta neulottu työ. Alan ymmärtää entistä enemmän miksi ihmiset hurahtavat tähän lankaan. Välttämättä en ehkä tykkäisi pinnasta sukkina, mutta neuletakkina ehdottomasti. Sellainen onkin jo suunnitteilla.

Kalakukko KAL

Ravelryn Kalakukko puikoissa - ryhmässä on käynnissä KAL, jossa neulotaan jotain ryhmään kuuluvien neulojien suunnitelemaa työtä. Valitsin TiiQ:n Will I Be Prettyn, joka menee KYSin lasten syöpäosastolle jossain vaiheessa.

Myssy on hyvin marinoitua The Cotton Gardenin Ericaa. Kulutus 33mm puikoilla 42g tais kumminkin olla 3mm! . Testasin omilla lapsilla ja parhaiten asettui 6 vuotiaan päähän, kuvassa mallina kuitenkin 1v8kk.

Tykkään kovasti tästä mallista ja tuo virkattu kukka on myös hirmuisen kaunis.

Kati heitti haasteen. Seitsemän asiaa minusta. Piti kaivella vanhat postaukset esiin ja todeta, että aika monta juttua olin ehtinyt kertoa, jonkun kahteen kertaankin.

1. Marin postasi äskettäin elokuvissa käynnistään. Tämä tuli heti mieleen haastetta pohtiessa. Minä nimittäin olen viimeksi käynyt leffassa joskus 2002 tai 2003. Silloin asuimme vielä pk-seudulla ja opiskeluaikaan oli paremmin aikaa ja intoa sekä kunnon teatterit, mutta ei sitä silti kovin usein tullut harrastettua sielläkään. Enkä voi sanoa, että hirveästi kaipaisin. Ensinnäkin pitkästyn tosi äkkiä. Elokuvan pitää olla hyvä, että sitä jaksaa katsoa. Toiseksi selkäni ei kestä istumista samassa asennossa kovin pitkään ja kolmanneksi en pidä siitä, että äänenvoimakkuus on niin kovalla. Baby Biot sopisi varmaan loistavasti minulle, ihan ilman vauvaa!

2. Iltalehdet boikottiin. En lue iltapäivälehtiä ja tähän sitten klassinen PAITSI jos. Eli luen jos joku linkkaa ketjun vaikka forumilla ja asia kiinnostaa, mutten lue oma-aloitteisesti, jos ei ole todella hyvää syytä. Työssäni olen riittävän monta kertaa joutunut antamaan lausuntoja lehdille ja todennut, että ne kirjoitetaan erityisesti keltaisessa lehdistössä ihan miten sattuu. Miksipä siis mikään mitä siellä väitetään ihmisten sanovan pitäisi sen paremmin paikkaansa. Ei ehkä enempää tästä, muuten nousee ärsytys liian korkeaksi.

3. Kova musiikki ärsyttää, ks. kohta 1. Mies isontaa ja minä pienennän niin autoradiota kuin telkkariakin, voitte vaan kuvitella. :D Samaan sarjaan menee myös omien lapsien kiljuminen ja karjuminen, niistä vaan puuttuu se tehokkain äänenvaimennin.

4. Aiemmin kerroinkin jossain meemissä, että olen puhelias. Minulla on myös ärsyttävä tapa olettaa, että keskustelukumppani tajuaa asiani vaikka se itse avainsana jää sanomatta. Mies saa kärsiä tästä erityisesti, kun kerron sen avainsanan lauseen lopussa - jos muistan! Ei tuo ole vielä viidessätoista vuodessa oppinut ajatuksia lukemaan ihan kunnolla. :D

5. Edelliseen kohtaan viitaten, miehen kanssa olemme toistemme ensimmäiset ja ainoat seurustelukumppanit. Tarina alkoi melkein 15 vuotta sitten lukion vanhojenpäivän aikaan.

6. Kohdasta neljä myös toinen aasinsilta. Olen auttamattoman hajamielinen ja huonomuistinen. Lyhyeen muistiin kykenen kyllä tallentamaan asioita opiskelemalla, mutta jos kerroit minulle jotain vaikkapa puoli vuotta sitten, en taatusti muista sitä.

( Huh, mitähän vielä uskaltaisi paljastaa, alan vaikuttaa ihan oikeasti tosi oudolta tyypiltä...)

7. Vaikka olenkin huolimaton ja hajamielinen, kykenen tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Samalla voin lukea lehteä, laittaa ruokaa, leipoa ja ruokkia lapset tai käyttää pienintä potalla. Tämän tosin taitaa hallita kaikki pienten lasten äidit.

Heitän tämän eteenpäin kiolle, Merithille, rusinalle, Emmalle ja Distant Knitterille.

Testineulontaa osa X+1=valmis!

Tästä kimaltelevasta vyydistä syntyivät nämä.

Serpentine Socks (Wendy D. Johnson: Socks from the toe up). Kirjassa on muutamia paksummille langoille suunniteltuja malleja ja tämä on yksi niistä. Mallikerta on niin lyhyt, että helposti tästä saa muokattua kauniin mallin myös ohuemmille langoille.

Oman käsialani tuntien ja itseasiassa jopa mallitilkun neulottuani tein nämä ihan ohjeen mukaisilla silmukoilla keskimmäisessä koossa. Jälkikäteen voisi viisastella, että olis tähän voinut vielä nelisen silmukkaa lisätä, jotta pitsineule ei aukeaisi ihan noin paljon.

Jätin varresta takaosan pitsin pois, tykkäsin niin kovin tuosta langan hienoisesta värivaihtelusta, että halusin sen näkyvän paremmin. (Ja ihan pikkasen laiskotti vääntää pitsiä...) Varteen lisäsin pari silmukkaa, että nämä hyvin muodostuneet pohkeet mahtuvat mukaan. Näitten lisäysten vuoksi muokkasin myös resoria mieluisekseni noudattelemaan pitsikuvion oikeita ja nurjia.

Kivat tuli, sääli että kuvat ei tee taaskaan oikeutta värille tai mallille. Mutku se kuvausassistetti on työmatkalla ja itselaukaisimen käyttöä rajoitti oman on off-flunssan lisäksi tuo pikkuneiti, joka nytkin tonkii laatikoista käsityötarvikkeitani. Lähden siis tarkistamaan minne katosi neulatyyny ja saanko kerittyä kesän värjäyksiä varten pasmalangoiksi varatun puuvillalangan jämän taas kerälle!

MacPalmikkoneule - vihdoinkin!

Tammikuun lopussa valmistui viime huhtikuussa aloitettu projekti. MacPalmikkoneuleeseen ihastuin jo vuonna 2006, kun näin sen Tupasvillaa- blogissa. Tulostin ohjeen onneksi jo silloin talteen, nythän kyseistä blogia ei enää ole. Hupparin ohje sen sijaan löytyy arkistosta, ilman kaaviota tosin.

Lankojen ostamista mietin pitkään. Silloin pinnalla ollut petrooli Wool katosi kaupoista Novitan tyyliin liian nopeasti. Lankamaailma Nordiasta hankin sitten Gjestalin Naganoa kokonaisen kilon. Nyt kun vain muistaisi, että lanka ei ole konepestävää, vaikka vyöte tuossa erässä niin virheellisesti sanookin. Ikävä kyllä lanka näyttää jo pienen kostutuksen jälkeen vähän pörhöttyvän, harmi jos huopuu heti käytössä.

Ohjeen koko oli S ja Wool aavistuksen paksumpaa kuin käyttämäni lanka (sen seikan tajusin kylläkin vasta ehkä hihoja tehdessä...). Lisäsin muistaakseni nelisen silmukkaa etu+takakappaleeseen ja luotin, että löysä käsialani pelastaa loput. Niin pelasti, tästä tuli oikeasti sopiva.

Lankaa kului 650g, kolmosen puikoilla neuloin, paitsi resorit 2,5mm. Ihan ei voi laskea, että työhön olisi mennyt kymmenen kuukautta, sillä neule lepäsi parisen kuukautta kesällä muiden töiden ja helteen vuoksi koskemattomana. Ja onpahan tässä välissä jokunen muukin neule ehtinyt syntyä.

En halunnut ihan niin lyhyttä, joten lisäsin pituutta helmaan yhden salmiakkikuvion verran. Saman tein hihoissa ja vaikka ne aluksi tuntuivat aika pitkiltä, niistä tuli ihan sopivat pingotuksen jälkeen. Inhoan liian lyhyitä hihoja ja minulla on suhteellisen pitkät kädet.

Neuloin tämän ohjeesta poiketen hihansuihin saakka yhtenä kappaleena ja vältyin taas sivusaumojen ompelulta. Hihojen istuttaminen ahdisti, mutta tällä kertaa voin sanoa että onnistuin! Ei ehkä täydellisesti, mutta hyvin kuitenkin. Samaten nappilistasta tuli aika siisti.

Tässä kuvassa väri on ehkä lähinpänä totuutta. Vedenvihreäksi sanoisin sitä, missään tapauksessa ei ole sininen, mutta ei petroolikaan.

Puunapit on ostettu Karnaluksista ja tykkään niistä kovasti. Ovat oikeastaan aika lähellä omien hiusteni väriä. Kuvissa ei näytä tietenkään miltään, kun yritin säätää värejä langan vuoksi.

Tämä kuva on omistettu armaalle miehelleni, joka kehuja kerjätessäni purskahti nauruun ja totesi, että näytän ihan pikaluistelijalta. Siinä vaiheessa takissa ei olleet vielä hihatkaan paikallaan, mutta mielikuva oli kyllä osuva. Näytin silti kansainvälistä käsimerkkiä...

Testineulontaa osa X

Hanna Kujeelta kyseli Kalakukko puikoissa, josko löytyisi innokkaita uusien sukkalankojen testaajia. Pitihän sitä tietysti rynnätä mukaan.

Kuje on lähilankakauppani ja palvelu on loistavaa, sillä vakioasiakkaan (köh) värimieltymyksetkin on tiedossa. Vihreä lanka on kaunista, ihan minun väriäni. Metallin kimallus vähän yllätti, mutta neulottuna se näyttää oikeastaan aika mukavalta. Eikä se tunnu rasittavan sormiakaan, vaikka aluksi arvelutti näillä pykineillä sormenpäillä siihen koskea.

Aloitin siis sukat Lankahamstereiden merkeissä eilen. Aamulla klo 7.20. Neuloin onneksi sentään vain yhden sukan alulle, totesin, että pari silmukkaa lisää ei tekisi pahaa. Purin parikymmentä kerrosta ja lisäsin silmukat. Neuloin myös toisen sukan samaan vaiheeseen ja pääsin hyödyntämään magicloopia täydellä teholla.

Osaan keriä langan siten, että se juoksee myös kerän sisältä. Tai niin luulin. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, että langa on jumissa. Olen tehnyt monella tavalla, ihan sormilla pyöritellen ja toisaalta käyttäen pientä pahvirullaa apuna. Ei ongelmia. Mutta jopas nyt jumitti. Ja tietäähän sitä mitä tällä sisulla saa aikaan. Naps ja poikki.

Neulotaan sitten yksi kerrallaan. Ei sitä langanpää enää kerän uumenista saa kaivettua esiin. Paitsi että taidan katkoa uhallakin kantapään kohdalla langan tuosta ekasta ja jatkaa toista. Ei niistä muuten tule samaa paria, jos työ jatkuu yhtä hienosti.

Olisko edellisestä testineulonnasta kannattanut oppia, että testineulominen ja minä ei sovita yhteen? Vai olisiko surkeilla yöunilla vaikutusta asiaan, tai yskivillä lapsilla. Tuo räkäisin niistä nukkuu muuten vihdoin kuvassa taustalla. Nukahti vasta normaaliin päiväunilta heräämisaikaan. Ei tarvinne kertoa, että äidillä on pinna pikkasen tiukalla.

(Ja ei, periksi ei anneta, eikä masennuta, mutta joskus pitää saada jurnuttaa.)