Kanarian keltaiset sukat

Marraskuussa lomailtiin perheen kanssa Kanarialla, Playa de Amadoreksen alueella ja aloitin koneessa nämä sukat. Kärkialoitus Judy's Magic Cast On:lla ja siinä uima-altaan reunalla päädyin tekemään jälkijättöisen kantapään. Mukana ei ollut mallisukkia, enkä jaksanut ohjettakaan sen kummemmin etsiä, joten kantapaan paikka oli hiukan arvoitus.

Toinen sukka taisi valmistua lähes kokonaan loman aikana ja toinen sitten joskus ennen joulua, kun olimme palanneet takaisin harmauteen. Kantapään arviointi ei osunut ihan nappiin, joten sukista tuli lopulta passelit kuopukselle ja ahkerasti niitä on tänä talvena käytetty, mutta mahtuvat varmaan ensi vuonnakin.

Lanka on Regian 6ply Stripemania Coloria ja tuo minulle nyt jatkuvasti mieleen ihanat lämpimät päivät auringossa.

Loppuun vielä turistikuvia. Yllättävän vähän tuli otettua muita kuin perhekuvia, joskin valtaosa ajasta vietettiin uiden (ja syöden!). Tämä olikin todellinen loma lasten ehdoilla ja oikein tarpeellinen lepo arjen keskelle.

Elsa ja Stripie Scarf

Tammikuisen postauksen pipolle tein kaveriksi Stripie Scarfin, joka on osoittautunut ihan lempihuivikseni. Huivi on sopivan kapea ja pitkä, ja sen saa aseteltua kivasti kaulalle.

Settiin tein vielä ihanat Elsa- lapaset, jotka Niina on suunnitellut Napille ja Nauhalle lankapakettia varten. Ohjeen saa ostaa myös erikseen kaupasta tai Ravelrystä, mutta minä sain omani ilmaiseksi, kiitos vain Niinalle!

Tein omat Elsani WM Dk:sta ja sainkin käytettyä loppuun tuon Petit Poisonin ihan metrilleen. Yhteensä lapasiin meni 85g lankaa. Varret taisivat jäädä hieman lyhyemmiksi kuin ohjeessa, mutta ihanan pitkät nuo silti ovat ja tuolleen rytättynä lämmittävät rannetta hyvin.

Kämmenosa on puolestaan väriä Im Jahr de Ratte ja sitä minulla on huivin ja lapasten jälkeen vielä pyöriteltävänä vajaa kerä. Riittoisia ovat nuo WM-vyyhdit!

Kuvat otettiin vasta kun setti oli ollut jo käytössä useamman viikon (kuukauden??), mutta hyvinpä nuo näyttävät kestävän käyttöä. Lapasosassa näkyy pientä kulumista, mutta käyttömäärään nähden se on kyllä vähäistä. Voin siis suositella Dk:ta asusteisiin tällä kokemuksella.

Näyttääpä nuo kuukausi sitten otetut kuvat hurjan talvisilta. Kuvissa olen juuri iltavuoroon lähdössä ja mies roiskaisi muutaman otoksen rappusilta. Valitteli ylivalotusta, mutta neuleet eivät siitä kuviossa pahemmin kärsi. No, ehkä noissa sisäkuvissa omalla näytöllä värit toistuvat lähinpänä oikeaa..

Spiralini ja Tendril

Päätin ilahduttaa työkaveriani myssyllä ja valitsin ohjeeksi Spiralinin. Löysin Ravelrystä kivan toteutuksen ja tein samat muokkaukset kuin siinäkin. Vaihdoin siis sileän neuleen nurjaan ja myssyn perusribin ainaoikeaan. Arvelin, että työkaverin pää on hiukan omaani isompi ja niinhän ne neulojatoverini neuletapaamisessa oikein arvasivat, ettei tästä tullutkaan myssyä työkaverille. Sen sijaan myssy istui oivasti omaan päähäni ja siihen se jäi.

Lanka on Wollmeise DK:ta värissä Petit poison light.

Käytin 3,5mm puikkoja ja lankaa meni 58g.

Sitten pitikin etsiä uusi malli. Satuin törmäämään hupaisaan Tendriliin ja tiesin, että tästä tulee täydellinen työkaverilleni ja niin siitä tulikin. Reilu omaan päähäni ja sopiva hänelle. Lisäksi muistan varmaan aina sen iloisen naurunpurskahduksen ja kiitollisen halauksen, jonka häneltä sain. 

Tällaiset projektit on ihan parhaita. Vaikkei ensin onnistuisikaan, niin sitten löytyy vielä parempi malli ja ilahtunut vastaanottaja.

Tendrilin taisin neuloa aikalailla ohjeen mukaan, käytin näköjään 4mm puikkoja ja lankaa meni 73g. (Onneksi tulee laitettua tiedot Ravelryyn, muuten ei ehkäpä muistaisi puikkoja tai langankulutuksia, jos työ on valmistunut syyskuussa ja bloggaaja aktivoituu talviuniltaan tammikuussa.)

Spiralini-myssylle on valmistunut myös huivi kaveriksi, mutta se näkyy odottavan lankojen päättelyä edelleenkin, vaan saas nähdä josko saisin sen viimeisteltyä ja vaikka blogattuakin ennen kevättä!

Tardis

Neuleystävä sai vauvan ja paikalliset neulojat kasasivat taas paketin. Koska tiesin kamun pitävän hurjasti Tohtorista (Dr. Who-sarja siis), oli lopulta ihan selvää, että neulon Tardis-sukat.

Ravelrystä löytyi aika monta ohjetta, mutta sitten bongasin yhden kivan projektin, josta löytyi linkit kolmeen eri malliin, joita siinä projektissa oli käytetty. Melkein samoin yhdistelin minäkin ohjeista itseäni miellyttävät puolet.

Heinäkuisella Titityyn reissulla ostin sitten Cascade Heritagea, josta löytyi sopiva väri. Valkoinen on puolestaan on Regiaa.

 Pohjaan jäljensin silmukoilla lahjan saajalle sopivan tekstin.

Kaikin puolin kiva neuletyö. Lankaa olisi toinenkin vyyhti, mutta ongelma onkin siinä neulonko ensin Tardis-sukat myös itselleni, vai pitääkö pian 9-vuotiaalle tulevalle scifinörtille tekaista oma pari pikaisesti. (Ja se lapsi ei ole ko. sarjaa katsonut kuin yksittäisiä valikoituja paloja, mutta mielihalu on kova. Pitää vaan vielä odottaa muutama vuosi, että voi näyttää jaksoja kokonaan.)

Mallijalat kyseisen lapsen, ei tarvinnut edes houkutella malliksi. 

L'ombre de ton ombre

Mewrow Walvis julkaisi pari vuotta sitten ohjeen tähän ihanaan lyhennetyillä kerroksilla tehtävään L'ombre de ton ombre- huiviin. Toteutus ja sopivan langan etsiminen ottaa aikansa, mutta joskus on kivaa, kun on riittävän iso stash, josta voi sitten ihan rauhassa "shoppailla" täydellisen retriittineuleen. Aloitin työn siis huhtikuussa retriitissä.

Langaksi päätyi Hopeasäikeen Sukka, joka nimestään huolimatta on vahvistamatonta lankaa, siis täydellistä huiviksi.

Kaksi vyyhtiä meni aika tarkasti, joitakin osioita piti kaventaa, jotta lanka riitti. Neuletiheyteni on sen verran löysä, että vaikka otin 3,5mm puikot eli 2 * 400m olisi riittänyt ohjeen mukaiseen mittaan. Huivi on melko hyvän pituinen jo nyt, mutta kunhan saan itsestäni puristettua innon, niin pingotan sitä kevyesti. (Tiedä sitten kauanko siihen menee, jos neljän langan pään päättelyyn meni yli kuukausi, olkoonkin, että TDS sotki kesän muita neulomisia.)

Huivin oikea väri on jossain ylemmän ja alemman kuvan välissä, langan väri oli Kurpitsa ja noihin aurinkoisiin elokuun päiviin, jolloin kuvat on otettu, se ainakin sopi mainioisti.

Tein ohjeen lyhennetyt kerrokset shadow wraps-tekniikalla ja olen ihastunut siihen tapaan niin, että vaihdan perinteisen kiedo ja käännä- tekniikan lähes aina siihen.

Lanesplitter

Joskus jotkut projektit venähtävät käsittämättömän pitkiksi. Loin silmukat Lanesplitteriin muistaakseni huhtikuussa 2014 ja valmista tuli heinäkuussa 2015. Kuvat otettiin elokuussa ja nyt syyskuussa onkin hyvä aika päivittää blogia.

Lanesplitter ei varsinaisesti innostanut ilmestyttyään Knittyssä, mutta kun Ravelyssä alkoi ilmaantua toinen toistaan hienompia versioita, innostuin minäkin.

Valitsin väreiksi kaksi kirjavaa toisiinsa sointuvaa Wollmeisen Twiniä, Raku Regenbogenin ja oranssinpunaisen koekaniinin. 

Hyödynsin kanssaneulojan hyviä muistiinpanoja Ravelryssä ja tein väliaikaisen aloituksen. Lopuksi silmukoin hameen kasaan. Siten vältyin alkuperäisen ohjeen sivusaumalta, Vyötärökaistaleen neuloin tuplana, jotta ei tarvitsisi ommella kuminauhakujaa ja sainkin kaisteleeseen lopulta sen verran napakkuutta, että toistaksei koko kuminauhaa ei ole tarvinnut pujottaa. Katsotaan miten sitten käy, kun hame pääsee kunnolla käyttöön ilmojen viilentyessä.

Tästä tuli kyllä aika kiva, vaikka välissä jo epäilytti ja siksi projekti makasi miettimässä kohtaloaan useamman kuukauden.

Tour de Sock 6: Nordic Stripes

Kutosetapin sukat eivät herättäneet monessakaan neulojassa ihastusta, ainakaan suomalaisten joukkueissa. Minusta malli oli mukavan simppeli loppukevennys. Toki kisan kannalta olisi helpompi malli voinut olla vaikka ensimmäisten joukossa, mutta ihan hyvä näinkin.

Sukat neulottiin vähän kuin Neulistin ja Vyyhdin joulukalenterivillasukat. Olikin tosi rentouttavaa neuloa sukkia, joista osasi mitata helposti minkä kokoiset tulee ja käyttää verrokkina molempia joulukalenterisukkia. Nämä siis aloitettiin kärjestä ja kantapää neulottiin jälkikäteen. Lisäsin muutaman kerroksen pohjaväriä ennen ja jälkeen kantapään sekä taisin pari ylimääräistä kerrosta neuloa myös itse kantapäähän.

Sukkien pääväri on Hot Socks Unia, jonka sain ystävältä joululahjaksi. Kirjoneuleraidat on puolestaan Handua ja Lanitium ex Machinaa.

S-koon sukkiin lankaa meni 71g ja näistä tuli minun rennolla käsialalla siis sopivat 39-40 koon jalkoihin.

Ainoa ärsyttävä ja hölmö juttu sukissa on tuo takana ja pohjassa oleva kahden silmukan väli, joka oli ilmeisesti syntynyt kun malli sarjoitettiin kolmeen kokoon. Jos neuloisin muualla kuin kisassa, en taatusti jättäisi tuollaista kauneuspilkkua sukkiin. Vaan eihän ne käytössä sitten edes näy.

Tällä ja edellisellä etapilla olin näköjään sijalla 28. Kokonaiskisassa olin 44.

Tässä vielä kaikki kuusi sukkaparia.

Tour de Sock 5: Ophidia

Vitosetapilla neulottavaksi tuli hauska palmikkomalli Ophidia. Sukkiin neulottiin neljällä eri langalla kiemurtelevat käärmeet. Tämä oli uusi tekniikka minulle, mutta kivastihan se sujui. En tehnyt pieniä keriä, vaan annoin lankojen roikkua vapaasti. Sukkiin tarvittiin sen verran lyhyet pätkät, että en kokenut lankojen kieputtelua liian vaikeaksi, vaikka välistä niitä piti selvitellä.

 Neuloin sukat pienimmässä koossa ja niistä tuli ympärysmitan puolesta sopivat 6- vuotiaalle kuopukselle. Pituutta tuli hiukan liikaa, mutta lyhennän kärkeä ennen sukkien tarvetta sopivaksi. Sukat on neulottu Fabelista ja käärmeissä lanka on Handua. Lankaa kului 65g yhteensä, joista viitisen grammaa tehosteväriin.

Näissä sukissa oli kiva uusi kantapää. Voisin kokeilla itsellekin. Sen verran sukkien malli nimittäin joustaa, että saan sukat pujotettua omaankin jalkaan.

Sukkia kuvattiin kesän harvoista lämpimistä hetkistä ja Lotta onkin ollut ihan ihmeissään yllättävästä kuumuudesta, mutta sitä saa sentään helpotettua uimalla. 

Tour de Sock 4: From a Distance

Neljännen kierroksen sukkapari ei herättänyt kovin suurta ihastusta, tuo perinteinen v-muoto helmien kanssa tuntui aika nähdyltä. Ajattelin, että laitan sitten kivempaa lankaa, jolloin neulominen sujuu mielekkäämmin. Lopulta neulottuna tuo Lanitiumin Foliage väri ei sitten miellyttänyt niin paljon kuin alunperin vyyhdillä, mutta eiköhän näistä jollekulle tule hyvät sukat käyttöön.

Tähän sukkapariin osui tämän kesän helteet, ainakin toistaiseksi siltä tuntuu, että kaksi päivää on ollut lämpöä ja muut joko sateista tai täysinpilvistä, tai molempia ja lämpötila siinä viidentoista paikkeilla. Ei hullumpi kesä siis villasukkien neulomiselle ja pitämiselle, mutta olishan se tietty kiva joskus käydä uimarannallakin, vaikken yli 25 asteen lämpöä kaipaakaan.

Etappia varten sain neulojatoverilta laadukkaita helmiä. Harmikseni tajusin, ettei mikään omistamani lanka toimi helmien kanssa kivasti, jotta kuvaaminen onnistuisi varmasti vaikka sukat valmistuisivat yöllä. Paniikkiratkaisuna tongin vanhoja mustia helmiä ja se olikin huono ratkaisu lopulta. Noin joka neljäs helmi meni läpi langasta huolimatta siitä käytinkö vaijeria vai virkkuukoukkua apuna. Niinpä päätin, etten laita helmiä terään, vaikka siitä olisi lisäpisteitä saanutkin. Totesin, että saan nämä valmiiksi mieluummin pari pistettä nopeammin ja säästän hermojani.

Taustalla näkyvät heinätkin on vihdoin korjattu liiterin vintille. Jäniksille kelpaa varmaan sadekesän huonolaatuisemmat heinät.

Sukkiin kului s/m koossa 69 grammaa lankaa ja käytin taas lempi TDS-puikkojani eli Hiya Hiyan 2mm pyöröä.

Tällä etapilla olin 54, ihan ok suoritus. Ilman helmiä tämä olisi ollut helppo ja nopea malli tehdä, sillä mallikerran oppi äkkiä.

Näitä sukkakuvamalleja alkaa olemaan tappeluksi asti, Kuopuksen jalat on vaan vielä vähän pienet aikuisten sukkia esittelemään, mutta elkeet on kuin mallilla jo nyt. Isoveljien jalat puolestaan on niin komeilla ruhjeilla ja mustelmilla kesän leikeistä, että pitää vähän rajailla reilummin...

Tour de Sock 3: Touring Bubbles

Kolmas etappi käynnistyi sunnuntaina aamulla kahdeksalta paikallista aikaa. Printtasin ohjeen samantien ja huomasin, että tämä on tosi helppo ja nopea malli. Veikkasin, ettei oma nopeus tule riittämään, koska yleensä häviän helpossa perusneulomisessa.

Päätin kuitenkin neuloa niin nopeasti kuin pystyn ja kun aikaa oli annoin vaan mennä. Toki lapset ja kotieläimet piti huolehtia siinä sivussa, mutta noin muuten taisin neuloa koko päivän ja lopetin kahdelta yöllä sormet kipeinä.

Taisihan tuo kannattaa, sillä sijoitus oli 19.! Paras sijoitukseni koskaan. Paitsi että ei tehnyt hetkeen mieli neuloa, enkä seuraavana päivänä kärsinyt pitää haarukkaa kunnolla kädessä, että saisin syötyä nätisti...

Neuloin sukat Hopeasäikeen sukkalangasta, jossa on kultakimalletta mukana, Kesäkuvissa kimallus ei erotu, mutta sisällä se näkyy kivasti. Lankakin on oikeasti vedenvihreä, ehkä petrooliin taittava eikä sininen.

Nämä oli tähän tullessa mukavin neulekokemus, vaikka alunperin en ihan täysillä ihastunut malliin. Kaunis lanka teki kuitenkin tehtävänsä. Sukat on neulottu jälleen kerran 2mm puikoilla ja kulutusta oli 71grammaa. Tahtia nopeutti sekin, ettei näissä mitattu tiheyttä, vaan tietty määrä toistoja riitti, jolloin saatoin neuloa rennosti löysällä käsialallani ja sain kuitenkin itselleni sopivat sukat. Nuo kuplat kun kiristi monilla varren tosi tiukaksi.