Jouluiloa

Valoisaa Joulunaikaa kaikille blogini lukijoille ja Onnea Vuodelle 2011!

Joulujuttuja

Joskus aikanaan jo pistin muistiin Tikrun tekemät omppupaidat ja nämä paidat tein poikien kerhotädeille. Otin vähän suuntia tästä ohjeesta ja sovelsin loput. Sormikaspuikoilla oli muuten helppo aloittaa tämmöinen pikkuprojekti (enkä välttämättä olisi uskonut että 5mm sormikaspuikkoja tulee käytettyä, mutta tuo 5 euron setti olikin enemmän kuin tarpeen jo nyt). Lanka on Alafoss Lopin jämiä, joten ei tule omenoillekaan kylmä! 31 grammaa pienentyi lankavarastokin.

Tuohon sivupalkissa näkyvään reiluun kolmeen kiloon taitaa vuosikulutus jäädä. Hyvästä aikeesta huolimatta turnauskestävyys ei nyt riitä McPalmikkoneuleen viimeistelyyn vaan hihoissa ollaan yhä.

Samassa kerhossa oli taas askarreltu ja kotiin tuotiin nämä hupaisat tonttuherrat.

Saimme myös kaksin kappalein ovikoristeita. On se vaan hyvä, että edes lapset osaa askarrella tässä perheessä. Äidillä on niissä jutuissa peukalo keskellä kämmentä. Tosin onhan ne edellämainitut kerhotädit aika lailla auttaneet ainakin nuorempaa poikaa, mutta hienoja ovat silti.

Jouluikkuna

Viime vuotiseen tapaan tein jouluikkunan. Heti adventin aikaan alkoi kuului pientä painostusta, milloin ikkuna tehdään, joten hyvin oli poikienkin mieleen asia jäänyt.

Tänä vuonna sain apua, sillä kuopiolaisten neulojien pikkujouluissa paketistani kuoriutui kaksi ihanaa tonttua. Mimmi oli ne sinne laittanut makean ja

lankaisan sisällön kanssa.

Sattumalta myös miehen viime vuonna tekemät sukset saivat juuri sopivan käyttäjän. Noiden

tonttujen kengät kun käyvät millilleen suksen siteisiin kiinni!

Pojat harmittelivat, kun ei poikatontulla ollut muuta tekemistä kuin ihastella tytön sujuvaa hiihtoa. Ehdotin miehelle josko tekisi tontulle sopivan vanhan ajan kelkan ja sain melkein samantien tämän hienon kelkan.

Jouluikkunoista pitävän kannattaa taas vierailla Villapallolla ensimmäisen ja toisenkin kerran.!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tässä blogissa ei näytetä tunnelmallista kuvaa lipusta tai kynttilöistä tai kukista. Sen sijaan tarjolla on sotilaallisempi kuva koneesta, jollaista ei ihan joka päivä näin läheltä pääse katsomaankaan.

Itsenäisyyspäivän paraati on tänä vuonna Kuopiossa ja kävimme lasten kanssa kalustoesittelyssä torilla. Esikoinen suostui poseeraamaan, keskimmäistä ei kuvassa oleminen kiinnostanut ja nuorin paleli vaunuissa, vaikka oli topattu tukevasti. Varsinaisen paraatin katselemme sitten televisiosta. Harmi kyllä Hornet oli ainoa kone, jota pääsi katsomaan. Sää esti helikoptereiden esittelyn, mutta mukava päivä silti.

Lace Rib Knit Shrug

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineelle! Ihan jokainen niistä lämmittää mieltä. Suru väistyy aikanaan, eikä lasten kanssa touhutessa ehdi kauheasti miettimään mitään ylimääräistä. Ehkä hyvä niin.

Syksyllä ostin TiiQ:lta kasvivärjättyä villapellava-lankaa. Rouheat langat odottelivat aikansa, kunnes kertoivat haluavansa Lace Rib Knit Shrugiksi. Ohjeen olin laittanut Ravelry-jonoon aikoja sitten.

Lanka kului miltei kokonaan, noin 200g sitä meni. En neulonut kaulukseen resoria, koska lankaa ei ollut enempää ja toisaalta huomasin, että malli toimii ilmankin. Hihansuutkin on modattu oman maun mukaan ( ja purettu kertaalleen pingotuksen jälkeen), muuten noin suunnilleen noudatin ohjetta.

Niin ja se väri, tiilenpunainen sanoisin. Ei varmaan tarvitse kertoa ettei se erotu kuvissa oikein. Ensimmäinen on lähempänä todellisuutta.

Hihatin onkin tarpeellinen lämmittäjä pakkaslukemien kiristyttyä kahdenkympin paremmalle puolelle. Suht paksu lanka tuntuu yllättävänkin lämpimältä, eikä sen karheus ainakaan vielä ahdista niin paljoa, että olisi uittanut hihattimen lanoliinissa.

Kuva on räpsäisty tänä aamuna pikaisesti parvekkeen oven välistä, ei huvittanut mennä ulos asti. Paitsi kävin viemässä pojat kerhoon pikkuneidin kanssa. Mieluummin tosin kunnon pakkaset kuin viime viikon viima!

Venla

2001-2010

Minulla on sinua niin ikävä.

Halla

Jonkin mutkan kautta satuin löytämään Ionan blogista Halla-hatun ohjeen. Neiti 1 veeltä puuttui sopiva talvihattu. Kaupalliset hatut olivat liian isoja ja valahtivat aina silmille autossa. Viime vuodelle tehty taas jo liian pieni. Aloitus vaan laiskotti, vaikka lankakin oli ollut pitemmän aikaa hankittuna.

Kauanhan tässä ei mennyt, muutama hassu päivä, jos ei lasketa sitä, että yhteen kertaan neulottu pipo piti purkaa kun sattui tulemaan liian pieni. Lisäsinkin ohjeeseen 10 silmukkaa otsalle ja taakse 2. Hatusta tuli ihan passeli 50cm päänympäryksen omaavalle ohuen fleece-vuorin kanssa. Ajattelin, että ratkon vuoren pois keväämmällä, joten eiköhän se mahdu silloinkin.

Neiti äykkäpää hermostui vuorin sovittelusta ja hylkii nyt hattua. Kuvan virnistys irtosi isälle, muuten repii hatun pois kiireesti. Mutta kyllä se vielä kelpaa todellisessa käytössä, uskon minä.

Lankana on Cascaden 220 Wool superwashia, joka on ihanan pehmoinen lanka! Huomattavasti pehmeämpi kuin 220 Wool. Väri ei ollut ihan sitä mitä olin ajatellut kuvien perusteella, mutta neulottuna pintana on kyllä ihan täydellisesti neidin värinen lanka.
Luulen, että langasta syntyy vielä kauluri ja lapaset samaan sävyyn, kunhan vaan kerkeäsi. Tuntuu, että aina on joku uusi työ pyrkimässä puikoille ja ikuisuustyöksi muuttunut MacPalmikkoneule (rav) junnaa vasta hihoissa.


Tässä kuitenkin makupala tulevasta hihattimesta ja samalla TiiQ:lle todiste, että adoptoimani villapellavat pääsivät hyvään kotiin ja käyttöönkin jo!

Riippuvuudesta toiseen

Kun värjäyspata meni talviteloille, alkoi meille kotiutua tämmöisiä keriä. Hyvä alku uudelle riippuvuudelle vai mitä?

WD Versuchskaninchen ja WD Gazpacho

WD Fliederbusch ja WD Der letzte Versuch

Mutta oikeasti nuo langat on siis tilattu 15.10. ja sen jälkeen on lankalakko pitänyt. Edelleen on porsaanreikä käyttämättä, vaikka noista lähteekin tuo viimeinen yritys vaihtoon ja raparperia saapuu tilalle.

Sukkasatokin oli ja meni. Kuusi paria sukkia hätäisesti neulottu. Osan olenkin jo esitellyt, eikä noissa lopuissa mitään ihmeellistä ole. Joulusukka-satoa kerryttämään pääsee kolme paria.

Syksyn viimeinen keitos

Viimeisen veriseitikkikeitoksen sekaan lisäsin kylmävärjäyksestä jääneet krapit ja aineet saivat taas seistä padassa monta päivää ennen kuin ehdin värjätä.
Alunperinhän seitikeillä oli värjätty melkein kuukausi sitten, mutta yöpakkaset huolehtivat siitä ettei liemen päälle tullut edes homekerrosta. Jännän sameaa tämä liemi kuitenkin oli.
Laitoin pataan 100g harmaata Nallea (aika masentavaa jotenkin, ostin tuon Nallen sen jälkeen ruokakaupasta, kun olin ensin neuletapaamisessa jättänyt ihan harkiten ostamatta Wollmeise-vyyhdin... ;D)

Aluksi näytti ettei värissä tapahdu mitään muutosta, mutta jätin langan taas yön yli värjäyksen jälkeen ja kyllähän se väri muuttui. Harmaasta tuli mukava tumma oranssinpunertava sävy, en nyt oikein osaa määritellä väriä tarkemmin. Se on alla olevassa kuvassa alimmaisena.

Kuvassa muut pohjalangat ovat valkoisia sekoitelankoja, mutta alimmainen tosiaan vaalean harmaa. Klikkaa kuva isommaksi, jos tahdot nähdä värit paremmin.

1. Veriseitikki
2. Veriseitikin 1. jälkiväri
3. Veriseitikin 2. jälkiväri + kylmävärjäys krapilla
4. Veriseitikin 2. jälkiväri
5. Veriseitikin 3. jälkiväri+krapin "jälkiväri"

Kuten viimeksi jo totesin, nyt se pata on tyhjä ja odottaa vaan siirtämistä talviteloille. Lankalakkokin piti, vaikka kävin aamulla Wollmeisen sivuilla. Ei näkynyt Raparperia.

Edit: Värinäyteidea on lähtöisin Riihivillalta, siis valkoisella ja mustalla pohjalla olevat näytteet.

Kylmävärjäystä krapilla

No nyt se värjää taas! Ei sentään, oikeasti pata on typötyhjä, mutta nämä päivitykset tulee vähän viiveellä.
Veriseitikin toisestä jälkiväristä sain vaalean oranssia. Päätin kokeilla Leena Riihelän ohjeella kylmävärjäystä. Katsomani ohjelmanpätkä tuli Puutarhaunelmia- sarjassa joskus kesällä.

Liotin krapin palasia kaksi vuorokautta huoneenlämmössä ja ne alkoivatkin mukavasti käydä. Krappia minulla olikin vain 25g.

Sankkoon laitoin ehkä 40 asteista vettä ja sienivärjätyn kuivan, mutta pesemättömän langan. En viitsinyt purettaa uusiksi, ajattelin, että jospa se sen verran tarttuisi. Lanka oli liemessä neljä vuorokautta. Aluksi ei käynyt kunnolla, mutta siirrettyäni sankon uunin viereen alkoi käymistä tapahtua. Painelin ja sekoittelin silloin tällöin.

Tuloksena selvästi tummemman punainen lanka, mutta epätasaisin värjäykseni. Olis varmaan pitänyt sekoitella enemmän ja toisaalta myös purettaa uusiksi.
Tämä lanka on vähän vaaleampaa kun veriseitikin ensimmäinen värjäyskerta, mutta selvästi tummempaa kuin ensimmäinen jälkivärjäyslanka. Laittelen kuvia langoista vierekkäin kunhan taas aurinko paistaa.

Kylmävärjäys krapilla kuuluu kyllä siihen sarjaan jota pitää kokeilla vielä uudestaan, ehkä sitten ensi kesänä!

Salma!

Keskimmäiseni on rakastanut Salamaa ja Autot-elokuvan muita hahmoja kauan. Oli varmaan kaksi vuotias, kun alkoi puhua Salmasta ja puhuu siitä Salmana edelleen, vaikka osaa sanoa Salamakin.
Rusinan vinkistä löysin McQueen-kaavion (rav) ja päädyin neulomaan syksyisen pipon. Tulihan tässä lumi ja kaikkea, mutta kaipa ensi keväänä bambuisellekin hatulle on käyttöä. Oikeastaan tämän piti tulla esikoiselle, mutta tuli vähän pieni hänelle, joten esikoinen saa omansa joskus.

Itselle muistiin, kirjominen mustaan lankaan ei ole hyvä idea! Mutta ihan jees siitä tuli ja mieskin hämmästeli, että olenko itse tehnyt (ei se kovin korkealle arvosta neuletaitojani, jos ihmettelee moista!). Langankulutus 33g.

Langasta päästäänkin aasinsiltana siihen, että pakko tunnustaa julkisesti blogissa, että nyt alkoi lankalakko. Perjantai-iltana napsuttelin raivopäänä Wollmeisella, kun aamupäivityksessä en ehtinyt mitään saamaan kiinni. Illalla sain ja nyt vaan ootellaan kiihkeästi postia sieltä.

Tämänkin johdosta nyt virallisesti lankalakkoon yhdellä poikkeuksella. Jos saan vaihdettua tai ostettua WM Rhabarberia yhden tai kaksi vyyhtiä, niin ne saan hankkia, muuten pysyn erossa ostolangoista toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Mutta aika pitkään siis. (Oliko tarpeeksi savolaiset ehdot?)
Vaihtaa saan, mutta plussasaldoa ei vaihdoista saa tulla!

Anonyymit kasvivärjärit

Hei olen Altocumulus ja olen riippuvainen kasvivärjäyksestä. Aloitin värjäämisen heinäkuussa ja sillä tiellä olen. Olen värjännyt nyt 10 kertaa. Kaikki kertoja en ole vielä teille edes tunnustanut.
Luulen että eräät 12 vuotta sitten kerätyt (kyllä luitte oikein 12 vuotta!) sienet johtivat suurinpaan ongelmaan. En kyennyt heittämään lientä pois.

Uskon, että muut kasvivärjärit ymmärtävät lopettaa kun ensilumi sataa. Minä en. Sienikeitos osa neljä kiehui eilen. Maustoin sen krapin jämillä. Väripadassa on yhä väriä. Apua!

Aion oikeasti kaataa sen nyt pois ettei pata halkea veden jäätyessä, jos pakkaset jatkuvat.

Aroniavoi

Aiemmin mainitsinkin, että anoppi tykästyi aronialankaan. Toivottavasti tykkää vieläkin sillä kuivaus, pesu ja kai aikakin muuttivat langan värin ruskeaksi. Pieni häivähdys violettiinkin on, mutta muuten väri on sellainen kylmähkö ruskea.

Ken söi kesävoi-sukat on neulottu 3mm puikoilla ja lankaa meni 70g. Koko on 39-40 ja neuloin nämä lasten koossa eli 49 silmukalla, koska lanka oli ohjetta paksumpaa.
Malli oli hauska ja kuten Neulekirjassa oli kuvattukin, sopii telkkarineulontaan. Tein melkein ohjeen mukaan, josta pisteet itselle. Ainoa modaus oli sukkien kärjessä. Kavensin vähän enemmän, jotta silmukointi jäi minimiin.

Ja sössin sitä silti, siis periaatteessahan se on yksinkertaista ja Knittyn ohje on loistava, mutta jotenkin vaan se ei mene järkeen vaikka kuin hoen knitpurl-purlknit, niin taaimmainen puikko vastustaa ja menee myös knitpurl ja jälkihän on sitten ihan pielessä. Yhden virheen jätin, toista sukkaa purin. Mutta ei se anoppi sitä huomaa, kun ei ole neuloja.

Veriseitikin toinen jälkiväri

Uskokaa pois, kyllä täällä vielä neulotaankin. Mutta tässä postauksessa pysytään sitkeästi värjäyksissä.

Tässä kuvassa on nyt kuivana veriseitikin ensimmäinen jälkiväri. Tummempi lanka on sukkalankaa ja vaaleampi täysvillaa. Värit on minusta nyt aika lähellä oikeaa.

Laitoin myös toisen jälkiväriliemen tulille ja sinnekin pistin samaa sukkalankaa ja lisäksi vanhoja Nallen jämiä. 140g lankaa yhteensä. Valkoista ja luonnonvalkoista sekä yksi pieni kerä oli tuollaista beigeä. Yhtään harmaata jämää en löytänyt tästä taloudesta, harmi kyllä.

Tässä kuvassa on taas kuivia lankoja. Isot vyyhdit vasemmalla on sukkalankaa ensimmäinen ja toinen jälkiväri vierekkäin. Ei isoa eroa, mutta vähän vaaleammaksi toinen värjäys jo jäi. Seuraavaksi beigepohjalanka ja kaksi valkoisen sävyistä nallea.

Toisen jälkivärjäyksen sukkalanka lojuu nyt krappiliemessä. Kokeilen millaisen tuloksen kylmävärjäys antaa. Lanka on ollut nyt vuorokauden krapin palasten seassa. Kolmen päivän päästä sitten kuivattelua ja pesua.

Lopuksi säälinkerjäysosasto, hyppää yli jos et jaksa lukea sairastupakertomuksia.

Mies toi työpaikaltaan tuliaisena hauskan pikkuflunssan. Pojat selvisivät siitä yhden illan nopealla kuumeella. Tai niin luulin. Pari päivää oltiin terveitä kunnes tauti iski uusiksi ja myös neiti sairastui. Neiti nappasi jostain silmätulehduksen ja tartutti sen keskimmäiseen. Keskimmäinen taas itki toissayön, uskomme että hänellä oli kurkunpääntulehdus (yöilman hengitys auttoi). Pari uutta tautia on taas koettu vanhemmuuden saralla.

Koti alkoi muistuttaa varsinaista lääkejakelukeskusta sillä

- silmätippoja laitettiin 6 kertaa päivässä keskimmäiselle ja kuopukselle (pikkuisen vaativaa hommaa tuolle jälkimmäiselle)
- esikoisen jalkaan ilmestyneen känsän lääkitys 2 x pvä
- omat lääkkeet 2 x pvä
- kuumelääkkeitä tarpeen mukaan kaikille kolmelle
- avaavaa lääkettä kahdelle pahiten yskivälle
- kipulääke tanskandogille 1 x pvä

Tänään jo vähän naurattaa, kun eilen sai nukkua pahinta univelkaa pois ja viime yö oli inhimillisempi. Jännityksellä odotamme tarvitaanko ab-kuuri, vai talttuuko tauti kotikonstein.

BB

Kummitytön lahjapakettiin väsäsin pikapikaa asustesetin Baby Bornia varten. Lanka jotain tuntematonta akryylisekoitetta kimalteen kera. Tämän kanssa iski paniikki, sillä vasta viikonloppuna tajusin, että paketti on saatava postiin maanataina, eikä vasta seuraavalla viikolla. Sunnuntai-iltana siis kutosen puikot, lanka kaksinkerroin, pikagoogletus BB:n koosta ja pipo puikoille. Maanantaina pojat päiväkerhoon ja neidin kanssa kotiin. Tunti tikutusta ja raivoisaa langanpätkien päättelyä ja sukat valmistuivat.

Mallinukke on isompipäinen, mutta sopihan tuo pipo sillekin kun oikein kiristi.

Veriseitikin jälkiväriin pääsi kaksi oikeanpuoleista lankaa, jotka tosin ovat kuvissa märkinä. Vasemmalla ensimmäinen värjäyskerta ja kuiva, pesty lanka. Taas näkyy hyvin sävyero 25%nylon+superwash villalangan ja täysvillaisen välillä. Oikealla siis täysvillainen.

Ihmeen paljon siitä seitikistä irtosi väriä kun nämäkin 200g saivat näin vahvan värin. Olivat tosin yön yli padassa. Puretus pelkällä alunalla.

Padassa killuu edelleen värikäs liemi, en ole uskaltanut käydä katsomassa mitä sille kuuluu. Täytyisi keitellä seitikistä vielä yksi satsi, mutta lasten flunssa on vähän sotkenut kuvioita.

Veriseitikki ja lankakutsut

Eilen vietettiin meillä värjäystapaamista ja kuopiolaisia neulojia saapui ihanan monta paikalle. Emman blogissa onkin hyvä raportti kuvineen tapahtumista. Kujeesta saatiin myös Hanna ja Janne lankoja esittelemään. Kiitos vielä kerran kaikille, oli mukavaa!

Veriseitikkejä oli siis kuivattuna 70g ja mietimme kovasti paljonko uskallamme laittaa lankaa pataan. Kirjallisuus kertoo 40-50g kuivattuja per 100g lankaa. Meistä liemi oli niin vahvan näköistä, että sinne heitettiin 600g lankaa. Puretus alunalla (62g) ja viinikiveä laitoin ne jämät mitä sattui olemaan eli 17 grammaa.

Vasemmalla on 100% villaa, seuraavana 85% villa+15% nylon, 2 vyyhtiä Kujeen ohutta sukkalankaa, 2 pientä vyyhtiä ovat Anttilasta ostettua Coralloa (minulle jäävät langat) ja oikealla Nallea. Valkoiset pohjavärit, 2 ekaa "lampaanvalkoista".

Kuvassa vyyhdit ovat siis kosteita ja nyt yön yli kuivuttuaan aika erivärisiä, oranssinpunaista sanoisin. Pesin omani aamulla ja langoista irtosi hurjasti väriä veteen, itse lanka säilyi minusta ihan samanlaisena.

Jälkivärjäystä luvassa tänään, jos ikävästi jumittunut selkä antaa perään.

Niin ja ne lankakutsut. Klikkaahan pikaisesti kasattu kollaasi isommaksi. Terkkuja sinne alakulman tytöille...
Mitään en ostanut, paitsi yhden vyyhdin (ennakkotilausta ei lasketa eikä värjättävät langat kasvata lankavarastoa ennenkuin ne on värjätty, sitä paitsi kaksi vyyhtiä on emännän lahjoja ja tuo yksi Wollmeise rantautui meille kotiin kuriirin avustuksella ja se on ensimmäiseni ja seli seli seli).


Tuossa oikealla on siis Cascaden Heritage lankaa. Osaa ne muutkin tehdä upeita värejä kuin Wollmeise, kuvat ei tee oikeutta. Uskonpa että Heritageja rantautuu joskus meille lisää! Vaikka langanostolakkoon on pakko ryhtyä, ei auta mikään!

Karpoa ja kasvivärjäystä

Joskus kesällä mies ilmaisi toiveensa korvat ja niskan suojaavasta hatusta. Ostettiin uutta Puroa muutama kerä ja Ravelryä selatessa pistin jonoon Toasty Topperin Knittystä. Ilman noita solmimiskaitaleita tosin. Syksyn lähestyessä sain jo vihjeksintää, että milloin aloitan hatun tekemisen. Onneksi odottelin, sillä Neulekirjan lainattuani esittelin Karpon. Oli oikeastaan huvittava huomata miten lähellä tämä malli on miehen luonnostelemaa hattua.

Tämä oli kyllä joutuisa neulottava, joskus paksuista langoista on erityisen paljon iloa. Etuläpän kiinnityksen varmistin ompelemalla, vaikka olisi se varmaan pysynyt ilmankin.

Hattu on neulottu Puro Usvasta ja vaikken tykkää harmaasävytteisestä väristä, täytyy myöntää että tähän laatuun olin tyytyväinen. Noissa monisävyisemissä Puroissa on aina häirinnyt joku yksittäinen väri.

Neuletiheys ei ihan täsmännyt, mutta koskapa tämä tehtiin kokoon 58cm, tein hatun ohjeen mukaisilla silmukoilla. Niskaläppään ei tarvittu yhtä monta kerrosta kuin ohjeessa. Muuten en tehnyt malliin muutoksia.
Nelosen puikoilla neulottuna hattu vei 78g lankaa.

Yritin ottaa sisäkuvan siitä edellisen postauksen aronialangasta, mutta ei tämäkään ole oikea. Oikea väri on tummempi ja syvempi, tämä tässä muistuttaa koirankakkaa...


Seuraavana päivänä upotin aronian jälkiväripataan Foreign Correspondents' Scarfin (ravlink).
Toivoin, että huivin alunperin harmaat osat saisivat violettia sävyä, mutta eihän siinä niin käynyt. Ruskeaa tuli ja yhdistelmänä musta+ruskea ei oikein innosta.

Lanka on Jitterbugin väri Bright Charcoal, jossa oli aika paljon harmaata muiden värien ohessa. Enpä tiedä oliko muutos parempi vai huonompi. Ainakin huivin pehmeys katosi väripadassa. Mikähän sen karheuden tekee, aluna vai ylipäänsä kuumennus?

Käytin huiviin miltei koko kerän, 109g. Huivi on neulottu joskus vuoden alussa loppuun, mutta pingotin sen vasta värjäyksen jälkeen.

Jälkiliemeen laitoin myös sinisävyisen kakkoslaadun Pirtin kehräämön karstalangan jämät. Tulipa todettua, että sininen ei ottanut väriä itseensä ja vaaleansiniharmaa muuttui tässäkin ruskeaksi. Keskityn kyllä jatkossa vain superwash-lankojen värjäämiseen. Rumalankaa, mitähän tästäkin tekisi?

Aroniaa

Ystävä lahjoitti meille monta sankollista aronioita ja vaikka osa pääsi mehuksi mansikan kera, taisin olla innostuneempi värjäämisestä.



Tämä rumalanka ykkonen on 50g nytty seiskaveikkaa joka kävi ensin sipuli+krappi keitoksessa. Uiskenteli Pietaryrtin joukossa ja pääsi nyt vielä aroniapataankin. Uhosin sille, että seuraavaksi ostan happovärejä, jollet asetu. Oikeasti lanka oli tummempaa, sinapin väristä. Mutta en jaksa säätää enempää. Vanhoista postauksista saa hajua langan väristä.


Rumalanka 2 on ehkä hirveintä väriä ikinä. Harmaa Sävy Wool, jota keitin Pietaryrtin jälkiliemen ja Kotkansiiven kanssa. Väri on minun näytölläni aika lähellä oikeaa.

Laitoin pataan vajaa 5kg aronioita, keittelin tunnin ja siivilöin veden jäähdyttyä ehkä puolet marjoista pois. Litistelin niitä samalla. Laitoin pataan em. rumalangat ja valkoista Nallea. Puretus alunalla siinä samalla, en raskinut laittaa viinikiveä, kun sitä on nyt aika vähän enää.
Vasemmalla se Nalle, joka näyttää ulkona kauniilta ja sisällä oudommalta. En tiedä irtosiko noista toisista langoista jotain rusehtavaa liemeen, koska lanka näyttää vähän siltä. Anoppi tykästyi langan väriin, joten ehkäpä tästä tulee hänelle jouluksi sukat.

Keskellä on rumalanka 2 ja oikealla rumalanka 1. Nämä langat taas näyttävät ihmeellisiltä ulkona, mutta sisällä värit on upeita. Ne näyttävät tummanruskeilta, joissa on vivahdus viininpunaiseen. Luulen, että teen näistäkin sukat. Seiskaveikasta terät ja Woolista varret. Kesän paras väri, tai ainakin kilpailee kovasti Pietaryrtti-langan kanssa ykkössijasta.

Värjäsin seuravana päivänä jälkivärinkin, mutta siitä myöhemmin. Ei mennyt sekään ihan putkeen, kuten arvata saattaa.

Koruilua

Kiitos kommentoijille niin Puolukka-kaulurin kuin Kettinkisukkienkin osalta. En meinaa millään muistaa kiitellä, vaikka ilahdunkin kovasti jokaisesta kommentista.

Lepidoliittia ja kirkkaita siemenhelmiä vaaleanpunaisessa vaijerissa. Hopeoidut korunosat, paitsi korvikset on hopeaa.

Ensimmäinen kokeiluni luonnonkivillä. Lepidoliitti on kaunista, joskin oli aika yllättävää miten paljon kivissä oli värivaihtelua. Kuvan perusteella väri näytti olevan tuota mitä korussakin, mutta mukana olikin paljon rumia keltaharmaita kiviä. Onneksi tilasin kaksi nauhaa, joten sain riittävästi punertavia kiviä korusettiä varten. Rannekoruunkin riittäisi.

Suunnittelin vaaleanpunaisen vaijerin tämän tyyppiselle korulle, mutta vaijeri olikin niin paksua ettei mennyt läpi kahta kertaa näistä lasihelmistä ja tyytyminen oli perusharmaaseen. Tästä tuli vähän pliisu ja väritön, harmaita ja vaaleanpunaisia lasihelmiä.

Salpalukko on minusta kaunis. Onneksi tilasin toisenkin lukon.

Sain Miia-Rebekalta tunnustuksen, kiitos!

En jaksa jakaa tätä nyt seitsemälle (räkätaudin jämät kelvatkoon selitykseksi), mutta kerron 7 asiaa itsestäni.

1. Olen vannoutunut koiraihminen. Jostain kumman syystä olen parisen vuotta haaveillut kissasta. Ihan maatiaiskissakin kävisi. Mutta muu perhe vastustaa toistaiseksi, joten ei kissoja vuosikausiin. Sitäpaitsi miten niitä muka kasvatetaan? En osaisi opettaa käyttämään hiekkalaatikkoa ja saattaisipa mennä hermot verhossa kiipeilevään ja muita tuhoja tekevään otukseen.

2. Minulla ei ole allergioita (jollei ampiaisen pistoa lasketa), mutta perheestä löytyy kolme ruokarajoittunutta. En miellä meitä allergiaperheeksi, vaikka sitä varmasti ollaan monilla kriteereillä.

3. Tykkään matematiikasta, kemiasta ja fysiikasta. Vaikken ole niissä mikään ihmelapsi monen vuoden opiskeluista huolimatta.

4. Jalkani palelevat melkein aina. Paitsi kun on kolmenkympin helteet tai olen raskaana yli12 viikon.

5. Luen paljon. Dekkareita ja jännitystä, myös fantasiaa. Välillä kevennän rakkausromaaneilla, mutta siirappisimmat jää kyllä hyllyyn. Raskaampaa kirjallisuutta en lue, humanistia minusta ei koskaan tulisi.

6. Olen nukkunut viimeksi kokonaisen yön joskus 2004 vuoden alussa. Sen jälkeen olen joko ollut raskaana, imettänyt tai hoitanut pieniä lapsia. Satunnaiset työmatkoilla nukutut hotelliyötkään eivät ole olleet kokonaisia. Mielenkiintoista nähdä palautuuko unirytmi ikinä kohdalleen. Edes sitten kun kuopus on 3v. joka meidän perheessä on aika milloin lapset alkavat edes joskus nukkumaan kokonaisia öitä.

7. Olen aika puhelias, vaikka isossa joukossa jään helposti hiljaiseksi. En osaa myöskään kirjoittaa lyhyesti, kuten tästäkin huomaa.

Tulipas paljon sosiaalipornoa luettavaksi, huh!