Kesäkatsaus

Tilasin muutaman sukkakirjan Bookdepositorylta, kun sain 10% alennusmainoksen sähköpostiini. Vasta tilauksen jälkeen luin Ravelrystä luottokorttiongelmista, mutta onneksi BD:lla oli tallessa vain vanhan Visani tiedot ja tämän uusimman tilauksen tein Paypalin kautta. Palvelu pelasi kohdallani moitteetta ja sain nämä mielenkiintoiset kirjat. Sukkakirjan teoriaosuus on mielenkiintoisempi kuin itse sukat, mutta ehkäpä jokunen malli tulee näistäkin neulottua. Palmikkokirja ei ihan vastannut odotuksiani, mutta ehkäpä sillekin löytyy käyttöä.


Kesäkuussa neuloin perussukat Nallesta, jota jälleen kerran sorruin ostamaan alennusmyynneistä. 3-vuotias saaja oli kuitenkin kuulemma ollut sukista iloinen, joten langasta töröttävät karvat (ihan kuin muovikuitua) eivät haitanneet muuta kuin neulojaa itseään.


Kesälampaat Herukka ja Karpalo lähtivät heinäkuussa kotilaitumelle katsomaan josko ruoho on todella vihreämpää aidan toisella puolella... Meidän aitausta kun ei enää kunnioitettu. Omenapuu, sipulit ja herukkapensaat kiittävät. (Johanna, älä huoli, lampaat on lampaita ja tuottivat kyllä iloakin tälle perheelle! :) )

Loppukuusta ajelimme Espoota kohti. Apinalauma majoittui StayAt-hotellissa pilkkahintaan 55 neliön saunallisessa huoneistossa. Aamupalasta miinusta, mutta muuten oikein hyvä hotelli, varsinkin jos on tarvetta ruuanlaitolle (allerginen keskimmäinen) ja pyykinpesulle (reissussa vain osittain kestoillut kuopus), kuten meillä.


Ensisijaisesti reissun tavoitteena oli tavata ystäviä ja sukua, mutta ehdimme myös turisteiksi yhtenä päivänä. Sea Life koluttiin läpi, joskin lasten kärsivällisyys oli hieman koetuksella loppupätkällä.

Salamalla kuvaaminen oli kielletty (mikä toki on hyvä asia kaloille), joten edes jollain tasolla onnistuneita kuvia on vain muutama.


Kierroksen päätteeksi piipahdettiin Lintsin puolella Panoraamassa ja houkuteltiin aranpuoleiset lapset Pallokaruselliin. Äiti oli vakaasti sitä mieltä, että tuo on lapsista kiva. Pojilla olikin kivaa - äiti sen sijaan viritteli kasvoille kestohymyn ja koitti olla oksentamatta. Ei taida tarvita haaveillakaan enää vuoristoradasta tai mustekalasta, kun alle metrisille sallittu laite tekee noin pahan olon! *nolo*

Jos jaksoit skrollata tänne asti, tunnustan, että kävin myös lankakaupassa. Nappasin pienimmän perheenjäsenen vaunuissa mukaan ja käytiin tyttöjen kesken Lankamaailma Nordiassa. En ollut äärettömän vaikuttunut paikasta, mutta toki tuo marketit voittaa ja valikoima on hyvinkin laaja. Ja kas vain, 1,5 kg lankaa hyppäsi koriin tuosta vaan. Keskellä vielä kaupanpäällinen. Takana näkyvästä petroolinvärisestä Naganosta kavereineen toivoakseni syntyy MacPalmikkoneule jonain päivänä ja muista pääosin sukkia. Viking Froygarnin vyötevirheellisistä konepesua kestämättömästä langasta tosin varmaan jotain huovuttelen, kunhan saan aikaiseksi tehdä koehuovutustilkun. Hjertegarn Blend bamboosta tyttöselle jotain mekkoa tms.


Jos ei kerrota kellekään ostin aiemmin kesällä Novitaa 1,1 kg. Minäkö tarjousten uhri?!

Neuleita!

Kiitos kaikille onnitteluista! Vastasyntyneet on kyllä ihania ja kieltämättä kuten TiiQ kommentoi, on melkoisen mukavaa hömpötellä tyttöjen juttuja kahden pojan jälkeen. :)

Otsikkoon viitaten: ihmeellistä, mutta totta, kahden kuukauden tauon jälkeen blogissa nähdään valmistuneita neuleita - tosin pieniä sellaisia.


Ravelry-jonossani majaili pitkään Junasukkinakin tunnettu Vauvan sukkien ohje. Mikäpä parempi kohde, kuin oma lapsi, testata ohjetta. Sairaalassa saadut Martta-sukatkin ovat pienelle vielä hieman isot. Lankaa kului huikeat 25g. Tein vähemmällä silmukka- ja kerrosmäärillä, mutta puikot olivat 3mm.


Koska sukat tuntuvat pysyvän hyvin jalassa, tein myös samaan sarjaan lapaset. Sittenhän tämä sää tietysti lämpeni, vaan kai ne silti tarpeeseen tulevat, vaikka ovatkin tosi pikkuruiset. Langankulutus 14g.


Tässä vielä setti paremmin näkyvillä.

090609

Tällainen tyttö saatiin eilen mukaan kotiin. (3920g, 52 cm)
(Mietin pitäisikö tekstin tunnisteeksi laittaa "valmiit 2009"...)

Kesä!

Kesä on taas tullut! Sunnuntaina meille saapuivat nämä kaksi päkättäjää. Musta Herukka on viime vuotinen tuttavuus ja nyt sillä on seuranaan Karpalo, pääsiäisenä synnyttämänsä karitsa.
Lähipäivät ovat olleet muutenkin lammaskeskeisiä, sillä täällä on syöty lampaan lihaa ja tänään pesin vihdoin Herukan viime syksynä kerityt villat.

Etupihalla muksut leikkivät innolla riippumatossa. Toinenkin on kyydissä, vaikka yhden pää vaan kurkistaa. Doggirouvankin piti tunkea kuvaan ihan väkisin.

Vauvaa ei vielä kuulu, mutta ehdinpäs viimeistelemään imetystyynyn. Aika kesäiset kankaat, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla kangaskaupassa ja eniten aikaa imetykseen menee varmaan tässä kesällä.

Vanhasta pyyhkeestä tein noin M-kokoisen näpsyllä kiinnitettävän Mummut-vaipan ja tulipa harjoiteltua samalla saumurin lankojen vaihtoa kun sattui noin lähelle lankojen väri, ettei voinut olla hyödyntämättä. Tämä onkin eka röyhelöllinen vaippa mitä olen tehnyt, saumurista on tosiaan iloa.

Vauva vaan siis puuttuu: nyt olisi kaikki tai ainakin melkein kaikki valmiina. Hyviä vinkkejä synnytyksen käynnistymiseen perinteisten Ässien lisäksi kaivataan!

Käy muumilaaksoon

Saumurin myötä iskenyt ompelukärpänen höystettynä loppuraskauden pesänrakennusvietillä tuottaa tulosta. Ikäänkuin maailma loppuisi vauvan syntymään, mutta silti tuntuu siltä, että nyt heti kaikki ompelut valmiiksi...

Vaikka lapsille tahtoo kertyä pehmoelukoita liikaakin, oli pakko väsätä pojille Muumipeikko. Kaavan sain erään palstan kautta, mutta sitä ei valitettavasti voi jakaa enää eteenpäin. Muumi on tehty velourista ja täytetty pikkuosien osalta vanulla, vartalo on täytetty styroxrakeella. Takamukseenkin piti survoa vanua, että pääsi ompelemaan täyttöaukon ilman ihanan sähköisenä leijailevia pallukoita. Tämän työn kohdalla voisi sanoa, että apulaisista (4 - ja 2 -vuotiaat) huolimatta työstä tuli ihan hyvä eikä 52 litran pussi rakeita levinnyt ympäriinsä. Ainakaan vielä!


Muumipeikko muuntuu kätevästi Mammaksi esiliinan avulla. Käsilaukkua en ole ommellut, saa nähdä viitsinkö. Hatun ompelulla saisi helposti Papankin tehtyä, mutta sitä ideaa pitää vielä kypsytellä. Alunperin ajattelin tehdä kaksi muumia, mutta ei kiitos ihan heti toista näpertelyä perään.

Essun jämästä tekaisin vielä pussukan ompelukoneen puolille ja paininjaloille yms. pikkukrääsälle, joka on ajelehtinyt aiemmin käsityökorin pohjalla. Tästä ideasta kiitos esikoiselle, joka saumurin valmispussukan nähdessään oli sitä mieltä, että ompelukone tarvitsee omansa.

Onnea on...

... ensimmäinen Pul-vaippa, jonka olen ommellut itse. (Nb-koon Nalle Nöttönen, ohjeet saa pyytämällä kv-infosta. Vaikka kuvasta ei tajuakaan, niin vaippa on todella pieni!)

... ystävä, joka lainaa neppipressiä ja tarjoaa vielä nepitkin
... ystävä, joka lähettää pul-tilkkuja postissa
... ystävä, joka kaivelee varastoistaan fleeceä sisäkankaaksi
... anoppi, joka lainaa saumuria

... ja mies, joka lähettää sähköpostiin kirpparilinkin saumurista.

Saumurikaupat syntyivät nopeasti, koska yhdellä palstalla oli tätä Bernette 334D mallia kehuttu ja kaikki yllyttivät maksamaan pyyntöhinnan. Kaupanpäällisetkin oli sen verran huikeat etten ilennyt edes tinkiä. Lankarullia vai -puolia, vai mitä nuo saumurilangat on, on 42 + nuo 4, jotka oli koneessa valmiina.
Ensimmäinen työ, jonka tuolla oli ompelin oli - yllätys, yllätys- paikat 2,5 v:n kotihousujen polviin.

Tässä blogissa ei ole pitkilleen nähty neuletöitä. Syynä on tuo valtava kumpare, joka tässä pian 9kk aikana on kasvanut. Selkä menee jumiin neulomisesta, varsinkin kun puikoilla on tikapuulangasta 7 mm puikoilla neulottava huivi. Jumitus kostautuu sitten yöllä ja joskus päivälläkin käsien puutumisena.

Isoveljet odottelevat vauvan syntymää jo kovasti, esikoinen suorastaan hermostui, kun äiti ei näytä kalenterista päivämäärää, jolloin vauva syntyy. Omakin olo alkaa pian olla vatsaan kyllästynyt, mutta tässä kuussa vauvan ei tarvitsisi syntyä vielä, että ehtisi saada kaikki hommat hoidettua ja lapsenvahtitilannekin parantuisi oleellisesti.

Lisää ompeluksia

Olikohan tässä jotain uutta edelliseen postaukseen. Sama kangas, sama laukku. No, koko on eri eli tämä on edellistä suurempi ja alkuperäisen kaavan pienennys 88% (itselle muistiin tämäkin tieto). Kehuskelin edellisellä kerralla, että kangas riittää toiseenkin. Vaan yllättävän paljon tähän meni kangasta. Yksi neljästä olkahihnan osasta piti tehdä palasina ja toinen ei niin kauniisti langansuuntaan. Onneksi ei huomaa käytössä mitenkään.
Lisäksi ompelin tuon laukun alavaraan vetoketjun. Ei mitenkään kaunis eikä täydellinen käytettävyytensäkään puolesta, mutta en voinut vastustaa kiusausta käyttää juuri passelin mittaisen vetoketjun. Lyhensin näet miehelle verkkarit ja ratkoin lahkeista vetoketjut irti. Harvoin on näin hyvä tuuri mitoituksen kanssa!

Tässä vielä kokovertailua siihen edelliseen laukkuun. Vaikka ero ei ole suuri, niin tämä hitusen suurempi toimii kyläilylaukkunakin: omien pakollisten lisäksi siihen mahtuu allergisen kakkosemme omat ruuat sekä varavaatekerta. Kuvissa muuten näkyy pilkahdus blogidoggia, se kun rakastaa oleilla patiollamme aurinkoisina päivinä.

Esikoisen pallopipo alkoi käydä pieneksi ja siirtyi pikkuveljelle. Tein sitten toisen, mutta tästä tuli hieman liian iso. En viitsi purkaa, kun kerran sitä pystyy käyttämään ja kasvaahan tuon pää vielä.

Lainasaumuri

Anoppi lainasi ystävällisesti saumuriaan minulle ja saldona on monenmoista ompelusta. Hämmästyttävää miten kerrankin iso osa noista on jopa onnistunut (paitsi jos kurkkii tikkauksia liian tarkkaan...) Oliskohan sillä merkitystä, että olen kerrankin piirtänyt kaavat kankaille ja käyttänyt rutkasti enemmän nuppineuloja? Harsimaan en sentään ryhtynyt!

Viime syksynä ompelin vuorellisen olkalaukun ja nyt Eurokankaassa sattui olemaan edullisesti kesäkassikankaita, niin tein selvästi pienemmän laukun ja tällä kertaa ilman vuoritusta. Pienensin kaavaa 75% tulostimen avulla, mutta olis tietysti voinut ajatella, että olkahihnat (ja tuo alavara (?) vai mikä sen nimi lienee) ei välttämättä tarvii pienenetyä yhtä paljon. No, joka tapauksessa tuo toimii oikein mainiosti pikkulaukkuna, silloin kun tarvii suunnilleen vain rahat ja kännykän mukaan.
Huikeat 3 euroa maksanut kangas ei ole vielä loppu, joten ehkäpä teen vielä toisen hieman isompana ja sisätaskun kera.

Ottobren sivuilla olevasta lohikäärmelakista (pdf) otin kaavat kun esikoinen valitteli kypärmyssynsä pienuutta. Päänympärys hänellä on 52 cm, mutta suurensin kaavaa käsin piirtämällä 2 kokoa. Hämmästyttävää kyllä, suurennus onnistui ja osat täsmäsivät. Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa jotain oppiakin.
Laitoin resoriksi vuosi sitten ompelemieni pallohousujen resorin. Housujen kohtalo kun oli päätyä uudelleen kankaiksi tuon nykyisen kuopuksen kuluttaessa polvet puhki ajaessaan kilpaa sisällä koneillaan. Esikoisen mielestä nimittäin kypärähattu ei saa kiristää päänympäryksestä, kaipa se alkaa olla jo iso poika, 4-vuotias kun on jo. Resori ei ainakaan kiristä, ei tarvinnut yhtään venytellä ommellessa.

En jaksa näpsiä kuvia noista muista ompeluista, mutta laitanpahan itselle muistiin listalle mitä viikon aikana on syntynyt.

6 kestosidettä
2 paria liivinsuojia
verkkareiden viimeistely (Ufona laatikossa vähintään 6 vuotta...)
kypärämyssy
olkalaukku
2 muumityynyliinaa (valmisverhoista jääneet kaistaleet hyödynnetty)
3 lyhennetyt lahkeet
neliöliinan unituki
polvipaikkoja housuihin lapsille, ikuisuusprojekti!

Muoksis. Jäi näköjään ajatus kesken yhdessä lauseessa.

Vielä kerran norjalaismyssy

Edellisissä postauksissa mainitsin, että sössin pienemmän norjalaismyssyn kavennukset. Myssy makasi jäähyllä käsityökorissa, vaikka olin jo päätellyt sen ja kiinnittänyt nauhat. Sisu ei antanut perään jättää rumaa myssyä omallekaan lapselle, joten purkaahan se piti.

Nyt on vauvaa odottamassa siistimpi versio. Mallinuken päänympärys osoittautui olevan 35 cm, joten ihan heti vastasyntyneelle tuo ei kyllä käy, mutta jospa jo syksymmällä. En jaksanut kostuttaa lankoja ennen uusintaneulomista, mutta ihmeen kivasti neule tasoittui kun kostutin sen valmiina.


Tehtiin TiiQ:n kanssa kauppoja ja jälkitoimituksena lähetin nämä silmukkamerkit (ja vähän merkkien tekomateriaalikin, jotta saan tartutettua helmihulluuden sinnekin...) Kiitos vielä edullisista ostoksista!

Tikrun mamin blogista löysin jo hyvä tovi sitten idean enkeleistä ja käytin sitä suruttomasti. Korvikset lähti esikoisen kummille. Oikealla olevat sitruunasilmukkamerkit kärsivät tilaajan huolimattomuudesta, noissa kun ei ollutkaan reikä pituussuunnassa vaan poikkisuunnassa. Rumasti taivuteltu, vaikkei se kuvasta niin erotukaan, mutta jaksaisikohan sitä miettiä jonkun uuden viritelmän.

Lisää tiskirättejä

Edellisen postauksen vauvahattu matkasi Pikkuvirralle(, jossa muuten viime kesällä hoidossamme ollut Herukka- lammas, on eilen saanut suloisen karitsan). Tein hattuun pupukuvion, kuva hatusta hurmaavan käyttäjänsä päässä löytyy täältä.

Muutama tiskirätti ts. luuttu on taas valmistunut. Kiinalaiset aallot, joka näyttää olevan hyvä malli kastuessaan löystyvälle vanhalle puuvillalangalle, vaikkei näytä miltään erikoiselta kuvassa.

"Vaakatilkkumallinen" ainaoikeaa oleva luuttu. Tämä on ehkä huonoin tähän mennessä testatuista hankaamisominaisuuksiltaan, varsinkin jos lanka tosiaan venähtää helposti. Kumpaankin kului lankaa kolmisenkymmentä grammaa 2,5 mm puikoilla neulottuna.

Blogiperheen lapsilla on muutoksen aika. Päiväkoti loppui perjantaina ja sen kunniaksi tietysti kuopus onnistui hankkimaan kunnon räkätaudin juuri edellisenä yönä. Läksiäisissä kuitenkin käytiin (kiitos vaan hoitotädeille vielä tätäkin kautta ;) ) ja nyt näyttäisi että esikoinen saa saman taudin. Kaksi unetonta yötä siis takana ja lisää seurannee. *huokaus* Onneksi töissä tarvitsee olla enää pääsiäiseen asti!

Lintulaudalla piipahtelee taas kevään kunniaksi oravia, tämä kaveri saapui paikalle pähkinöiden houkuttamana.

Vauvan hattu

Näitä norjalaisia vauvan myssyjä (ohje) on nähty blogeissa nyt pilvin pimein, eikä ihme. Malli on aivan ihana ja mukavampi tehdä kuin se perinteinen siksak-myssy. Tämä on ollut suunnitelmissa pidempään, mutta vihdoin ehdin tekemään. Tein itse asiassa kaksi, mutta raskausdementian keskellä söhlin siinä kavennukset rumaksi ja pienikin siitä tuli saajalleen.

Tämä isompi sen sijaan onnistui kivemmin, kuvassa meidän 2 v., jolle hattu ei tosin ole tulossa, mutta suostui sentään poseeraamaan "vauvahatussa". Tein hatun Floricasta 2,5 mm puikoill ja silmukoita on 133. Vaikka mulla on aika löysä käsiala ja lankakin hitusen ohjetta paksumpaa, tästä tuli mielestäni pieni, ei enää tuolle reilu 2 veelle mukavasti mene, vaikka on sen ikäisen koolla tehty. Mallin ainoa miinus minusta onkin tuo mittailu, kesken työn on kohtalaisen vaikea arvioida päänympärystä, vaikka kuinka mittaisi.

Niin, ekan hatun kavennuksista tuli rumat, kun luin ohjeen huonosti. Tässä hatussa käytinkin sitten suosiolla Maijulta apinoitua tapaa.

Niitä helmiä tuli tosiaan tilattua edellisen postauksen jälkimainingeissa. HelmiQ:lla oli ihan yhtä nopea toimitus kuin Villihelmellä, maksua seuraavana päivänä paketti odotti laatikossa. Puuhelmisekoituksesta väsäsin kaulakorun ja muutama muukin koru on valmistunut, mutten näköjään muistanut kuvata niitä vielä.

Vielä kuva tyttöjen tämän päivän touhuista. Ajokilla tarhaeristystä lasten ulkoilun ajan ja doggirouva saa vetää rallia mielensä mukaan, joten tottakai on kiva ärsyttää kiinni olevaa kaveria!

Helmihulluus?!

Silmukkamerkkejä. Kuka kumma muka tarvitsee silmukkamerkkejä, voihan kavennuskohdat laskea ja tarkistaa neuleen pinnasta, kertoi sisäinen insinöörini vielä joku aika sitten.

Kaikki alkoi viattomasti lueskeltuani Tuulian blogin leppiksistä. Siirryin Vilman luo ja se oli menoa. Olin jotenkin onnistunut ohittamaan aiemmat Vilman postaukset sen kummemmin ihastumatta, mutta kuinkas sitten kävikään. Hieman googlea ja kohti Villihelmeä.

Tulos yllä. Ei voi kuin kiittää palvelua. Tilaus on maksettu torstai-iltapäivänä verkkopankissa ja perjantaina olivat postilaatikossa. Lisähupia aiheutti Villihelmeen lähettämäni kysely vaijerien ominaisuuksista, vastauksessa kehotettiin kokeilemaan eri laatuja "ennen sarjatuotannon aloittamista". Naurahdin luettuani vastauksen, mutta ei olisi varmaan pitänyt.


Hirvittävän koukuttavaa ja nopeaa puuhaa! Kuvasta näkee, että ekat tuotokset ei ole priimaa, mutta harjoitellen oppii. Lisäksi ensimmäisen kerran voi olla iloinen miehen perhonsidontaharrastuksesta. Pihtejä ja sivuleikkureita löytyy moneen lähtöön ja olispa tuolla ollut muutamia korupiikkejäkin ilman tilaamista. Lisäksi miehen antamat vinkit korupiikin taivutuksesta auttoivat saamaan lenkeistä siistimpiä.


Katja, et varmaan tunnista noita vihreitä, mutta lähetit ne kerran mulle Karnaluks-tuliaisten ohessa. ;) Käytössä siis viimein.

Yksi leppishelmi halkesi, mutta korjaantui jollain miehellä olevalla superhyperpikaliimaseoksella. Tässä yksilö liimattuna. Vasemmanpuoleinen leppis tuijottaa muuten jokseenkin epäluuloisena tätä kaveria. Liekö samaa heimoa kuin Vilman vähempiosaiset. ;)

Ja siitä hulluudesta. Jos ette kerro kellekään, niin tänään lähti uusi tilaus toiseen kauppaan... Mitäs minä sanoin TiiQ?

Blogikoira V oli tammikuun alussa kasvainleikkauksessa ja etukäteispeloista huolimatta saatiin jatkoaikaa, vaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä kasvaimet olivat pahanlaatuisia. Mummo on toipunut nyt hienosti ja elämä maittaa.

Blogikoira T:lla puolestaan alkoi lomautus. Kuva on lauantailta kun vielä sai juosta vapaasti pupusten perässä ja piipahtaa välillä pihassa katsomassa mitä muut puuhaa... Nyt odotellaan sitten tiukasti hihnassa tai tarhassa elokuuta.

Sukkia

Viikko sitten kävimme sukuloimassa miehen synnyinseudulla Ruotsissa Itä-Götanmaalla (itse reissusta ei sen enempää, voitte arvata miten lystiä on matkustaa 2- ja 4-vuotiaiden kanssa autossa 500 + 200 km ja välissä yö tai päivä laivassa... 2-vuotias tuli vielä ekana matkustusyönä kipeäksi!) Räveltämöstä kyselin lankakauppoja, mutta paras apu oli lasten isotäti, joka itsekin innokkaana neulojana opasti käyttämäänsä lankakauppaan. Sieltä nappasin alpakat, muuta erityistä ei ollut. Tai no, peruslampaanvillaa, mutta koska olimme matkalla oli mukana 6 ihmistä 7 hengen tila-autossa, ajattelin jättää isommat kuormat välistä. Alareunan vihreät puuvillalangat löytyivät paikallisesta marketista ja vasemman yläkulman efektilangat tädin varastosta. Näistä pitäisi hänelle neuloa isoilla puikoilla kolmiohuivi, tädin omat kädet kun eivät enää 10 mm puikkojen kanssa jaksa. Jätin tosin ne puikot sinne ja päätin, että teen työn omilla 7 mm puikoilla, jos haluan että omat hartiani pysyvät vielä elossa.

Samaiselle tädille neuloin Kertut (linkkiä ei varmaan edes tarvitse, niin monessa blogissa näitä on nähty). Tulivat kokoa isompaan jalkaan, joten poseerauskuvissa on toiset villasukat alla.

Kyllä neuloja aina toisensa tuntee, täti innostui mallista, joten lupasin printata ohjeen ja postittaa sen.

Erään palstan vaihtoon tein nämä sukat. Pääsin käyttämään pitkään kypsyttelemääni ideaa lämpöpohjasukista. Toivotaan vaan että käyttäjä on tyytyväinen. Toiveena oli ohuehkosta langasta olevat sukat teini-ikäiselle pojalle, jolla on hyvin kapea jalka ja joka vihaa sitä että sukat menevät ryttyyn ja löpsöttävät varpaissa. Kuvausjalka on taas omani,2 numeroa isompi kuin saajalla.

Tämän vuoksi ne piti esitellä jalassa, ovat aika hervottoman näköiset muuten. Tein joustinta yläosaan, että muotoutuisivat jalan mukaisiksi. Lanka on Onlinien Supersockea. Koska omat kokemukset ohuista langoista osoittivat, että pohja kuluu suhteellisen äkkiä, tein pohjan kaksinkertaisena.

Neuloin siis yläosan joustimen ensin ja jätin silmukat puikolle odottamaan. Sitten tein ranskalaisen kantapään ja jatkoin edestakaisin neulomista myös silmukoiden noston jälkeen. Kavennusvaiheessa liitin joustinosan pohjaosaan kuten kuvasta näkyy. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, joskin pohjista tuli huopamaiset, kun en isontanut puikkokokoa. Tällä tavalla nimittäin kerrostiheys pysyi suunnilleen samana ja liitos oli helppoa ilman laskemista.

Voisi kyllä kokeilla projektia uusiksi vaihtamalla puikkokoon passeliksi ja mikään ei tietysti estäisi käyttämästä suosiolla erivahvuisia lankoja. Nyt pohjasta tuli noin 7 veikan/Jannen vahvuista kun tuon Onlinien laittoi kaksinkertaisena ja varmaan Nallen/Maijan vahvuinenkin riittäisi oikein hyvin.

Paraphernalia

Jonkinlainen ennätys varmaan tämäkin, että esittelee jouluneulomuksia helmikuussa. Nämä sukkaset valmistuivat vähän ennen Joulua, mutta aattona näpätty pikakuva epäonnistui. Nyt vihdoin mummolassa käydessä sain kuvattua sukat saajansa jalassa.

Pieni ero muuten, kun pyytää poseeraamaan sukkakuvaan. Mummo tajuaa heti ettei sukka saa olla rutussa ja asettaa jalat nätisti muutenkin. Mies ei vastaavaa tajua... ;)

Jo hyvän aikaa sitten sain ihanan piristyksen Käsitöillä kikkailua - blogin Kikalta. Jälleen kerran kuvaaminen siirtyi ja hetken aikaa heijastin oli paremmassa tallessa, mutta löytyi lopulta juuri sieltä minne olin sen laittanutkin. Nuo napit on ihanat, kuva ei tee täyttä oikeutta, mutta napit on siis Kikan itsensä tekemät. Kiitos vielä kerran!

Paketti ei sitä paitsi olisi voinut sattua parempaan saumaan, oltiin nimittäin juuri vatsataudissa koko perheen voimin. Noroa luultavasti. Aika hilpeää muuten oksentaa raskausmasun kanssa ja kuunnella sitten suppareita. Huh, onneksi siitä selvittiin kotihoidolla.

Työnantaja järjesti ystävällisesti kaksipäiväisen kurssin Helsingissä ja niinpä illalla pääsin Katjan kanssa shoppailemaan Menitassa. Tuloksen arvaatte. Eräs osti pelkät puikot ja eräs toinen jotain muuta. Mutta kivaa oli, kiitos seurasta!