Indian Feathers

Keskimmäisen kummi täytti pyöreitä, mutta hän karkasi alkukesästä varsinaiseksi juhlapäiväksi perheen kera etelään. Halusin kuitenkin muistaa jollakin pienellä. Tuumailtiin sopivaa värimakua miehen kanssa ja tarvittiinpa siinä vähän chattiapua ystävänkin kanssa.

Kannatti tuumailla, saaja oli oikeasti ilahtunut huivista ja kehui värejä, sekä sitä, että malli on suht pelkistetty eikä mikään pitsihörhellys. Olipa palkitsevaa saada näin ilahtunutta palautetta!

 Malli on Indian Feathers Ravelrystä. Jätin nypyt pois enkä laittanut edes helmiä juuri pelkistämisen vuoksi. Toisaalta epäilin myös, että neulomisen kanssa voisi tulla kiire. Loppujen lopuksi saatiin sovittua kyläily vasta tälle päivälle, mutta joskus on mukava olla reilusti ajoissakin.

Laitoin langan kaksinkertaiseksi ja neuloin 3,5mm puikoilla. Tuli sopivan ilmava silti. Lanka on Wetterhoffin Veeraa eli pitsivahvuista. Tulipahan sillekin langalle taas käyttöä. Neuloin toisesta omistamastani vyyhdistä Mysteerihuivi Swan Laken ja toinen vyyhti on odottanut useamman vuoden sopivaa kohdetta. Joskus hamsterointi ei ole laisinkaa niin huono juttu. (seliseli)

Poseerauskuvista kiitos kuopukselle, joka oli tehtävästä kovin ilahtunut.

Kappas vain blogikoira ui! No okei, huijasin. Se piti kantaa veteen ja se oli perinjuurin loukkaantunut moisesta. Jatkamme harjoittelua, ei nimittäin edes paistetut lohen jämät saaneet koiraa uimaan oma-aloitteisesti.

Mittatilauspolvarit

Mullapa on uudet sukat ja niistä tuli kerrassaan ihanat! Käytin ensimmäistä kertaa Ullan Mittatilauspolvareiden kovasti kehuttua ohjetta ja totta tosiaan, ohje on mitä mainioin. Sukkien lanka on siis Ammaxilta peräisin olevasta yllärikerästä. Joku oli jaksanut pistää langan todellakin kunnolla pätkiksi, niin että raitaa syntyi herkkuväreistä ja neulominen ei käynyt tylsäksi.

 

Kuvien ottaminen viivästyi näiden helteiden takia, mutta iltamyöhällä menin urhoollisesti itikoiden syötäväksi ja lapset räpsivät kuvia miehen ollessa töissä. Ei jostain syystä houkuttanut kiskoa jalkaan polvisukkia kuvausta varten. Huomaathan myös yläkuvan kesäsääret, naarmuilla ja mustelmilla. Kävin vähän istuttamassa koivuntaimia tuonne takapihan ryteikköön. Homma jäi mukavasti kesken ja kun ennusteita katsoo, niin ei ainakaan yhtään paremmassa kelissä sitä pääse jatkamaan.

Sukat on neulottu 2mm puikoilla ja vaikka sisäinen perfektionistini harkitsi hetken langanpäiden päättelemistä, muistin, että se yks sukkagurukaan ei ollut päätellyt ja perustelutkin oli varsin mainiot. Niin että en minäkään viitsinyt.

Yllärisukkiin käytin 115g grammaa lankaa. Tein sukkia niin pitkälle kuin yllärikerästä riitti ja sitten otin mustaa omasta varastosta ja neuloin sen mukaan mustaa ohutta kuminauhaa. Vaikuttaa pahasti siltä, ettei pito silti riitä, vaan pitää kehitellä jotain.

Sukkien kanssa päässä alkaa soida "kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun" ja tekee mieli vähän hypähdellä sinne ja tänne. Ehkä nämä eivät ole parhaimmat työsukat, mutta aivan varmasti tulevat olemaan yhdet lempisukistani.

Sukat on siis kuvattu ilta-auringon valossa, joten kuvat on ylivalottuneita. Ekassa kuvassa värit on ehkä lähimpänä totuutta.

9 kk

Esikoisen opettajan 9 kk:n odotus päättyy kesällä. Tein junasukat esikoisen lempiväristä. Ei ne kyllä ihan noin räikeän oranssit oikeasti ole, mutta päivän auringonpaisteessa olleena en jaksanut säätää värejä. Lanka oli paksua, Sadnes Smartia, joten piti pienennellä vähän joka suunnasta mallia. Eiköhän noista semmoiset 6-9 kk kokoiset tulleet eli ihan parahiksi ensi talvelle.

Näppärä blogiotsikko muuten vai mitä? Pikkudoggi on nyt 9 kk ja käytiin korkkaamassa virallisesti näyttelyura tuossa parinkymmenen kilometrin päässä. Luokkavoitto laatuarvosanalla erinomainen, joten varsin lupaava aloitus siis.

Doggilapsen kummitäti-aupairille tiedoksi, että toisaalla on lisää kuvia ja juttua näyttelystä, kun niitä joskus kaipailit.

Naulakkoneulontaa

Ravelryn viestiketjusta satuin bongaamaan linkin naulakkoneulonta- videoon. Näytin videon esikoiselle, joka alkoi ratkuttaa heti etsimään sopivaa lankaa. Onneksi jotain kirppislankaa löytyi, vaikka riittävän paksua lankaa ei minun kätköissäni ollut. Sitten opeteltiin yhteistuumin ja hyvinhän se sujui. 

Aika äkkiä esikoinen vaan kyllästyi ja minä sitten jatkoin. Kuopus kiinnostui lopputuloksesta ja halusi myös yrittää. Yllättäen kuopus, kohta 4v., olikin todella näppärä. Äitiä tarvittiin lähinnä varmistamaan, ettei silmukka putoa naulakon tapista liian aikaisin.

Keskimmäinen ei joutanut jääkiekkoa katsellessaan hommaan paljon paneutumaan, pari kerrosta tekaisi hänkin ja loput jäi sitten minun tehtäväksi.

Ihmeellistä kyllä, huivi on kuopuksesta aivan ihana, vaikka värit ovat kaikkea muuta kuin tyypilliset pienelle tytölle. Koska huivista tuli kapea luikero, ompelin jäljelle jääneellä langalla huivin puoliksi yhteen.

Jätin loppuosan tarkoituksella auki, jotta siihen sai pienen lenkin. Kuumasta päivästä huolimatta kuopus on nauttinut tästä huivista, eikä häntä tarvinnut houkutella montaa kertaa poseeraamaan.

Joku kipinä tästä jäi myös esikoiselle, joka kyseli mitä muuta naulakolla voisi neuloa. Ehkä etsimme joku kerta paksua lankaa kokeiluja varten.

Funktionaalista

Minna haastoi kertomaan joko funktionaalisesta tai muuten vaan napakymppi-käsityöstä. Tätä piti pyöritellä pitkään, kumma miten paljon helpompi on kertoa niistä hitusen epäonnistuneista töistään tai sitten ihan täysistä flopeista. Kai se on tätä suomalaista vaatimattomuutta.

Mutta niin, omista neuleista tulee mieleen Opri. Malli on Mari Muinosen suunnittelema ja kuten kolme vuotta sitten tekemässäni bloggauksessa kirjoitin: "tuntui kuin pipo olisi valmistunut itsestään". Silloin epäilin, että pipo ei sovi koville pakkasille, mutta viimeiset pari talvea se kyllä on kulkenut lähes joka kerta mukana. Liekö tiivistynyt jokusen pesun myötä. 220 on sellaista lankaa, että se kyllä kutittaa minua otsalta aina syksyllä tai alkutalvesta, mutta sitten tuntuma häviää ja pipoa tulee tosiaan käytettyä.

Nyt ei jaksa tässä liki helteisessä säässä ottaa tuoreempaa kuvaa, mutta tässä pipo alkuperäisessä kuvassa. Ei se tuosta ole paljon muuttunut, vähän tosiaan tiivistynyt ja jokunen nyppykin siinä lienee. Käyttökestävyys on 220:lla siis erinomainen.

Äiti, siinä on ehkä vähän liioteltu

Tapahtui tänä aamuna miehen ollessa yövuorossa.

Kuopus heräsi virkeänä seitsemän jälkeen (tätä lienee edesauttanut uliseva nälkäinen koiranpentu, joka oli käytetty kuudelta tarpeillaan ja toivottu, että sen jälkeen voisi vielä nukkua vähän). Kuopus kipitti alakertaan, jossa samaisen koiran ulinaan herännyt isoveli valisti, että tänään on äitienpäivä. Kiljumista. Töm töm töm, rappuset yläkertaan ja herättämään toinen isoveli äänekkäästi huutaen. Nyt heti pitää herätä lahjat antamaan.

Seuraavaksi kinastelua siitä, että saako herättää äidin heti, vai kuuluuko laittaa vaatteet päälle ensin. Tässä välin kuuluu myös "Ai niin" ja esikoinen alkaa herätellä minua etukäteen lupaamallaan hartiahieronnalla. Sitten käy käsky kuopukselle jatkaa hieromista. Töm töm töm, pojat juoksevat alakertaan pukemaan. Kuopus hieroo kovaa olkapäästä, ei lihaksista ja minua alkaa jo naurattaa. 

Pojat saapuvat ja alkaa taistelu siitä kuka hieroo mistäkin, kunnes keskimmäinen karjuu, että ettekö muista, että tänään ei saa kiukutella ja tapella. Tässä vaiheessa raotan silmiäni sopivasti ja saan lahjoja valtavalla innolla. Kuopuksen koru tai koriste on vielä hetken kolmevuotiaalle niin rakas, että tulee itku, jos äiti sen aikoo pitää. Kuopus lupaa säilyttää sitä äidin puolesta.

Keskimmäinen on tehnyt vohvelikankaasta leipäkoriin liinan. Esikoinen kihertelee korttinsa kanssa. Ison kortin etupuolella on kuva esikoisesta sydänkortti kädessään. "Äiti, katso sinne taakse. Siinä on ehkä vähän liioteltu". 

Hyvää äitienpäivää 

Olet hyvä neulom-

isesä!

Esikoinen ei olisi oma itsensä, jos mukana ei olisi ripaus realismia. Rakkaita ovat, ihan jokainen!

Hyvää äitienpäivää!

Yllärikerä

Hirveää hulluutta nämä yllärikerät. Et vaan voi olla neulomatta, vaikka et oikeasti saisi neuloa, kun selkä on ollut niin kipeä, ettet voi hengittää syvään tai nukkua hyvässä asennossa. Tai nukkua ylipäätään alkuyöstä.

Mutta katsokaa nyt, miten ihana kerä. Jos näistä sukista ei tule peppipitkätossu-olo niin ei mistään. Tehtiin retriitissä vaihto ammaxin kanssa ja minä sain aarteen (eikä jälkitoimitus todellakaan haittaa!). Teemaan sopien omistan myös retriitin kirpparipöydästä Emmalta haalitut hiyahiyat ja tykkään kovasti. Ja mikä projektipussukka, sekin retriitistä. TiiQ:n vaihtolaatikosta parilla hassulla puuvillalankakerällä vaihdettu. Vaikka tolla pöllöllä onkin ne suorastaan hirveet silmät. :D

Doggilapsi rakastui myös yllärikerään, mutta syynä lienee joku muu kuin värit. Taitaa haiskahtaa Hertalle ja Sulolle!

Julma omistaja ei vaan anna syödä kerää ja tunkee ihan iholle kameransa kanssa.

Kieroja puikkoja

Tältä siellä näytti.

Syötiin herkkuja (kuvassa on vain murto-osa kaikesta ruuasta, herkkupöytä todellakin notkui eikä kaikkea saanut laitettua edes pöytään)

Ostettiin lankaa (allekirjoittanut muuten myi rahallisesti saman verran mitä sieltä osti, mutta määrällisesti... hups!)

Lotottiin (pussukalla ja norsulla on nyt uusi ja onnellinen omistaja, lankakin näyttää ihan siltä, että siitä tulee aikas ihana huivi. 50g ja 700m, siitä onkin aikaa kun tämmöistä olen neulonut...)

Ja tehtiin niitä pussukoita. Pajassa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä tiukka opettaja ja vähän levottomat oppilaat. Tai sanoisinko, että 50% oppilaista oli kurittomia. Terkkuja kaimalle!

Mutta pussit syntyi kaikilta, aika herkkuja ovat.

Ihana ja mahtava viikonloppu! Ensi vuonna sitten taas, kunhan järjestelytyöryhmä toipuu hiukkasen.

Retriittiterveiset

Projektipussukkapaja menestyksellä suoritettu!

Kevät?

Muutama päivä sitten aamulla näytti vielä tältä ennen töihin lähtöä. Tänään lunta on paljon vähemmän ja eilinen vesisade, sekä pihassa möyrineet työkoneet toivat tullessaan kura-ajan. Melkein on ikävä aamupakkasia ja ennen kaikkea aurinkoa! Mutta vain melkein, oikeasti on kiva kun alkaa viimeinkin lämmetä.

Neuloin Cascade Eco+ langasta itselleni Braided Hat- hatun ohjeella pipon. Ohje on kirjoitetussa muodossa, mutta nuo palmikot ovat sen verran yksinkertaiset, ettei se haitannut. Piposta tuli kuitenkin harmittavasti liian pitkä, joten purin kavennukset ja pähkäilin sitten ohjeesta poiketen kavennukset toiseen suuntaan. Onnistui kivasti, vaikka meinasi aivot nyrjähtää mikä olisi hyvä ratkaisu.

Joustinosa olisi vaan pitänyt neuloa kokoa pienemmillä puikoilla, sillä nyt pipo meinaa nousta liukkaiden hiusteni edesauttamana töröttämään tonttuhattu-tyyliin. Pitänee muistaa ostaa ohutta kuminauhaa seuraavalla kauppareissulla joustinta kiristämään.

Lankaa pipo söi vain 72 grammaa siitä huolimatta, että se on neulottu 5,5mm haloilla. Jättivyyhdistä riittää siis mainiosti lapasiin myös itselle ja ehkä huiviinkin ainakin jonkun toisen langan kaverina. Mutta syksymmällä sitten.

Viikko aikaa retriittiin, pikkasen meinaa järjestäjälle jo pukata stressiä, että muistan hoitaa kaikki lupaamani jutut ja ottaa ne vielä mukaankin. Eiköhän se siitä kuitenkin!

Aurinkoista pääsiäistä!

Työpaikallani on vauvabuumi ja kyllä, minun työpaikallani voi puhua vauvabuumista, kun töissä on kaksi raskaana olevaa. Oma huonekaverini saa vauvan heinäkuussa, mutta olenpa kerrankin ajoissa liikkeellä ja aloitin junasukista. Norjalaishatun teen tähän settiin kaveriksi. Wool ja 3mm:n puikot tuottivat tosin ehkä 6kk ikäiselle sopivat sukat, mutta ei se mitään, onpahan talveksi lämmikettä.

Junasukat eivät ole mitenkään kauniit ainakaan minun mielestäni, mutta ylivertaisesti parhaat pysyvyyden suhteen. Eipä ihme, että näitä sukkia on neulottu niin paljon.

Huomenna herkutellaan Tuulomaan tortulla. Jos etsit ohjetta googlesta päädyt todennäköisesti lukemaan ohjetta mokkapaloista, joiden alaosa jätetään vaaleaksi eli ei laiteta kaakaota. Ainoa oikea ohje (minulle siis!) on kuitenkin sellainen, jossa vaalean ala-osan päälle tehdään kuorrute kidesokerilla eikä tomusokerilla, kuten mokkapaloissa. Tämä on niin hyvää, nam!

Tuulomaan torttu

ohje uunipellille, puolikas ohje riittää piirakkavuokaan

4 munaa

4 dl sokeria

300g voita

2dl maitoa ( tai appelsiinimehua/vettä)

6 dl jauhoja (itse teen gluteenittomilla jauhoilla, sama tai vähän pienmpi määrä toimii)

4 tl leivinjauhetta (voi vähentää jos teet gluteenittomana)

4 tl vaniljasokeria

Muna ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Sulatettu voi ja maito lisätään taikinaan vuorotellen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään varovasti sekoittaen taikinaan (paitsi minä vatkaan ykkösellä sähkövatkaimella). Paistetaan 175 asteessa kunnes on kypsä ja laitetaan jäähtymään vähintään kuorrutteen tekemisen ajaksi.

Kuorrute

100g voita

2 dl sokeria

1 rkl kaakaojauhetta

4 rkl vahvaa kahvia

Mittaa ainekset tarkasti, jos haluat onnistua. Voi sulatetaan ja loputkin ainekset sekoitetaan kattilassa. Jäähdytetään hieman ja levitetään sitten nopsaan pohjan päälle. Ripottele pintaan makusi mukaan störsseleitä, pääsiäiskarkkeja tai kookoshiutaleita.

Jos pohja on liian kuuma, kuorrute uppoaa pohjan sisään. Jos taas liian kylmä, kuorrute tarttuu pintaan huonosti. Sopivan oppii kokeilemalla (ja ehtii unohtaa seuraavaan pääsiäiseen mennessä!) mutta molemmilla tavoilla epäonnistuneenakin herkku tulee taatusti syötyä.

 Iloista pääsiäistä!

Oivallinen jämätyö

Kummityttö täytti vähän aikaa sitten kokonaisen vuoden ja Kaisan neuleblogissa oli esitelty hauska palloidea, jota oli pakko päästä kokeilemaan. Palloon päätyi niin seiskaveikan kuin 220:n jämiä. 

Neuloin 22 silmukkaa leveitä ja 44 krs:ta korkeita palasia. Neljä ensin yhteen pötköön ja sitten ompelin nämä yhteen. Poimin sivusta silmukat päätypalasiksi ja yhdistin sivut neulomalla. Toisen päätypalan neuloin myös kiinni päättelyvaiheessa ja toisen jätin auki, jotta sain täyttää pallon. Kaksi saumaa ompelua siis ja noistakin toisen olisi voinut kiertää neulomalla.

Pallon sisään pistin pääsiäismunakotelon (kerrankin etua siitä, että niitä on säästetty) ja sinne sisään herneitä. Täytin vanulla, jolloin kuutiosta tuli pallo. Kummityttö taisi tykätä ja itsestä oli hauskaa muistella mitä kaikkia töitä näiden jämien taakse kätkeytyy. 54 grammaa upposi.

Opri. Halla. Kalpa-sukat. Viivin peitto. Quintessence.

Ja Emma, tässä pallossa on taas sitä sun vihreää jämäseiskaveikkaa ja vieläkin taitaa olla nyttönen jäljellä!

Satu lapasista

Olipa kerran iso, mutta yksinäinen vyyhti, lankaa. Se oli kätkeytynyt Lankakauppa Kujeen lankahuoneen ylähyllylle. Joukko meluisia neulojia saapui Kujeeseen viettämään ihanaa iltapäivää lankojen ja herkkujen parissa.

Erään neulojan huomio kiinnittyi vyyhtiin ja pitkän lankakauppiaan avulla vyyhti saatiin pelastettua keltaiseen väriin ihastuneen neulojan hellään huomaan.

Myös toinen neuloja oli katsastellut samaa vyyhtiä sillä silmällä. Vyyhdin uusi omistaja oli voitonriemuinen saalistaan ja vasta kotona hän tajusi paremmin, miten surulliselta toinen neuloja oli hetken näyttänyt.

Neulojalla oli lainassa Viikinkineuleet- kirja ja tiedossa, että kyseinen neuleystävä kärsii kroonisesta lapaspulasta. Onneksi oli myös kolmas neuleystävä, joka tiesi minkä kokoinen käsi lapasia tarvitsevalla neulojalla olisi. Hän lähetti neulojalle tarkat mitat.

Niinpä alkoi kiivas suunnittelu. Suunnittelu tarkoitti muutamaa neulo ja pura- kierrosta, etukäteissuunnittelua tämä neuloja ei juuri harrasta.

Lanka oli kuohkeaa ja paksua, puikotkin jättimäiset 5,5 milliset. Palmikot kietoutuivat kuin itsestään alun vaikeuksien jälkeen ja muutamassa illassa lapaset olivat valmiit postitettavaksi.

Neulojan mieltä lämmitti lapasten saajan kiitokset ja neuloja totesi, että tällaisia salaprojekteja on mukava harrastaa jatkossakin.

Sen pituinen se.

Ylimmässä kuvassa lapaset omistajansa Tiinan kädessä, muut kuvat räpsitty kotona osin itse ja osin lapsityövoimalla.

Lapasiin kului 48 grammaa Cascaden Eco+ lankaa, jota myydään jättimäisissä 250 gramman vyyhdeissä. Puikot 5,5mm ja mallikuvio Elsebet Lavoldin Viikinkineuleista. Intialainen peukalokiila.

Lisää sukkia

 Kalajokien lisäksi tein vielä toiset vihreät sukat, joihin upotin raitojen verran Vetoa. Itse sukat on neulottu Pallaksesta ja koko tuommoinen 3-4 vuotiaan jalkaan sopiva. Kuopus suostui poseeraamaan marisematta, vaikka sukat eivät ole pinkit tai vaaleanpunaiset...

Vihreitä sukkia lähtee samassa paketissa useammat. Nuo Kalajoet näyttää muuten tosi hassuilta kurttukasoilta, josta ohjeessakin oli mainittu. Mutta jalassa ovat tosi kivannäköiset.

Maaliskuu on ihana kuukausi. Koiranpentu muuttuu lämmössä kelliväksi kissaksi, pienikin lattialta löydetty auringonpaisteläikkä saa koiran hakeutumaan siihen. Se tuntuu ilmeisesti ihanalta mustassa turkissa.

Ja kyllähän tämmöisenä päivänä kelpaa ulkoillakin. Pilvetön taivas ja pakkasta muutama aste, ihanaa! Kevät voi minun puolestani odottaa vielä hetkisen, mutta en pane pahakseni, jos mittari ei lähentele joka aamu kolmeakymmentä pakkasastetta.

Kalajoki

Minulla on tapana syttyä vähän hitaasti kaikensorttisille uutuuksille, vaikka sukujuureni ovat tiukasti Savossa ja Kainuussa. Kalajokien viehätys oli vain mennyt minulta täysin ohi, mutta kiitos Kahelien aakkoshaasteen neuloin ne nyt. Tein pari numeroa isompaan jalkaan kuin omani, joten vähän löpöttävät kuvissa.

Kuvausassistenttina toimi esikoululainen, joka on viettänyt tämän viikon kuumeessa. Huomenna pääsee onneksi jo eskaan taas. Kuvausassistentti numero kaksi taas antoi ohjeita. "ÄITI, mitä sinä teet siellä yläsängyssä, se menee kohta rikki ja se on sitten sinun vika!" Ei kerrota kuopukselle että sänky pikkasen natisi kun kiipesin portaita..

Lanka on mainiota Vuorelman Vetoa eli viime vuoden messuostokset on nyt korkattu, jee! Neuloin laiskuuttani 3,5 mm puikoilla ja sukista tuli melkoisen rennot. Toivottavasti kestäävät käyttöä siitä huolimatta.

Kattokaas nyt mitä painovoima tekee näille korville, nehän alkaa asettua! Teippejä ei tässä huushollissa koiran korvien asetteluun laiteta. Viikko aikaa päättää ilmoittaisiko tuon tohelon ensimmäiseen näyttelyynsä!