Pikasukat

Tajusin että syksy lähestyy, eikä taaperolla ole vieläkään äidin neulomia villasukkia. Sukellus lankavarastoon tuotti tuloksena vanhaa seiskaveikkaa, vieläkö muistatte aikaa ennen pätkävärjättyä tai raitalankaa? Rumaa, mutta saa kelvata, taapero ei ole vielä vaatteistaan järin kiinnostunut.



Kuvia piti ottaa muutama ennenkuin tuli jotain julkaisukelpoista, pikasukat siis myös muuten kuin valmistumisnopeutensa puolesta. Tein nämä baudelaire-sukkien innoittamana kahdeksikko aloituksella ja samaisella kantapäällä. Kantapään arviointi onnistui aika kivasti tälläkin kertaa, ehkä hieman liian aikaisin aloitin lisäykset, mutta korjasin sitä sitten muualta.

Ai niin, aloittaessani sukkia huomasin, että hongkongilaisista 3,5 mm puikoista yksi on kokoa 3 mm, vaikka painatus puikossa kertoi muuta. Kokeilin huvikseni reklamoida, vaikka kaupasta oli jo useampi viikko. Vastaus tuli samana päivänä ja puikot tänään, siis noin viikossa jälleen! Hyvää palvelua todellakin.

Jos muu kuin vauvojen kestoilu ällöttää, voit lopettaa lukemisen tähän.



Ompelin viimein muutaman kestopikkuhousunsuojan. Koska kuulun kuppeilijoihin, en innostu muusta kestoilusta enkä tiedä innostuisinko muutenkaan, mutta nuo phs:t vaikuttaa tosi mukavilta, eivätpähän ainakaan hiosta kuten kertakäyttöiset mallit!
Phs:t on tehty vaippakankaiden jämistä. Kahdessa on Ressu-flanellia, sisällä froteeta ja ulkopinnassa sherpaa. Ressujen alla on sherpa+joustofrotee ja viimeisessä pelkkää joustofroteeta, jonka ompelu ei muuten onnistu minulta siististi. Saumurikin olisi ihan kiva, mutta näillä ompelumäärillä tuo ikivanha ompelukone riittänee.

Blogger on muuten oikutellut ihan mahdottomasti, tämä on jo kolmas llta kun yritän postata. En meinaa päästä koko sivustolla, mutta kuvien lataaminen on onnistunut moitteettomasti, jos sivuille pääsen.

Baudelaire

Hemmetin Picasa! Kokeilin Blog this -nappia ja sain tehtyä kätevästi postauksen suoraan sen kautta. Niin kätevästi, että postaus katosi samantien kun sen lähetti, eikä ilmestynyt minnekään. Äly ei tietysti sanonut, että olisi voinut edes kopioida tekstin ennenkuin lähetti sen. Toimiikohan tuo kenelläkään muulla?


Jokatapauksessa asiaan, Baudelaire -sukat siis valmistuivat muutama päivä sitten. Vaikka itse sanonkin niin niistä tuli ihanat! Inhoan löpsöttäviä villasukkia ja kärjestä aloittaminen tuntuu ratkaisevan sen ongelman. Toinen apukeino taitaa olla Novitan lankojen välttäminen...



Villasukka on muuten tehnyt ohjeesta käännöksen, josta oli erityisesti iloa kantapäätä tehdessäni. Tuo kantapäämalli on muuten minusta tiimalasiakin mukavampi, istuvuus on ihan huippuluokkaa.



Lankana on Hjätegarnin Sock ja menekki 2,5 mm puikoilla tehtynä vain 50g! Tuota lankaa on pakko hankkia lisää. Itseasiassa miekkonen tilasi jo noista itselleenkin sukat, joten kai tässä on ihan pakko raahautua lankakauppaan joku päivä. ;o)
Alkuperäiseen ohjeeseen nähden vähensin terästä silmukoita muistaakseni 6 ja sovelsin kantapään sopivaksi tälle määrälle. Varressa on sitten mallikuvion vuoksi normaali määrä silmukoita. Lisäksi muutin mallikuvion kavennusten paikat, jolloin lehtikuviossa ei tule "hyppäystä" reunassa. Päättelynkin tein perinteisellä tavalla, ommellusta versiosta ei tullut siisti. Löysä kyllä, mutta en osannut tehdä sitä kauniisti.

Ensimmäinen laukkuni

Lankalaatikossa on marinoitunut muutaman vuoden Tenesseetä, jolle en keksinyt käyttöä. Tilanahtauden vuoksi vajaat 100 g muotoutui pikkulaukuksi.

Mallikuvio on Cairbren leskenlehtihuivista kevään Ullasta. Selasin muuten joku kerta laukkuvaihdon kuvia (en kyllä enää edes muista mistä blogista niitä katsoin) ja jos en ole ihan väärässä, niin joku muu ehtikin ensin käyttää tuota mallia laukussaan ja minä kun taas kuvittelin olevani kovinkin omaperäinen!



Ompelin kassiin vuoren hääpukukankaastani (vuodelta -99 muuten, kamala miten vanha jo olen!). Tein kaksi sivutaskua, toinen avaimille ja toinen kännylle. No, oikeasti siis tuo avaintasku on vain liian pieneksi osoittautunut kännytasku, mutta tasku kuin tasku. Ja laukun pohjaan piti tulla tukipahvi, kunnes joku älypää ompeli vuorin jo kiinni tietenkin ompelukoneella. Eikä tuo irtopahvi oikein toimi. Seuraavassa laukussa ehkä onnistun jo paremmin, vaikka ihan kiva työkassi tuosta tuli noinkin.



Olin lauantaina siellä luonnetestissä isojen tyttöjen kanssa. (Ai joo, tähän loppuu siis neuleasia, koirista kiinnostumattomattomat voi lopettaa lukemisen!) Rouva P, maanantaina 7 vuotta muuten, osoittautui vähän vanhaksi ko. testiin ja sen ennalta miltei arvasinkin. Tuomarin mukaan koira käveli testin läpi kuin toteemipatsas eikä näillä aamuilla tainnut välittää hyökkäyksestäkään, tappakaa sitten vaan... Joka tapauksessa rouva sai hyvät pisteet, vaikka olin ollut lähes varma, että tuo puolustaa itseään ja minua, mutta ehkäpä näissä kohtaa ikä painoi liikaa. Tervepäinen joka tapauksessa, kuten tiesinkin.

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 Haluton
Taisteluhalu -3 Haluton
Hermorakenne +2 Suhteellisen rauhallinen
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma
Loppupisteet 138 p.



Neiti V, sunnuntaina 5 vuotta, puolestaan yllätti! Puolusti mammaa kuten kuvasta näkyy ja piti huolen, ettei hyökkäjä tule lähelle kun oli yksin seinässä kiinni. Lisäksi tuo kotona pehmosti käyttäytyvä arkajalka ei hätkähtänyt testissä mistään. Tyttö meni aika ihannetuloksella (dogiksi siis!) testin läpi.

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +2 Suhteellisen rauhallinen
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma
Loppupisteet 194 p.

Voi että olen ylpeä noista kummastakin koirasta! :) Ja suosittelen lämpimästi testiä, kertoo melkoisen paljon koirasta ja koirallehan asiasta ei jää mitään paineita, tuomarit osaavat asiansa eikä koiraa rääkätä millään muotoa.

Postia Hong Kongista

Juuri kun tänään kyselin Tikrulta bambupuikkojen postitusnopeutta, kotona odotti kirje! Sukkapuikkoja tuli 12 settiä, hintaa tuli vajaat 19 euroa. Jonkin verran halvemmalla olisi päässyt, jos olisi jaksanut kyttäillä, mutta edullisia nuo ovat noinkin. Kaupanpäälle tuli vielä palanen tanskalaista hiomapaperia, ilmeisesti lohkeilu on yleistä... Nyt ei enää harmita pyöröpuikkojen tilaamatta jättäminen, kun laatu tuntuu olevan niiltä osin heikkoa, tuorein kommentti Marjutin blogissa ja toisaalta mulla on kohtuullisen mukavasti noita pyöröjä, enkä pidä niissä bambuisuutta niin tärkeänä. (Joo joo, kohta kuitenkin napsuttelen tilata!)



2,5 mm puikot pääsivät heti käyttöön ja syy näkyy kuvassa. Neuloin alun noista Baudelaire- sukista karmeilla metallipuikoilla ja puikot tippuilivat miten sattuu. Normaali käsialani on napakkaa, eivätkä muovipinnotetut puikot aiheuta samanlaisia ongelmia, mutta nuo metalliset on ihan hirveät puikot.



Hanna on esitellyt blogissaan viime aikoina ihanaa doggipentua. Oma pentukuume kohoaa kun kuvia katsoo, mutta ehkäpä masuvauva sitten marraskuussa tuo sopivaa realismia ajankäytön suhteen... Tässä kuitenkin meidän kaunotar V, pian 5 vuotta.



Ja P, pian 7 vuotta. Isot tytöt pääsevät (joutuvat) lauantaina luonnetestiin (jos et tiedä mikä luonnetesti on, lue vaikka täältä), odotan oikein kovasti miten neidit suvaitsevat käyttäytyä ja onko tuomarin arvio lähelläkään omia ajatuksiani.



Taapero kera P:n ja T:n. T ehti täyttää heinäkuussa vuoden ja koska pikkutytöstä tuli kesän aikana sukukypsä, on neiti jopa hieman rauhoittunutkin. Taapero puolestaan on tulevaa lapsi ja koira- kisailija selvästi. ;)

Neuleystävä IRL

Mullapa onkin oikea neuleystävä (ja pikkasen nyt harmittaa, että salainen jäi hankkimatta...). Sain nuo Koolit jo kesäkuussä ylläripostina ja valkea seiskaveikka odottaa käsittelyä ja sitä, että taaperon nukkuessa ehtisi asiaan keskittyä.



Floricat puolestaan tuli tilaustuotteena Novitan myymälän alesta samisen ystävän toimesta ja ne muotoutunevat pikkukakkosen asusteeksi jossain vaiheessa. Kiitos Kvilla, kun pidät huolen maalaisen lankavarastosta. ;o)



Heti Knittyn ilmestyttyä ihastuin Baudelaire- sukkiin, mutta en tajua tuota mallikuviota. Jos neulon sen ohjeen mukaisesti, reunasta tulee minusta epäsiisti (ylempi mallikuvio tilkussa) ja jos vaihdan kavennukset toisiin reunoihin, saan siistimmän lehtikuvion (alempi osa). Onkohan tuo ylempi malli oikeasti tarkoitettu sukkiin, vai olenko vaan tyhmä?

Vietimme heinäkuun viimeisen viikon lomaillen ja kävimme pikavisiitin Ahvenanmaalla. Ihana paikka, mutta kovin perusteellisesti ei ehditty paikkoihin tutustua, kun molempina päivinä nukutettiin lapsi päiväunilleen ajamalla pitkin poikin mannerta...



Paikan ihanuus olikin oikeastaan näissä langoissa. Kauppakeskus Sittkoff Galleriissa oli pieni putiikki nimeltä Therese Broderi. Kaupan lankanurkkaus vastasi ehkä keskimääräisen Anttilan lankaosastoa kooltaan, mutta siellä oli uskomaton määrä eri valmistajien lankoja. Regiaa, Sirdaria, Marks & Kattensia, Garnstudiota, Novitaa (myös vanhoja värejä tutuissa langoissa), Järbö Garnia jne. Alpakkaa ei ollut, mutta muuten melkoinen paratiisi! En kysellyt oliko varastossa isompia eriä tietyn väristä lankaa, mutta aika kivasti oli värivalikoimaakin. En osannut oikein keskittyä mihinkään, mutta sain sentään haalittua lankaa enemmän kuin jaksoin kantaa (miehen mukainen määritelmä). Vihreät Kittenit ovat menossa Kvillalle, muut saan pitää itse. :) Tilda lanka on mulle uusi tuttavuus, mutta aivan ihanan pehmeää (50% puuvillaa ja 50% akryyliä). Tuo Järbön puuvillalanka on puolestaan on ihanan väristä, niitä olisin voinut ostella enemmänkin...

Ompelua taaperon kanssa

Ensi viikolla lähdemme lomalle mm. Ahvenanmaalle (lankakaupat, täältä tullaan!) ja taapero tarvitsee muutaman uuden vaipan. Pottailu sujuu nykyään niin hienosti, että kotona niitä ei juuri tarvita, mutta matkalla ei oikein viitsi riskeerata...

Vaipan valmistumisen aikana
- taapero halusi kaksi kertaa potalle, tulosta syntyi vain jälkimmäisellä kerralla
- tällä kerralla taapero varasti koiranruokaa kämmenentäydeltä ja ne syötettiin koirille äidin avustuksella
- koiranruokaepisodi johti tietysti käsien pesulle
- taapero tutustui luvattomasti saksiin, muttei saanut tuohoa aikaan merkittävästi (pieniä lommoja penkeissä ei lasketa)
- taapero opetteli riisuutumaan ja juoksenteli lähes nakuna ympäriinsä (sukat kelpasivat asustukseen tavallisuudesta poiketen)
- taaperolle iski nälkä ja ruokailussa tarvittiin tietysti äidin apua
- tapahtui varmasti monta muutakin äidin huomiota kaipaavaa asiaa, mutta raskausdementian vaivaamat aivot eivät niitä enää kahden päivän jälkeen muista

Tämän seurauksena on siis opittu, että yhteen vaippaan voi kuluttaa ompeluaikaa noin kaksi tuntia!



Vaippa on tehty kierrätysjoustofroteesta, jota on ulkopinnassa 2 kerrosta. Kankaiden väliin ompelin jämäpalan hamppua, jota löysin kangasvarastostani. Tein vaipasta kuitenkin täyttömallisen, jotta tarvittaessa voi lisätä imua. Sisäpinta on Myllymuksujen kuivaliinaneulosta, mutta Applixia en jaksanut tilata, joten tarrat on ihan vaan Eurokankaasta.
Vaipasta tuli ihanan pehmoinen ja Kestovaippainfon kautta saatu Mummu-kaava sopii mitä mainioimmin meidän pojalle.

Taaperon myssy

Olen viime vuosien aikana neulonut aika monta vauvan tai pienen lapsen vaatekappaletta. Mutta kun tarkemmin mietin, niin aina ne ovat menneet lahjaksi. Ennenkuin taaperoa edes odotin neuloin kyllä yhden kevyen villapuvun, mutta sitä ei tullut taaperolla käytettyä.

Mutta nyt on puute korjattu ja suutarin lapsella on kengät tai siis myssy. Viikonloppuna menemme häihin ja juhla-asun kanssa autohattu näyttäisi aika typerältä, joten Suvi-lanka muotoutui pikkumyssyksi. Mallikuvio on Lesley Stanfieldin Kauneimmista neulemalleista. Tosin hatun tarve taitaa olla aika minimaalinen mikäli ennusteiden 30 lämpöastetta toteutuu!

Pikatöitä

Ystävän kaksotytöt kaipailivat lisää myssyjä ja toiveena oli antennipipot. Olen törmännyt vain virkattuihin pipoihin, joten neulotut piti suunnitella itse. Kuviot eivät ole puhtaasti omasta päästä, mutta muokkailin ne sopiviksi langalle ja mallille.



Lanka on Novitan Suvia ja puikot 3mm. Antenni on tehty i-cordilla.



Kavennuksissa piti muistella matematiikan oppeja, koska halusin pipot mahdollisimman tasapäisinä. 2*pii*r -kaava toimi oikein hyvin silmukoiden ja kavennusten suunnittelussa.



Taapero sai puolestaan hellevillikset, Pirtin taattua hahtuvalaatua. Neuloin nämä yksisäikeisenä, vain haarakiila on kahdella säikeellä tehty. Laitoin ohutta kuminauhannyöriä vyötärölle, kun en jaksanut ommella kuminauhakujaa.



Taakse neulahuovutuksella maisema, jossa aurinko ja puun rungot ovat hahtuvalankaa, muu on tehty huovutusvillasta.


Inhoan edelleen saumojen ompelua ja niinpä kokeilin onnistuisko kolmen puikon päättely kahdella puikolla. Tämä housumalli neulotaan siis sivusuunnassa ja päättelin silmukat em. tekniikkaa käyttäen poimimalla aloitusreunan silmukat mukaan. Saumasta tuli todella siisti ulkopuolella,



eikä sisäpuolessakaan mitään vikaa ole. Tosin ehkä ihan pikkuvauvalle en tekisi hahtuviin tällaista, sauma ei ole hirmuisen pehmoinen ts. pehmeämmän ja tasaisemman saa kun jaksaa oikeasti ommella. Taaperolle asialla ei ole niin väliä ja saa nyt nähdä minkä verran hahtuvia yleensä tarvitaan, olemme siirtyneet pissaamaan pelkkiin alushousuihin... Mutta onneksi pissoja eksyy välillä pottaankin ihan omasta ilmoituksesta, ei hullummin 1,5 vuotiaalta!

Teknistä tietoa huivista

Kiitos kommenteista! Moni oli kysellyt ohjetta ja lankatietoa, osalle olikin selvää, että kyse on Aran Weight Victorian Lace Shawl:sta (onpa muuten painajaismaisen pitkä nimi huiville!)
Alkuperäistä ohjetta en suosittele sellaisenaan käyttämään, ainakaan tuon ekan pitsin osalta. Kannattaa liittyä Yahoossa olevan KAL:iin ja lukea korjaus. Lisäksi yksi listan jäsen on tehnyt huivista myös kaavion, josta kannattaa ottaa ideoita.

Huivi on tehty Grignascon Merinosilkistä (väri 335) ja menekki oli aika tarkkaan 100g, ihan pikku nyttöset jäi jäljelle. Tein tuon kaksinkertaisena ja tuli mielestäni aika kiva, muttei se ehkä olisi hullumpi yksinkertaisestakaan. Aloitin puikkokoolla 2,5 mm, jolla tein vielä kolmatta pitsikertaakin jonkin matkaa. Loput tein 3 ja 3,5 mm puikoilla, päättelin käyttäen 4 mm puikkoa. Puikkokokoa olisi ehkä kannattanut isontaa jo aiemmin, ehkä kolmatta pitsiä aloittaessa.

Kaiken kaikkiaan huivi oli minusta oikeastaan peruspitsineuleen tekemistä. Aika simppeliä, vaikka tosiaan tuo ohjeen virheellisyys hämäsi alkuun. Viimeinen pitsi eli Vine Lace oli aika ovela tehdä, sillä toistuva kuvio alkaa joka toisella kerroksella eri kohdasta (kuva selventää paljon) ja mutta senkin oppi nopeasti katsomaan.

Ja koska aiheeseen liittymäntön kuva on mielestäni parempi kuin ei kuvia laisinkaan, saatte kevätkuvan joutsenista. Mummolan lähellä olevan joen varrella oli parhaimmillaan nähty 26 joutsenta. Tässä niistä kaksi.

Valmis huivi

Ta-daa, tässä se viimein on ja sain nyt jopa kuvatkin otettua! Ylimmästä kuvasta näkyy hyvin miten puikkokoon kasvattaminen vaikuttaa huivin muotoon. Huivista tulee hauskasti aaltoileva kolmiomallin sijaan.



Pingotus tekee pitsihuiville ihmeitä ja olen ihan haltioissani siitä miten ilmavan kevyt huivista tuli. Silti uskoisin sen lämmittävän mukavasti viileinä kesäiltoina.



Oli tarkoitus ottaa ihania kesäkuvia ulkoa huivin kera, mutta tuossa tuulessa suunnitelma kariutui. Sitä paitsi nyt taitaa olla viisainta sulkea konekin, ukkosenjyrinää kuvittelen kuulevani.

Niin ja mainitsenpas vielä, että olen ihan hirmuisen hyvällä tuulella: Tänään näin rakenneultrassa suloisen ihanan vauvelin masussani. :) Kohta paukkuu puolivälikin jo!

Jotain valmista

Minun on jo pitkään tehnyt mieli tehdä Helmi-myssy, mutta sopivat käyttäjät syntyivät vasta viime kuussa. Ystävän kaksostytöille lähtee postiin nuo lilat Ericasta tehdyt myssyt. Valkoinen on Novitan Chenillestä tehty testiversio, jossa ei mallitilkkua tunnettu ja koosta tuli vähintääkin jättimäinen. Muutin kahteen myssyyn myös mallineuleen kuvion mielestäni kivemmaksi ja samalla myös nurjalla puolella sai keskittyä vain nurjan neulomiseen. Raskausdementiasta kärsivälle tästä oli kovasti apua!

Muutakin on vihdoin valmistunut, kuvia tulee kunhan saan kameran käsiini. Ja Mari kiitos haasteesta, mutta viitaten tuohon raskausdementiaan, jätän tarinan kasaamisen väliin!

Kevät

Kiitos kaikille onnitelleille! Olipas teitä monta! Täällä kovasti jo seuraillaan pikkukaverin potkuja masussa, yhtä villi taitaa tulla kuin isoveljestäänkin.

Kevät on saanut puutarhurit liikkeelle, joten neulominen on jäänyt todellä vähiin.


Olemme (lue: mies teki työt, minä huutelin kommentteja sopivasta paikasta) istuttaneet omenapuita..

ja tässä on muutama Aino ja Alvar eli pensasmustikkaa.


Vaikka asumme ihan maalla on ohikulkevaa liikennettä melkoisen paljon, varsinkin kesäaikaan. Tämän seudun mökkiläiset tuntuu ajelevan autoilla ihan huvikseen edes takas, vaikka kuinka kaunis päivä olisi. Uteliaiden silmiltä suojaudumme muutaman vuoden päästä pensasaidalla. Sirotuomipihlaja on kaunis kukkiva ja marjoja tuottava pensas ja sitä ei edes kuulu leikata, joten sopii maalaismaisemaan täydellisesti.

Mies on uurastanut myös kivien kanssa. Pengertä on hankala leikata ruohonleikkurilla, joten kivet tuntuivat parhaalta ratkaisulta. Välissä kasvaa sitten erilaisia maanpeitekasveja ja lisää istutellaan sitä mukaa kun keretään. Me blogitaaperon kanssa olemme istuskelleet ja nauttineet ulkoilmasta, taapero on haltioissaan myös kottikärryistä - niinkuin kaikesta muustakin missä on pyörät.

Tässä vielä laajempaa kuvaa etupihalta. Kuten huomaa, minä pidän kivistä ja mieskin on taipunut niihin... Vielä pitäisi keksiä paikka erityisen kauniille pyöreille kiville, joita majailee talon ja autotallin nurkissa. Jotain kukkaistusta niitten viereen voisi laitella.

Blogikoiratkaan eivät ole päässeet viime aikoina kuviin. Aivan älytöntä riehumista harrastavat. Varsinkin V ja T, rouva P puolestaan ei jaksa yleensä puuttua pentujen leikkeihin, mutta innostuu välillä kurmottamaan, jos toisilla on liian kivaa.


Blogitaapero puolestaan ei halunnut sisälle ulkoilun päätteeksi ja otti ja puraisi housun läpi näin komeasti. Asiasta käytiin pieni keskustelu, mutta ei taida tuon jääräpään päässä pysyä viellä tälläkään kertaa että pureminen on kaikissa tapauksissa kielletty.

Hiljaiselon syy

Bloggaus ja myös neulominen on ollut muutamat viime viikot todella vähissä ja syynä on loppusyksyllä meille saapuva uusi asukas. Niin ihanaa kuin raskaus asiana onkin, olisi tämä alkupätkä saanut olla vähemmän kuvottavaa aikaa kuin viime kerralla!
Mutta katselkaa ja ihailkaa suttuista kuvaa. ;-D Vauva on kuvan ylälaidassa erottuva pötkö, jonka halki menee lääkärin mittausjana.


Toinen asia, mikä pitää virkeänä on vihdoin kävelemään oppinut taapero. Ja voi sitä riemua kun hän osaa kävellä ihan itse! :)


Vilautan tätä huivia kuitenkin, vaikka en kyllä tiedä mahdunko enää heinäkuussa siihen mekkoonkaan, jolle huivuia alunperin teen! (Miten voi maha pullahtaa näin nopeasti?!) Nuo kerät on tarkoitus neuloa loppuun ja miettiä sitten minkä kokoinen tuosta mahtaakaan tulla. Pingotus muuttanee mittoja, mutta minkä verran?


Vielä lähikuvaa pinnasta.



Mutta nyt jääkaapin kautta unten maille...

Neulahuovutusta

Taapero sai uudet villahousut. Vanhaa tuttua Pirtin hahtuvaa luonnonväreissä, mutta nyt pääsin minäkin neulahuovutuksen makuun ja ihastuin kovasti. Housujen taakse piti syntyä pupu piparkakkumuottia käyttämällä, mutta kissa siitä näköjään syntyi...



... eikä tuo enkelikään ihan onnistunut. Mutta näillä taiteellisilla lahjoilla mitä minulle on siunaantunut, olen ihan tyytyväinen.

Pientä edistystä on havaittavissa huivissakin, mutta kuvia seuraa myöhemmin. Nyt on syytä pelastaa uhkaavasti heiluva pöytälamppu taaperon käsistä!

Välityö

Rehellisesti sanoen huivin neulominen kyllästyttää! Olisi edes jotain vaihtelua tuossa kuviossa, mutta ehei. Tuota samaa reikien ja kavennusten sekasotkua vaan. Laskin, että puikolla on noin 300 silmukkaa ja loppu ei vielä edes häämötä. Vaihdoin sentään jo puikkokoon isommaksi eli 3 mm:n ja tarkoitus on vaihtaa muutaman sentin päästä vielä 3,5mm:n puikkoihin.

Ai niin, kiitos muuten kaikille kommentoijille! Oli hauskaa lukea noin monta kommenttia!

Tässä välissä tein kuitenkin Vaakan Taaperokassiin pikku lapaset. (Nalle lankaa ja puikkoina ekaa kertaa bambupuikot, ah ihanuutta!)



Kuvaakin olisi ollut tarjolla useita päiviä sitten, mutta rakas mieheni hankki meille uuden digikameran. Mikäs siinä, onhan tuo hieno lelu (tosin entisessä ei ollut mitään vikaa - ainakaan minun mielestäni). Nyt vain pitäisi uusia tietokonekin, koska tämä viime vuosituhannelta oleva rakkine ei jaksa pyörittää noin isoja tiedostoja ja kamerassa on se ärsyttävä puoli, että koneeseen asennetaan vain ajuri, jolla kone käsittelee sitä ulkoisena levynä. Edellinen kamera sentään osasi purkaa tietyt halutut kuvat sopivaan hakemistoon, mutta eihän tällä sellaista voi tehdä. Grrr... Niinpä tätä vanhaa koneparkaa on rääkätty kymmenillä uudelleenkäynnistyksillä viime päivien aikana ja kuvien siirto onnistuu siis vain kaksi kuvaa kerrallaan kopioiden. Tekniikka on sitten ihanaa!

Ehkä lopetan tämän yltiöpositiivisen postaukseni tähän, ensi kerralla pirteämmissä tunnelmissa toivottavasti. ;o)