Ihan parasta!

 Takana on taas ihana retriittiviikonloppu! Paluu arkeen otti koville, vaikka mulla oli toipumislomaakin pari päivää varattuna.

Viikonlopun aikana neulottiin(-kin) ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Tänä vuonna olikin kivasti porukkaa joka suunnalta. Ihan läntisin Suomi ei tainnut ollut edustettuna, jos asuinpaikkakuntia miettii.

Välillä tilassa oli melkein ahdasta, mutta tarkkaan suunniteltu pöytäjärjestys toimi (hyvä kanssajärjestäjät Emma ja Ninzi!)

Ja olihan meillä sitä lankaakin myynnissä.

Isoja vyyhtejä, mutta myös..

ihan pieniä vyyhtejä!

Ainakin eräät tykkäs noista pienistä aika paljon!

Jotkut oli tilanneet lankaa jo ennakkoon, jotkut toiset taas houkuteltiin ostamaan paikanpäällä takkilangat, vaikka ei ollu tarkoituskaan...

Sitten tavattiin ihan parhaita neuleystäviä, joista yksi järjesti ihanan yllärin. Minulla pöllökori vaan näyttää siltä, että se hukkuu kuormansa alle. Olkoonkin, että myin ja vaihdoin pois huomattavasti enemmän lankaa kuin kotiutin! Lisäksi sillä on myös syyttävä silmä: neulo nopeammin!

Tämä kuva esittää kaiken olennaisen retriitistä. Pajatuotantoa, neuleita ja suklaata...

Minäkin osallistuin pajaan ja sain tehtyä tämän huippuhienon pullopussin, eiku.. kaksipuoleinen nyöripussukkahan se olikin!

''

Sitten tehtiin myös retriittisukkia ja tämän verran mun sukat eteni retriitissä. Aloitin siis siellä ja sain jopa silmukkamäärät laskettua, vaikka eihän siellä meinannut pystyä keskittymään, kun piti räpättää vieruskavereiden kanssa niin paljon.

Viitakon ruuat olivat taas ensiluokkaisia ja sauna sopivan lämmin. Paljussakin lilluin hyvän tovin!

 Retriittijärjestäjän paras palaute on se, kun sanotaan, että tullaan taas ensi vuonna! Kiitos kaikille, oli ihan mahtavaa, nähdään taas!

Olympiatyö

 Innostuin osallistumaan Ravellenics-kisoihin suomalaisjoukkueessa. Ideana siis neuloa olympialaisten aikana haluamissaan sarjoissa vapaavalintaisia töitä ja jos valmistuu ajoissa, saa mitalin. Mitalien jako on näköjään vielä kesken, mutta osallistuinpas kuitenkin ja sain ajoissa valmista.

Tein säärystimet, johon käytin kauan marinoituneita Floricoja ja virolaista Liisua, jotka voitin yhtä väriä lukuunottamatta Villaviidakon Emman blogiarpajaisista. 

 Ravelryssä oli haasteena käyttää Pertama-nimistä kaaviota ja soveltaa siitä malli. Sijoitin palmikkokuvion säärystimiin. Silmukoin neulotun kaistaleen yhteen ja nostin sitten reunasta silmukat joustinneuletta varten.

 Kaksinkertaisella langalla työ valmistui nopeasti ja tykkään lopputuloksesta. Nämä toimii mulla työmatkoilla jalkojen lämmikkeinä tai kylmässä työhuoneessa farkkujen allakin.

Kuopuksen Kerttu-nukke sai oman norskinsa. Alunperin tästä piti tulla vauvapipo, mutta viime vuoden retriitissä tätä neuloessani tuli pientä mittavirhettä. Sitkeästi tein loppuun (ja tein sitten isommilla silmukoilla uuden kyseistä vauvaa varten). Icordin neulominen ja hattuun kiinnittäminen vain jäi tekemättä, kunnes viime kuussa vihdoin toimeennuin sen verran.

Retriitistä puheen ollen, Kierot puikot 2014 on enää noin kuukauden päässä! Jännitys ja odotus alkaa tiivistyä!

Hyvissä ajoin

Kevääseen on hyvä valmistautua hyvissä ajoin, vaikka oikeasti minua ärsyttääkin kun helmikuussa haikaillaan kevättä. Helmikuussa on talvi ja sillä hyvä. ;) Etsiessäni kaapista jotain aivan muuta löysin kuopukselle jemmattuja kirppisvaatteita ja niistä suurin osa päätyi suoraan sopivana käyttöön. Muutama 'ei neidin silmää miellyttävä' paita sai tuomion poistoksi. Tekaisinpa siitä sitten lörppäpipon. Tämä on vuoreton, koska halusin käyttää hyväkseni paidan helmaa. Pipo on ommeltu vain kahdesta palasesta ja tosiaan edes reunaa en ole kääntänyt.

Kumma miten ei kiva paita on kiva pipona! (Ja ei, neiti ei ole tässä kuvassa alasti, vaan päällä on minun vanha tyllialushameeni, joka toimii olkaimettomana mekkona tänään leikeissä...)

Mutta mitäs sanotte tästä? Jouluvalmistelutkin on jo aloitettu hyvissä ajoin! Vähän aikaa sitten mulla oli lapsivapaa ilta, joten kaivelin uuden ompelukoneeni pakkauksistaan ja surauttelin jotain helppoa aluksi. Olin ennen joulua ostanut joulukangasta pussukoita varten, mutta eihän siinä tohinassa ommella ehtinyt. Ja hyvä ettei ehtinyt, kun pukki toi ompelukoneen. Vanhalla olisi mennyt vain tappeluksi.

Tämän uudenkaan kanssa en ole ihan sinut, mutta pienellä opettelulla ja hellällä käsittelyllä ehkä tullaan vielä toimeen.

Braided mittens

Viime keväänä neuloin itselleni paksun palmikkopipon Cascade Eco+ langasta.  Kevät tuli ja pipo jäi vaille siihen sopivia lapasia. Nytpä on setti valmiina ja pakkasetkin näyttää jatkuvan. Mallina on Braided mittens ja sen ohje löytyy webarkistosta ainakin toistaiseksi. Mallissa ei ole kaavioita, muuten ohjeessa ei ole suuremmin moitittavaa, joskin muutamat lisäykset tekisin ehkä erilailla, jos neuloisin lapaset toisen kerran.

Tykkään tästä Eco+ langasta ihan hurjasti. Se on sopivan muhkeaa palmikoihin ja lanka ei ole kuitenkaan karkeaa. Hitusen se kutittaa kämmenselästä, mutta se johtuu varmaan pakkasten kuivattamasta ihosta ja jatkuvasta käsien pesusta. Sain nimittäin värikalvontulehdusksen silmääni ja tiputtelen silmätippoja tunnin välein ja toinen pupilli laajennettuna on muuten aika mielenkiintoista yrittää kirjoittaa mitään...

Muokkasin ohjetta hiukan laittamalla palmikot kulkemaan reunoilla vastakkaisiin suuntiin ja tein myös palmikkokuviota kärkeen asti. Ravelrystä löytyi yhdestä projektista sopivasti ohjeetkin jälkimmäiseen muutokseen, ettei tarvinnut miettiä asiaa itse.

Mietin myös muokkaisinko ranteeseen joustineuleresorin kuten jossakin projektissa on tehty, mutta toisaalta tämä rullaava reunakin oli aika mukava. Lapasista tuli omiin käsiin just sopivat!

Palasia ja rättejä

Lellulla on tänäkin vuonna tulossa arvottavaksi ystävänpäiväpeitto, jota varten virkkasin kaksi palasta ja neuloinkin yhden. Saa nähdä milloin kuriiri ehtii perille. ;)

Jatkoin aakkoshaastetta Variation on a Theme ja Wheatfields Dishcloth- räteillä. Nämäkin on neulottu konekehrätystä hampusta ja tuon edellisen Tardis-rätin kanssa olen todennut, että vaativat tosiaankin useamman pesun kunnes alkavat toimia. Näissä on jotenkin öljyinen pinta sitä ennen.

Tuntuipa aluksi hankalalta neuloa kirjoitettua ohjetta ilman kaaviota, mutta siitä se sitten lähti sujumaan ja kun oppi mallikerrat ulkoa, niin näitähän oli ihan lysti neuloa.

Vuoden viimeinen työ ja ensimmäinen postaus

Vuoden viimeinen työ kuvaa hyvin kulunutta vuotta. Pieniä töitä ja pieniä kulutuksia. Samalla tahdilla varmaan jatkuu tämäkin vuosi, mutta nyt vois keskittyä siihen, että neuloo niistä pisimpään varastossa majailleista aarteista jotain. Aakkoshaastekin olisi kiva saada vihdoin päättymään. 

Tämä tiskirätti on T-kirjain eli Tardis-rätti. Dr Who-fanitus iski puun takaa kesällä. Tilasin uusien tuotantokausien ekan boksin ja joku ilta, kun talo hiljenee, käynnistän katselumaratonin. Ajattelin, että siinä samalla voin neuloa tätä rättiä, mutta rätti valmistuikin ennen sitä.

Lanka on konekehrättyä hamppua kanssaneulojalta. Pistin sen kaksinkerroin ja hyvä tuli. Pitänee kuitenkin pestä ainakin kertaalleen, että toimii kunnolla.

Vuonna 2013 kulutus oli hitusen vähemmän kuin edellisenä vuotena eli 2697g ja samalla tilastointihistorian vähiten. Ensi vuonna sitten neulotaan enemmän ja lankaa ostetaan vähemmän (joo joo, uskoo ken haluaa).
Itselle muistiin myös kuukausikulutukset.

tammikuu 221g
helmikuu 0g
maaliskuu 273g
huhtikuu 72g
toukokuu 216g
kesäkuu 105g
heinäkuu 1032g
lokakuu 274g
marraskuu 259g
joulukuu 245g

Jämälankavillasukkajoulukalenteri

Odottelin kirkkaampia päiviä, että saisin kuvattua nämä sukat. Eihän niitä ole näkynyt ja huomenna päättyy jouluvapaatkin, joten kuvattava oli.

Näistä sukista tuli hauskat. Sopivan kokoisetkin, vaikka en ihan prikulleen ohjeita noudattanutkaan. Kantapää on hassu, ei istu Succaploceissa yhtään, mutta jalassa hienosti. Ihan kiva tapa tehdä kantapää näinkin. Pohjelisäyksetkin tein vähän miten sattuu, siltä mikä hyvältä tuntui.

Langoissa sain käytettyä hyvin jämiä, vain yksi kerä piti korkata ja sitten luistelin vihjeistä osin vähän miten sattuu, mutta yllättävän hyvin kuitenkin pystyin niitä noudattamaan. Päättelin kaikki langanpäät, koska en tykännyt siitä pykäreunasta eikä noita nyt ihan kauhean kamalasti tullut. Reilut 60kpl laskeskelin olevan.

Kiitos Neulisti ja Vyyhti mukavasta joulukalenterista!

Joululahja

Tänä vuonna Hahtuvapilven reunalla asui kovin hidas kiireinen tonttu. Tonttu aloitti joululahjan neulomisen helmikuussa. Alunperin sukat aloitettiin tosin aakkoshaasteeseen sopivan kirjaimen takia, mutta lopulta tonttu neuloikin ihan toisenlaiset Y-sukat. Malli tökki ja lankakin oli pörröistä. Välillä haettiin nettikeskustelussa tukea ja tukihenkilö kovasti kehui, että hyvältä näyttää. Eipä tiennyt mitä tuleman piti.

Yarrow Ribbed Sock, Nancy Bush

puikot 2,25mm Knit pro

lanka Pro Lana Meine Wolle Socken Wolle

kulutus n. 62g?

Sukat matkustivat Kierot Puikot retriittiin ja etenenivät rivin pari siellä. Kävivät ainakin kaksi kertaa neuletapaamisessa ja joulun alla jo kovasti kannustettiin, että kyllä ne tuosta valmistuvat. Tonttu sinnitteli ja sitkutteli ja sai kuin saikin valmista. 

Valmiit sukat kääräistiin kangaspalaseen, josta voisi syntyä vaikka knot bag-projektipussukka. Paketista sukat poistettiin kertaalleen, koska kuvaus ja punnitus unohtui. Loppujen lopuksi punnitustuloskin jäi muistikuvissa hiukan epämääräiseksi. Paketti avattiin vielä kolmannen kerran ja sukkien väliin sujautettiin kuva kummilapsesta. 

Tukihenkilö, lahjan saaja, ilahtui, joten tontun reilun yhdeksän kuukauden aherrus palkittiin.

(Oikeesti, yli yhdeksän kuukautta yksiin perussukkiin??? Ennätys se on tämäkin. Joskus lanka, malli ja neuloja eivät vaan kohtaa!)

Hyvää Joulua!

Jouluisia juttuja

Viikko sitten oli yksi vuoden kohokohdista, perinteiset neulojien pikkujoulut Lellun kodissa. Meitä oli tosi paljon, mutta hyvin silti mahduttiin ja mukavaa oli. Tämä porukka on vaan niin mahtavaa ja mukava kun uusiakin tulee koko ajan mukaan.

 Pikkujouluissa oli arvonta ja sieltä voitin Lellun käsistä syntyneitä joulupalloja, ihania! Tehokas Tiina virkkasi putkeen lumihiutaleita ja heitteli niitä halukkaille, montakohan lie illan aikana kaikkiaan syntynyt?

Tänä vuonna en osallistunut jouluvaihtoon, joten yllätys oli suuri, kun niitä paketteja jaettaessa minullekin tipahti yksi. Paketti oli kääritty tuohon liinaan, eikä käsialakaan paljastanut kenestä on kyse. Kämmekkäät nähtyäni ei ollut enää epäilyksiä. Tiinahan se tietysti toimi yllättäjänä! Nämä on hurjan pehmoiset ja ihanat muutenkin!

 Oma paras joulukalenterini puolestaan on tämä sukkakalenteri, jolta ei varmasti ole voinut välttyä, jos blogeja lukee. Vyyhti ja Neulisti ovat suunnitelleet ihanan kalenterin, jota on niin kiva tehdä. Parasta on se, että lapsetkin aina kyselee, että mikä oli raitojen vihje tänä aamuna ja mitä aion kalenteriini laittaa. Tulee ihan ikävä kun tämä loppuu!

Pikainen peruspäivitys

 Hahtuvapilven reunalla vietetään joulunodotusta pilkullisena. Kuopuksella on vesirokko ja keskimmäinen sairastunee seuraavaksi. Muut ovat sen meillä onneksi sairastaneet. Joulustressi siis nollille ja pääpaino potilaan hoitamiseen. Onneksi ollaan menossa aatoksi valmiiseen pöytään.

Jos hukkaa kuvat, voi bloggaus siirtyä kuukaudella. En muistanut enää millä talouden kameroista ne on otettu, saati onko kuvat purettu jo koneelle. Löytyihän ne vihdoin. Esikoinen halusi tällaisen värityksen, kärjetkään ei saaneet olla yksiväriset ja värimaailmaan ei käynyt jämälangat, vaan vihreän Opalin kaveriksi piti korkata Fabelia tuore kerä.

Mies kuluttaa kämmekkäitä/kynsikkäitä nopeammin kuin lapset tarvitsee uusia sukkia. Ensi tuskailin, että eihän mulla ole mitään sopivaa lankaakaan (mulla, köh köh), mutta aina sitä penkomalla jotain kulutusta kestävää ja edullista löytää eräkäyttöön sopivaksi. Ei tosiaan raski miehelle mistään käsinvärjätyistä pehmoisista merinovilloista neuloa, kun ovat heti puhki. Tässä lankana paksumpi Fabel, joka sopi neuleeseen erinomaisesti ja valmista tuli muutamassa illassa paksuilla puikoilla. Lankaakin meni vain 60g, sillä mies halusi noihin aika lyhyet varret.

Kuplii täälläkin

Olen yleensä vähän hidas heräämään uusien mallien suhteen. Tällä kertaa kuitenkin ihastuin heti, toteutus vaan venähti pitemmälle. Ei taida olla montaa neulojaa, joka ei olisi jo Kupla-lapasiin törmännyt jossain muodossa. Soilen blogista löytyy, jos ohje ei ole tuttu.

Ohjeesta poiketen tein kärjen pelkästään vihreällä, tykkään sitä enempi noin. Loin silmukoita 32 ohjeen 36 sijaan, koska lanka, Drops Nepal, oli ohjetta paksumpaa. Kuplakerroksia tuli vain 11, koska käteni ovat keskivertoa pienemmät. Vartta olisi voinut jälkikäteen ajatellen tehdä yhden kuplakerroksen verran lisää, mutta aika hyvät noinkin. Kaksi kerää riitti mainiosti, kulutus taisi olla 80g luokkaa, mutta tein tosiaan vähemmän kerroksia kuin ohjeessa.

En myöskään purkanut ohjeen mukaisesti, vaan tein langankierrot ja neuloin sitten ne vain päävärin kanssa yhteen.

 Omiin käsiin nämä eivät lopulta päätyneet, vaan lykkäsin sen paikallisten neulojien vaihtolaatikkoon, josta ne löysivätkin heti uuden kodin. Nämä neuloo kyllä niin nopeasti, että tekaisen myöhemmin itselleni uudet ja ehkä vielä yhdet vaihtolaatikkoonkin.

"Äiti, ota vielä kolme kuvaa"

 Lasten jalat tuntuu kasvavan taas lähes silmissä ja kuopuksen paksummat sukat olivat käyneet kesän aikana pieniksi. Voitte varmaan arvata, että värivalinta hyväksyttiin mukisematta ja näitä sukkia pidettäisiin kotona koko ajan jalassa. Sukat on Opalin 4 ply langasta. Oikein mukava tuttavuus tällainen paksumpikin Opal.

Ystävä sai syksyllä vauvan ja nämä junasukat odottavat postitusta. Tämä viikko on mennyt sairastellessa, mutta josko jo ensi viikolla ehtisi postin kautta kiepsahtamaan. Sukat on neulottu Hopeasäie Softista, joka taisi olla poistuva lanka, mutta nimensä mukaisesti mukavan pehmoinen lanka.

Samaisen vauvan isoveli saa sukat Big Fabelista. Näistä tuli aika paksut, mutta lämmittävätpähän ainakin. Raidat on sitä Kalpan keltaista seiskaveikkaa (nih Emma, eikä mitään Saipan keltaista...)

Jotenkin sitä on noiden miespuolisten kanssa tottunut nihkeilyyn neulemallina toimimisesta, niin olipas hämmentävää kun neiti pyysi ottamaan vielä ainakin kolme kuvaa ja äitihän otti.

Ruista ranteeseen

Ihanainen Hillanen kääri viime vuonna vaihtopaketteihin vaikka ja mitä kivaa. Kuten tätä pehmoista Madelinetoshin Sockia. Kun sitten Hanne julkaisi blogissaan Ruista ranteeseen-kämmekkäiden ohjeen, tiesin heti millä hemmottelisin töissä palelevia käsiäni. Malli sitäpaitsi sopii täysin tällaiselle hillitysti moniväriselle langalla, pääsee kiiltokin oikeuksiinsa. Vaikka sitä kiiltoa ei noista kuvista kyllä huomaakaan.

Neuloin kämmekkäistä ohjetta pidemmät, jotta ne riittäisivät tarvittaessa kunnolla käsivarsille.

Tuo hauska kiristyssysteemi taas toimii erityisen hyvin silloin kun ranteissa on kipuja ja ne kaipaavat lisälämmitystä.

Tämä syksy on taas ollut kurjaa aikaa kipuilevalle kropalleni. Sateista, kosteaa ja tuulista. Kirjaimellisesti kolottaa luita ja ytimiä myöten. Tule jo talvi ja pikkupakkaset, niin helpottaisi. Pimeydenkin vielä kestän, jos ei sada ja tuule koko ajan, mutta enpä pane pahakseni, jos sitä luntakin saisi valaisemaan jatkuvaa hämäryyttä.

Tänään on ollut kauhea tuuli. Äsken meiltä kaatui tielle pieni puu. Naapurit olivat sitä jo siirtämässä, kun huomasin ja kerkesin sentään vähän avuksi. Saa mies sitten yövuorojensa loputtua pilkkoa sen kuivumaan polttopuuksi.

Hah, ja nyt meni sitten sähkötkin.

Häähumua

Kuopus pääsi kumminsa häihin morsiusneidoksi. Morsian toivoi jotain oranssiin viittaavaa mekon kaveriksi (sopi sitten morsiuskimppuun ja kaason asuun) ja niinpä neuloin Alpacasta pienen boleron. Neuloin oikein mallitilkun ja käytin boleron suunnittelussa apuna keväällä tilaamaani Ann Buddin kirjaa The Knitter's Handy Book of Top-Down Sweaters: Basic Designs in Multiple Sizes and Gauges. Siitä olikin kivasti apua. Ei tarvinnut purkaa vaan onnistui kerralla olkoonkin, että kirjassa ei ollut nelivuotiaan koolle sopivia laskelmia.

Boleron kaveriksi virkkasin kukan hiuksiin ja neidin täti taiteili ranskanletin n.10 minuuttia ennen tilaisuuden alkua kirkon parkkipaikalla. Hyvin ehdittiin...

Neiti Justiina tässä sulhaspojan kanssa. Tämä pariskunta tapasi ensimmäistä kertaa häiden harjoituksissa, mutta niin vaan illan edetessä tanssivat pari kolme valssia keskenään. Ihania, kun viihtyivät lavalla aikuisten seurassa, eivätkä turhia kainostelleet.

Tässä vielä lähikuvaa. Hihansuut virkkasin simpukkavirkkauksella ja muuten laitoin perus 1o 1n resorin, koska tuo simpukkavirkkaus kääntyi ikävästi kauluksen reunassa. Hihoissa se kääntyminen ei haitannut lainkaan.