Värjäystä, merimiessukat ja kaikkea muuta

Viime viikolla värjäsin lupiininkukilla. Viime kesäinen kokeilu tuotti huonosti pysyvää väriä, joten jospa tällä kertaa onnistuisi paremmin. Väri on aika pitkälti samaa kuin viimeksi, kaunis vihreä. Aluksi tuntui, että saan taas kerran sitä samaa keltavihreää, mutta on tässä nyt eroa muihin. Vasemmalla on viime kesäistä pietaryrtillä värjättyä lankaa. Keskellä lupiinilangat (ticoticoa) ja oikealla korallikanukan kuorilla värjätty lanka.

Neiti kaksi vee on tosi innokas valokuvaaja ja piti laittaa blogiin itselle muistiin mitä seuraa, kun pieni saa kävellä rauhassa kameran kanssa.

Tämä on jo sitten itse otettu kuva... Kuopiolaisten neulojien ryhmässä lupauduin minäkin neulomaan ainakin yhdet sukat Merimieskirkon keräykseen. Näistä syntyi Ma-sukat. Ohje Ullasta. Kiva kun tehdään sukkaohjeita myös paksummille langoille. Lisäsin joka puikolle pari oikeaa silmukka, että sain sukat miehen kokoon. Joku 42-43 lienee näiden koko ja lankaa kului 123 grammaa.

Meillä on ollut myös tämän viikon ajan hoitokoira. Tämä neiti A on kuopuksen mielestä ilmiselvä lammas ja kieltämättä yhdennäköisyys on huomattava. :D Neiti on espanjanvesikoira.

Jos A on lammas, on eilen meille saapunut neiti U esikoisen mielestä koira, jolla on samanlainen häntä kuin porsaalla. Niinpä Juhannusta juhlitaan varsinaisessa eläintarhassa: ajokoira, lammas ja porsas, sekä akvaario (saanko lisätä, että nämä kolme omaa tuotosta ovat puolestaan apinoita... *huoh*).

Aika mukavasti on sujunut, joskin neidit ovat pitäneet yökonsertteja, mutta eiköhän me nämä kaksi tulevaa yötä pärjätä ja sitten neidit lähtevätkin omaan kotiinsa. Lapset ovat kyllä nauttineet täysin sydämin koirien hoitamisesta ja siitä, että noita voi pitää pihassa vapaana toisin kuin ajokoiraa.

Hyvää Juhannusta blogini lukijoille!

Raparperin lehtiä

Noin vuosi sitten löysin Ravelrystä Pooled Knits ryhmän ja ihastuin minulle uuteen tapaan hyödyntää monivärisiä lankoja. Sitten syksyllä liityin myös Suomen Wollmeise höperöihin. Ja IRL tuttavat tietävät mitä siitä seurasi... täällä blogissa se hulluus ei ole ihan niin selvästi ehkä tullutkaan ilmi. Raparperi oli se ykkösväri, jota lähdin hakemaan ja pitkän kyttäyksen jälkeen sain sitä twininä ja myöhemmin myös satasena.

Vasta nyt kesällä sain itsestäni sen verran irti, että uskaltauduin kokeilemaan Fall Leaves Pooling Stolea. Wenat on tässä hommassa nero ja hänen blogistaan lueskelin ohjeita ja myös tuolta ryhmästä sain paljon tietoa kokeiluuni.

Oikeastaan se olikin helppoa. Työlästä oli säilyttää neuletiheys sellaisena, että värit pysyivät pystyraidoituksena, varsinkin kun Rhabarber-vyyhdissä on vain punaisen ja vihreän sävyjä. Eiväthän ne värit toki täysin tasaisina pysyneet, mutta homma ei missään vaiheessa lähtenyt karkaamaan käsistä. Yli puolet huivista neuloinkin siten, että merkkasin aina hakaneulalla vihreän kohdan molemmissa reunoissa ja sovitin käsialaa siihen.

Wenatin vinkeissä tämä tapa suositeltiin alkuun kun mittailee montako silmukkaa huiviin tarvitaan omalla tiheydellä.

Minun huivissani silmukoita on enemmän kuin vastaavissa WM:sta tehdyissä ja käsiala löysempi. Huivissa myös yksi vyyhdin "kierto" vastaa yhtä kerrosta eikä kahta, kuten noissa Wenatin huivieissa yleisesti kai on. Tällä tavoin sain keskelle tuon kauniin vihreän osion ja huivista tuli leveämpi. Vähän lyhyenlännäksi se tosin jäi, en vaan tullut sitten ottaneeksi toista vyyhtiä käyttöön, vaikka sellainen olisi ollutkin.

Huiviin kului miltei koko vyyhti. Pari grammaa taisi jäädä neulomatta. Painoa tuli 156g ja puikot 4,5mm. Nuo WM:n vyyhdit on kyllä ihanasti kai melkein aina ylipainoisia, toisin kuin monilla muilla lankavalmistajilla!

Mallikuvio näkyy tässä, tosin pikakuvia räpsiessä tuli näköjään otettua toisesta suunnasta kuin piti. Huivi on siis neulottu tähän kuvaan nähden ylhäältä alas.

Kaikenkaikkiaan siis mielenkiintoinen projekti. Ei voi sanoa, että tämän tekeminen itsessään olisi kovin mukavaa. Vaatii aikamoista keskittymistä saada värit pysymään kurissa. Opin myös paljon siitä miten neuloessa pitsineule syö eripuolilla eri verran lankaa, nurjalla sai neuletiheyttään kiristää jonkin verran. Niin ja opettelin päättelemään ompelemalla (videolinkki). Perinteinen ylivetokavennuspäättely ei sopinut ollenkaan. Ommeltu päättely on kyllä muutenkin kätevä, reunasta tuli siisti.

Myös silmukoiden luonti on tehty eri tavoin kuin normaalisti. Opin, että silmuillen luomalla lankaa kuluu suunnilleen saman verran kuin neulotulla kerroksella.

Tämän kesän tulppaaniloisto on jo ohi, mutta muutama viikko sitten tuleva perennapenkki näytti tältä. Ystävät ja tutut: Ei tarvitse huolestua, en edelleenkään ole innostunut puutarhanhoidosta... Mies nuo tulppaanitkin istutti syksyllä ja teki viime kesänä penkin. Tälle vuodelle tuolla seassa kasvaa muutama äidiltä saatu palava rakkaus. Ja jotain muutakin siihen istutellaan aikanaan.

Firestarter

Ajattelin ilahduttaa käsitöistä pitämätöntä siskoa sukilla. Hankin 1,5 mm sukkapuikot, jotta saisin neulottua myös ohuita sukkalankoja ohjetiheydellä. Ticotico passaa siskon suosikkiväreihin ja näin joskus Ravelryssä kauniit Firestarter- sukat toteutettuna juuri tästä väristä. Firestarter taas on ollut pitkään ohjekansiossa tulostettuna.

Joskus voisi kuitenkin uskoa sovituksen tulosta eikä vaan härkäpäisesti ajatella, että kyllä se pingottuu sopivaksi. Siskolla on pikkasen pienempi jalka kuin minulla, mutta ei se taida vastata sentään kokoa 33/34...

En tosin tiedä mitä tapahtui, sillä tiheys vastasi ohjetta ja silti tuli noin pikkuiset sukat. Onneksi on ystävä, jonka tyttärellä on sopivan kokoinen jalka näille sukille, joten ei jääneet vaille käyttäjää. Saa se siskokin sukkansa, sitten myöhemmin.

Kaunis malli tämä kumminkin on, tykkään erityisesti tuosta kiilan ympäri kulkevasta kierrettyjen silmukoiden jonosta. Ohje ei ollut selvimmästä päästä, mutta piti vaan tarttua puikkoihin ja kokeilla, niin aukesihan se sitten. Taisin ajatella liian vaikeasti.

Tässä vilaus seuraavasta projektista. Etenee vaan mokoma niin hitaasti, kun pitää jatkuvasti ihastella värejä ja silitellä pintaa sekä seurata että neuloo sopivalla tiheydellä ettei väritys mene sotkuksi. Langan väri ei ole kuvassa oikea neulottuna pintana, mutta kerällä aika lähellä. Tässä on raparperin värit, ihan kuin langan nimessäkin.

Saroyan

Eilen oli poikien päiväkerhon kevätjuhla ja lahjoimme kerhotätiä Saroyan-huivilla. Jostain seuraamastani neuleblogista löysin mallin tavallaan uudelleen ja ihastuin tällä kertaa toteutukseen asti. Pikkasen näytti reuna jäävän rullaamaan pingotuksesta huolimatta, mutta toisaalta kun sen asettaa kaulaansa ei sillä ole kauheasti merkitystä.

Nätti malli, vaikken pahemmin perustakaan pitsikuviosta, jota pitää seurata myös nurjalla puolella. Mutta noin kapeassa reunuksessa sekin menetteli ja tulipahan tuhottua Kamenan jämiä edes vähän.

malli: Saroyan

puikot: 3mm

lanka: teetee Kamena

kulutus:46g

muuta: lisäyksiä ja kavennuksia 8 mallikertaa, suoraa osuutta 13 mallikertaa

Niin ja Kaisan Oikein nurin on nyt luettu. En meinannut malttaa nukkumaankaan, mutta pakko oli jättää aamuun loput. Kaisalta voisi kerjätä vaikka jatko-osaa, tykkäsin tosi paljon. Ehkä juuri siksi, että siinä liikuttiin niin tutuissa aiheissa ja alkoipa jostain syystä houkutella vaikka Revontulen neulominen!

Oikein nurin

20 sivua takana ja olen niin koukussa. Yleensä en tykkää lukemisesta näytöltä, mutta tämä imaisi mukaansa ihan täysin. Lunasta siis sinäkin, minä jatkan lukemista sillä aikaa kun kuopus on päikkäreillä.

Värjäyskauden aloitus

Korallikanukalla värjäys on nyt testattu ja kuten Ravelryn värjäysryhmästä veikattiin, oli lopputulos ihan muuta kuin punaista. Kellanvihreänrusehtavaa lankaa siis. Ei silti paha väri, vaikka aluksi tuntui, että ihan hukkaan meni koko värjäys. Kirjoneuletta tästä langasta voisi syntyä, kun yhdistelee johonkin kirkkaampaan väriin. Sopisi varmaan loistavasti vaikka Ykskyntösiin, niihin perinnemysteerisukkiin. Mutta en ehkä toista kertaa tule samaa mallia neuloneeksi.

Kuorin pataan jonkin verran kanukan oksia ja silppusin loppuja sekaan. Kuoria oli loppujen lopuksi aika vähän, mutta ihmeen paljon antoivat sataan grammaan kuitenkin väriä.

Pata oikutteli taas vetämisen kanssa samaan malliin, kiehutti kuoret vasta lopuksi, mutta tällä kertaa en kuitenkaan kiehuttanut lankojani! Jotain on opittu sentään. ;)

Jo hyvän aikaa sitten onni suosi arpajaisissa Minnan blogissa ja sain ihanaa Trekkingin käsinvärjäyttyä lankaa. Nyt vasta sain kuvattua ja esiteltyä lankani, mutta kiitos vielä Minnalle loistavasta päivänpelastuksesta. :)

Ykskyntöset

Valmista tuli! Ykskyntöset eli perinnemysteerisukat Jenni Östermanin ihanalla ohjeella.

Ykskyntöset

Lanka: Gjestal Sildre, kirjailut Nallea kasvivärjättynä ja vihreää Woolia

puikot: 2mm

kulutus: 110g

koko: 39/40

Varressa tein silmukoita jäljentäen kaikki kuviot, myös ne mitkä olis pitänyt tehdä ketjupistoilla. Tykkään näistä näin tosi paljon, enkä kyllä olis osannut tehdäkään pistoja kauniisti.

Sukat istuu täydellisesti, vaikka pelkäsin että varresta tulee liian löysä. Kiristin käsialaa langan loppumisen pelossa kantalapussa ja terässä. Tuli aika peltiset pohjat, mutta onpahan nyt kerrankin napakat sukat.

Näissä sukissa olen ekaa kertaa tehnyt tiimalasikärjen, hauska yksityiskohta. Olen tyytyväinen siihen, että sain silmukat kiristettyä lyhennetyillä kerroksilla kerrankin kunnolla. En ole nimittäin yhtään onnistunutta tiimalasikantapäätä saanut tehtyä.

Äidille

Äitienpäiväksi tein lapsikorun omalle äidilleni. VikkiTyylin blogissa seurasin talvella hääaiheisten korujen sarjaa ja sain sieltä idean isoäitikoruun.

Koru on tehty lumikvartsista. Siinä on pieniä lasihelmiä vaaleanpunaisessa vaijerissa väleissä. 3 vuorikristallia kuvaamassa meitä lapsia ja swarowskin vaaleanpunaiset kristallit edustavat lapsenlapsia, joita on jo seitsemän. Jos nyt veljen poppoo vielä innostuisi lisälapsiin, niin lisään sitten kristalleja tarpeen mukaan. Minulla ja siskolla on lapsiluku täynnä. ;)

Tänään kuopus sai ihanan lahjan kummiltaan. Ihastelin tiistaina rusinan kangastilauksen saldoa ja kummilapsi ilmaisi myös kankaiden olevan kuin koruja. Tänään meidät sitten yllätettiin paidalla!

Tänään myös esipuretimme lankaa ja vitsailu siitä, että keitän aina kaikki värjäämäni langat kostautui. Hiipumaan jätetty huonosti vetänyt muuripata yllätti ja tempaisi 80 asteen lämmöt yhtäkkiä kiehuvaksi. 700g keitettyä lankaa sykkyrällä siis mulle ja rusinalle. Mikä pahinta, tukikeppinä lämpömittarille ja haltijalangoille ollut korallikanukan tuoreesta oksasta tehty keppi värjäsi minun valkoisia lankoja hitusen punertaviksi.

Ei menny ihan putkeen, mutta pistin tuossa likoon kuoria ja pieniä oksia, värjätään ne valkoiset Corallot sitten ihan oikeasti lähipäivinä.

Aeolian

Tässä se nyt vihdoin on, pingotettuna ja kuvattunakin.

malli: Aeolian

lanka: Wollmeise pitsilanka, väri Merlot

kulutus: 153g

puikot: 3mm

Tätä oli ihana neuloa, jopa monen kammoamat nypyt oli minusta aika helppokin tehdä. Helmiä en neulonut sekaan, ei oikein ollut riittävää määrää sopivia ja oli hinku päästä vihdoin aloittamaan. Täytyy joskus kyllä kokeilla helmienkin lisäämistä, mutta luulenpa että vaihdan mallia, vaikka Aeolian onkin aivan ihana huivimalli.

Perinnemysteerisukkien kakkosvihjekin valmistui, molempien sukkien osalta, ja tulostin myös tänään ilmestyneen kolmosvihjeen, mutta sitä en ole vielä kunnolla aloittanut. Vähän sentään vilkaissut ja huomannut, että kärjessä saan opetella uuden tekniikan, kunhan sinne asti päästään.

Langan riittävyys epäilyttää ja siksikin jätin kakkosvihjeestä yhden mallikerran verran vartta tekemättä.

Puikkopussi

Muutama päivä sitten tartuin härkää sarvista, kaivelin ompelukoneen ja saumurin esille. Langoitin saumurin uusiksi, jotta sain mieleistä jälkeä. Neiti piakkoin 2 vee oli säätänyt pikkasen juttuja ja sai ompeluhalut nollaan säädöillään. Ompelin koirankutaleelle uuden patjan päällisen. Edellisen se repi reikäiseksi kynsillään ihan muutamassa päivässä. Nyt laitoin farkkua (palanen adoptoitu Rusinan varastoista) ja silvoin pikkasen liian pieneksi osoittautuneen palan kaveriksi omat vanhat risat farkkuni. Ei siis kannata heittää mitään pois, kun joskus voi vaikka tarvita! Sattuneesta syystä ei kuvia tästä taiteellisesta luomuksesta...

Toinen ikuisuusprojekti on aloitettu ties milloin. Tehty todella pätkissä ja kiukuspäissäni jätin hautumaan kun "ei tässä mitään nuppineuloja tarvii" sai taskut todella vinoon. Eipä ne millilleen suorat ole nytkään, mutta siedettävät. Pyöröpuikoilla on koti vihdoin! Ehkä taskut olis voineet olla vähän suuremmat, mutta kyllä tämä toimii silti. KnitProt jäivät vielä ruikuttamaan muualle, mutta melkein kaikki muut asuvat täällä.

Tämä onkin oikein ufo-postaus, sillä pienet lapaset on aloitettu hamsterikuussa eli helmikuussa. Nyt viimeistelin tämän 20 gramman urakan. Miten ne lapaset onkin vastenmieluinen projekti mulle, kumma juttu! Lanka tietysti loppui kesken ja pistin sitten veriseitikillä värjättyä sukkalankaa peukaloihin. Eiköhän nuo neidille vältä.

Ravelryn perinneryhmässä alkoi mysteerisukka KAL ja sen ensimmäisen vihjeen neuloin tänään samantien valmiiksi. Tai no toinen sukka on aloittamatta, mutta ehtiihän tässä vielä. Lankana on Gjestal Sildre sekä kasvivärjättyä Nallea veriseitikkipadasta. Kahta muuta väriä tähän vielä tulee kirjailujen verran. Vihreää (josta en tiedä mitä on) ja ruskeaksi taittunutta aronialla värjättyä Nallea.

Terve, ja kiitos kaloista

Shoppasin joku perjantai taas Wollmeisella. Ekaksi tuntui ettei ylläripussista jäänyt kotiin minulle mitään, mutta kaksi pötköä jätin. Sinistä! Ihanaa sinistä, joka on varsin kummallista, sillä siitä on aikaa kun olen pitänyt sinisestä. Toinen jäänyt lanka oli kirkkaan vihreää, vähän keltaiseenkin vivahtavaa. Ei suosikkini sekään ja oli hetken myynnissäkin, mutta onneksi ei kukaan ostanut Wasabia. Sininen on koekaniini, jolle en ole keksinyt varmaa nimeä. Mietin Jacuzzin ja Blue Curacaon välillä.

Keskimmäinen kurkki lankapussiin ja aloitti varovaisen tiedustelin. Kuule äiti, olisko tuo sininen semmoista lankaa, että siitä voi neuloa sukat? Neulojan lapsi, kun tietää ettei kaikki langat sovi sukiksi! Ei voinut olla heltymättä pienen pojan pyynnön ääressä. Keskimmäinen on kova kalamies, joten esittelin Mariannin Who ate the fish-sukkien kuvat. Kelpasi kuulemma, vaikkei ollutkaan keltaista tai oranssia.

Lankalenkit varpaissa epäilytti, joten tein kuviot vain varteen. Kivat tuli! 55g lankaa ja 2,25mm puikot. Kolmen päivän projekti. WM-neuloutuu selkeästi itsekseen. Tai ainakin melkein.

Sinisessä meressä ui viininpunaisia ja vihreitä kaloja, kissojen pyydystäminä. Nuo nuolimaiset tulkkasin ruodoiksi ja se herätti pojissa suurta hilpeyttä. Ylimmät kuviot on tehty monivärisestä Gazpachosta, mutta ei näköjään kuvissa juuri erotu värien vaihtelu

Pientä kasvunvaraa tein sukkiin ja toivoa sopii ettei kesällä tapahdu taas hurjaa kasvuspurttia jaloissa.

Emma kehui mittatilauspolvareiden ohjetta ja sainkin opeteltua kunnolla miten tehdään ranskalainen kantapää kärjestä aloitettuihin sukkiin. Tykkään! Vähän matematiikkaa lainasin täältä.

Se Aeoliankin on valmiina ja jollain tapaa pingotettu. Mutta en ole tyytyväinen kuviin ja luulen, että pingotan reunusta uusiksi, kunhan saan ostettua lisää nuppineuloja. (Eikä kerrota miehelle että pingotin huivin meidän sängyssä ja seuraavana aamuna löysin yhden neulan pystyssä oman tyynyni alta... hups!)

Otsikkoa ihmetteleville tarjoan Wikipediaa.

Aurinkoinen aamu

Tänä aamuna mentiin ulos ilman aamupalaa. Oli kiire hangelle. Ehdin jo ajatella, ettei tänä vuonna päästä hankiaisille ollenkaan. Normaalisti kun maaliskuu on ollut SE kuukausi. Mutta kantoi se hanki äitiäkin ja pieniä innokkaita. Juoksivat ja touhottivat, olipa mukava aamu. Yöllä oli ollut viitisen astetta pakkasta. Aamupalakin maistui mukavasti ulkoilun jälkeen.

On täällä neulottukin. Mytty on vailla kahdeksaa viimeistä kerrosta. Silmukoita on aika monta kerroksellaan. Aeolian - vihdoinkin puikoilla ja valmistuu aika vauhdilla. Wollmeisessa on joku ihmeellinen taika!

5 $ in Paris

Etsiskellessäni erilaisia raidoituksia neuletakkia/-paitaa varten muutamalle Wollmeise-vyyhdille törmäsin 5$ in Paris-paitaan. En ole koskaan oikein tajunnut lyhythihaisten neuleiden päälle, mutta muutamat versiot tästä mallista kolahtivat ja pari vuotta hyllyssä marinoituneet Kamenat eivät halunneetkaan enää tulla Ilmariseksi, vaan kiilasivat projektijonossa ykköseksi.

Ei uskoisi miten nopeasti tämä valmistui 2mm puikoilla. Kolmisen viikkoa meni ja osan aikaa siitä sairastinkin kunnolla. (Edellisessa postauksessa mainittu tautikin selvisi, mykoplasmahan mulla lymysi. Oikea lääkitys tepsi, joskin välillä vielä vähän yskittää)

Melkoista säätämistä tämän neulominen oli ohjetta huomattavasti ohuemmalla langalla. Mutta sovittelin ahkeraan. Epäusko meinasi iskeä hetkeksi, mutta pingotus pelasti taas kaiken ja koosta tuli aika sopiva. Ehkä olisi voinut pikkasen isompi olla, mutta toimii kyllä käytössä hyvin.

On varmasti sopiva vaate, kun syksyllä palaan töihin. Ei tule liian kuuma, sillä neule painoi vain 175g, mutta suojaa tämä niskahartiaseutua, kun näpyttelen joskus vähän liiankin tehokkaasti ilmastoidussa toimistossa tietokonetta.

Nyt vaan pitäisi keksiä mihin käyttäisi loput Kamenat. Varasin Ilmariseen 600grammaa tätä lankaa, mutta kaipa sekin käyttötarkoitus joskus selkenee.

Enkä minä sitä WM-takkia ole saanut aloitettua, mutta pitsihuivin toisesta WM:sta kylläkin.

Flunssakuu

Hamsterikuu vaihtui flunssakuuksi. Lapset ja mies ovat selvinneet suht vähällä (paitsi keskimmäiseltä paljastui penisilliiniallergia), mutta minä olen sairastanut siitäkin edestä. Kuumetta ei tietenkään, mutta kaikkea muuta mukavaa. Jostain pitää kuitenkin repiä huumoria ja jos ei muusta niin sitten vaikka possulääkityksestä.

Menin valittamaan järkyttävää kurkkukipua ja poistuin lääkäristä Tamiflu-resepti kourassa vähän hämmästyneenä. Söin tuon lisäsi myös kuurin penisilliiniä ja kurkkukipu katosi, mutta tilalle saapui yskä, joten maanantaina tie käyneet taas terveyskeskusta kohti.

Sattuneesta syystä ei kamalasti tässä kuussa ole neulottu. Hamsteroinnin loputtua pidin viikon tauon ja tein sitten loppuun tyttärelle sukat. Ensi syksyksi piti tulla, mutta jollei neidin jalka kasva huimasti, odottelemme ehkä kuitenkin seuraavaa syksyä. Ai niin, lapasethan näistä piti tulla oikeasti, mutta muutin suunnitelmaa kesken matkan.

Lankana Hjertegarnin Sock 4 ja Regia 4 fädig. Aika pirtsakkaa lankaa tuo jälkimmäinen ja vaikken edes yrittänyt, sukan teristä tuli lähes identtiset siitä huolimatta että toisessa varressa aloitin kerän ihan eri kohdasta väriliukua.

Hamsterikuussa syntyi myös muutama sytomyssy lasten koossa.

Viimeisin repäisy puolestaan oli Mambosta neljässä vuorokaudessa neulottu Iced. Pistin sen tänään pingottumaan kunnolla, josko tuo helma vähän asettuisi ja voisi ottaa jonkun kuvan päälläkin. En viitsisi millään purkaa kaulusta. Kotitakkina välttää noinkin, mutta kyllä silti vähän riepoo.

Vielä yksi hamsterityö. MacPalmikkoneuleesta jäänyttä Naganoa ja kynsikkäät mielelle entisten tilalle. Hamsterikuun saldo ekaa kertaa siis yli kilon, joskin paksulla langalla neulominen tuntui aikamoiselta huijaukselta.

Ai niin, ei mulla sitä possutautia ollut eikä onneksi mitään muutakaan virusta näytteistä löytynyt. Ärhäkkä nielutulehdus kuitenkin.

Baktus

Edellisen postauksen hatulle tekaisin kaveriksi Baktus-huivin.

Lisäsin tähän kiinnityssysteemiksi pienen napin ja tein Will I Be Prettyn ohjeesta löytyvän pienen kukkasen napinläven viereen. Kukan terälehtien määrän pudotin viiteen.

Huivista tuli melkein kauluri tällä tavalla. Tästä tuli oikeasti kiva ja Baktuksen suosiotakaan ei tarvitse ihmetellä. Ilman nappiakin tämä nimittäin asettuu kivasti kaulalle. Pienillä töillä etenee hamsterikuu, tämä vei lankaa 48 grammaa.

Sain myös innokasta neuleapua tässä projektissa. Ainakin puikkojen heiluttelussa.