Heti alkuun ne tunnustukset. 10 prosenttia repsahti viime metreillä. Akuutti ahdistus iski ja Tapion kaupassa napsahti. Jannea 16 kerää ja Kamenaa 6. Ja nämä neuloutuvat minulle! Olen selkeästi oppinut hyvin itsekkääksi viime aikoina, sillä valtaosa neuleista on ollut itselleni. Tuo Janne on muuten ihmeellisen pehmeää vaikka sen villapolyesterisuhde on Seiskaveikan ja Nallen sarjaa.
Kesällä aloitettu Mystery Stole 3 on nyt viimein valmis! Työ jäi tauolle kun epäsymmetrisyys paljastui. Päätin kuitenkin tehdä sen symmetrisenä, koska tämä päätyy pukin konttiin anopille. Neuloin toisen puoliskon syksyn aikana ja sitten työ olikin jemmassa silmukointi-ongelman kanssa. Kyselin apuja ja vinkkejä miten se onnistuu pingottamattomaan työhön vai pitääkö pingottaa. En pingottanut ja taistelun tuloksena sain sen tehtyä, mutta ei ollut kivaa. Ja täydellisesti se ei onnistunut, mutta en jaksa sitä surra. Kuvassa tiukka kohta erottuu selvemmin kuin luonnossa - onneksi! Käsittelen tuota varmaan vielä raudan kanssa, reunojen pingotuskaan ei ole täydellinen.
Mutta on tämä silti aika upea! Ja Wetterhoffin Veera on ihan kivaa lankaa vaikkei olekaan yhtä ihanaa kuin Silvia tai Sivilla. Työhön meni noin 96 g lankaa eli tämän työn valmistuminen lisäsi lankavarastoa neljällä grammalla (jämägrammat meni säästöön, tuota Veeraa on samassa värissä vielä 100g).
No, ehkä se ei ole kovin katastrofaalista 10% projektin kannalta, tuo ostettu 1600g painaa vaakakupissa ihan riittävästi.
Muuta valmistunutta on korvalappupipo. Itselleni tämäkin, mallina miltei 3 vee esikko. Omasta päästä räiskityt kuvat menivät niin poskelleen, että tämä saa kelvata. Grammoja tästä 65. Lanka on varastossa marinoitunutta floricaa 1900 luvulta. Vielä sitä jäi, pitää kehitellä jotain, ehkä tuossa 2010 luvulla loputkin on neulottu tällä tahdilla.
Puikot oli kolmoset eli yhteensä tuossa oli 144 silmukkaa ja kun säädin noita kuvioita kohdalleen meni hermot lasten kiljumiseen ja eräs neulebloggaaja sai tulikivenkatkuista tekstiä kun sattui soittamaan. Kuviot on adoptoitu Tuulian
Ilmarinen-paidasta, paitsi yksi kuvio on Sukkasillaan kirjan kirjoneulesukista.
Vuoritin pipon fleecellä, mutta koska ompelutaidot on niin ja näin, vuorta ei esitellä. Lämmin se on silti.
Blogisynttärit on muuten tänään! Sattumalta hoksasin koko asian. Blogini lähestyy uhmaikää täyttäen tänään 2 vuotta! Tämä on lisäksi 101. postaus.
Synttäreiden kunniaksi polkaisen pystyyn arvonnan, joka kulkee nimellä puhuttelemattomien lankojen poisto lankavarastosta (epätoivoinen yritys sinnitellä 10% projektissa). Jätä kommentti tähän postaukseen Tapaninpäivään mennessä ja olet mukana arvonnassa. Jos lankojen vastaanotto ei jostain syystä sovi, mainitse siitä kommentissa niin mietitään muuta palkintoa.
Tämä Huopasesta neulottu enkeli matkusti Taluttimelle muutaman lankakerän kanssa. Inspiraatio on saatu jostain blogista aikoja sitten, mutta muuten enkeli on puhtaasti omasta päästä. Lumilyhdystä jääneet jämähuopaset (30g) neuloin puoliympyräksi sekä siiviksi. Siipiä vähän virkkasinkin muotoonsa. Pään tein huovuttamalla pienen lankakerän pesukoneessa muiden osien kanssa. Huopui turhan tuhdisti 60 asteen pesussa, mutta lievellä väkivallalla asettui ommeltavaksi. Sädekehässä on Novitan Goldia. Tämä siis vuoden viimeinen työ.
Ensimmäinen työ on puolestaan tässä. Araucanian ihana Nature Wool kerä kuiskaili kutsuvasti ja Ravelryn ohjehaun avulla löysin perushuiviohjeen. Scrunchable Scarf on nimensä mukaisesti kutistuva ja samalla mukavan lämmin. 100 g lankaa ei riittänyt järin pitkälle, mutta oikeastaan tuo on ihan riittävän pitkä.
Tässä vielä mallineule paremmin esillä joulutunnelman keskellä. Jouluinen tausta oli kyllä puhdas vahinko, piti vain saada kamera tärähtämättömälle alustalle.
