Ärri pöötsi ja kumppani

 Lueskelin Marin blogista erästä postausta ja selän takaa keskimmäinen hihkui innosta. Olin sillä viikolla juuri kaupassa kieltäytynyt ostamasta Angry Birds kuumeen vallanneille lapsille valmiita pehmoja ja ilmoittanut, että osaa äitikin tehdä sellaisia. Tuumasta toimeen hetki koittikin sitten nopeammin kuin arvasin, mutta luvattu mikä luvattu.

 Virkkaus ei ole leipälajini, joten google avuksi ja etsimään vinkkejä. Tie vei ranskankieliseen blogiin eikä tunnetusti google-kääntäjästä ollut juuri apua "koukut ovat tottuneet tietävät hyvin, miten se toimii." Onneksi löysin ranska-suomi neulesanaston Ullasta.
Lankana on varsinainen valikoima Novitaa, punaista Tennesseetä, valkoista Alabamaa, keltaista Floricaa ja mustaa Nallea, kolmosen koukulla. Mies kipaisi Tiimarista vielä askarteluhuovan ja Ärri pöötsi* valmistui.

Lintutilaukseenhan tämä ei jäänyt, esikoinen tahtoi possun.

 Hyödynsin päähän samaisen sivun ohjetta, kärsän ja korvat virkkailin omasta päästä. Tässä lankana Karnaluksista kotiutunut Solberg Garn Fiol + mustaa Nallea ja 2mm koukku.
Ei tarvii varmaan arvata, että lisälintuja ja possuja sais tehdä niin paljon kuin haluaisi, musta lintu kuulemma seuraavaksi ja joko prinsessa tai viiksekäs possu sitten.

Possun alustana neuletakki anopille. Langat ostettu kai kolmisen vuotta sitten ja nyt on kesä neuloskeltu enemmän tai vähemmän ahkerasti.

Sukkasato, mikä se on? Ei ole vielä yksiäkään sukkia puikoilla ja vähän epäilyttää että tämän vuoden sato voi jäädäkin siihen. Kunhan jouluksi saisin siskolle sukat ja Joulusukka-keräykseen jokusen parin.

*) Termin lanseerasi neiti 2v.

Earth & Sky

Osallistuin Stephen Westin Mysteerihuivi KALiin. Westin huiveja olen joskus katsellut ja ihastellut, mutten ole tullut ikinä ostaneeksi ohjetta. KALissa julkaistiin neljä vihjettä noin viikon välein elokuun aikana.

Alun jälkeen olin hiukan skeptinen huivin suhteen ja jossain vaiheessa pidin jo taukoa koko neulomisesta, kunnes muiden tekemiä versioita katsellessa totesin, että teen huivin loppuun asti. Kaulaan laitettuna se näyttää minusta kivemmalta kuin sileänä.

Jos olisin kelpuuttanut langaksi jotain muuta kuin vaatimattoman WM-varastoni lankoja olisin varmaan ollut tyytyväisempi lopulta värivalintoihin. Tässä huivissa kulkee kaverina kyllä Cascade Heritage 150 ruskeana, mutta muut ovat WM vyyhtien loppuja. Tykkään tästä oudolla tavalla silti, vaikkeivat langat keskenään soinnu mitenkään hyvin.

Jos jaksaisin innostua lankojen päättelystä lisää, voisin tehdä toisen samanlaisen esim. kasvivärjätyillä langoilla, vaikka vihreillä sävyillä.

Tämä kuva oli vielä pakko lisätä, neljä vuotiaan neulekuvausassistentin ottama.

Koska KAL päättyy vasta elokuun lopussa, ajastin tämän postauksen syyskuun alkuun turhien spoilereiden välttämiseksi. Postauksen julkaisuaikaan tämä kotiäiti on töissä ensimmäistä päivää ja saattaa olla kohtalaisen väsynyt tulevina viikkoina.

Syksy

Alkuun kiitos kaikille edellisen postauksen Silja-hihatinta kommentoineille!

Elokuussa kutsuin kuopiolaisia neulojia taas meille kokeilemaan kasvivärjäystä. Tällä kertaa värjättiin kuivatuilla Pietaryrtin kukilla. Ahkerasta nyppimisestä huolimatta emme saaneet keltaista aikaiseksi, liekö sitten kuivaus syynä tai planeettojen asento. Viime vuotisesta Pietaryrttivärjäyksestä tuli kiva keltavihreä lanka, tämä kallistui enemmän rusehtavan vihreänkeltaisen puoleen. No, taidan värjätä tuon vyyhdin jossain vaiheessa uusiksi.

Kuvassa oma vyyhtini Nallea on oikealla, keskellä reumalankaa ja vasemmalla Pirtin villalankaa.

Syksy on saapunut ja meillä se tarkoittaa sitä, että oma töihin lähtöni lähestyy. Esikoinen on aloittanut eskarin, saanut jo ensimmäisen flunssan ja oppinut kulkemaan itse koululinja-autolla eskariin. Tienvarteen toki saatetaan ja vastassa ollaan.

Keskimmäisen ja kuopuksen kanssa on käyty tutustumassa päiväkotiin ja kuopus lähtee päiväkodista itkien pois, kun olisi niin kiva vielä leikkiä. Voi olla, että ihan niin suurella innolla ei ole siellä hoidossa, mutta nyt äidin kanssa ollessa nauttii hurjasti varsinkin liukumäistä ja kiikuista.

Minna antoi minulle tunnustuksen, kiitos! Vastataanpas sitten kysymyksiin:

Lempiväri: Pidän edelleen vihreästä, ruskeasta ja punaisesta, syksyiset murretut sävyt kiehtovat

Lempiruoka: Tähän ei varmaan saa vastata suklaa? Sanotaan vaikka pastaruuat

Minne haluaisin matkustaa: Ysärihenkinen vastaukseni on tietenkin Kanada, mutta siis ihan oikeasti. Jostain syystä Kanada kiehtoo minua, samoin Itävalta. Tällä hetkellä tosin kelpais myös perinteinen rantalomakin, jos vaikka lämpö hoitaisi syksyn tullen ikävästi kolottavia niveliä.

Syksyyn kuuluu myös sukkasato ja minun sadonkorjuuni tehdään Heinäladossa. Ei tosin ole mitään suurta sukkabuumia, kun ihan muut keskeneräiset työt vievät huomiota. Mutta josko sais sukat siskolle neulottua ja näyttääpä nuo poikien jalat taas kesän aikana kasvaneen, että parit n. 30 koon sukat joutuu neulomaan. Joulusukkiakin kerätään taas Kuopion alueella.

Silja

Lainasin alkukesästä Pitsit puikoille- kirjan kirjastosta ja ihastuin heti Silja- hihattimeen. Langaksi valitsin Kujeen Hannan värjäämää merino, kashmir, nylon sekoitetta. Sain langan palkkioksi lankakutsuemännöinnistä syksyllä.

Tässä kuvassa väri toistuu ehkä tarkimmin, ihana semisolid värjäys.

Viehätyin mallissa näihin hihoihin, sisäinen prinsessa kaipaa taas blingblingiä ja hörselöitä.

Hihatin aloitettiin keskeltä selkää neliön muotoon ja jatkettiin sitten kohti hihoja. Ylä- ja alareuna neliöstä poimittiin mukaan reunusta neulottaessa. Ihana nerokas idea, tykkään valtavasti.

Lisäsin työhön myös helmiä, mutta ne eivät juuri erotu päällä. Toisaalta malli on kaunis näinkin, enkä välttämättä tahtoisi kovin suurta kontrastia helmien ja langan välille. Ehkä astetta tummempi vihreä olisi toiminut helmissä paremmin. Laitoin ensimmäistä kertaa helmiä neuleeseen ja luulen kokeilevani toistekin, sillä työ etenee aika nopeasti kun oppii tekniikan. Käytin pujottamiseen virkkuukoukkua.

Tästä piti tulla asuste kummilapsen rippijuhliin, mutta taisin olla liikenteessä liian myöhään kesällä, kun kaikki sopivan väriset mekot olivat menneet ja tarjolla oli lähinnä trikoisia hellemekkoja.

Onneksi huiveja on kummasti pesiytynyt kaappeihini, joten niistäkin juhlista selvittiin kunnialla. Aeolian pääsi harteille, joskin kirkossa oli niin tuskaisen kuuma päivä, että ilman huivia olisi pärjännyt hyvin.

Silja jäikin sitten vähän telakalle, kun deadlineen ei ollut tarve tähdätä, mutta valmistui sentään kesän aikana.

Lomailua

Kesä on hujahtanut taas kerran liian nopeasti. Töihin paluu lähenee, enää kuukausi armonaikaa ja siitäkin pari viimeistä viikkoa käymme kahden nuorimman kanssa tutustumassa päiväkotiin ja esikoinen aloitta eskarin.

Kesällä ehdimme kuitenkin vähän lomailla. Nopealla aikataululla tuli lähdettyä Ranualle. Eläinpuisto oli mukava paikka niin lapsista kuin aikuisistakin. Ranualla eläimillä tuntui olevan pääasiassa aika mukavat olosuhteet. Kuvan saukko tosin kiersi samaa kiekkaa koko ajan vaikka sen alue näytti suhteellisen mukavalta, mutta eihän se tietysti vapautta voita.

Jääkarhut kiehtoivat aikuisia. Oli vaan niin kuuma päivä, että ne rentoutuivat varjossa.

Samoin karhu viihtyi lokoisassa asennossa.

Tällä viikolla tehtiin toinen reissu, yhtälailla muutamassa päivässä järjestetty telttaretki kotipuoleen.

Aika tyypillisesti retkeen kuului tulipaikalla makkaranpaistoa, kaakaota ja vaahtokarkkeja heti uimisen jälkeen.

Mies on opettanut pojat heittelemään uistinta ja tällä reissulla myös neiti näppärä sai kokeilla heittelyä isänsä kanssa. Kalansaalis oli hyvin pientä, mutta oli mukava katsoa, miten taitavia pojat jo ovat.
Teltta pistettiin pystyyn ihan rannan tuntumaan, harvemmin sitä saa majoittua tällaisiin maisemiin. Järvi oli tyynessä ja pientä sumua nousi iltayöstä. Kuuma teltassa silti tuli ja tuli todettua sekin, että reuman takia ei tarvitse toista kertaa yöpyä teltassa. Siitä on aika tarkkaan kymmenen vuotta kun viimeksi on miehen kanssa vaellettu ja kohta tulee se kymmenen vuotta täyteen oireilevaa selkää. Mutta päiväreissuja joltain mökiltä käsin sitten tulevaisuudessa varmaan tehdään, nyt kun lastenkin kanssa se voisi alkaa onnistua.

Viikko sitten sain omaa aikaa, kun myös nuorinkin lapsi oli ekaa kertaa kaksi yötä pois kotoa mummolassa. Sain viritettyä ompelukoneen ja saumurin ja surautin olkalaukun. Kangas on Ikeasta.

Vuoritin laukun miehen vanhoista farkuista säästetyllä takaosalla, eipähän tarvinnut ommella erikseen taskuja. Idean vuoreen nappasin törkeästi suoraan Succaplokki- blogista. Melkoista säätämistä tämä oli, eikä lähelläkään täydellistä tullut, mutta käyttökelpoinen kuitenkin. Jos joskus malttais suunnitella etukäteen, niin vois saada paremman, mutta piti saada tehtyä just silloin.

Ja olen minä neulonutkin, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Ihhahhaa

Meidän perheen keskimmäistä lasta kiinnostaa ratsastaminen ja muutaman talutusratsastuksen jälkeen olen luvannut, että käydään joskus tallilla oikealla tunnilla. Kuopus 2 vuotta on kateellisena katsonut veljeään ponin ja toisella kertaa aasin selässä. "Minä ratsastan" kuuluu suusta jos telkkarissa näkyy hevosia (tai lehmiä tai lampaita, ehkä meidän pitäis lukea tytön kanssa hieman eläinkirjoja!). Mies siivoili vaatehuonetta ja kuopus nappasi käyttöönsä vanhan vauvalelun kaaret ja alkoi spontaanisti ratsastaa niillä.

Niinpä niskajumista huolimatta askartelin yhden aamun vanhojen villasukkien parissa ja tein oman ratsun.
Pienen googletuksen jälkeen löysin kivan vinkin korviksi. Sukkaparin toisesta sukasta leikkasin siis kärjen ja pistin vielä puoliksi. Täydelliset, joskin vähän isot korvat.

Tässä projektissa totesin, että ei kannata heittää mitään pois. Vanhat lasten sukat, vanhat napit silmiksi, vanhaa moharilangan jämää harjaksi, pinnasängyn irrotettava pinna, vanhojen verkkareiden nyöri ja mikä parasta, vanhojen rintsikoiden rengas (+ yksi vähän palanut sormi kun sulattelin kynttilän avulla nyöriä).

Nyt kuopus voi leikkiä vaikka "Peppitossua" ja ratsastella paikasta toiseen. Myös isoveljet ovat koeratsastaneet hevosen. Hyviä kiinnitysvinkkejä tosin kaivataan millä sukka pysyisi tuossa kepissä kiinni.

Värjäystä, merimiessukat ja kaikkea muuta

Viime viikolla värjäsin lupiininkukilla. Viime kesäinen kokeilu tuotti huonosti pysyvää väriä, joten jospa tällä kertaa onnistuisi paremmin. Väri on aika pitkälti samaa kuin viimeksi, kaunis vihreä. Aluksi tuntui, että saan taas kerran sitä samaa keltavihreää, mutta on tässä nyt eroa muihin. Vasemmalla on viime kesäistä pietaryrtillä värjättyä lankaa. Keskellä lupiinilangat (ticoticoa) ja oikealla korallikanukan kuorilla värjätty lanka.

Neiti kaksi vee on tosi innokas valokuvaaja ja piti laittaa blogiin itselle muistiin mitä seuraa, kun pieni saa kävellä rauhassa kameran kanssa.

Tämä on jo sitten itse otettu kuva... Kuopiolaisten neulojien ryhmässä lupauduin minäkin neulomaan ainakin yhdet sukat Merimieskirkon keräykseen. Näistä syntyi Ma-sukat. Ohje Ullasta. Kiva kun tehdään sukkaohjeita myös paksummille langoille. Lisäsin joka puikolle pari oikeaa silmukka, että sain sukat miehen kokoon. Joku 42-43 lienee näiden koko ja lankaa kului 123 grammaa.

Meillä on ollut myös tämän viikon ajan hoitokoira. Tämä neiti A on kuopuksen mielestä ilmiselvä lammas ja kieltämättä yhdennäköisyys on huomattava. :D Neiti on espanjanvesikoira.

Jos A on lammas, on eilen meille saapunut neiti U esikoisen mielestä koira, jolla on samanlainen häntä kuin porsaalla. Niinpä Juhannusta juhlitaan varsinaisessa eläintarhassa: ajokoira, lammas ja porsas, sekä akvaario (saanko lisätä, että nämä kolme omaa tuotosta ovat puolestaan apinoita... *huoh*).

Aika mukavasti on sujunut, joskin neidit ovat pitäneet yökonsertteja, mutta eiköhän me nämä kaksi tulevaa yötä pärjätä ja sitten neidit lähtevätkin omaan kotiinsa. Lapset ovat kyllä nauttineet täysin sydämin koirien hoitamisesta ja siitä, että noita voi pitää pihassa vapaana toisin kuin ajokoiraa.

Hyvää Juhannusta blogini lukijoille!

Raparperin lehtiä

Noin vuosi sitten löysin Ravelrystä Pooled Knits ryhmän ja ihastuin minulle uuteen tapaan hyödyntää monivärisiä lankoja. Sitten syksyllä liityin myös Suomen Wollmeise höperöihin. Ja IRL tuttavat tietävät mitä siitä seurasi... täällä blogissa se hulluus ei ole ihan niin selvästi ehkä tullutkaan ilmi. Raparperi oli se ykkösväri, jota lähdin hakemaan ja pitkän kyttäyksen jälkeen sain sitä twininä ja myöhemmin myös satasena.

Vasta nyt kesällä sain itsestäni sen verran irti, että uskaltauduin kokeilemaan Fall Leaves Pooling Stolea. Wenat on tässä hommassa nero ja hänen blogistaan lueskelin ohjeita ja myös tuolta ryhmästä sain paljon tietoa kokeiluuni.

Oikeastaan se olikin helppoa. Työlästä oli säilyttää neuletiheys sellaisena, että värit pysyivät pystyraidoituksena, varsinkin kun Rhabarber-vyyhdissä on vain punaisen ja vihreän sävyjä. Eiväthän ne värit toki täysin tasaisina pysyneet, mutta homma ei missään vaiheessa lähtenyt karkaamaan käsistä. Yli puolet huivista neuloinkin siten, että merkkasin aina hakaneulalla vihreän kohdan molemmissa reunoissa ja sovitin käsialaa siihen.

Wenatin vinkeissä tämä tapa suositeltiin alkuun kun mittailee montako silmukkaa huiviin tarvitaan omalla tiheydellä.

Minun huivissani silmukoita on enemmän kuin vastaavissa WM:sta tehdyissä ja käsiala löysempi. Huivissa myös yksi vyyhdin "kierto" vastaa yhtä kerrosta eikä kahta, kuten noissa Wenatin huivieissa yleisesti kai on. Tällä tavoin sain keskelle tuon kauniin vihreän osion ja huivista tuli leveämpi. Vähän lyhyenlännäksi se tosin jäi, en vaan tullut sitten ottaneeksi toista vyyhtiä käyttöön, vaikka sellainen olisi ollutkin.

Huiviin kului miltei koko vyyhti. Pari grammaa taisi jäädä neulomatta. Painoa tuli 156g ja puikot 4,5mm. Nuo WM:n vyyhdit on kyllä ihanasti kai melkein aina ylipainoisia, toisin kuin monilla muilla lankavalmistajilla!

Mallikuvio näkyy tässä, tosin pikakuvia räpsiessä tuli näköjään otettua toisesta suunnasta kuin piti. Huivi on siis neulottu tähän kuvaan nähden ylhäältä alas.

Kaikenkaikkiaan siis mielenkiintoinen projekti. Ei voi sanoa, että tämän tekeminen itsessään olisi kovin mukavaa. Vaatii aikamoista keskittymistä saada värit pysymään kurissa. Opin myös paljon siitä miten neuloessa pitsineule syö eripuolilla eri verran lankaa, nurjalla sai neuletiheyttään kiristää jonkin verran. Niin ja opettelin päättelemään ompelemalla (videolinkki). Perinteinen ylivetokavennuspäättely ei sopinut ollenkaan. Ommeltu päättely on kyllä muutenkin kätevä, reunasta tuli siisti.

Myös silmukoiden luonti on tehty eri tavoin kuin normaalisti. Opin, että silmuillen luomalla lankaa kuluu suunnilleen saman verran kuin neulotulla kerroksella.

Tämän kesän tulppaaniloisto on jo ohi, mutta muutama viikko sitten tuleva perennapenkki näytti tältä. Ystävät ja tutut: Ei tarvitse huolestua, en edelleenkään ole innostunut puutarhanhoidosta... Mies nuo tulppaanitkin istutti syksyllä ja teki viime kesänä penkin. Tälle vuodelle tuolla seassa kasvaa muutama äidiltä saatu palava rakkaus. Ja jotain muutakin siihen istutellaan aikanaan.

Firestarter

Ajattelin ilahduttaa käsitöistä pitämätöntä siskoa sukilla. Hankin 1,5 mm sukkapuikot, jotta saisin neulottua myös ohuita sukkalankoja ohjetiheydellä. Ticotico passaa siskon suosikkiväreihin ja näin joskus Ravelryssä kauniit Firestarter- sukat toteutettuna juuri tästä väristä. Firestarter taas on ollut pitkään ohjekansiossa tulostettuna.

Joskus voisi kuitenkin uskoa sovituksen tulosta eikä vaan härkäpäisesti ajatella, että kyllä se pingottuu sopivaksi. Siskolla on pikkasen pienempi jalka kuin minulla, mutta ei se taida vastata sentään kokoa 33/34...

En tosin tiedä mitä tapahtui, sillä tiheys vastasi ohjetta ja silti tuli noin pikkuiset sukat. Onneksi on ystävä, jonka tyttärellä on sopivan kokoinen jalka näille sukille, joten ei jääneet vaille käyttäjää. Saa se siskokin sukkansa, sitten myöhemmin.

Kaunis malli tämä kumminkin on, tykkään erityisesti tuosta kiilan ympäri kulkevasta kierrettyjen silmukoiden jonosta. Ohje ei ollut selvimmästä päästä, mutta piti vaan tarttua puikkoihin ja kokeilla, niin aukesihan se sitten. Taisin ajatella liian vaikeasti.

Tässä vilaus seuraavasta projektista. Etenee vaan mokoma niin hitaasti, kun pitää jatkuvasti ihastella värejä ja silitellä pintaa sekä seurata että neuloo sopivalla tiheydellä ettei väritys mene sotkuksi. Langan väri ei ole kuvassa oikea neulottuna pintana, mutta kerällä aika lähellä. Tässä on raparperin värit, ihan kuin langan nimessäkin.

Saroyan

Eilen oli poikien päiväkerhon kevätjuhla ja lahjoimme kerhotätiä Saroyan-huivilla. Jostain seuraamastani neuleblogista löysin mallin tavallaan uudelleen ja ihastuin tällä kertaa toteutukseen asti. Pikkasen näytti reuna jäävän rullaamaan pingotuksesta huolimatta, mutta toisaalta kun sen asettaa kaulaansa ei sillä ole kauheasti merkitystä.

Nätti malli, vaikken pahemmin perustakaan pitsikuviosta, jota pitää seurata myös nurjalla puolella. Mutta noin kapeassa reunuksessa sekin menetteli ja tulipahan tuhottua Kamenan jämiä edes vähän.

malli: Saroyan

puikot: 3mm

lanka: teetee Kamena

kulutus:46g

muuta: lisäyksiä ja kavennuksia 8 mallikertaa, suoraa osuutta 13 mallikertaa

Niin ja Kaisan Oikein nurin on nyt luettu. En meinannut malttaa nukkumaankaan, mutta pakko oli jättää aamuun loput. Kaisalta voisi kerjätä vaikka jatko-osaa, tykkäsin tosi paljon. Ehkä juuri siksi, että siinä liikuttiin niin tutuissa aiheissa ja alkoipa jostain syystä houkutella vaikka Revontulen neulominen!

Oikein nurin

20 sivua takana ja olen niin koukussa. Yleensä en tykkää lukemisesta näytöltä, mutta tämä imaisi mukaansa ihan täysin. Lunasta siis sinäkin, minä jatkan lukemista sillä aikaa kun kuopus on päikkäreillä.

Värjäyskauden aloitus

Korallikanukalla värjäys on nyt testattu ja kuten Ravelryn värjäysryhmästä veikattiin, oli lopputulos ihan muuta kuin punaista. Kellanvihreänrusehtavaa lankaa siis. Ei silti paha väri, vaikka aluksi tuntui, että ihan hukkaan meni koko värjäys. Kirjoneuletta tästä langasta voisi syntyä, kun yhdistelee johonkin kirkkaampaan väriin. Sopisi varmaan loistavasti vaikka Ykskyntösiin, niihin perinnemysteerisukkiin. Mutta en ehkä toista kertaa tule samaa mallia neuloneeksi.

Kuorin pataan jonkin verran kanukan oksia ja silppusin loppuja sekaan. Kuoria oli loppujen lopuksi aika vähän, mutta ihmeen paljon antoivat sataan grammaan kuitenkin väriä.

Pata oikutteli taas vetämisen kanssa samaan malliin, kiehutti kuoret vasta lopuksi, mutta tällä kertaa en kuitenkaan kiehuttanut lankojani! Jotain on opittu sentään. ;)

Jo hyvän aikaa sitten onni suosi arpajaisissa Minnan blogissa ja sain ihanaa Trekkingin käsinvärjäyttyä lankaa. Nyt vasta sain kuvattua ja esiteltyä lankani, mutta kiitos vielä Minnalle loistavasta päivänpelastuksesta. :)

Ykskyntöset

Valmista tuli! Ykskyntöset eli perinnemysteerisukat Jenni Östermanin ihanalla ohjeella.

Ykskyntöset

Lanka: Gjestal Sildre, kirjailut Nallea kasvivärjättynä ja vihreää Woolia

puikot: 2mm

kulutus: 110g

koko: 39/40

Varressa tein silmukoita jäljentäen kaikki kuviot, myös ne mitkä olis pitänyt tehdä ketjupistoilla. Tykkään näistä näin tosi paljon, enkä kyllä olis osannut tehdäkään pistoja kauniisti.

Sukat istuu täydellisesti, vaikka pelkäsin että varresta tulee liian löysä. Kiristin käsialaa langan loppumisen pelossa kantalapussa ja terässä. Tuli aika peltiset pohjat, mutta onpahan nyt kerrankin napakat sukat.

Näissä sukissa olen ekaa kertaa tehnyt tiimalasikärjen, hauska yksityiskohta. Olen tyytyväinen siihen, että sain silmukat kiristettyä lyhennetyillä kerroksilla kerrankin kunnolla. En ole nimittäin yhtään onnistunutta tiimalasikantapäätä saanut tehtyä.

Äidille

Äitienpäiväksi tein lapsikorun omalle äidilleni. VikkiTyylin blogissa seurasin talvella hääaiheisten korujen sarjaa ja sain sieltä idean isoäitikoruun.

Koru on tehty lumikvartsista. Siinä on pieniä lasihelmiä vaaleanpunaisessa vaijerissa väleissä. 3 vuorikristallia kuvaamassa meitä lapsia ja swarowskin vaaleanpunaiset kristallit edustavat lapsenlapsia, joita on jo seitsemän. Jos nyt veljen poppoo vielä innostuisi lisälapsiin, niin lisään sitten kristalleja tarpeen mukaan. Minulla ja siskolla on lapsiluku täynnä. ;)

Tänään kuopus sai ihanan lahjan kummiltaan. Ihastelin tiistaina rusinan kangastilauksen saldoa ja kummilapsi ilmaisi myös kankaiden olevan kuin koruja. Tänään meidät sitten yllätettiin paidalla!

Tänään myös esipuretimme lankaa ja vitsailu siitä, että keitän aina kaikki värjäämäni langat kostautui. Hiipumaan jätetty huonosti vetänyt muuripata yllätti ja tempaisi 80 asteen lämmöt yhtäkkiä kiehuvaksi. 700g keitettyä lankaa sykkyrällä siis mulle ja rusinalle. Mikä pahinta, tukikeppinä lämpömittarille ja haltijalangoille ollut korallikanukan tuoreesta oksasta tehty keppi värjäsi minun valkoisia lankoja hitusen punertaviksi.

Ei menny ihan putkeen, mutta pistin tuossa likoon kuoria ja pieniä oksia, värjätään ne valkoiset Corallot sitten ihan oikeasti lähipäivinä.

Aeolian

Tässä se nyt vihdoin on, pingotettuna ja kuvattunakin.

malli: Aeolian

lanka: Wollmeise pitsilanka, väri Merlot

kulutus: 153g

puikot: 3mm

Tätä oli ihana neuloa, jopa monen kammoamat nypyt oli minusta aika helppokin tehdä. Helmiä en neulonut sekaan, ei oikein ollut riittävää määrää sopivia ja oli hinku päästä vihdoin aloittamaan. Täytyy joskus kyllä kokeilla helmienkin lisäämistä, mutta luulenpa että vaihdan mallia, vaikka Aeolian onkin aivan ihana huivimalli.

Perinnemysteerisukkien kakkosvihjekin valmistui, molempien sukkien osalta, ja tulostin myös tänään ilmestyneen kolmosvihjeen, mutta sitä en ole vielä kunnolla aloittanut. Vähän sentään vilkaissut ja huomannut, että kärjessä saan opetella uuden tekniikan, kunhan sinne asti päästään.

Langan riittävyys epäilyttää ja siksikin jätin kakkosvihjeestä yhden mallikerran verran vartta tekemättä.